keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Takaisin talviaikaan

Lauantaina aamu valkeni kovin kylmänä. Vaikka vietin varsin rauhallisen aamun ja läksin tallille vasta puolilta päivin, oli auton lasit vielä jäässä. Tallilla ensin hiukan siivoilua pihatolla. Korpulla oli helppo päivä, kun ei joutunut oikeisiin töihin ollenkaan, vaan lähdettiin vain koirien kanssa lenkille. Kauas ei menty, sahailtiin vaan metsässä yhtä polkua sinne ja toista tänne. Hiki tuli. Varsinkin, kun keli siinä lenkin aikana lämpeni, koska aurinko meni pilveen. Hyvin saatiin tälläkin konstilla melkein kaksi tuntia kulumaan.




Kotimatkalla jäin hetkeksi juttelemaan tutun kanssa ja sattui pieni äksidentti, kun tutun koira pääsi yllättäen karkaamaan ovesta ulos. Se on jo varsin vanha villakoira, eikä kovin sosiaalinen ja ampui suoraan Peikon kimppuun. Onneksi omat oli kiinni, niin sain Noksun pidettyä. Onneksi Noksulla on myös pitkä pinna, eikä se ehtinyt hikeentyä. Olisi saattanut nimittäin käydä huonosti. Peikkokaan ei kärsinyt vaurioita, kun on onneksi ihan hyvässä karvassa ja vanhan koiran harvat hampaat eivät siitä läpi yltäneet. Jotain se kyllä vähän yritti urputtaa, mutta kun sekään ei oikein ole oppinut tappelemaan, niin kaikki säilyivät hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ja tilanne oli nopsasti ohi ja karkulainen kainalossa matkalla sisälle. Ponikaan ei tapahtumasta järkyttynyt, olisi vaan halunnut tutustua räyhäävään otukseen. Onni on fiksut eläimet.




Sunnuntaina heräsin jo ajoissa, koska talviaika ja sisäinen kello nyt vaan on vielä pitkään kesäajassa. Tervetuloa zombi-viikot. Not. Hiiteen koko kellojen kääntely. No, käännetty on ja näillä on mentävä.

Tallille läksin jo yhdentoista maissa. Laitumen portti on nyt kokonaan suljettu eli laidunnus on loppu tältä vuodelta. Poni siis pihatolta ja kärryt perään. Hirvittävän kylmä tuuli oli ja koska lämpöasteitakaan ei ollut kuin pari, vähän epäilytti lähteä kärryille istuskelemaan ja palelemaan, kun tietkin oli jäässä eli kivikovat ja käyntilenkkiä pukkasi siitä syystä. Paljon oli vaatetta päällä kyllä. Vaan onneksi tuuli ei käynyt kuin parissa paikassa kunnolla ja peltopaikoissa aurinkokin lämmitti mukavasti. Kylmä tuli vasta ihan viime metreillä, eikä edes kovin pahasti. Käytiin perus 7km lenkki, josta hölkkäilemään päästiin tällä kertaa vain pieni osa. Onneksi kuitenkin edes vähän, kun aurinkopaikoissa tiet oli pehmenneet. Hiki tuli ponille silti.




Kotiinkin pääsin vaihteeksi ihan ajoissa eli jo puoli kolmen maissa. Ihmeesti sitä silti taas aikaa vierähti, vaikkei mitään tehnytkään. Kotona ruoka uuniin ja metsään keräämään valmiiksi pakastettuja suppiksia. Kuivatettavaksi ne on menossa, joten hyvät jäät saa luvan sulaa. Koirat oli toki mukana metsässä, mutta juuri muuta ne ei sitten tehneetkään. Kotona olivat talleilun ajankin, kun en halunnut istuttaa niitä kylmässä autossa.

Maanantaina tallille lähes heti töiden jälkeen. Pakko jaksaa, koska pimeä tulee jo viiden huitteissa. Poni pihatolta mukaan ja liinan päässä pellolle pyörimään. Hiukan joutui ensin keskustelemaan, että syödäänkö vaiko urheillaan. Lopuksi meni kuitenkin ihan hyvin. Ei oltu kauaa edes. Laitettiin vielä heijastimet ja lähdettiin koirien kanssa lenkille. Keli oli vielä kylmä, muttei ihan niin kylmä kuin viikonloppuna.




Tulikin sitten vähän pidempi lenkki kuin oli tarkoitus. Koirat nimittäin katosivat yllättäen omille teilleen metsässä. Ei ne kauaa olleet, muutaman minuutin. Kovaa olivat juosseet ja jossain onnistuneet molemmat hajottamaan vielä heijastinliivinsäkin. Suututti sen verran, että kierrettiin sitten pidempi lenkki. Pimeää oli jo, kun viimein palattiin tallille. Onneksi oli otsalamppu mukana.

Tiistaina olikin sitten hervoton tuuli ja sade ja ilma lämpenemään päin. Tallille kuitenkin menin, mutten ollut kyllä kauaa. Vähän siivoilin pihatolla ja lisäsin heiniä. Aika mahdoton tehtävä kyllä, koska tuuli. Kottikärryllä ei voinut heiniä roudata, kun olisivat lentäneet tiehensä. Kainalossa kantamalla sai aika monta kertaa juosta edestakaisin, ennen kuin rengas oli täytetty. Kelistä huolimatta, joutui poni kuitenkin töihin. Pitkästä aikaa harrastettiin ohjasajoa kentällä, joka oli pinnasta hiukan sulanut ja juuri lanattu. Oli kivaa ja meni ihan hyvinkin. Hiukan olisi saanut reippaampi olla, mutta muuten meni hyvin. Etuosakäännös esimerkiksi sujui paremmin kuin selästä, samoin peruutus. Vaan onhan ohjasajo Korpulle tutumpaakin kuin ratsastus, joten ei ihmekään.




Keskiviikkona (tänään) en mennyt tallille. Kelikin oli kyllä huono, vaikka nyt jo kovin lämmin (+10), joten suunnitellusti hoidin asioita. Keli kuitenkin parani, joten pääsin ulkoilemaankin. Lepopäivä kuitenkin vaihteeksi. Töiden jälkeen ajelin Haminaan. Käytiin samalla koirien kanssa siellä myös kävelyllä. Ihan kiva vaihteeksi ottaa rennosti ilman mitään rutiineita. Sitäpaitsi Hamina on ihan kiva kaupunki, vaikkei siellä juuri tule nykyään käytyäkään. Ainoastaan jos tulee asiaa S-Rautaan, koska sellaista ei lähempää löydy.

Nyt tässä onkin sitten iltaa vietetty datamasiinan parissa. Blogia, laskuja ja työjuttuja. Huomenna onkin sitten jo marraskuu. Jonka jälkeen on joulukuu ja talviloma ja se joulukin. Sitten ollaankin jo ensi vuodessa ja hups vaan, taas on kevät ja valoisat illat. Sitä odotellessa..

lauantai 27. lokakuuta 2018

Köhinää ja karkuutusta

Maanantaina (22.10.) oli jälleen ajopäivä. Aika kiirettä saa jo pitää, että töiden jälkeen ehtii valoisalla lenkin heittää. Varsinkin jos kotimatkalla on asioita hoidettavana. Paljoa ei pihatolla siivoilla tai tehdä muutakaan. Poni vaan matkaan ja menoksi. Niin siis nytkin. Pitkää lenkkiä me ei kyllä silti ehditty tehdä, kun olin aika myöhään vasta tallilla, mutta hölkkäiltiin sitten vastaavasti aika reilusti. Korppu köhähteli hiukan pihatolla ja pari kertaa alkumatkalla, mutta vaikutti muuten täysin normaalilta, joten jatkettiin suunnitelman mukaan. Kotimatkalla alkoi jo olla aika hämärää. Ja ihan kiva auringonlaskukin. Tallille päästyä olikin sitten jo melkein pimeää.




Tiistaina oli ponin vapaapäivä ja minun talliton päivä. Töiden jälkeen nappasin ämpärin matkaan ja painuin koirien kanssa metsään suppisjahtiin. Hyvin niitä olikin, eikä olisi oikein malttanut lopettaa. Vaan kun ei niitä määräänsä enempää voi kerätä, kun viime vuotisiakin on vielä tähteellä. Nämä tosin meni äidilleni, minne sitten läksin ajelemaan jo hyvissä ajoin, että ehdin kotiinkin. Vettäkin alkoi satamaan juuri sopivasti, kun palasin metsästä, joten ei haitannut viettää loppuiltaa sisätiloissa.


Kännyräpsy Kouvolan sisääntulotieltä

Keskiviikkona lenkkeiltiin taas koko lauman voimin eli tallille mahdollisimman nopsasti töistä palattua. Korpun yskiminen kuului jo kauas ja se yski tiheästi, muttei mitenkään kunnolla. Lähinnä sellaista virkayskää. Mittasin kuitenkin lämmön, mikä oli normaali ja poni muutenkin ihan oma itsensä, vaikka köhi ihan kunnolla vielä pihassakin. Pöllyävää heinää? Mahdollisesti. Poni siis narun päähän varustettuna heijastimilla, koirat autosta samoin heijastimilla varustettuna ja ei kun menoksi. Tunnin lenkki osittain umpimetsässä sai hyvin hien pintaan kaikille. Ja taas palailtiin tallille lähes pimeällä. Eikä Korppukaan enää köhinyt yhtään. 

