tiistai 20. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 4, kaikki loppuu aikanaan

Helteet senkun jatkuu, joten sen mukaan on mentävä. Kambur liikkui todella kevyesti, koska helle ja paarmat. Vähän käytiin kävelyillä tai sitten ei tehty mitään, paitsi rasvailtiin ja myrkyteltiin. Pesunkin sai taas. Viikonloppuna kärryteltiin. Lauantaina 6,7 km ja sunnuntaina 9,7 km. Sen verran tuulista oli, varsinkin sunnuntaina, että paarmoja ei juuri ollut, joten saatiin tehtyä ihan rauhalliset käyntilenkit. Sunnuntaina jopa liian rauhallisen, kun päivällä menin. Ponia ei olisi huvittanut, mutta koska illalle oli luvattu ukkosta ja sadetta, jota toki toivottiin tulevankin, otin varman päälle ja menin jo päivällä. Hellelukematkin oli ihan siedettävät, vain +27, ja kova tuuli. Enkä muuten olisi mennytkään.



Koirat liikkuivat ja puuhasivat sitten vähän enemmän kuin the pony. Niiden kanssa kun liikkuu, ei paarmat haittaa ja lämpö taas ei haittaa minua muutenkaan. Ihan päinvastoin. Käytiin siis lenkkeilemässä taasen veden äärellä pari kertaa ihan kunnolla. Toinen kerta kipiteltiin reitillä Katariina-Mansikkalahti-Sapokka ja sama takaisin päin. Samalla koirat tietty uivat koirarannalla ja muuallakin mahdollisissa paikoissa. Toinen kerta oli tuttu jokivarsi, tällä kertaa Hakamäki-Langinkoski-Keisarinmaja-riippusilta-Hakamäki. 1,5-2 tuntia meni molemmissa aikaa. Näiden lisäksi kipiteltiin ponin kanssa joen rantaan ja sieltä ympäri ja pienesti Hutikalla ja kirkolla. Rannassakin käytiin ihan vaan uimassa muutaman kerran.



Lystin viikkoon kuului myös ihan kiitettävästi treenejä. Ja vähän Peikonkin. Maanantaina tehtiin jälkeä. Takamettään noin 100 metriä pitkä jälki, jossa yksi kulma ja viisi keppiä. Vanheni noin puoli tuntia. Alussa ihan pieni jäljen sivussa kulkeminen muutaman metrin. Kun palasi jäljelle löytyikin heti keppi, jonka jälkeen keskittynyttä ja tarkkaa työskentelyä. Hyvä että malttoi palkkioistaan nauttia, kun jo jatkoi innoissaan matkaa. Palkkasin nyt kolmelta namilla ja kahdelta lelulla, joista toinen viimeinen. Oli kyllä niin huippu, ettei mitään määrää. Nyt pieni miettimistauko ja sitten taas harjoitukset jatkuvat. Mutta jo nyt, alle kymmenen jälkitreenikerran jälkeen, on homma jo sillä tasolla, että voitaisi jäädä talvitauolle. On se kyllä aika pakkaus.

Keskiviikkona oltiin taas kentällä kaverin kanssa, jolla siis myös on pari mudia. Ja pari muutakin koiraa. Tehtiin tarkkuusruutua vieraalla esineellä ja kokonaan vieraan tekemänä. Helppo pohja kentän laidan heinikossa, Kaksi eri ruutua ja treeniä, sama esine. Ensimmäinen löytö muutama sekunti lähetyksestä. Toisessa hieman häröilyä ja ruudusta poistuminen, mutta hetkeä aiemmin siitä kulki koiran lenkittäjä, joten en ihmettele. Jatkoi kuitenkin omatoimisesti etsintää, kun kutsuin lähemmäs. Löydön ilmaisi ensin hiukan vieressä, mutta korjasi itse. Tamäkin juttu on nyt jo hyvällä tasolla.

Kentällä tehtiin myös aktiivisuustreeniä eli sai vaatia leikkiä. Ei siis paljon muuta kuin leikittiin. Peikkokin teki muutaman sivulletulon ja oli ihan innoissaan. Treeni ei toki kestänyt minuuttiakaan, hyvä jos edes puolta, mutta kuitenkin.



Perjantaina ajelin aamupäivästä Haminaan, missä treffit treenihallilla Lystin velipojan omistajan sekä keskiviikkoisen treenikaverin kanssa. Kuuma oli kuin hitto eli ei mitään uutta sen suhteen. Vaikka auto olikin seinän vieressä varjossa koko treeniajan, ei silti tuntunut kivalta pitää koiria autossa siinä helteessä. Saivat siis tulla halliin häkkeihin. Peikko majoittui omaan kevythäkkiinsä ja Lysti isompaan hallissa olleeseen häkkiin. Hirmu hienosti oli Lysti häkissä ja jopa lepäsi. Menikin sinne ensimmäisen kerran jälkeen ihan itse vapaaehtoisesti. Enpä olisi uskonut. Niin taas osoitti juniori olevansa fiksumpi kuin mitä tyhmä ihminen luulee. Sillä vaan välillä fiksuus katoaa sähläykseen, joten annettakoon anteeksi väärä arvioni.

Lysti teki taas pienen aktiivisuus/yrittelijäisyys treenin ja nosea. Nyt ei tuntunut olevan vieraalla paikalla mitään merkitystä. Toki Peikko oli mukana, mutta kuitenkin. Oli innoissaan ja kivasti mukana, eikä vaikuttanut stressienergiseltä. Tehtiin siis pieni "tottis"treeni ja laatikkoetsintä kahdesti. Ensin laatikot jonossa, jolloin hakeutui alussa seinän viereen etsimään, kun se on toki tutumpaa. Korjasi kuitenkin itse ja löysikin ja ilmaisi nopeasti. Toinen kerta laatikot kehällä, joista haistoi kaksi ja oikaisi suoraan läpi oikealle laatikolle ja ilmaisi. Kai se haju jotenkin sen nenään tuli. En ihan kuitenkaan usko sen tunnistaneen laatikkoa. Toisesta etsinnästä video.



Peikko teki myös vähän "nosea" eli vein sen tilaan, missä oli muutama purkki joissa haju ja niiden vieressä nameja. Kaikki se löysi ja söi, mutta vähän ohimennen, koska juuri hiukan aiemmin samassa tilassa oli ollut pentu ja sen hajut kiinnosti enemmän ja miljoonat muutkin hajut, koska koirahalli. Pääasia kuitenkin, että teki jotain eikä koomannut. Mentiin vielä laatikoille ja kyllä se sieltäkin sen hajun bongasi ja ihan yritti jopa ilmaista. Ei se ensin ollut kovin innostunut tai muutenkaan etsinyt, mitä nyt haisteli, mutta hajulla alkoi melkein jo innostua. Hyvä Peikko. 


Häntä heiluu niin ettei tarkennus pystynyt parempaan

Olisipa aina loma, niin jaksaisi Peikonkin kanssa enemmän puuhata. Vaikkei siinä kauaa menekään, niin silti se tuntuu työpäivän jälkeen yleensä ylivoimaiselle, kun tietää ettei Peikko välttämättä arvosta. Sitten tulee vaan itselle paha mieli, jos koira ahdistuu ja kun kuitenkin haluaisi vain rentoutua. Ihan riittää kun huolehtii ponin liikunnan, koirien liikunnan ja treenaa Lystin kanssa jos jaksaa ja ehtii. Tai skippaa jonkun osa-alueen, jotta ehtii levätä. Toisaalta taas jos Peikko ei ahdistu, tulee ihan hirvittävän hyvä mieli ja siksi kannattaisi jotain tehdäkin. Vaan kun ei jaksa. No, vielä on viikko syksylle lomaa tähteellä ja ainahan sitä voi vaikkapa sairastua. Tai vaan jättää tallikäynnin välillä välistä. Aiemminhan pyrin aina pitämään tallivapaan maanantaina ja perjantaina, mutta se on nyt jotenkin jäänyt talven virusepisodin jälkeen. Kun silloin kävi kaksi kertaa päivässä hoitamassa ja ulkoiluttamassa, niin kerta päivässä on tuntunut helpolta, eikä ole enää samalla tavalla kaivannut vapaata. Jos nyt kuitenkin taas yrittäisi ihan oman jaksamisen vuoksi, vaikka ponin kanssa kiva onkin puuhata. 

