Tänään oli Kamburilla luppopäivä. Rapsuttelin sitä kyllä laitumella siivotessani, kun se kovasti itseään teki tykö. Ja sai se kivennäisnappujakin. Muttei tehty tänään mitään.
Ljúfurin kanssa lähdettiin pienelle maastolenkille. Alku meni oikein rennoissa tunnelmissa. Ljúfur eteni reippaasti korvat hörössä pitkin ohjin, eikä mikään tuntunut sitä häiritsevän. Kunnes.. heinäpaali oli ihan väärässä paikassa! Paniikki. Varovainen ohitus mahdollisimman kaukaa. Sen jälkeen sitten olikin taas kaikki ihan väärin ja kaikkea piti tuijotella ja väistellä ja puhista ja jarrutkin alkoi reistailla ja käynti katosi jonnekin. Selvittiin kuitenkin ihan ehjin nahoin takaisin, vaikka ihan loppumetreillä kuski meinasikin maastoutua, kun hiukan kovemmassa vauhdissa sivusta hyökkäsi jokin, tarina ei kerro mikä, ja sitä piti tietenkin väistää. Meinasi mennä tasapaino, kun tuli niin yllättäen, mutta onneksi vain meinasi.
Ennen laitumelle palaamista, sai poni vielä kunnon pesun ihan shampoolla. Turhaahan se puhtauden kannalta on, mutta koska kesäihottuma vaatii, niin aina välillä se vaan on tehtävä. Ihottuman suhteenhan on ollut helppo kesä tähän asti, kun ötököitä ei juuri ole, mutta syksy se aina pahin onkin. Sitä odotellessa...
Se siitä pesusta 😁
Sen verran hieno keli oli tänään, että ihan tarkeni t-paidalla jopa ratsastaa. Vaikka kyllä minusta aika viileää vielä oli varjossa, eikä tuulikaan mikään lämmin ollut. Mutta ihan kesäkeli kuitenkin. Koirien kanssa lähdettiin siis kävellen venerantaan.
Hissukseen käveltiin ja ihmeteltiin kukkasia ja syötiin mansikoita ja rannassakin vierähti tovi jos toinenkin, joten yhteensä oltiin reissussa parisen tuntia. Kyllähän tällaisella kelillä lenkkeilee. Toista se on sade ja kylmyys. Silloin ei niin kiinnosta.
Ihana kesäisen lämmin päivä, vihdoinkin. Tuli ulkoiltua sitten ihan urakalla. Tallilla viitisen tuntia. Ensin Ljúfur hoidettavaksi. Harjattiin, rasvattiin ja vähän siistittiin kavioita. Kasvavat hurjaa vauhtia aina kesäisin. Parin viikon välein vähintään on aina hiukan lyhenneltävä. Sitten silat selkään ja menoksi. Taas meni puolet matkasta ihan ok, mutta kotiin päin olisi ollut kiire ja jarrut alkoi reistailla. Treenattiin sitten ihan kunnolla koko kotimatka, vaikka tuntuikin ettei siitä mitään hyötyä ollut. Huomenna uusiksi, sittenhän sen näkee, onko mitään mennyt perille asti.
Kamburilla oli taas kärryttelypäivä. Viisaammat väittää, että niin monta kertaa viikossa töitä kuin on ikävuosia, mutta koska painavat kärryt ja tottumaton poni, niin ollaan menty max kahdella per viikko toistaiseksi. Tänään oli hiukan säpsy varsa valjastettavana ja ajattelinkin jo, ettei ehkä ole hyvä idea edes yrittää. Vaan kärryt perään laitettiin ja ihan hyvin meni lenkki kuitenkin. Ensimmäiset pari sataa metriä piti vähän tuijotella metsään päin ja kerran jopa harkitsi kotiin kääntymistä, mutta sitten rauhoittui ja tehtiin yhteensä 3,5km lenkki. Muutaman kerran kipusin alas palkkaamaan pysähdyksistä ja paikallaan seisomisesta, kun ne taidot on hiukan ruostuneet. Pari autoakin kohdattiin, eikä niissäkään ongelmia ollut, vaikka tulivat takaapäin.
Koirien kanssa tehtiin vielä illalla parin tunnin lenkki ihan ihmisten ilmoilla. Sillä tavalla suunnittelin, että pääsivät uimaan aina sopivin väliajoin, mutta yksi pysähdys jäi sitten suorittamatta, kun sinne meni edellä jo kolme koiraa. Vaan yksi järvi ja yksi meri on jo ihan riittävä saldo, vaikka yksi järvi jäikin välistä. Taas oli liikkeellä rasittavia koirankusettajia, jotka löntysteli sitä joka iltaista korttelikierrostaan samalla tuijotellen kännykkäänsä. Mene nyt niistä sitten ohi. Hidastelin mielummin.
Aamusta jo auton nokka kohti Kotkaa. Ensin pikainen pyrähdys torilla, jonka jälkeen auto parkkiin Sapokkaan ja koirien kanssa lenkille. Lämpöasteita oli jo kymmenen aikaan yli +20 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hieno keli siis. Sapokasta suunnistettiin koirarannan kautta Katariinaan. Harmi vain, että koirarannalle oli pesiytynyt joutsen, joten en arvannut enkä halunnut koiria veteen laskea. Löydettiin uimapaikka onneksi toisaalta ja koirat pääsivät vilvoittelemaan. Katariinassa pyörähdettiin rannan kautta kallioille ja sieltä kohti kaupunkia. Fuksin puiston ohi takaisin Sapokkaan, missä koirat pääsivät vielä pulahtamaan vedessä, ennen kuin lähdettiin ajelemaan kotia kohti.
Tallille iltapäivästä. keli oli yhä upea, vaikkakin vähän oli alkanut tuulla, mikä oli ihan hyvä juttu. Paarmoja ei ehkä ollut ihan niin paljoa, kun hiukan tuuli. Ponit laitumelta narun nokkaan ja lenkille. Vaikka ajatus oli vääntää Luippiksen kanssa sitä pysähtymistä tänäänkin, niin en sitten jaksanutkaan, vaan mieli teki vain rentoutua. Tehtiinkin sitten liki kahden tunnin lenkki hienossa kelissä ja Kamburkin käyttäytyi varsin hienosti. Vaikka niinhän se muutenkin käyttäytyy, mutta nyt ei edes hampsinut evästä ennen kuin ihan loppuvaiheessa.
Edelläkulkija..
..ja perässä vedettävä.
11.7. tiistai
Loman ainoa reissupäivä. Kävin Kouvolassa. Pidempään reissuun ei ole varaa, eikä olisi ollut tähänkään, mutta halusin mennä silti.
Puolilta päivin startattiin ensin tallille. Ljúfur sai rasvauksen ja molemmat pojat kivennäisnappuja. Hetki hengailua ja auton nokka kohti Kouvolaa. Perillä kävin ensin pienen lenkin koirien kanssa vanhojen kotikulmien lenkkipolkuja kierrellen. Äidin luona vierähtikin sitten aikaa muutama tunti, jonka jälkeen ajelin pienen matkan päähän ja tein uuden lenkin kaupungissa. Kovasti on paikat muuttuneet sitten sen ajan kun itse on siellä asunut. Paljon on kuitenkin tuttuakin.
Varuskunnan vanha portti ja entinen kotitalo siellä taustalla.
Kirkon puisto, entinen lääninhallituksen talo taustalla, mikä lie onkaan nykyään.
Kotimatkalla kurvasin Prisman kautta ja ajelin taas pikkuteitä pitkin kotiin. Sadekin alkoi sopivasti vasta sillä aikaa kun olin Prismassa, vaikka piti alkaa jo paljon aiemmin. Kyllä luonto onkin jo sadetta kaivannut. Minä en niinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti