Torstai 27.12. Ei mitään mainittavaa. Ensimmäinen kunnon työpäivä loman jälkeen ja asioita hoidettavana. Muuta ei sitten paljon jaksanutkaan. Koiratkin pääsivät vain pienelle lenkille kaupalta illalla, kun tulin motonetistä.
Perjantaina (28.12.) sitten tallille. Ensin pyörittelin nastat Korpun tossuihin ihan uudella motonetistä ostamallani akkuporakoneella. Sen jälkeen pihatolle ja poni mukaan. Ajatus oli lähteä lenkille testaamaan tossuja ja lenkittämään samalla koirat, mutta päädyinkin puuhailemaan kentälle. Korppu ansaitsi kunnon palautumisen ratsastusretken jälkeen. Onhan se sille vielä outoa ja siksi varmaan lihaksistolle raskasta. Tehtiin pientä puomitreeniä porkkana palkalla ja alkoihan se niistä puomeista yli mennä ihan vapaaehtoisesti ja jopa ihan innostua asiasta. Olipa kivaa. Pitäisi näitä harrastaa enemmänkin, mutta kun se liikunta ajaa aina ohi tästä ei niin fyysisestä toiminnasta, mikä on tosi harmillista. Mutta jos ottaisi tavoitteeksi liikutella kunnolla neljänä viitenä päivänä viikossa ja vapaapäivinä harrastaisi sitten pientä puuhailua. Toisaalta se kyllä tarvii niitäkin päiviä, ettei sen tarvi tehdä yhtään mitään muuta kuin vain hengailla kavereiden kanssa. Vaan jos ne kovasti alkavat pihatolla riehua, kuten yleensä keväisin viimeistään, voisi hiukan luistaa urheilusta ja keskittyä enemmän henkiseen puoleen. Toivotaan parasta.
Lauantaina tehtiinkin sitten kunnon ajolenkki aika lämpimässä säässä. Ensin kuitenkin lappasin lantaa pihatolla ja katselin poikien leikkiä samalla. Ne innostuu usein vähän riekkumaan, kun siellä siivoilee. Nytkin Korppu oli nuokkumassa ja kaverit paalilla, kun menin. Kaikki tuli moikkaamaan ja lähtivät seuraamaan, kun otin kottikärryn. Siinä ne hengailivat ja alkoivat sitten nujuta. Tai pojat alkoivat, mutta kyllä Indirakin siinä hollilla pyöri, muttei oikein ainakaan vielä pääse leikkiin mukaan. Juoksenteluun sekin kyllä osallistuu. Kun viereiselle pellolle tuli traktori, niin silloin lähti koko porukka ja kovaa. Oli vähän virtaa kaikissa. Vielä kun jouduin häätämään niitä pois portilta, että sain kottarit työnnettyä ulos, niin johan juoksivat kun saivat vähän vauhditusta.
Vähän jäi päälle myös. Pihaan kun päästiin ja Korppua yritin hoidella, ei se oikein pystynyt olemaan paikallaan, kun piti sinkoilla ja säpsyä ihan kaikkea. Juoksuttelin sitten kentällä hetken, niin johan rauhoittui. Sitten sai jo vermeet niskaan ja tossut jalkaan, ilman suurempaa härdelliä. Itseasiassa se suurin piirtein taas nukkui, kuten yleensäkin. Hiukan jännitti liikkeelle lähtiessä, kestääkö nastat tossuissa ja tossut kasassa, mutta hyvin kesti ja toimi myös. Yhtää ei lipsunut missään vaiheessa. Kaikissa jaloissa oli nyt myös putsit varmuuden vuoksi. Nyt kaikki nupit pysyivät ehjänä, mutta takasista sisäpuolen nastoista yksi oli rikki takaisin tullessa. Ne on niitä risoja nuppeja, joten ei ihmekään, kun tuo kuitenkin hivuttaa reilusti ja hankaa jalkojaan myös herkästi laitettaessa, kun suojat ärsyttää sitä. Yksi samanlainen on vielä tallellakin, joten saan korvattua. Vaan mitäs sitten, kun sopivia niittejä ei ole enää saatavilla, ainakaan siellä mistä olen niitä tilannut. Tarvisin niitä muuhunkin ja olisin jo tilannutkin, mutta niitä ei ole, enkä ole muualta vastaavia löytänyt.
Käytiinkin vaihteeksi kipittelemässä ihan reipas lenkki ja viimeaikoihin verrattuna myös pitkä. Kauheasti ei enää ollut virtaa ja kun ilmakin oli lämmin, niin vähän oli laiskaa meno. Hölkkäiltiin kuitenkin jonkin verran ja yritin saada käynninkin pysymään reippaana. Ihan ei aina onnistunut, mutta hyvä lenkki saatiin kuitenkin aikaiseksi. Kun vielä käännyttiin vieraalle tielle, mihin se on jo hinkunut pitkään, niin johan reipastui ja siinä saatiinkin hyvin hikeä pintaan. Vielä hölkkäiltiin kotimatkallakin ja sitten olikin jo turnuturkki aika hurjan märkä. Tallilla se sai seisoskella vaihteeksi kaulakappaleellisen fleecen alla kuivattelemassa jonkin tovin, kun yleensä käytetään villaloimea. Mutta koska se oli nyt todella läpimärkä myös kaulasta ja päästä, halusin laittaa kaulakappaleellisen loimen sen sijaan. No, hiki on hyvästä ja on hienoa, että se hikoilee kunnolla. Jossain vaiheessa oli vähän jumissa aineenvaihdunta ja hikikin oli tiukassa. Siihen on auttanut onneksi chia ja nyt toimii. Vaan vaatii vastaavasti hiukan enemmän kuivattelua. Siinä vaiheessa kun poni oli syönyt ja oli aika palata takaisin pihatolle, satoikin jo vettä. Jippii. Sitten se vasta liukasta onkin, kun sen jälkeen taas pakastaa. Huoh.
Kotiin päästyäni oli ruoan laiton vuoro ja sitten piti tietysti syödä, jonka jälkeen iskikin väsy. Istuinkin sitten ihan liian pitkään sohvan nurkassa, ennen kuin väkisin sain itseni liikkeelle. Koirien kanssa käytiin siis lenkillä vasta illalla. Eikä edes mitenkään pitkällä, tuolla metsätiellä vaan. Siellä olikin naapurin kohdalla tiellä ristiin rastiin hirven jälkiä, mikä toki ei sinänsä ole ihme, kun niitä siellä liikkuu. Mutta kun olivat todella pyörineet vain tiellä, niin oli vähän kummallista. Silloin tallilta tullessa Peikko pöhisi jotain ja kuunteli tarkkana metsään päin tuijotellen. Ehkäpä nämä samaiset hirvet olivat syynä siihen. Kurkin kyllä ikkunasta, enkä siellä mitään nähnyt, mutta silloin olikin jo melkein pimeää.
Sunnuntaina (30.12.) kuvio oli aika sama kuin lauantainakin. Ajattelin ensin kyllä lähteä pitkälle lenkille koko porukan kanssa ja siksi koiratkin olivat mukana, mutta päätinkin sitten kuitenkin heittää vielä tälläkin kerralla ajolenkin. Poni siis pihatolta ja valjaisiin. Taas se oli levoton, muttei niin paha kuin edellisenä päivänä. Kumman säpsy kuitenkin. Lenkillä se oli laiska, vaikka ei mitenkään rankasti liikuttukaan. Ihan normi lenkki rauhallista tahtia. Hiukan hölkkääkin kyllä, mutten halunnut liikaa patistaakaan, kun oli jotenkin niin vastentahtoista. Pohjatkin oli kyllä aika jäiset, mutta tossut toimi moitteetta ja hyvin pysyttiin pystyssä. Kerran lipsahti yksi jalka peilijäisessä alamäessä ihan vähän, mutta siitä ei olla.
Kotimatkalla kurvattiin koirien kanssa kaupalle ja lähdettiin sieltä lenkille. Vielä oli melkein valoisaakin. Hyvin näki siis kulkea metsän poikki ennen ihan pilkkopimeää. Noin tunnin lenkki heitettiin suurimmaksi osaksi metsäpoluilla, vain alussa ja lopussa käveltiin tiellä. Kiva lenkki ja kiva ilmakin vielä. Loppuillasta ei tehty sitten enää mitään.
Tänään eli maanantaina 31.12. on tämän vuoden viimeinen päivä ja uuden vuoden aatto. Ulkona paukkuu ja me ollaan sisällä. Koirat on hiukan levottomia, ei kyllä peloissaan, mutta stressaantuneita, kun eihän täällä koskaan mitään muuta kuulu kuin tuulen huminaa ja ohi ajavien autojen ääni, eikä niitäkään ole paljoa. Peikko olisi kokoajan menossa ulos, kun sieltä on selvästi joku tulossa, eikä tyhmä ihminen tajua. Noah lähinnä makailee, muttei nuku kuitenkaan.
Aiemmin käväisin tallilla. Vein Korpun porukalle yhden kuusen rangan tuosta pihasta ja levittelin säkillisen heinää pitkin tarhaa. Onpahan ainakin hetkeksi tekemistä, niin ei tarvi sitten niin stressata paukkuja, kun vähän väsyttää itseään ensin. Sieltä auton nokka kohti Karhulaa ja koirien kanssa lenkille. Muutama paukku kuului silloinkin, muttei nuo reagoineet näkyvästi. Noahista huomasi kyllä, että kävi alkumatkasta ylikierroksilla normaalia enemmän ja piehtaroi jonkin verran, millä se purkaa stressiä. Parempi kuitenkin noin kuin panikointi ja se loppuikin noin kymmenessä minuutissa. Peikosta ei huomannut mitään. Parin kaupan kautta sieltä sitten kotiin ja tässä sitä nyt odotellaan vuoden vaihtumista. Väsyttäisi kyllä, mutta pakko kai se on vielä yrittää hereillä kestää..
Perjantaina (28.12.) sitten tallille. Ensin pyörittelin nastat Korpun tossuihin ihan uudella motonetistä ostamallani akkuporakoneella. Sen jälkeen pihatolle ja poni mukaan. Ajatus oli lähteä lenkille testaamaan tossuja ja lenkittämään samalla koirat, mutta päädyinkin puuhailemaan kentälle. Korppu ansaitsi kunnon palautumisen ratsastusretken jälkeen. Onhan se sille vielä outoa ja siksi varmaan lihaksistolle raskasta. Tehtiin pientä puomitreeniä porkkana palkalla ja alkoihan se niistä puomeista yli mennä ihan vapaaehtoisesti ja jopa ihan innostua asiasta. Olipa kivaa. Pitäisi näitä harrastaa enemmänkin, mutta kun se liikunta ajaa aina ohi tästä ei niin fyysisestä toiminnasta, mikä on tosi harmillista. Mutta jos ottaisi tavoitteeksi liikutella kunnolla neljänä viitenä päivänä viikossa ja vapaapäivinä harrastaisi sitten pientä puuhailua. Toisaalta se kyllä tarvii niitäkin päiviä, ettei sen tarvi tehdä yhtään mitään muuta kuin vain hengailla kavereiden kanssa. Vaan jos ne kovasti alkavat pihatolla riehua, kuten yleensä keväisin viimeistään, voisi hiukan luistaa urheilusta ja keskittyä enemmän henkiseen puoleen. Toivotaan parasta.
Lauantaina tehtiinkin sitten kunnon ajolenkki aika lämpimässä säässä. Ensin kuitenkin lappasin lantaa pihatolla ja katselin poikien leikkiä samalla. Ne innostuu usein vähän riekkumaan, kun siellä siivoilee. Nytkin Korppu oli nuokkumassa ja kaverit paalilla, kun menin. Kaikki tuli moikkaamaan ja lähtivät seuraamaan, kun otin kottikärryn. Siinä ne hengailivat ja alkoivat sitten nujuta. Tai pojat alkoivat, mutta kyllä Indirakin siinä hollilla pyöri, muttei oikein ainakaan vielä pääse leikkiin mukaan. Juoksenteluun sekin kyllä osallistuu. Kun viereiselle pellolle tuli traktori, niin silloin lähti koko porukka ja kovaa. Oli vähän virtaa kaikissa. Vielä kun jouduin häätämään niitä pois portilta, että sain kottarit työnnettyä ulos, niin johan juoksivat kun saivat vähän vauhditusta.
Vähän jäi päälle myös. Pihaan kun päästiin ja Korppua yritin hoidella, ei se oikein pystynyt olemaan paikallaan, kun piti sinkoilla ja säpsyä ihan kaikkea. Juoksuttelin sitten kentällä hetken, niin johan rauhoittui. Sitten sai jo vermeet niskaan ja tossut jalkaan, ilman suurempaa härdelliä. Itseasiassa se suurin piirtein taas nukkui, kuten yleensäkin. Hiukan jännitti liikkeelle lähtiessä, kestääkö nastat tossuissa ja tossut kasassa, mutta hyvin kesti ja toimi myös. Yhtää ei lipsunut missään vaiheessa. Kaikissa jaloissa oli nyt myös putsit varmuuden vuoksi. Nyt kaikki nupit pysyivät ehjänä, mutta takasista sisäpuolen nastoista yksi oli rikki takaisin tullessa. Ne on niitä risoja nuppeja, joten ei ihmekään, kun tuo kuitenkin hivuttaa reilusti ja hankaa jalkojaan myös herkästi laitettaessa, kun suojat ärsyttää sitä. Yksi samanlainen on vielä tallellakin, joten saan korvattua. Vaan mitäs sitten, kun sopivia niittejä ei ole enää saatavilla, ainakaan siellä mistä olen niitä tilannut. Tarvisin niitä muuhunkin ja olisin jo tilannutkin, mutta niitä ei ole, enkä ole muualta vastaavia löytänyt.
Käytiinkin vaihteeksi kipittelemässä ihan reipas lenkki ja viimeaikoihin verrattuna myös pitkä. Kauheasti ei enää ollut virtaa ja kun ilmakin oli lämmin, niin vähän oli laiskaa meno. Hölkkäiltiin kuitenkin jonkin verran ja yritin saada käynninkin pysymään reippaana. Ihan ei aina onnistunut, mutta hyvä lenkki saatiin kuitenkin aikaiseksi. Kun vielä käännyttiin vieraalle tielle, mihin se on jo hinkunut pitkään, niin johan reipastui ja siinä saatiinkin hyvin hikeä pintaan. Vielä hölkkäiltiin kotimatkallakin ja sitten olikin jo turnuturkki aika hurjan märkä. Tallilla se sai seisoskella vaihteeksi kaulakappaleellisen fleecen alla kuivattelemassa jonkin tovin, kun yleensä käytetään villaloimea. Mutta koska se oli nyt todella läpimärkä myös kaulasta ja päästä, halusin laittaa kaulakappaleellisen loimen sen sijaan. No, hiki on hyvästä ja on hienoa, että se hikoilee kunnolla. Jossain vaiheessa oli vähän jumissa aineenvaihdunta ja hikikin oli tiukassa. Siihen on auttanut onneksi chia ja nyt toimii. Vaan vaatii vastaavasti hiukan enemmän kuivattelua. Siinä vaiheessa kun poni oli syönyt ja oli aika palata takaisin pihatolle, satoikin jo vettä. Jippii. Sitten se vasta liukasta onkin, kun sen jälkeen taas pakastaa. Huoh.
Kotiin päästyäni oli ruoan laiton vuoro ja sitten piti tietysti syödä, jonka jälkeen iskikin väsy. Istuinkin sitten ihan liian pitkään sohvan nurkassa, ennen kuin väkisin sain itseni liikkeelle. Koirien kanssa käytiin siis lenkillä vasta illalla. Eikä edes mitenkään pitkällä, tuolla metsätiellä vaan. Siellä olikin naapurin kohdalla tiellä ristiin rastiin hirven jälkiä, mikä toki ei sinänsä ole ihme, kun niitä siellä liikkuu. Mutta kun olivat todella pyörineet vain tiellä, niin oli vähän kummallista. Silloin tallilta tullessa Peikko pöhisi jotain ja kuunteli tarkkana metsään päin tuijotellen. Ehkäpä nämä samaiset hirvet olivat syynä siihen. Kurkin kyllä ikkunasta, enkä siellä mitään nähnyt, mutta silloin olikin jo melkein pimeää.