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 3, huh hellettä ja Lystin perjantaipöhnä

Ponilla oli rauhallinen viikko, koska helteet jatkuu ja jatkuu vaan ja koska minulla oli iltamenoja. Aamulla kävin parina päivänä, mutta toisena poni veti sikeitä, enkä halunnut herättää, joten lähdin kotiin ja toisena käytiin rannassa ponin ja koirien kanssa. Päivällä ei voi käydä, koska paarmat ja toki +30 lämpötilat. Vaikka lämmön vielä kestää ponikin, niin paarmoja ei. Yhtenä päivänä tehtiin vajaan puolen tunnin ohjasajotreeni kentällä, josta alku meni sinkoillessa paarmoja karkuun ja loppu muuten vaan kiirehtien. Ei ollut kivaa kummallakaan, mutta tulihan nyt ainakin liikuttua. Pari kertaa käytiin 7,5 km kärrylenkillä. Toisella kerralla juostiin, koska paarmat. Mentiin suurimmaksi osaksi kuitenkin pelloilla ja pehmeillä alustoilla, koska kovilla teillä ei ole terveellistä juosta. Aikaa tähän lenkkiin meni 50 minuuttia, kun kävellen saman mittaiseen lenkkiin meni 1 h 11 min. Kävellä pystyttiin, koska parina päivänä kävi tuuli sen verran voimakkaammin, että paarmoja ei ollut paljoa.


Hän on juuri herännyt

Koirat liikkui tälläkin viikolla paljon uiden, mutta koska kuvio autolla rantaan - uintia - autolla kotiin alkoi tympiä, käytiin myös joenranta lenkeillä Kotkassa. Hissukseen käveltiin joenrantaa pitkin ja koirat kävivät vedessä puljaamassa kaikissa mahdollisissa kohdissa. Oli kivaa, kun ei ollut mihinkään kiire ja ekalla kerralla tavattiin tuttujakin ja aikaa meni jutellessa. Kerran koirat siis lenkkeilivät myös ponin kanssa, mutta silloinkin rantaan puljaamaan.

Lystillä oli muutenkin ihan kohtuu tapahtumarikas viikko. Kaksi kertaa tehtiin jälkitreeni takamettään. Molemmilla kerroilla kaksi erillistä pätkää, joiden päässä keppi. Ensimmäinen kerta suorat pätkät n.10-20 metriä ja toinen kerta n.20-30 metriä pitkät pätkät kulmalla. Molemmat kerrat sujuivat hienosti. Suorat toki oli helpotkin, mutta kokemusta ja varsinkin itseluottamusta kartuttavat nekin. Ilmaisut oli hienot eli ne on nyt ainakin opittu. Vaikka pidemmissä jäljissä on ollut selvästi havaittavissa sitä, että kun olen palkannut namilla välikepit ja viimeisen lelulla, niin keppien arvo on laskenut. Ja kulmat, ekat ikinä, ja Lysti selvitti ne ihan ilman apua kuin vanha tekijä. Meni se puolisen metriä ensin ohi, palasi ja jatkoi oikeaan suuntaan tasan jäljellä. On se kyllä välillä aika uskomaton. Ensimmäinen kulmallinen jälki uusittiin, koska meni ohi kepistä, kun haaveili jotain muuta, eikä reagoinut siihen lainkaan, kuten yleensä jos menee ohi. Sen jälkeen olikin sitten varsin tarkka ja kepeistä ei juuri ohi ole enää menty.


Joen rannassa Korelan puolella. Peikko ei halunnut kuvattavaksi 😁

Karhulassa kaverin kanssa kentällä treenatessa tehtiin pudotettua. Pohja kentän laidassa oli vaikea, korkeaa lupiinipuskaa ja heinikkoa. Ensin tehtiin helppo, lyhyt ja kentän ja pusikon rajalla. Se oli ihan ok, vaikka vähän nuuskuttelikin muuta, kun hajujahan siellä on. Toinen oli jo puskassa ja etsimiseen meni aikaa, mutta ei antanut periksi ja viimein löysikin. Tauon jälkeen sitten pikältä matkalta, mikä oli liian vaikea, joten helpotettiin sitten niin että tein alusta uudelleen ja esine oli ihan näkyvissä kentän puolella. Matkaa pitää selvästi alkaa nyt pidentämään reippaasti, koska kuvio on muuten kyllä hanskassa. Hyvä treeni kuitenkin ja taas on taso kartoitettu tässäkin asiassa.

Meillä oli myös jännä päivä perjantaina, kun Lysti kävi luustokuvissa. Kuvaus tehtiin minun ollessa odotustilassa, joten siitä ei ole kerrottavaa, mutta nukkui hämmästyttävän helposti, vaikka luulin ettei nukkuisi kun on vähän sählä jännittäjä joissain asioissa. Kaikki näytti hyvältä, paitsi lonkkamaljat hiukan matalat. Lääkärin arvio C/C, mutta kuvissa näytti kyllä niin siistiltä ettei sillä kirjaimella kyllä minulle mitään väliä ole, koska mitään haittaa noista ei tule varmana koskaan olemaan, varsinkin koska kevyt koira. Tulokset siis tuli heti seuraavana mahdollisena arkipäivänä ja kaikki priimaa paitsi ne lonkat. Kyllä Hannu tietää.



Lystin herääminen ei sitten mennytkään yhtä hienosti kuin nukahtaminen. Se oli oikeastaan koko loppu päivän selvästi huonovointinen ja aika pitkään myös liikkui huterasti. Kuvaus oli kuitenkin jo aamulla ja vielä illalla, kun ennen tallille lähtöä käytin koirat metsässä, sen takapää ei kestänyt yhtään äkkinäistä liikettä ilman että meinasi lähteä jalat alta. Onneksi se kuitenkin nukkui ihan rauhassa koko päivän ja vielä yönkin ja oli aamulla jo ihan oma itsensä.

Vähän olen nyt myöskin tällä viikolla tehnyt projektin Lystille kaveri eteen jotain. Pentua siis kyselty ja kasvattajan hyväksyntä saatu, joten mahdollisesti jos uroksia syntyy, Lysti saa kaverin lokakuussa. Rotu ei ole sama, koska yksi kiinnostava rotu on vielä kokematta. Siitä lisää sitten jos pennun tulo varmistuu. Jännää.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 2, sertin metsästystä ja hikeä

Lomakelit on olleet kohdallaan, siis jos minulta kysytään. +30 huitteissa on lämpötilat pyörineet, eikä öisinkään ole juuri ollut +20 vähempää. Koirat ei ehkä niin nauti ja poni kaikkein vähiten, koska kuuma ja paarmat ja muut ötökät. Mutta hevoset on nyt ulkoilleet öisin ja olleet päivät viileässä tallissa ja voivat selvästi paremmin. Liikutukset on menneet aika myöhään, joten kotona olen ollut iltaisin yleensä vasta kympin aikaan. Onneksi lomalla sen ei ole niin väliä, vaikka aamut sitten venyykin.

Kamburin viikkoon mamman ensimmäisellä lomaviikolla kuului ihan tavan juttuja. Käytiin kärrylenkeillä, eikä paarmojakaan ollut ainakaan iltaisin niin paljoa, ettei olisi kävellä pystynyt. Tiet on niin kovat, ettei siellä juuri hölkätä pystykään, varsinkaan kun Flexit hajosi silloin pitkällä lenkillä Juhannuksena. Mikä toki ei ole ihmekään, koska tiet on kuin hiekkapaperia ja tossut oli jo vanhat. Nyt on käytössä Scootit. Eteen sellaiset jo olikin, taakse tilattiin uudet. Samalla tilasin gaiterseja lisää, sekä mudstrapit kaikkiin tossuihin. Eiköhän näillä pärjäillä nyt jonkun tovin, kun talveksi on kuitenkin vielä nastoitetut Flexit ja niihin säärystimiä vaikka ja kuinka, ihan uusiakin.



Ainoa tavallisuudesta poikkeava juttu Kamburin viikossa oli kentän lanaus. Ei ollut helppoa se. Kuormalavasta viritelty lana sekä tekemäni aisat toimivat hienosti ja ponikin toimi. Kuskin toiminnassa sen sijaan olisi ollut parantamisen varaa. Kun ei ihan vielä tiennyt, miten lana pitkien vapaiden aisojen päässä käyttäytyy, ei jälki ollut välttämättä niin siistiä ja paikkailla sai vähän väliä, mutta valmista saatiin. Aikaa meni noin 40 minuuttia eli ihan hyvä treeni ponille ja minullekin. Ainakin hiki tuli molemmille.

Kambur joutui myös kylpyyn. Taas. On niin ihanaa kun voi pestä ponin vaikka kerta viikkoon lämpimällä vedellä ja suihkuttaakin tai viilentää vaikka joka päivä tarvittaessa, eikä tarvi säästää vettä. Ihokin pysyy niin paljon paremmassa kunnossa ja kutinat pysyy minimissä. Puhtaana se ei kyllä pysy, mutta se nyt ei ole niinkään se pointti, vaan ihan hyvinvointi. Ja sen suhteen pesu riittävän usein toimii. Pesun jälkeen käytiin kävelyllä, jotta poni kuivuisi, ennen kuin se ehtii heittää katolleen. Ihan ei onnistunut, koska katolleen se heitti jo puolessa välissä lenkkiä, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja poni unohtui selän taakse. Siinä hommassa se on kyllä sairaan nopee, vaikka muuten onkin varsin rauhallinen kaveri, jolla ei ole välttämättä kiire koskaan mihinkään.



Koirien kesää ja siis tähänkin viikkoon on kuulunut lähinnä uiminen. Eipä sitä helteellä paljon muuta. Kun nyt kumminkin pelkkä rantaan ajo, uiminen ja kotiin takaisin autolla systeemi alkoi tympiä ja kun aikaa nyt on, koska loma, niin käytiin pari kertaa lenkillä muualla, paikoissa missä kokoajan mahdollisuus pulahtaa veteen vilvoittelemaan. Yksi lenkki ihan tuossa kylillä elikkä kierrettiin järviä ja koirat pääsivät uimaan sekä Kärsäjärveen että Huutjärveen. Kyseiset järvet ovat kooltaan enemmänkin lampia ja vesi varsin lämmintä näillä helteillä, mutta on se märkää ja viileämpää kuin ilma. 

Toinen vastaava lenkki heitettiin Kotkan puolella ja kävi vielä niin mukavasti, että kun kurvasin autolla kentän laitaan parkkiin, oli kaveri siellä treenaamassa noutajiensa kanssa ja heidän kanssaan sitten saatiinkin hyvin kulumaan pari tuntia kävellessä ja juorutessa ja koirien uidessa ja touhutessa. Oli muuten varsin väsyneitä koiria sen reissun jälkeen. Ihan sai rauhassa talleilla iltasella, ei kumpikaan tainnut edes huomata kun lähdin.



Lenkkeilyn lisäksi Lysti treenasi vähän. Treffattiin mudinomistaja kaverin kanssa Karhulassa kentällä treenailun merkeissä keskiviikkona. Peikko jäi kotiin ja lähdettiin Lystin kanssa reissuun kaksin ihan harjoituksen vuoksi, kun hävyttömän vähän kumpaistakaan on tullut yksin liikuteltua mihinkään. Lysti teki keppi-ilmaisua ja tarkkuusruutua. "Jäljen" tein metsän puolelle polulle. Siinä oli muutaman metrin välein esineitä, pieniä esineitä ja keppejä. Ensin Lysti ei tajunnut, haisteli ja kuseskeli vaan, kun siinä metsikössä paljon koirat lenkkeilevät, niin hajuja on. Ensimmäinen esine autettuna, sen jälkeen ymmärsi, että jotain tarttis tehdä, mutta seuraavista esineistä meni silti yli. Annoin mennä. Ilmaisi kuitenkin  viimein pari keppiä ja takaisin tullessa vielä yhden, joka sinne oli jäänyt. Vaikea treeni, mutta hyvä. Tietää taas mitä treenata. Tarkkuusruutu tehtiin hiekalle, n1,5m vain, esineenä ruuvi. Ei mitään ongelmia, löysi nopsasti ja ilmaisi sujuvasti. Enkä huomannut mitää eroa toiminnassa, vaikka Lysti olikin yksin mukana. Olipa kivaa, kun oli juttuseuraa ja vertaistukea. Nyt taas hiukan enemmän osaa käyttää omiakin aivoja jälkitreeneissä, kun tuli taas uusia näkökantoja asiaan. 



Kävästiin sitten lauantaina Lystin kanssa Harjussa ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä. Juuri ja juuri päästiin vielä kipittelemään junnuluokkaan, seuraava koitos onkin jo nuortenluokassa. Hyvin meni. Kuuma oli kuin hitto ja kehä tuhottomasti myöhässä eli odottelua tuli paljon. Hienosti jaksoi Lysti olla ja käyttäytyi todella mallikkaasti. Rauhassa katseli ohikulkevaa liikennettä, eikä välittänyt edes iholle tunkevista koirista mitään. Alussa toki olisi halunnut seurustella vähän kaikkien kanssa, muttei kauaa viitsinyt hötkyillä. Kehässä ei oikein enää jaksanut, mutta esiintyi kuitenkin ihan hyvin, vaikka temperamentti kyllä puuttui tyystin. Antoi jopa mitata, mikä oli hämmentävää, kun kotonahan se ei ole onnistunut koskaan. Reilusti jäi alle maksimin, vaikka tuomari epäili sen olevan liian iso. Turkki tekee niin paljon. Ryhmäkehässä sitten oli hetken autossa levättyään paljon pirteämpi. Sieltä ei kuitenkaan sijoitusta, mikä ei todellakaan yllättänyt, varsinkin kun kehässä ryhmät 1 ja 5 samaan aikaan eli hitokseen koiria. Hyvää kokemusta kuitenkin. Kotimatkalla pysähdyttiin Siltiksellä ja Lysti pääsi käymään Huutjärvessä uimassa ja emäntä ostamaan mansikoita.



Kyllä kesä on kiva, vaikka saisi jo hiukan viilentyä kelit. Ei muuten, mutta koirien kanssa on aika mahdotonta tehdä päivisin mitään ja hevosen kanssa ei voi tehdä oikein milloinkaan mitään, koska paarmat vie järjen. Onneksi se nyt on kuitenkin pysynyt jotakuinkin kuosissa. Onhan se kerännyt nestettä ja ihrakertymät kasvaneet hiukan, mutta suuren suurta lihomista ei ole havaittavissa. Laidun on köyhä, koska syöty. Sokerista ruoho varmaan on, koska on niin kuivaa. Sitä on kuitenkin niin vähän syötäväksi ja saavat kuivaa lisäksi, ettei suurta ongelmaa ole. Kuivassa on sokerit 107 ja srv ihan alakanttiin eli ihan ok sapuskaa läskeille. Muut arvot aikalailla rajoissa myös eli ei vaadi juuri mitään lisiäkään. Kambur saa BH Tenderiä n.2dl, koska tykkää siitä ja syö sen kanssa ihan mitä vaan, Muuten ei tarvisi. Chiaa saa n.1dl, jotta kakka kulkee + metaboliselle tarkoitettua yrttiseosta ja puolikkaan annoksen kivennäistä. Poni voi hyvin ja näyttää hyvältä, joten näillä mennään. Tehdään muutoksia jos tarvii. 

Onneksi on kuitenkin kesäloma. Sääliksi käy tuuraajaa siellä töissä, ei käy kateeksi.