Pihatolle palailtiin samaa matkaa pihattokaverin emännän kanssa. Korppu oli livahtanut edellispäivänä portista karkuun, kun hän oli hakenut omaansa. Siellä se oli rämpättänyt pitkin peltoa kiusaamassa muilla laitumilla olevaa porukkaa, eikä todellakaan ollut aikonut antaa kiinni. Kunnes kunto loppui ja sen oli saanut taluttaa etutukasta takaisin sinne minne kuuluukin. Onneksi se ei tuolla turkilla ja ihrakerroksella jaksa kovin kauaa juosta.




Torstaina kärryteltiin taas. Ensin kuitenkin tyhjensin ruokinta renkaasta kaikki vanhat heinän ja oljen jämät ja täytin sen tuoreella kuivaheinällä ja oljella. Poni ei kyllä yskinyt enää yhtään, mutta parempi varmistaa, ettei vaan sekin ole pian hengitysvammainen. 

Tehtiin sitten taas ihan reipas hölkkälenkki, olisikohan matkaa kertynyt noin kuusi kilometriä, josta hölkkäiltiin noin puolet. Ihan kivasti juoksi poni nytkin, kuten edelliselläkin kärrylenkillä, rennosti ja letkeästi, vaikkei niin erityisen reippaasti. Ei se kyllä hiipinytkään ja ilme oli koko ajan ihan iloinen, korvat hörössä pisteli menemään. Ravikin nousi ihan pelkällä äänellä. Kuskille tuli kylmä, ponille ei.


Saadaan kulkea tämän talon pihan poikki pidemmille maastoreiteille, kunhan korjataan jätökset. Ihan huippua. Kuva maanantailta.

Perjantaina pääsin sen verran ajoissa jo tallille, että ehdin jopa vähän siivoilla pihatolla. Sisällähän kumpikaan ei oleskele eli sisätilat pysyvät siistinä siivoamattakin, mutta tarhaan kertyy tavaraa. Lisäsin myös heinää renkaaseen, mihin operaatioon molemmat pojat osallistuivat innolla.

Korpulla oli tänään taas ratsupäivä. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo yli viikko ja niin kuin minä suunnittelin treenaavani aktiivisemmin kisoihin asti. No, en ole treenannut. Nyt siis satula selkään ja kentälle. Jo selkäännousussa poni oli levoton. Ei keskittynyt, vaan katseli maisemia. Palkan kun sai, olisi jo lähtenyt liikkeelle ja kun en sitä antanut tehdä, heitti herneet nenään. Ratsastaessa oli stressaantunut, eikä keskittynyt. Yritti jopa juosta alta muutamaan otteeseen. Eikä kaverin juoksentelu tarhassa ainakaan auttanut asiaa. Sain sen kuitenkin lopussa jo rauhoittumaan ja keskittymään hommiin, vaikka kovin herkkä se oli kaikkinensa. Peruutus kuitenkin jo sujuu oikeinkin hyvin ja etuosakäännöskin sen askeleen verran, kunhan muistan ettei pohkeella saa yhtään painaa, pitää vain odottaa. Muuten alkaa sen päiväinen kiukuttelu ja hännällä huiskinta. Pidempään meni kuin oli ajatus, mutta heti lopetettiin kun alkoi sujua.




Treenin jälkeen riisuttiin vermeet ja lisättiin heijastimet, otettiin koirat autosta ja lähdettiin vielä pienelle lenkille. Kovasti kyseli aluksi, että eikö ne työt jo tehty ja ruuan vuoro jo olisi, että jos vaikka käännyttäisi. Ei käännytty ja ponikin piristyi ja oli ihan hyväntuulinen lopulta. Pitkällä ei käyty, pari kilometriä varmaan yhteensä kipiteltiin. Näin perjantaisin ihan sopiva setti, kun työviikon lopulla aina väsyttää. Niin siis ehdin kerrankin ajoissa kotiin ja lepäämään. Onneksi on viikonloppu.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Rokotuslomailua treenien merkeissä

Maanantai (15.10.) karkasin töistä varttia aiemmin ja kaahasin kiireellä kotiin. Vaatteiden vaihto ja tallille. Poni pihatolta ja pikainen harjaus, hetki syöttelyä eläinlääkäriä odotellessa. Korpulla oli rokotuspäivä. Poni katsottiin läpi ja kuunneltiin ja tuikattiin rokotus kaulaan ja siinä se. Terve poika. Ohjeistuksena rokotuspäivä lepoa ja pari päivää rauhallisemmin, ei tarvi seisottaa. Palautin ponin pihatolle ja siivosin tarhaa ja laidunta siinä samalla. Kotona olin jo hyvissä ajoin. Mitään ihmeitä en kuitenkaan tehnyt, vaikka aikaakin olisi ollut. Koirat kävin lenkittämässä ennen pimeän tuloa tai ainakin melkein ennen. Aika pimeää oli jo, kun kotiin palattiin.




Tiistaina sitten tehtiin pientä treeniä teinihevoisen kanssa, tavoitteena oppia joitain käyttökelpoisia "temppuja" marraskuun WE-höpökisoja varten. Satula selkään, kuski kyytiin ja kentälle. Hiukan sattui huono hetki vaan, koska ensin jouduttiin odottamaan jonkin aikaa, että kenttä vapautui ja kun viimein päästiin sinne, lähti pihattokaveri juuri kävelylle. Ei ihan meinannut teinihevoisen keskittyminen riittää uusien temppujen opetteluun. Peruutus kuitenkin alkoi sujua jo hyvin ja kyllähän se hetkittäin keskittyikin. Etuosakäännöksen harjoittelu aloitettiin myös, vaan voihan kiukku, kun poni ei tajunnut. Häntä viuhtoi ja stressitaso nousi. Kun saatiin edes pieni reaktio pari kertaa, lopetettiin siihen. Yhteensä treeni kesti varmaan viisi minuuttia. Lähdettiin vielä pienelle lenkille koirien kanssa.




Keskiviikkona ohjelmassa sama setti, paitsi lenkki oli hiukan pidempi. Taas oli huono ajoitus. Kentälle päästiin ja saatiin yksi onnistunut takasen sivuaskel heti ensi yrittämällä. Oli siis jotain kuitenkin oppinut kiukkuamisesta huolimatta. Sitten alkoivat suomipojat pihatossaan riekkumaan ja keskittyminen katosi täysin. Yritettiin vielä hetki, mutta aika nopeasti oli pakko antaa periksi, kun tuijotteli vaan juoksevia kavereitaan. No, saldona kuitenkin jo muutama onnistuminen tai ainakin sinne päin. Huomiona väistö/käännös onnistuu paremmin takapäätä vasemmalle siirrettäessä. Oikealle aiheuttaa yhä kiukkua, eikä meinaa millään siirtyä milliäkään.




Torstaina satoi, tallille päästyäni jo aika kovastikin. Poni pääsikin sitten helpolla, kun joutui vain hetkeksi kentälle juoksemaan. Pyörittelin irtona ympyrällä pienesti, käyntiä ja ravia. Toimi ihan superhyvin, vaikkei niin mielellään juossutkaan. Harjoiteltiin vielä hetki maasta sitä hiton etuosakäännöstä ja sama oli huomattavissa maastakin eli puoliero on selkeä. Alkoi kuitenkin ymmärtää. Hyvä siitä tulee.

Perjantaina oli sitten lenkkeilypäivä, mikä piti olla jo torstaina, mutta ei ollut, koska sade. Käytiin noin tunnin lenkki kipittelemässä koirien ja Korppusen kanssa. Todella kylmä tuuli oli vielä hetkeä aiemmin, mutta auringon laskiessa tyyntyi ja hiki tuli lenkkeillessä. Takaisin palattiin liki pimeällä. Niin se vaan on, että ihan liian aikaisin se tulee. Ja viikon kuluttua vielä aiemmin. Syvältä.




Lauantaina palailtiin oikeisiin töihin. Menin tallille jo puolen päivän aikaan, kun olin luvannut siivota muutaman karsinan. Siivoilujen jälkeen poni pihatolta ja kärryt, tällä kertaa kevyemmät lainakärryt, perään. Tunnin lenkki käytiin heittämässä ihan perusreittiä. Paljon muualle ei uskalla, koska hirvenmetsästys. Nytkin ennen lähtöä eksyi hirvikoira hevosten laitumelle. Onneksi isäntä tuli nopsasti ja haki koiransa pois. Ihan ei nimittäin koira tuntunut ymmärtävän, että hevoset on eri juttu kuin hirvet, sen verran komea haukku oli. Mentiin siis ihan asutuksen liepeillä, minne hirvestäjät ei tule. Hölkkäiltiin puoleen väliin asti ihan reippaasti, loppu käveltiin. Hiki tuli ponille.

Lenkin jälkeen siivoilin vielä vähän pihatolla ennen kotiin lähtöä. Kotona vähän söin ja pakkasin sitten koirat autoon ja ajoin kaupalle. Lähdettiin siitä lenkille ja ihan mukava tunnin lenkki heitettiin tutkimassa meille uusia polkuja muuten tutussa metsässä. Aika pimeää oli jo, kun palattiin autolle. Kiva lenkki ja koiratkin väsähti mukavasti.




Sunnuntaina lenkkeiltiin. Pihatolta tullessa tutustuttiin naapurin cockeripentuun ja jumitettiin juttelemassa siinä myös hetki. Hengailtiin myös tallin pihalla jonkin aikaa katselemassa kun shettikset ja Korpun pihattokaveri rallittivat kentällä. Harjasin ja raspasin kavioita pienesti ja hengailtiin lisää. Siinä sivussa hyppäsin myös hetkeksi selkään ja kokeiltiin taas sitä takapään väistättämistä. Alkaa jo sujua selvästi paremmin. Vaikeampaankin suuntaan saatiin yksittäisiä askelia ilman kiukuttelua ja helpompaan väisti jo ihan kunnolla. Eiköhän me näillä jo pärjätä toistaiseksi. Kerran jos vielä ennen "kisoja" treenataan peruutusta ja väistämistä, niin hyvä tulee.

Lähdettiin sitten sinne lenkille, napattiin vaan koirat autosta mukaan. Tehtiin ihan reilu, melkein parin tunnin lenkki. Yli puolet reilusti, käveltiin metsäpolkuja ja -teitä. Hyvää treeniä itse kullekin, eikä vähiten ponille, joka aika usein kulkee tasaisella tiellä, koska kärryt.




Hyvin meni taas tallilla monta tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina ja koko viikonloppu ihan älyttömän nopeasti, kuten aina. Ei kai tässä muuta enää ole tehtävissä, kuin kääntää katse kohti seuraavaa viikkoa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Liikuntaa tavalla jos toisellakin ja vähän treeniä myös

Maanantaina sateli ja tuuli, ei siis mitään uutta. Se on syksy nyt. Vielä on onneksi sademäärät ihan maltilliset, toisin kuin viime syksynä eli ei valiteta ainakaan vielä. Tallille ajatuksena ehtiä toimia ennen kuin sade alkaa ja ihan melkein ehdinkin. Kenttä oli juuri lanattu ja koska hiekkaa on reilusti, oli se melkoisen raskas. Korppu joutui kuitenkin urheilemaan siellä hetkisen verran eli irtojuoksutusta ohjelmassa. Aika vähän tarvitsi puuttua mihinkään, pari kertaa taisi vaihtaa suuntaa luvatta, eikä "perä edellä" kääntynyt kai kuin kerran. Ei oltu kauaa, 5-10 minuuttia, mutta poni huohotti ja oli hikinen urakan jälkeen, joutuihan se kuitenkin hölkkäämään koko ajan. Käytiin vielä pienesti kävelyllä koirat mukana. Takaisin tullessa alkoikin sitten sataa ja poni joutui karsinaan syömään.

Tiistaina satoikin sitten lähes koko päivän. Ei mitenkään rankasti, mutta satoi nyt kumminkin. Ja tuuli. Korpun kanssa käytiin taas lenkittämässä koirat. Mukavan lämmintä oli kyllä, vaikka myrskysikin. Ei taida enää puhaltaa pohjoisesta. Hiki siis tuli tunnin lenkillä ainakin minulle.



Sen verran oli synkkää ja pimeää, etten viitsinyt kuvia ottaa, mutta pätkän videota kuvasin kuitenkin. Katsokoon ken viitsii. Itselleni tämä on kuitenkin mukava muisto.

Keskiviikkona olikin sitten lämmintä, parhaimmillaan +17. Paksulla turkilla varustettu teiniheppa oli ihan hikinen jo pihatolta hakiessa. Se oli myös jostain syystä stressaantunut, ei pahasti mutta kuitenkin varsin valmiina pakenemaan. Satulan nyt kuitenkin selkään heitin ja läksin maastoon. Hiukan joutui keskustelemaan, koska vähän piti tuijotella ja koheltaa, mutta aika hyvin meni kumminkin. Eikä tarvinut kauheasti käskeä etenemään. Hiki tuli. Ravailtiin ja tölttiäkin taas mentiin. Töltti ei vielä kauaa pysy ja puhtaanakin pysyy vain hitaassa temmossa, mutta eipä sillä vielä ole lihaksiakaan siihen. Ravi on jo ihan ok, kunhan kuski vain jaksaisi kevennellä.

Käytiin vielä koirien kanssa lenkillä kaupalta tallilta tullessa. Hieno ilma ja lämmintä. Mukava pieni lenkki ihmisten ilmoilla taas vaihteeksi. Kivaa oli.




Torstai, taas lämmin ja aurinkoinen päivä. Tallille liki heti töistä tultua. Poni pihatolta ja kärryt perään. Ei mitään kovin rankkaa lenkkiä viitsinyt tehdä, koska hervoton turkki ja lämmin ilma, mutta kuutisen kilometriä silti kipiteltiin. Alussa pieni hölkkäpätkä ja puolessa välissä noin 1,5 kilometrin hölkkä, muuten käveltiin reippaasti. Hiki tuli ponille. Hienosti toimi kaikkinensa tällä kertaa, pari traktorin kohtaamistakin selvitettiin ongelmitta, vaikka toinen oli tosi kapealla peltotiellä. On se vaan huippu.

Niin ja painotilanne on pysynyt aikalailla hallinnassa. Ensi "punnitus" pari viikkoa sitten antoi tulokseksi 511kg, tänään 484kg. Tuskin on laihtunut, ainakaan noin paljoa, mutta suunta on oikea. Painomittanauha nyt antaa eri tuloksen ihan siitäkin riippuen, mihin kohtaan sen pyöräyttää. Plus vuorokauden aika vaikuttaa ja miljoona muuta asiaa, kuten ihmiselläkin. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää, kun ei ainakaan ole lihonut. Tavoite olisi löytää ne kylkiluut kevääseen mennessä. Saattaa olla jopa mahdollista, mutta sen näkee sitten.




Heti kotiin päästyäni, nappasin koirat naruihin ja hyppäsin polkupyörän selkään. Olivat siis olleet autossa mukana, kuten yleensäkin. Pikaisesti pyörähdettiin kolmen kilometrin lenkki ja kotiuduttiin lähes pimeällä. Naapurin isäntä tuosta vähän matkan päästä oli koirieen myös lenkillä. Harvoin täällä ketään näkee ja koska niin, Peikko taas hilpasi moikkaamaan huomaamatta. Kaverit (dobberi ja sakemanni) ei arvostaneet. Sain Peikon kuitenkin yhtenä kappaleena mukaani, koska isäntä on fiksu, toisin kuin Peikko, joka olisi varmaan ottanut turpaansa ilman sitä isäntää. Että sellaista.

Perjantaina oli Korpun lomapäivä, mutta se sai laiduntaa sen ajan kuin siivosin pihattotarhaa ja sekoittelin heinä/olki seosta ruokintarenkaaseen. Saatiin myös viimein sovittua, että myös meidän pihattoporukka saa laiduntaa päivisin, kuten kaikki muutkin tallin hevoset. Huippua. Nythän on parhaat laidunnuskelit, kun ei enää ole kuivaa ja lämpöäkin riittää eli sokerit alemmat kuin koko kesänä. Ainakin odelmasta otetut analyysit näin väittävät. Eikä ole paarmoja!


Laidunta kuvattuna ponin selkää jalustana käyttäen.

Lauantaina käytiin pitkällä lenkillä koirien ja Korpun kanssa. Pyörittiin moottoritien takana metsässä yli tunti, kun siellä on niin kivoja polkuja ja kallioita. Tekee hyvää kaikille, eikä vähiten ponin tasapainolle. Pieni äksidenttikin taas sattui ojan ylityksessä, kun Skorps loikkasi perässäni yli ja kolautti etusella pohkeeseen. Kapealla polulla ei oikein ollut mahdollisuutta väistääkään, muttei se silti päälle saa tulla. Muut ojan ylitykset meni kyllä hyvin, vaikka ponin tekniikassa onkin toivomisen varaa. Noin 2,5 tuntia kesti lenkki yhteensä. Tallille palattuamme, kiipesin vielä kyytiin hetkeksi ja kokeiltiin portinavausta selästä käsin. Temppua tarvitsee kyllä hieman vielä jalostaa..




Sunnuntai. Kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Parhaimmillaan taas +17 ja auringossa rutkasti enemmän. Päivällä koirien kanssa sienessä ihan tuossa "takamettässä". Suppilovahveroita riittää ihan kivasti suurin piirtein ikkunan alla. Kaksi kertaa tänään käytiin. Ennen tallille lähtöä noin 5 litraa ja tallilta tultua noin 2 litraa, joista jälkimmäisistä tehtiin jo ruokaakin.

Tallille vasta kahden jälkeen. Jo valmiiksi hikinen poni pihatosta ja kärryt perään. Tehtiin taas noin 7 kilometrin lenkki, ihan perusreittejä pitkin kipitellen. Suurimmaksi osaksi käveltiin reippaasti, varjoisassa metsän siimeksessä vähän hölkkäiltiin, enintään parin kilometrin verran. Ihan tuhannen hikinen poni oli lenkin jälkeen.




Ensi viikolla onkin ponilla lomaa tiedossa, kun heti huomenna maanantaina on rokotus. Pikkasen nimittäin voi olla mahdotonta liikkua edes taluttaen näillä keleillä ilman että poni hikoaa ja koska hikiliikunta on rokotuksen jälkeen kielletty, niin se tarkoittaa silloin lomaa. No, ehkäpä jotain pientä aivojumppaa kentällä voidaan harrastaa tai käydä pimeällä jo kylmenneessä kelissä kävelyllä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Talvi tekee tuloaan

Maanantai ja lokakuun ensimmäinen päivä. Illat pimenee ja kelit kylmenee. En tykkää. Vaan tämä päivä oli vielä hämmästyttävän lämmin, kun mittari näytti reippaasti yli kymmenen asteen. Viikonloppuna oli kylmää, pakkasyökin, joten hiki meinasi tulla taas tottumattomalle.

Pihatolta suljettiin laitumen portti, ja karsina-asukki muutti talliin, joten kun paksukaisilta loppui omaehtoinen liike, on pakko tarjota ohjattua liikuntaa sitten vastaavasti enemmän. Korppu siis narun päähän ja lenkille koirien kanssa. Sitä ennen mittasin mahanympäryksen painomittanauhalla, ettei pääse huomaamatta ainakaan enää lihomaan. Järkytys oli suuri, kun painoa oli tullut puolessa vuodessa lisää liki sata kiloa. Ei naurata. Nyt on heinä "lantrattu" oljella, kun on niin sokerista ja väkkärithän on pudotettu minimiin jo aikaa sitten. Eli nyt saa vain kivennäiset (MetaVital+), chiaa 0,5dl parantamaan aineenvaihduntaa (toimii!), msm ja Amequ Omega-3 Kraftur 1-2dl, kun muuten jää chiat syömättä. Rankemman kärrylenkin jälkeen saattaa saada himppasen myös hamppua max 1dl. Toivotaan, että tapahtuu edes jotain. Jos nyt ainakin lakkaisi lihomasta, niin se olisi jo jotain.




Tehtiinkin ihan kunnon lenkki metsässä ja kyläteillä. Aikaa kului pari tuntia ja hiki taisi olla kaikilla enemmän tai vähemmän. Korppu oli kiukkuinen kuin pieni ampiainen ja hyökkäili Noahin kimppuun ihan urakalla, aina kun se sattui riittävän lähelle. Hassu poni. Kai sitä ottaa päästä, kun laitumelle ei enää ole asiaa. Siellä ne molemmat jonottavat portilla aikansa kuluksi ja toivovat ihmettä. No, eivätpähän ainakaan ole syömässä. Muuten se vaikuttaa viihtyvän uuden kaverinsa kanssa kyllä.

Tiistaina oli sitten kunnon hikilenkin vuoro. Vapaapäiviä ei ole enää paljon varaa pidellä. Paitsi jos sataa tai keli on muuten huono tai on muuta menoa. Muuten mennään kaavalla neljänä päivänä viikossa kunnon töitä eli kärryttelyä lähinnä ja kolmena päivänä narulenkkeilyä. Joskus saattaa joku kärrylenkki vaihtua ratsujuttuihin. Ja vaihtuukin, kun niitäkin hommia vaan täytyy treenata.




Tehtiin sellainen noin 7km lenkki, josta hölkkäiltiin melkein puolet. Hiki tuli, niin kuin oli tarkoituskin. Ihan hyvin meni muutenkin, vaikkei virtaa niin ollutkaan. Liikkui kuitenkin ihan vapaaehtoisesti, vaikkakin vähän laiskasti. Kuskille meinasi tulla vilu kärryillä istuskellessa, varsinkin kun vielä pysähdyttiin kotimatkalla juttelemaan hetkeksi. Tallilla poni valjaista ja villaloimi niskaan toviksi. Linimenttiä jalkoihin ja Arnikaa kankkuihin, sekä vähän tervarasvaa kriittisiin paikkoihin. Polttiaiset tulivat taas ja niitä on enemmän kuin koko kesänä.

Koirien kanssa käytiin vielä juuri siinä hämärän rajamailla metsässä pyörähtämässä. Loppuilta löysäilyä. Harmi kun pimeä tulee jo niin aikaisin. Ja kun kuun loppuun päästään, niin sitten se vasta aikaisin tuleekin. Täytynee tarkistaa otsalamput ja varata riittävästi paristoja, niin pärjää taas. Pakkohan se on, kun ei muutakaan voi.


Kuva maanantain lenkiltä

Keskiviikkona oli sadepäivä, mutta tallille oli suunta silti. Olin aika myöhään liikkeellä eli vasta kuuden ajoissa startattiin lenkille. Käytiin siis taas remmilenkillä koirien ja Korpun kanssa. Poni oli rasittava. Ihan kiltisti kulki, muttei oikeastaan kuunnellut lainkaan. Oli jotenkin ihan muualla. Väsynyt varmaan, vaan kuunneltava on kuitenkin. Hiukan naruharjoituksia, kun alkoi tuijotella ties mitä. Tiedä sitten oliko mitään hyötyä, haittaa tuskin kuitenkaan.

Torstaina käytiin taas kärryttelemässä. Kylmä oli kuin hitto ja vaikka olin pukeutunut tukevasti, niin paleltua meinasi kärryillä istuskellessa. Ja koska pimeyskin uhkaa jo iltaisin, niin kovaa mentiin, jotta ehdittiin edes jotain. Käytiin noin kuuden seitsemän kilometrin lenkki, ravailtiin aina kun vain pohjat sallivat. Liikkui ihan kivasti ja kuuntelikin ajaessa, vaikka laittaessa ei kuunnellutkaan.


Kuva otettu ennen lenkkeilyä, tullessa oli jo pimeää.

Perjantaina en mennyt tallille, koska Korppu oikeasti tarvitsi jo vapaata vaihteeksi. Sitäpaitsi kello oli jo vaikka mitä, ennen kuin kotiuduin työpäivän jälkeen ja väsyttikin. Sade kuitenkin lakkasi jo iltapäivällä, joten olisin hyvin voinut mennä. Myrskyä olivat luvanneet ja myrskysikin päivällä ihan mukavasti. Koirien kanssa käytiin taas lenkillä vasta auringon laskiessa.




Lauantaina oli aurinkoista ja ihan mukavan lämmintäkin. Ihan oli liikaa vaatetta päällä, kun tallille läksin. Ensin hiukan lannan lappausta ja heinä/olki täydennystä ruokintarenkaaseen. Hyvin on maistunut sekä heinä että olki. Korppu mukaan siitä sitten. Painomittanauhalla tsekkaus ettei ole ainakaan lihonut. Ei ollut. Harjausta pikkuapulaisten avustamana. Kaverin sijaislapset olivat tutustumassa hevosiin ja kovin hienosti käyttäytyi Korppu vilkkaiden lasten seurassa. Ihan huippu heppu. Satula vielä selkään ja baanalle. Tehtiin pieni lenkki tiellä, n.2,5km. Kovasti kulki autoja juuri samaan aikaan, muttei niissä mitään ongelmia ollut, vaikka hiukan olikin säpsyllä päällä poni. Ravia harjoiteltiin ja alkoi kotimatkalla jo sujuakin. Tölttiäkin pienesti taas kokeiltiin. Siitä se lähtee sekin. Lähdettiin vielä lenkittämään koirat ratsuilujen jälkeen ja tehtiinkin 1,5 tunnin lenkki. Eiköhän se painokin ala pian tippumaan, ehkä jopa molemmilta. Koirilta ei parane, kun ovat jo nyt liian laihoja.






Illalla käytiin vielä koirien kanssa kaupassa ja samalla pienellä lenkillä. Ilma oli aika hieno, tyyni ja mukavan lämmin. Ei oltu silti kauaa, puolisen tuntia.

Sunnuntaiksi oli luvattu sadepäivää, vaan eipä sitä sitten tullutkaan. Kylmää oli kyllä. Aamusta harjoitusestekisoja katselemaan. Sieltä puolilta päivin tallille. tehtiin taas vaihteeksi Korpun kanssa ihan hyvän mittainen kärrylenkki, melkein kaksi tuntia. Suurin osa käveltiin, mutta en antanut yhtään hissutella eli reipasta käyntiä vaadin. Hölkkäiltiinkin toki, varmaan noin kolmen kilometrin verran yhteensä. Käytiin taas ihan ihmisten ilmoilla. Ihan koska vaihtelua ja hyvää harjoitusta. Kovasti taas piti maisemia katsella, mutta muuten kyllä käyttäytyi hienosti.






Koirien kanssa käytiin vielä myöhemmin lenkillä. Kylmää oli, mutta varsin kaunista, kun aurinkokin alkoi paistamaan ja ruskakin on viimein tullut. Tällaisesta syksystä minäkin pidän, ainakin vähän. Viime syksy oli syvältä. No, ehtii se tänäkin vuonna vielä sataa ihan kyllästymiseen asti. Toivotaan kuitenkin että ei. Talvea odotellessa.