Lauantaina aamu valkeni kovin kylmänä. Vaikka vietin varsin rauhallisen aamun ja läksin tallille vasta puolilta päivin, oli auton lasit vielä jäässä. Tallilla ensin hiukan siivoilua pihatolla. Korpulla oli helppo päivä, kun ei joutunut oikeisiin töihin ollenkaan, vaan lähdettiin vain koirien kanssa lenkille. Kauas ei menty, sahailtiin vaan metsässä yhtä polkua sinne ja toista tänne. Hiki tuli. Varsinkin, kun keli siinä lenkin aikana lämpeni, koska aurinko meni pilveen. Hyvin saatiin tälläkin konstilla melkein kaksi tuntia kulumaan.
Kotimatkalla jäin hetkeksi juttelemaan tutun kanssa ja sattui pieni äksidentti, kun tutun koira pääsi yllättäen karkaamaan ovesta ulos. Se on jo varsin vanha villakoira, eikä kovin sosiaalinen ja ampui suoraan Peikon kimppuun. Onneksi omat oli kiinni, niin sain Noksun pidettyä. Onneksi Noksulla on myös pitkä pinna, eikä se ehtinyt hikeentyä. Olisi saattanut nimittäin käydä huonosti. Peikkokaan ei kärsinyt vaurioita, kun on onneksi ihan hyvässä karvassa ja vanhan koiran harvat hampaat eivät siitä läpi yltäneet. Jotain se kyllä vähän yritti urputtaa, mutta kun sekään ei oikein ole oppinut tappelemaan, niin kaikki säilyivät hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ja tilanne oli nopsasti ohi ja karkulainen kainalossa matkalla sisälle. Ponikaan ei tapahtumasta järkyttynyt, olisi vaan halunnut tutustua räyhäävään otukseen. Onni on fiksut eläimet.
Sunnuntaina heräsin jo ajoissa, koska talviaika ja sisäinen kello nyt vaan on vielä pitkään kesäajassa. Tervetuloa zombi-viikot. Not. Hiiteen koko kellojen kääntely. No, käännetty on ja näillä on mentävä.
Tallille läksin jo yhdentoista maissa. Laitumen portti on nyt kokonaan suljettu eli laidunnus on loppu tältä vuodelta. Poni siis pihatolta ja kärryt perään. Hirvittävän kylmä tuuli oli ja koska lämpöasteitakaan ei ollut kuin pari, vähän epäilytti lähteä kärryille istuskelemaan ja palelemaan, kun tietkin oli jäässä eli kivikovat ja käyntilenkkiä pukkasi siitä syystä. Paljon oli vaatetta päällä kyllä. Vaan onneksi tuuli ei käynyt kuin parissa paikassa kunnolla ja peltopaikoissa aurinkokin lämmitti mukavasti. Kylmä tuli vasta ihan viime metreillä, eikä edes kovin pahasti. Käytiin perus 7km lenkki, josta hölkkäilemään päästiin tällä kertaa vain pieni osa. Onneksi kuitenkin edes vähän, kun aurinkopaikoissa tiet oli pehmenneet. Hiki tuli ponille silti.
Kotiinkin pääsin vaihteeksi ihan ajoissa eli jo puoli kolmen maissa. Ihmeesti sitä silti taas aikaa vierähti, vaikkei mitään tehnytkään. Kotona ruoka uuniin ja metsään keräämään valmiiksi pakastettuja suppiksia. Kuivatettavaksi ne on menossa, joten hyvät jäät saa luvan sulaa. Koirat oli toki mukana metsässä, mutta juuri muuta ne ei sitten tehneetkään. Kotona olivat talleilun ajankin, kun en halunnut istuttaa niitä kylmässä autossa.
Maanantaina tallille lähes heti töiden jälkeen. Pakko jaksaa, koska pimeä tulee jo viiden huitteissa. Poni pihatolta mukaan ja liinan päässä pellolle pyörimään. Hiukan joutui ensin keskustelemaan, että syödäänkö vaiko urheillaan. Lopuksi meni kuitenkin ihan hyvin. Ei oltu kauaa edes. Laitettiin vielä heijastimet ja lähdettiin koirien kanssa lenkille. Keli oli vielä kylmä, muttei ihan niin kylmä kuin viikonloppuna.