Sunnuntaina (30.12.) kuvio oli aika sama kuin lauantainakin. Ajattelin ensin kyllä lähteä pitkälle lenkille koko porukan kanssa ja siksi koiratkin olivat mukana, mutta päätinkin sitten kuitenkin heittää vielä tälläkin kerralla ajolenkin. Poni siis pihatolta ja valjaisiin. Taas se oli levoton, muttei niin paha kuin edellisenä päivänä. Kumman säpsy kuitenkin. Lenkillä se oli laiska, vaikka ei mitenkään rankasti liikuttukaan. Ihan normi lenkki rauhallista tahtia. Hiukan hölkkääkin kyllä, mutten halunnut liikaa patistaakaan, kun oli jotenkin niin vastentahtoista. Pohjatkin oli kyllä aika jäiset, mutta tossut toimi moitteetta ja hyvin pysyttiin pystyssä. Kerran lipsahti yksi jalka peilijäisessä alamäessä ihan vähän, mutta siitä ei olla.
 |
| Alkaa ajokuvat tympimään, kun aina vaan on samoja pepunkuvia, siksi siis vaihteeksi vino kuva, että on edes vähän vaihtelua. Hyvin muuten näkyy tästä kuvasta, miksi takasten tossut on vähän kovilla ja miksi siellä on suojat oltava, vaikka ne herraa ärsyttääkin. |
Kotimatkalla kurvattiin koirien kanssa kaupalle ja lähdettiin sieltä lenkille. Vielä oli melkein valoisaakin. Hyvin näki siis kulkea metsän poikki ennen ihan pilkkopimeää. Noin tunnin lenkki heitettiin suurimmaksi osaksi metsäpoluilla, vain alussa ja lopussa käveltiin tiellä. Kiva lenkki ja kiva ilmakin vielä. Loppuillasta ei tehty sitten enää mitään.
Tänään eli maanantaina 31.12. on tämän vuoden viimeinen päivä ja uuden vuoden aatto. Ulkona paukkuu ja me ollaan sisällä. Koirat on hiukan levottomia, ei kyllä peloissaan, mutta stressaantuneita, kun eihän täällä koskaan mitään muuta kuulu kuin tuulen huminaa ja ohi ajavien autojen ääni, eikä niitäkään ole paljoa. Peikko olisi kokoajan menossa ulos, kun sieltä on selvästi joku tulossa, eikä tyhmä ihminen tajua. Noah lähinnä makailee, muttei nuku kuitenkaan.
 |
| Toinen korva kuuntelee pauketta, toinen korva ja katse kysyy, että "Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että siellä TAPAHTUU jotain!?" |
Aiemmin käväisin tallilla. Vein Korpun porukalle yhden kuusen rangan tuosta pihasta ja levittelin säkillisen heinää pitkin tarhaa. Onpahan ainakin hetkeksi tekemistä, niin ei tarvi sitten niin stressata paukkuja, kun vähän väsyttää itseään ensin. Sieltä auton nokka kohti Karhulaa ja koirien kanssa lenkille. Muutama paukku kuului silloinkin, muttei nuo reagoineet näkyvästi. Noahista huomasi kyllä, että kävi alkumatkasta ylikierroksilla normaalia enemmän ja piehtaroi jonkin verran, millä se purkaa stressiä. Parempi kuitenkin noin kuin panikointi ja se loppuikin noin kymmenessä minuutissa. Peikosta ei huomannut mitään. Parin kaupan kautta sieltä sitten kotiin ja tässä sitä nyt odotellaan vuoden vaihtumista. Väsyttäisi kyllä, mutta pakko kai se on vielä yrittää hereillä kestää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti