sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Hevosharrastusta ja harrastushevosia

Kulunut viikko on vaihteeksi ollut koirilla kevyempi. Ollaan tosin taas käyty pienen tauon jälkeen ihmisten ilmoilla enemmän, jotta saavat edes jotain virikettä. Liikunnallisesti on kuitenkin ollut normaalia kevyempi jakso.

Tallilla on sitten mennyt vastaavasti aikaa enemmän, koska laitumen siivous vie oman aikansa. Neljännes on suurin piirtein nyt puhdas, että vielä on hommaa jäljellä. Eikä taida valmistua ihan laidunkauden loppuun mennessä. Aina voi kuitenkin yrittää.




Ljúfurin kanssa ollaan onnistuttu tekemään nyt pari oikein rentoa maastolenkkiä. Pidemmällä lenkillä viime viikonloppuna onnistui jopa seisoskelu jollain tapaa, kun jouduttiin väistämään autoa kapeammassa kohdassa. Vähän vaan steppasi, muttei ollut ongelmia pitää paikallaan. Kummallakin reissulla poni on ollut rento, mutta tapansa mukaan silti reipas. Hirveän hienosti kuulolla se on ollut myös koko ajan, vaikka onkin katsellut maisemia korvat hörössä. Kovaakin ollaan menty, eikä mikään ole hätkähdyttänyt. Yhdellä laukkapätkällä tuli yllättäen auto vastaan mäen nyppylän takaa, eikä Ljúfurin ilmekään värähtänyt. Ohjasin vain vielä enemmän reunaan ja matka jatkui. Autossa kuskin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.


Torstaina kotimatkalla.

Ja lenkin jälkeen aterialla.

Ljúfur on siis kaikkinensa ollut juuri sellainen kuin se vain parhaimmillaan voi olla. Rento ja hyväntuulinen, helppo kaveri kaikessa touhussa. Ihan ollaan pystytty pitkin ohjin köpöttelemään, mitä ei aikoihin ole voinut ajatellakaan ja silti on vauhtia löytynyt kun sitä on pyytänyt. Ja pohkeitakin on voinut käyttää, kuten normaalilla hevosella, ilman että tyyppi yrittää singota maata kiertävälle radalle pienestäkin kosketuksesta. Itsekin on päässyt helpommalta, kun ei ole tarvinut jalkojaan varoa vaan on voinut olla rennosti. 

Eilen me käytiin ohjasajolenkillä, joka sekin meni yhtä rennoissa tunnelmissa. Pysähdeltiin syömään muutaman kerran, minä mansikoita ja Ljúfur jotain muuta. Erittäin hyvää pysähtymis- ja paikallaanpysymistreeniä kuumakallelle. Sitäpaitsi ensimmäistä kertaa se oikeasti pystyi syömään myös töissä ollessaan. Vähän varovaisesti kyllä alkuun, mutta kuitenkin.




Kamburin viikko on pitänyt sisällään treeniä ihan kiitettävästi. Tiistaina treenattiin liinassa juoksutusta vaihteeksi, kun se on jotenkin vaikeaa molemmille. Irtonahan tyyppi asettuu hyvin ympyrälle ja tekee kuten pyydän. Kun sitten on se yksi liikkuva osa enemmän, ei mikään taas meinaa sujua. Kun en vaan osaa ja Kambur sitten protestoi, kun ei ymmärrä. Jotenkin saatiin kuitenkin homma toimimaan. Tehtiin sitten vielä selkäännousutreeniä, koska se ainakin onnistuu ja on helppoa ja mukavaa myös Korpun mielestä. Vähän myös pohkeesta liikkeelle treeniä samalla, kun siitä sillä on jo hyvä haju, muttei kuitenkaan vielä oikein osaa.




Perjantaina tehtiin ajolenkki. Alkumatkasta oli aisojen välissä hiukan liiankin rauhallinen varsa, jota sai käskeä etenemään. Hienosti meni kuitenkin kohtaamiset lenkkeilijöiden sekä laukkaavien tallikavereiden kanssa. Matkaa jatkettiin tällä kertaa hiukan normaalia pidemmälle ja sekin oli okei Kamburin mielestä, kunnes meinasi mennä hermot ötököihin. Kun vielä akka käski raville, jotta ötököistä päästäisiin, niin johan löytyi vauhtia. Kävi jo nimittäin mielessä, että pysähtyyköhän se lainkaan. Kun vaihtoi vielä laukalle niin melkein jo hirvitti. Hieman oli jarruissa toivomisen varaa, vähän oli nimittäin hitaat, mutta toimivat kuitenkin. Kotimatkalla ravailtiin vielä pidempi pätkä ihan reippaasti, muttei vallattomasti ja jarrutkin tuntuivat olevan taas kunnossa.




Eilen tehtiin "satulalenkki" eli satulan kanssa ohjasajoa lyhyillä ohjilla vieressä kävellen. Alku oli hiukan vaikeaa, kun ei meinannut edetä lainkaan ja kokoajan sai käskeä, kun vaan pysähteli. Vaan lähti se viimein sujumaan taas. Tehtiin yhteensä noin kolmen kilometrin lenkki, josta loppumatkalla n.500 metriä selästä. On se kyllä ihan super tyyppi. Nyt ei pysähtelyä alussa ollut kuin kerran tai pari ja liikkeelle lähdettiin hienosti joka pysähdyksestä. Pari kertaa pysäytin myös tarkoituksella. Reippaasti korvat hörössä edettiin rennoissa tunnelmissa. Yllättäen lentoon lähtenyt lintu hiukan säikäytti, muttei aiheuttanut muuta kuin äkkipysähdyksen, jonka jälkeen matka jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siitä tulee ihan loisto maastomopo 💜 Ja on sillä kyllä niin paljon kivemmat liikkeetkin (ainakin käynnissä) kuin Ljúfurilla.




Tänään olisi suunnitelmissä tehdä rento talutuslenkki molempien kanssa yhdessä ja sen jälkeen koirien kanssa kylillä. Katsotaan kuinka toteutuu. Keli on ainakin ihan loistava.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Arkea taas

Hieman on mennyt totutellessa taas aikaisiin aamuihin tämä viikko. Väsymys on siis painanut ja muutakin harmia on ollut, joten lauma on ollut aika vähällä. Varsinkin ponit ovat saaneet lepäillä. Ja siis todellakin lepäillä, sillä shettikset muuttivat maanantaina takaisin pihattoon ja meidän pojat ovat pellossa keskenään. Tylsää, mutta josko saisin vaikka ensimmäisen kerran kahteen vuoteen pidettyä paikat siistinä, kun likaajia on vain kaksi... kunhan saan laitumen ensin puhtaaksi. 


Kuviakaan ei ole tullut otetuksi tällä viikolla, joten kuvituskuvana kuva laitumellelaskusta (kuva Tuuli)

Kambur on harrastanut tällä viikolla kolmesti. Maanantaina se irrotteli kentällä irtohypytyksen merkeissä. Ja kyllä muuten juoksikin. Mikä lie virtapiikki siihen oikein iskikään, mutta alun laiskottelun jälkeen siitä irtosi sellaisia spurtteja, etten ole ennen nähnytkään. Ja hypytkin sujuivat ihan ilman mitään kujia. Yksi este meillä vaan oli, kun ei tuohon kentälle oikein mitään sarjaa saa mahtumaan tuonkaan kokoiselle kaviokkaalle. Esteellä korkeutta hurjat 50-60 senttiä. Ilmaa jäi väliin reilusti hypyissä. Aina onnistuneen hypyn jälkeen kääntyi kohti hakemaan palkan, kun tietysti kehuin. Jäähdyttelylenkille kakara sai koirat seuraksi.


Kuvituskuva, samaa sarjaa edellisen kanssa.

Keskiviikkona Kambur kävi ajolenkillä. Pihasta lähdettiin innoissaan, mutta heti ensimetreillä vaani pusikossa mörkö. Korppu pysähtyi tuijottamaan ja kun käskin eteen, peruutti ojaan. Talutin sitten jonkun kymmenen metriä ja sen jälkeen mentiin taas ihan rennosti. Kambur näkee tosi harvoin mörköjä, joten jotain siellä pusikossa varmaan oli. Naapurin kissa kenties? Matkalla tuli vastaan kaksi hevosta, jonka toisen kuskin kanssa pysähdyttiin juttelemaankin ja hienosti toimi varsa molemmissa kohtaamisissa. Raviakin otettiin, mutta eihän tuo vielä kauaa jaksa. Hiljaa hyvä tulee, joten ajoa taidetaan lisätä ensin ennen kuin aletaan enemmän ravailla. Laitumelle Skorpan siirtyi taas ratsain ja alun pysähtelyn jälkeen toimi moitteetta. Ja kuskikin tajusi, mistä pysähtely johtuu.


Vanha kuva tämäkin..

Ljúfurilla oli kevyt viikko. Taas. Se kävi kerran koirien kanssa lenkillä ja eilen juoksi Kamburin kanssa kentällä 15-20 minuuttia ja pienellä lenkillä sen jälkeen. Pellolla ihmeteltiin kurkia, joita oli viisi laskeutunut lepäämään. Sekä hienoa sateenkaarta, koska sade joka alkoi sillä siunaaman sekunnilla kun tallille saavuin, alkoi hellittää juuri kun olin hommat melkein saanut tehdyksi. Tietenkin.


Yritin ottaa siitä sateenkaaresta kuvaa. En kovin hyvin onnistunut...

Koirat ovat lenkkeilleet torstaita lukuunottamatta joka päivä. Pari kertaa pyöräillen ja pari kertaa hevosseurassa. Molemmilla oli hiukan vatsa sekaisin tässä loppuviikolla, mutta nyt näyttäisi taas rauhoittuneen. Mitä lie syöneet vai onko ollut ihan tautia liikkeellä. Onneksi kuitenkin nyt jo voiton puolella.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesälomapäiväkirja osa4

12.7. keskiviikko

Sadepäivä. Laiska päivä. Päivällä läksin koirien kanssa hallille, jotta saisivat jotain tekemistä, mutta minä säilyisin kuivana. Tai ainakin kuivempana. Molemmat saivat vähän juosta esteillä, ensin erikseen ja pienen metsälenkin jälkeen vielä yhdessäkin. Tai Noah juoksi ja olisi juossut vaikka kuinka ja Peikko passasi. Teki se yksin muutan esteen, muttei kauheasti kyllä intoa ollut. Kimpassa se roikkui hetken Noksun peesissä, mutta antoi aika pian periksi ja jäi katselemaan. Noah taas juoksee ja suorittaa esteitä siinä sivussa ihan itsekseen, kun sille antaa pallon suuhun. Helppoa.






Aikalailla säkällä siinä vaiheessa kun kotiin pääsin lakkasi satamasta. Tallille siis kunhan olin hiukan levähtänyt. Sadetutka kertoi, että kohta se alkaa taas, joten käyttöön suunnitelma B ja molemmat pojat kentälle vapaaksi. Ihan kivasti juoksivatkin tällä kertaa ihan itse. Kun alkoivat hakeutua luokse, lopetettiin, etteivät turhaan kyllästy ja ala pitää ikävänä koko puuhaa. Käytiin vielä pieni lenkki heittämässä, eikä se sitten enää alkanutkaan sataa. 






Kun nyt olin jo ajoissa illalla kotona, toisin kuin yleensä, enkä viitsinyt siivoamaan alkaa vaikka olisi pitänyt, tein sitten pannukakkua. Teki mieli jotain hyvää ja koska kaveri päivitti faceen tehneensä lettuja iltapalaksi, niin... 





13.7. torstai

Koska illaksi oli luvattu sadetta, ajattelin käyttää hyvän sään mahdollisimman tarkkaan hyväkseni. Aamupäivästä oli pilvistä, mutta puolilta päivin kirkastui. Tallille siis. Koirat lähtivät mukaan, jotta ei tarvisi aikatauluja niin miettiä. Ja suorittaa ja kiirehtiä, mikä on minulla hiukan liian herkässä. Pitää ehtiä sitä ja pitää ehtiä tätä ja sitten on kiire ja stressi. Eikä nauti mistään. Nyt lomalla olen aikalailla siitä päässyt, mutta itseni tuntien, arvelin että koska sade painaa päälle, tulee taas kiire.

Ljufurin hain ensin ja mietin jo, että jos siltä tuntuu, Korpun ei tarvi tehdä tänään mitään. En siis asettanut sitäkään tavoitetta. Hoito pitkän kaavan mukaan rauhassa, koirat autosta ja liikkeelle. Kierrettiin noin 5km lenkki osittain metsäpolkuja pitkin. Koirat pääsivät kahlaamaan veteenkin matkalla, koska oli aika lämmin. Ihan oli kaikilla vissiin kivaa.




Otin sitten Korpunkin kuitenkin, koska keli jatkui hyvänä, eikä kellokaan ollut vielä paljoa. Ihan en ollut varma mitä tehdään, kun itseä innostaa tuo ajaminen aina vain enemmän ja enemmän, mutta kun vaihteluakin pitäisi olla. Päätin sitten kuitenkin ajaa. Pidetään sitten vaikka taukoa koko hommasta ensi viikolla, kun töihinkin joutuu taas palaamaan. Pellolle suunnattiin. Peltotien lisäksi kun nyt pääsee jo peltojakin hiukan kiertämään, koska osasta on heinät korjattu. Ihan hyvin meni muuten, paitsi paarmat meinasivat saada molemmilta hermot menemään. Ei sitten oltu kauaa, muttei ollut aikomuskaan, kun viimeksi tehtiin pidempi lenkki. Nyt kertyi matkaa n.2,5km eli aika sopivasti tämän hetkisen kunnon huomioon ottaen. Varsinkin kun pehmeällä peltopohjalla oli kuitenkin aika raskasta vetää.




Aurinko vain jatkoi paistamistaan ja ehdin vielä hyvin vähän siivotakin laitumella, ennen kuin se meni pilveen ja lähdin kotiin. Sade ei sitten alkanut kuin vasta yhdeksän aikaan, joten mitään kiirettä ei edes oikeasti ollut.


14.7. perjantai

Koirien kanssa käytiin päivällä ihan reippaan mittainen pyörälenkki. Pysähdeltiin matkalla syömään mansikoita, joita on tien varret punaisenaan, ne ei vaan maistu oikein miltään. Joitain on joukossa ihan makuisiakin, mutta suurimmaksi osaksi aika mauttomia. Kai ne siitä vielä. Kantterellejakin nousee ojan pohjille heti kun vähän satoi. Yritettiin etsiä yhtä kätköäkin, muttei nyt sattunut kyllä silmiin, vaikka kuinka yritin. Reissuun meni yhteensä yli kaksi tuntia, mutta pysähdyksiin siitä varmaan puolet. Ihan mielellään jäivät koirapojat kotiin makaamaan, kun lähdin tallille.

Ljufurin kanssa käytiin heittämässä ohjasajolenkki ja tällä kertaa sujuikin oikein mallikkaasti. Jarrut oli kunnossa ja seisoskelukin oli hiukan helpompaa jo. Siinä kyllä piti vielä vähän säätää, mutta kokonaisuutena ihan hieno reissu.




Kamburille heitin vaihteeksi satulan selkään ja lähdettiin satulalenkille. "Ajoin" siis ohjista kävellen vierellä, mitä ollaan jonkin verran harrastettu, muttei nyt pitkään aikaan. Oikein hyvää valmistavaa treeniä. Ljúfurin kanssa tehtiin aikoinaan paljonkin. Sekä meno- että tulomatkalla tehtiin selkäännousutreeniä, mikä meni tällä kertaa hienosti. Malttoi siis hyvin olla paikallaan. Mennessä muutaman kerran selkään-alas ja viimeiseksi muutama askel eteenpäin. Meni hienosti. Takaisin tullessa taas selkään. Rapsuttelin ja annoin syödä aikansa. Sitten liikkeelle. Hieman ihmetteli ja pari kertaa pysähtyi muutaman askeleen jälkeen odottamaan palkkaa, kun ei sen enempää olla vielä eteenpäin kerralla liikuttu. Nyt pyysin vaan uudestaan liikkeelle ja kun viimein ymmärsi, käveltiin n.100m, seis, palkka ja alas. Ja pysähtyi muuten pelkästään kuskin vatsalihaksilla, yhtään en ottanut ohjista, enkä auttanut äänellä. Siitä tulee kyllä ihan loistava maastomopo!




15.7. lauantai

Aamusta kymmenen jälkeen polkupyörällä läheiselle ratsastuskoululle ratsastusjousiammunnan harjoituskisoihin. Oli kivaa. Ilma oli hyvä ja paikalla oli ratsastuskoulun omien hevosten lisäksi kaksi issikkaa. Mitä muuta ihminen tarvitseekaan. Ihanat viljakkaat tammat tekivät kyllä vaikutuksen. Varsinkin hiirakkoon ihastuin ihan hirvittävästi.


Kuvista tarkoituksella rajattu kuskien kasvot pois.

Tämä oli sairaan nopea, teki uuden rataennätyksen.

Tallille vasta iltapuolella, kun kisojen jälkeen piti saada kuvat tietysti koneelle ja sitten menikin tovi, ennen kuin maltoin lähteä. Ja syödäkin piti. Ljúfur pääsi koirien kanssa lenkille tai koirat pääsivät Luippiksen kanssa lenkille, ihan miten vaan. Tällä kokoonpanolla kuitenkin tänään lenkkeiltiin. Syötiin taas mansikoita. Ja ruohoa. Ja nautittiin auringosta. Ei ollut erityisen lämmintä kyllä, mutta aurinko paistoi ja se oli hyvä se.




16.7. sunnuntai

Kaunis ja lämmin päivä. Aamupäivästä kotihommia, pyykinpesua ja sen sellaista. Sitten tallille. Koko porukka oli portilla, kun menin, mutta siinä vaiheessa kun olin saanut päivittäisen siivousoperaation hoidettua, kaikki olivat siirtyneet taakse. Laitumien viereisellä viljapellolla nimittäin käveli ihminen ja se oli kaikista ihan hirvittävän kiinnostavaa. Jonossa tallasivat ihmisen kanssa samaa tahtia ja tuijottivat. Jouduin siis hakemaan Ljúfurin aika kaukaa, kun eihän se malttanut tulla.

Maastolenkille lähdimme vaihteeksi, kun taas on liikunta ollut aika käyntipainotteista eli kevyttä. Ihan oli virtaa ponissa kiitettävästi, kuten nykyään aina, mutta ihan iloisin mielin  ja rennoissa tunnelmissa taas edettiin. Kunnes.. metsässä oli mörkö. Tarina ei taaskaan kerro, minkälainen mörkö oli kyseessä, mutta Ljúfur oli täysin vakuuttunut, että se syö pieniä poneja. Ja taas oli ruutitynnyri takapuolen alla. Pari kilometriä kipiteltiin nöpöhölkkää, kun käynti katosi. Jarrut sentään piti. Onneksi kuitenkin rauhottui ja loppumatka sujui taas ihan rennosti, vaikkakin reippaasti.


Vielä rento poni ennen mörön kohtaamista ja hikinen poni lenkin jälkeen.

Tallilla hikinen Ljúfur sai kylmän suihkun ja ruokaa turvan eteen, ennen kuin palautin sen takaisin peltoon. Samalla tietysti hain Kamburin vuorostaan "töihin". Mieli olisi tehnyt ajaa, mutta koska paarmoja oli jonkin verran ja tällä viikolla on jo kaksi kertaa ajettu, maltoin mieleni ja läksin ohjasajolenkille. Oikein hienosti meni muuten, mutta jossain vaiheessa alkoi napsia evästä. Hyvin on oppinut, että töissä ei puuhata omiaan, eikä ole oikeastaan edes yrittänyt syödä aiemmin. Mikä lie taantuma tänään oikein iski. Päästiin asiasta kuitenkin yhteisymmärrykseen lopulta.




Kambur ei saanut suihkua, mutta ruokaa kyllä ja sen jälkeen vielä mamman selkäänsä. Ratsastin sen nimittäin takaisin laitumelle. Olen sitä jo jonkin aikaa suunnitellut ja nyt oli hyvä hetki. Tätä me tullaan tekemään jatkossakin. Muuta ratsutreeniä se ei vielä juuri tarvikaan.




Kotiin kun tulin, läksin saman tien koirien kanssa pyöräilemään. Ajeltiin venerantaan, koska uintikelit. Itse en uinut vieläkään, mutta koirat ui. Kotiin. Pyykit narulta. Ruuan laittoa. Ja viimeinen lomapäivä olikin jo illassa. Huomenna töihin. Loman toista osaa odotellessa. Onneksi sitä on sentään vielä tähteellä.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesälomapäiväkirja osa3

8.7. lauantai

Tänään oli Kamburilla luppopäivä. Rapsuttelin sitä kyllä laitumella siivotessani, kun se kovasti itseään teki tykö. Ja sai se kivennäisnappujakin. Muttei tehty tänään mitään.

Ljúfurin kanssa lähdettiin pienelle maastolenkille. Alku meni oikein rennoissa tunnelmissa. Ljúfur eteni reippaasti korvat hörössä pitkin ohjin, eikä mikään tuntunut sitä häiritsevän. Kunnes.. heinäpaali oli ihan väärässä paikassa! Paniikki. Varovainen ohitus mahdollisimman kaukaa. Sen jälkeen sitten olikin taas kaikki ihan väärin ja kaikkea piti tuijotella ja väistellä ja puhista ja jarrutkin alkoi reistailla ja käynti katosi jonnekin. Selvittiin kuitenkin ihan ehjin nahoin takaisin, vaikka ihan loppumetreillä kuski meinasikin maastoutua, kun hiukan kovemmassa vauhdissa sivusta hyökkäsi jokin, tarina ei kerro mikä, ja sitä piti tietenkin väistää. Meinasi mennä tasapaino, kun tuli niin yllättäen, mutta onneksi vain meinasi. 

Ennen laitumelle palaamista, sai poni vielä kunnon pesun ihan shampoolla. Turhaahan se puhtauden kannalta on, mutta koska kesäihottuma vaatii, niin aina välillä se vaan on tehtävä. Ihottuman suhteenhan on ollut helppo kesä tähän asti, kun ötököitä ei juuri ole, mutta syksy se aina pahin onkin. Sitä odotellessa...


Se siitä pesusta 😁

Sen verran hieno keli oli tänään, että ihan tarkeni t-paidalla jopa ratsastaa. Vaikka kyllä minusta aika viileää vielä oli varjossa, eikä tuulikaan mikään lämmin ollut. Mutta ihan kesäkeli kuitenkin. Koirien kanssa lähdettiin siis kävellen venerantaan.




Hissukseen käveltiin ja ihmeteltiin kukkasia ja syötiin mansikoita ja rannassakin vierähti tovi jos toinenkin, joten yhteensä oltiin reissussa parisen tuntia. Kyllähän tällaisella kelillä lenkkeilee. Toista se on sade ja kylmyys. Silloin ei niin kiinnosta.


On se Noahkin siellä.. ja Munapirtti.

Kotimatkalla

9.7. sunnuntai

Ihana kesäisen lämmin päivä, vihdoinkin. Tuli ulkoiltua sitten ihan urakalla. Tallilla viitisen tuntia. Ensin Ljúfur hoidettavaksi. Harjattiin, rasvattiin ja vähän siistittiin kavioita. Kasvavat hurjaa vauhtia aina kesäisin. Parin viikon välein vähintään on aina hiukan lyhenneltävä. Sitten silat selkään ja menoksi. Taas meni puolet matkasta ihan ok, mutta kotiin päin olisi ollut kiire ja jarrut alkoi reistailla. Treenattiin sitten ihan kunnolla koko kotimatka, vaikka tuntuikin ettei siitä mitään hyötyä ollut. Huomenna uusiksi, sittenhän sen näkee, onko mitään mennyt perille asti.






Kamburilla oli taas kärryttelypäivä. Viisaammat väittää, että niin monta kertaa viikossa töitä kuin on ikävuosia, mutta koska painavat kärryt ja tottumaton poni, niin ollaan menty max kahdella per viikko toistaiseksi. Tänään oli hiukan säpsy varsa valjastettavana ja ajattelinkin jo, ettei ehkä ole hyvä idea edes yrittää. Vaan kärryt perään laitettiin ja ihan hyvin meni lenkki kuitenkin. Ensimmäiset pari sataa metriä piti vähän tuijotella metsään päin ja kerran jopa harkitsi kotiin kääntymistä, mutta sitten rauhoittui ja tehtiin yhteensä 3,5km lenkki. Muutaman kerran kipusin alas palkkaamaan pysähdyksistä ja paikallaan seisomisesta, kun ne taidot on hiukan ruostuneet. Pari autoakin kohdattiin, eikä niissäkään ongelmia ollut, vaikka tulivat takaapäin.






Koirien kanssa tehtiin vielä illalla parin tunnin lenkki ihan ihmisten ilmoilla. Sillä tavalla suunnittelin, että pääsivät uimaan aina sopivin väliajoin, mutta yksi pysähdys jäi sitten suorittamatta, kun sinne meni edellä jo kolme koiraa. Vaan yksi järvi ja yksi meri on jo ihan riittävä saldo, vaikka yksi järvi jäikin välistä. Taas oli liikkeellä rasittavia koirankusettajia, jotka löntysteli sitä joka iltaista korttelikierrostaan samalla tuijotellen kännykkäänsä. Mene nyt niistä sitten ohi. Hidastelin mielummin.


Huutjärvi

Lököre
10.7. maanantai

Aamusta jo auton nokka kohti Kotkaa. Ensin pikainen pyrähdys torilla, jonka jälkeen auto parkkiin Sapokkaan ja koirien kanssa lenkille. Lämpöasteita oli jo kymmenen aikaan yli +20 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hieno keli siis. Sapokasta suunnistettiin koirarannan kautta Katariinaan. Harmi vain, että koirarannalle oli pesiytynyt joutsen, joten en arvannut enkä halunnut koiria veteen laskea. Löydettiin uimapaikka onneksi toisaalta ja koirat pääsivät vilvoittelemaan. Katariinassa pyörähdettiin rannan kautta kallioille ja sieltä kohti kaupunkia. Fuksin puiston ohi takaisin Sapokkaan, missä koirat pääsivät vielä pulahtamaan vedessä, ennen kuin lähdettiin ajelemaan kotia kohti.


Katariinan meripuisto

Sapokan vesipuisto

Sapokasta myös

Tallille iltapäivästä. keli oli yhä upea, vaikkakin vähän oli alkanut tuulla, mikä oli ihan hyvä juttu. Paarmoja ei ehkä ollut ihan niin paljoa, kun hiukan tuuli. Ponit laitumelta narun nokkaan ja lenkille. Vaikka ajatus oli vääntää Luippiksen kanssa sitä pysähtymistä tänäänkin, niin en sitten jaksanutkaan, vaan mieli teki vain rentoutua. Tehtiinkin sitten liki kahden tunnin lenkki hienossa kelissä ja Kamburkin käyttäytyi varsin hienosti. Vaikka niinhän se muutenkin käyttäytyy, mutta nyt ei edes hampsinut evästä ennen kuin ihan loppuvaiheessa.


Edelläkulkija..

..ja perässä vedettävä. 




11.7. tiistai

Loman ainoa reissupäivä. Kävin Kouvolassa. Pidempään reissuun ei ole varaa, eikä olisi ollut tähänkään, mutta halusin mennä silti.

Puolilta päivin startattiin ensin tallille. Ljúfur sai rasvauksen ja molemmat pojat kivennäisnappuja. Hetki hengailua ja auton nokka kohti Kouvolaa. Perillä kävin ensin pienen lenkin koirien kanssa vanhojen kotikulmien lenkkipolkuja kierrellen. Äidin luona vierähtikin sitten aikaa muutama tunti, jonka jälkeen ajelin pienen matkan päähän ja tein uuden lenkin kaupungissa. Kovasti on paikat muuttuneet sitten sen ajan kun itse on siellä asunut. Paljon on kuitenkin tuttuakin.


Varuskunnan vanha portti ja entinen kotitalo siellä taustalla.

Kirkon puisto, entinen lääninhallituksen talo taustalla, mikä lie onkaan nykyään.

Kotimatkalla kurvasin Prisman kautta ja ajelin taas pikkuteitä pitkin kotiin. Sadekin alkoi sopivasti vasta sillä aikaa kun olin Prismassa, vaikka piti alkaa jo paljon aiemmin. Kyllä luonto onkin jo sadetta kaivannut. Minä en niinkään.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kesälomapäiväkirja osa2

5.7. keskiviikko

Koirien kanssa ajeltiin tänään ensin oman seuran kentälle. Noah treenasi pienesti tottista ja oli innoissan kuin ilmapallo, muttei kiihtynyt, vaan suoritti oikeinkin rauhallisessa mielentilassa. Sai tehdä toistojakin, kun väärä asento tuli monesti peräkkäin, eikä silti alkanut kiehua. Ei huono. Palkan sai eteenmenosta, muuten mentiin laumapalkalla.

Peikko teki ihan pienen pätkän seuraamista ja jonkun sivulletulon, sekä tietysti leikki, ennen kuin pääsi juoksemaan puomille. Kauaa se ei vieläkään jaksa, mutta siltikin jo varmaan kymmenkertaisesti mitä ennen. Ja se pystyi keskittymään ihan suoraan autosta, ilman nuuskuttelulenkkiä ensin. Se ei ole onnistunut ennen.

Kävin välillä vähän hengailemassa Prismassa, jonka jälkeen suunta hallille. Pojat pääsi aksaamaan. Noah ensin. Se ehti tehdä jo monta estettä, ennen kuin minä ehdin sisälle asti, joten intoa oli taas enemmän kuin järkeä. Nyt kiehui ja kunnolla. Rauhoittui ja alkoi kuunnella kun jätin sen hetkeksi yksin halliin. Sitten sujuikin hienosti ja saatiin tehtyä monen esteen rata lähes kauko-ohjauksella. Minun ei tarvinut montaa askelta ottaa. 

Peikkokin teki pienen pientä radan pätkää ja hyvin jo jaksaa sekin aksaa. Hyvin leikki myös ja mukavasti jopa palkkautuu leikillä nykyään lähes aina. Kun lopetettiin, sillä ei ollutkaan kiire autoon, kuten yleensä, vaan hyppi vaan ympärilläni. Ehkä siitä vielä harrastuskoira tulee.




Käytiin vielä lenkillä hallin metsässä, ennen kuin pakkasin porukan taas autoon ja ajoin kotiin. Reilu pari tuntia siinä vierähti ihan huomaamatta taas.

Ponien kanssa käytiin tänään rauhallinen kimppalenkki. Ihan kivaa taisi olla kaikilla, eikä Luippiksellakaan tuntunut olevan mitään ylimääräisiä energioita. Vaikka eihän siitä moista talutuslenkillä koskaan huomaakaan, vasta kun joutuu töihin iskee virtapiikki. Kambur taas oli normaali itsensä, joka alkumatkasta käveli ihan kivasti hampsimatta koko aikaa evästä, mutta takaisin tallia kohti, hampsiminen lisääntyi mitä lähemmäs tulimme. Normikamaa siis.






Juuri kun olin hakemassa poikien ruokia tallista, alkoi sataa. Siihen asti olikin ihan kohtuullinen ilma. Aurinkokin pilkisteli. Onneksi ei kestänyt kauaa kuitenkaan ja sain vielä ruohonkin leikattua kotiin tultuani.


6.7. torstai

Menin tallille tänään aiemmin kuin alkuviikosta, kun ensin oli ajatus mennä Korpun kanssa kentälle puuhaamaan ja päivällä sillä on vähemmän käyttöä. Tänään ei ollut, mutta olin jo muutenkin päättänyt lähteä ajamaan. Varsa siis laitumelta narun päähän. Tällä kertaa hyvin vastahakoinen varsa, joka oli juuri saanut kasan tuoretta heinää nenänsä eteen, kun laidun on jo aika hyvin kaluttu. Puomilla sai koko ajan huomautella, että pitää olla kuulolla, eikä vaan haaveilla takaisin menosta. Kärryt saatiin kuitenkin perään ja päästiin liikkeelle. Siihen mennessä korvatkin olivat taas käyttökunnossa. Mentiin vain lähipeltoja kiertävälle tielle, kun ajattelin, että otetaan varman päälle, kun viimeksi tuli niin paljon uutta kerralla. No, nyt oli jännittävä paalain jätetty tien varteen ja pellolla vielä traktorikin. Talutin ensimmäisen kerran paalaimen ohi, toisella kierroksella ei ongelmaa enää ollutkaan. Käytiin myös yhdellä pellolla tekemässä kierros ja treenattiin samalla pysähtymistä ja siirtymiä. Ravia otettiin tällä kertaa ihan reippaasti, kun menohaluja tuntui olevan ja matka jäi jokatapauksessa niin lyhkäiseksi, että tuskin siitä haittaakaan oli.


Seison, seison. Tuleeko sitä palkkaa vai ei?

Ljufurin kanssa tehtiin vain kevyt ja lyhyt n.3km lenkki koirat mukana. Se sai hampsia evästä ja muutenkin rentouduttiin vain. Ja kotiinkin ehdin jo samoihin aikoihin kuin yleensä vasta menen tallille.

Illalla olin vielä koirien kanssa omalla kentällä agi-mölläreissä hengailemassa. Noah treenasi hiukan rallya samalla ja Peikko vain leikki. Se leikkikin ihan hyvin, kunnes joku käveli koiransa kanssa puolen metrin päästä ohi ja jouduin siirtymään, ettei Peikko mene seurustelemaan ja Peikkohan otti tietty siitä nokkiinsa ja kieltäytyi leikkimästä enää. Ei se enää tullut edes autosta ulos. Harmitti. Kotona se kyllä leikki, mutta varmaan saa taas tehdä viikkokausia töitä, että palautuu ennalleen myös muualla.






7.7. perjantai

Koirien kanssa päivällä reipas pyörälenkki. Kilometrejä ehkäpä noin seitsemän, mutta aikaa kului 1,5 tuntia, kun yhdelle peltotielle oli juuri ajettu uutta hiekkaa ja se oli siis tosi pehmeä ja hankala pyörällä kulkea. Ja käytiin myös yksi geokätkö etsimässä, missä meni muutama ylimääräinen minuutti, vaikka se ihan tien vieressä olikin.




Kamburin kanssa puuhasin vähän kentällä. Muutama kierros juoksutusta irtona ja kun kuunteli nätisti, lopetettiin. Ei siinä montaa kierrosta mennyt. Se alkaa siis sujua ihan hienosti. Niin ja se siis nätisti asettuu ympärilleni ympyrälle, eikä viipota pitkin kenttää valtoimenaan. Aluksi aina yrittää vähän vaihdella suuntaa omin luvin, mutta sekin on vähentynyt paljon. Tehtiin sitten vähän selkäännousutreeniä. Hyvin asettui paikalleen, muttei oikein sitten malttanut olla, kun olin selässä. Yrittikö liikaa vai oliko muuten vain levoton, tiedä sitten, mutta kulkea piti ja kaataa jakkaraa ja puuhata muutenkin. Onneksi pysähtyy äänellä, kun eihän sillä ollut riimussa mitään narua. Käytiin sitten vielä kävelyllä ja uittomontulla puljaamassa. Hyvin meni nyt yksinkin veteen, eikä ollut edes kiire pois.




Ljúfurilla oli vapaapäivä. Se sai vain rasvauksen ja ruokansa ja pääsi takaisin laitumelle tuota pikaa. Itse jäin vähäksi aikaa vielä siivoamaan, ennen kuin läksin kotiin.

Koirien kanssa läksin vielä kävellen montulle uimaan tai siis uittamaan koiria. Hiukan on liian metsittynyt se monttu nykyään, että siellä itse viitsisi uida, vaikka olenkin joskus uinut. Sitäpaitsi liian kylmääkin on vielä, että haluaisin veteen mennä, kun ei edes lyhythihaisessa tarkene ulkoilla.