Tulikin sitten vähän pidempi lenkki kuin oli tarkoitus. Koirat nimittäin katosivat yllättäen omille teilleen metsässä. Ei ne kauaa olleet, muutaman minuutin. Kovaa olivat juosseet ja jossain onnistuneet molemmat hajottamaan vielä heijastinliivinsäkin. Suututti sen verran, että kierrettiin sitten pidempi lenkki. Pimeää oli jo, kun viimein palattiin tallille. Onneksi oli otsalamppu mukana.
Tiistaina olikin sitten hervoton tuuli ja sade ja ilma lämpenemään päin. Tallille kuitenkin menin, mutten ollut kyllä kauaa. Vähän siivoilin pihatolla ja lisäsin heiniä. Aika mahdoton tehtävä kyllä, koska tuuli. Kottikärryllä ei voinut heiniä roudata, kun olisivat lentäneet tiehensä. Kainalossa kantamalla sai aika monta kertaa juosta edestakaisin, ennen kuin rengas oli täytetty. Kelistä huolimatta, joutui poni kuitenkin töihin. Pitkästä aikaa harrastettiin ohjasajoa kentällä, joka oli pinnasta hiukan sulanut ja juuri lanattu. Oli kivaa ja meni ihan hyvinkin. Hiukan olisi saanut reippaampi olla, mutta muuten meni hyvin. Etuosakäännös esimerkiksi sujui paremmin kuin selästä, samoin peruutus. Vaan onhan ohjasajo Korpulle tutumpaakin kuin ratsastus, joten ei ihmekään.
Keskiviikkona (tänään) en mennyt tallille. Kelikin oli kyllä huono, vaikka nyt jo kovin lämmin (+10), joten suunnitellusti hoidin asioita. Keli kuitenkin parani, joten pääsin ulkoilemaankin. Lepopäivä kuitenkin vaihteeksi. Töiden jälkeen ajelin Haminaan. Käytiin samalla koirien kanssa siellä myös kävelyllä. Ihan kiva vaihteeksi ottaa rennosti ilman mitään rutiineita. Sitäpaitsi Hamina on ihan kiva kaupunki, vaikkei siellä juuri tule nykyään käytyäkään. Ainoastaan jos tulee asiaa S-Rautaan, koska sellaista ei lähempää löydy.
Nyt tässä onkin sitten iltaa vietetty datamasiinan parissa. Blogia, laskuja ja työjuttuja. Huomenna onkin sitten jo marraskuu. Jonka jälkeen on joulukuu ja talviloma ja se joulukin. Sitten ollaankin jo ensi vuodessa ja hups vaan, taas on kevät ja valoisat illat. Sitä odotellessa..
Kotimatkalla jäin hetkeksi juttelemaan tutun kanssa ja sattui pieni äksidentti, kun tutun koira pääsi yllättäen karkaamaan ovesta ulos. Se on jo varsin vanha villakoira, eikä kovin sosiaalinen ja ampui suoraan Peikon kimppuun. Onneksi omat oli kiinni, niin sain Noksun pidettyä. Onneksi Noksulla on myös pitkä pinna, eikä se ehtinyt hikeentyä. Olisi saattanut nimittäin käydä huonosti. Peikkokaan ei kärsinyt vaurioita, kun on onneksi ihan hyvässä karvassa ja vanhan koiran harvat hampaat eivät siitä läpi yltäneet. Jotain se kyllä vähän yritti urputtaa, mutta kun sekään ei oikein ole oppinut tappelemaan, niin kaikki säilyivät hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ja tilanne oli nopsasti ohi ja karkulainen kainalossa matkalla sisälle. Ponikaan ei tapahtumasta järkyttynyt, olisi vaan halunnut tutustua räyhäävään otukseen. Onni on fiksut eläimet.
Sunnuntaina heräsin jo ajoissa, koska talviaika ja sisäinen kello nyt vaan on vielä pitkään kesäajassa. Tervetuloa zombi-viikot. Not. Hiiteen koko kellojen kääntely. No, käännetty on ja näillä on mentävä.
Tallille läksin jo yhdentoista maissa. Laitumen portti on nyt kokonaan suljettu eli laidunnus on loppu tältä vuodelta. Poni siis pihatolta ja kärryt perään. Hirvittävän kylmä tuuli oli ja koska lämpöasteitakaan ei ollut kuin pari, vähän epäilytti lähteä kärryille istuskelemaan ja palelemaan, kun tietkin oli jäässä eli kivikovat ja käyntilenkkiä pukkasi siitä syystä. Paljon oli vaatetta päällä kyllä. Vaan onneksi tuuli ei käynyt kuin parissa paikassa kunnolla ja peltopaikoissa aurinkokin lämmitti mukavasti. Kylmä tuli vasta ihan viime metreillä, eikä edes kovin pahasti. Käytiin perus 7km lenkki, josta hölkkäilemään päästiin tällä kertaa vain pieni osa. Onneksi kuitenkin edes vähän, kun aurinkopaikoissa tiet oli pehmenneet. Hiki tuli ponille silti.
Kotiinkin pääsin vaihteeksi ihan ajoissa eli jo puoli kolmen maissa. Ihmeesti sitä silti taas aikaa vierähti, vaikkei mitään tehnytkään. Kotona ruoka uuniin ja metsään keräämään valmiiksi pakastettuja suppiksia. Kuivatettavaksi ne on menossa, joten hyvät jäät saa luvan sulaa. Koirat oli toki mukana metsässä, mutta juuri muuta ne ei sitten tehneetkään. Kotona olivat talleilun ajankin, kun en halunnut istuttaa niitä kylmässä autossa.
Maanantaina tallille lähes heti töiden jälkeen. Pakko jaksaa, koska pimeä tulee jo viiden huitteissa. Poni pihatolta mukaan ja liinan päässä pellolle pyörimään. Hiukan joutui ensin keskustelemaan, että syödäänkö vaiko urheillaan. Lopuksi meni kuitenkin ihan hyvin. Ei oltu kauaa edes. Laitettiin vielä heijastimet ja lähdettiin koirien kanssa lenkille. Keli oli vielä kylmä, muttei ihan niin kylmä kuin viikonloppuna.
Tulikin sitten vähän pidempi lenkki kuin oli tarkoitus. Koirat nimittäin katosivat yllättäen omille teilleen metsässä. Ei ne kauaa olleet, muutaman minuutin. Kovaa olivat juosseet ja jossain onnistuneet molemmat hajottamaan vielä heijastinliivinsäkin. Suututti sen verran, että kierrettiin sitten pidempi lenkki. Pimeää oli jo, kun viimein palattiin tallille. Onneksi oli otsalamppu mukana.
Tiistaina olikin sitten hervoton tuuli ja sade ja ilma lämpenemään päin. Tallille kuitenkin menin, mutten ollut kyllä kauaa. Vähän siivoilin pihatolla ja lisäsin heiniä. Aika mahdoton tehtävä kyllä, koska tuuli. Kottikärryllä ei voinut heiniä roudata, kun olisivat lentäneet tiehensä. Kainalossa kantamalla sai aika monta kertaa juosta edestakaisin, ennen kuin rengas oli täytetty. Kelistä huolimatta, joutui poni kuitenkin töihin. Pitkästä aikaa harrastettiin ohjasajoa kentällä, joka oli pinnasta hiukan sulanut ja juuri lanattu. Oli kivaa ja meni ihan hyvinkin. Hiukan olisi saanut reippaampi olla, mutta muuten meni hyvin. Etuosakäännös esimerkiksi sujui paremmin kuin selästä, samoin peruutus. Vaan onhan ohjasajo Korpulle tutumpaakin kuin ratsastus, joten ei ihmekään.
Keskiviikkona (tänään) en mennyt tallille. Kelikin oli kyllä huono, vaikka nyt jo kovin lämmin (+10), joten suunnitellusti hoidin asioita. Keli kuitenkin parani, joten pääsin ulkoilemaankin. Lepopäivä kuitenkin vaihteeksi. Töiden jälkeen ajelin Haminaan. Käytiin samalla koirien kanssa siellä myös kävelyllä. Ihan kiva vaihteeksi ottaa rennosti ilman mitään rutiineita. Sitäpaitsi Hamina on ihan kiva kaupunki, vaikkei siellä juuri tule nykyään käytyäkään. Ainoastaan jos tulee asiaa S-Rautaan, koska sellaista ei lähempää löydy.
Nyt tässä onkin sitten iltaa vietetty datamasiinan parissa. Blogia, laskuja ja työjuttuja. Huomenna onkin sitten jo marraskuu. Jonka jälkeen on joulukuu ja talviloma ja se joulukin. Sitten ollaankin jo ensi vuodessa ja hups vaan, taas on kevät ja valoisat illat. Sitä odotellessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti