Maanantaina (17.6.) tehtiin ponin kanssa vaan jotain pientä kentällä, käytiin montulla ja vuoltiin kaviot. Skorpan oli kyllä sitä mieltä, ettei se olis just nyt tekemässä mitään. Ei oikein sujunut. Ympyrällä ei oikein kuunnellut ja kun kuunteli, niin tarjosi vaan laukkaa. Ei nyt tietty ihmekään, kun sitä ollaan viime aikoina enimmäkseen treenattu ja se tietää, että siitä saa helpolla palkkaa. Kun sitten saatiin kumpaankin suuntaan ravia pyydetty määrä, lopetettiin siihen. Haettiin vielä kaulasuitsi ja tehtiin sillä treeniä sekä maasta että selästä. Maasta sujui jotenkin, ainakin nyt lähes sen tasoisesti, mitä on oppinut. Mutta selkään kun hyppäsi, oli poni sitä mieltä, että voi mennä minne tykkää. Pakko oli auttaa riimusta ja lopetettiinkin aika pian, kun edes vähän yritti. No, aina ei voi mennä hyvin ja treeniähän nuo kaulanarujutut tarvitsevatkin vielä hyvin paljon, kuten ratsujutut ylipäätään. Vaan harmittaa se silti. Laitumelle palattiin uittomontun kautta, lämmintä kun oli.
Illalla käytiin sitten koirien kanssa pyörälenkillä. Pieni pyörälenkki tehtiin jo edellisellä viikolla ihan kokeeksi. Noah jaksoi hyvin ja oli kovin innoissaan. Nyt lähdettiin sitten eri suuntaan ja lenkki venähti liian pitkäksi ja Noksu väsähti. Liian pitkä olisi lenkki ollut ihan kymppikerholaiselle muutenkin, saati sitten 10-vuotiaalle toipilaalle. Voihan tyhmä ihminen.
Tiistaina (18.6.) oli koirien lepopäivä tai lähinnä Noahin lepopäivä, mutta ikävä kyllä Peikkokin joutui lepäämään. Pihahommia vähän tehtiin, muttei lenkkeilty. Poni sen sijaan joutui lenkkeilemään. Käytiin kärryillä liki kahdeksan kilometrin lenkki. Suurin osa käveltiin, mutta tehtiin myös käynti-ravi-käynti siirtymiä ja pari laukka-ravi siirtymää, mitkä menevätkin jo paremmin. Ei tule parhaimmillaan kuin pari passiaskelta väliin. Mutta on se vaikeaa, vaan siitä se helpottaa kun treenataan ja kun tulee tasapainoa lisää ja lihaksia oikeisiin paikkoihin. Se ei vaan käy ihan hetkessä, mutta mihin sitä kiire olisikaan. Siihen se on jo nyt valmis, mihin se on pääasiassa hankittu ja muu tulee bonuksena. Sitäpaitsi, se on vasta viisi vee, joten ei sen tarvi juuri mitään vielä osatakaan. Viisi vuotta kun ollaan vielä yhdessä taivallettu, niin sitten ehkä se jo jotain osaakin.
Keskiviikko (19.6.) kului Kouvolassa ja kokouksessa ja kaikki eläinten kanssa puuhailu jäi tältä päivältä väliin. Aina ei vaan ehdi, vaikka olisikin lomalla.
Torstaina (20.6.) kävin päivällä koirien kanssa rannassa. Tai siis ajoin autolla venerantaan ja kun siellä oli joku lasten kanssa uimassa, käveltiin vähän pidemmälle, missä koirat saivat rauhassa puljata. Siellä on vaan kovin matalaa aika pitkälle, syvempää on vasta kaislikon takana ja sitten taas on jo Noah näkymättömissä eli ei sen puolesta niin hyvä ranta. Mutta pääsivätpä uimaan. Takaisin tullessa tungettiin törkeästi venerantaan, vaikka siellä ne lapset olikin ja koirakin niillä oli. Vaan hyvin sujui, kun koira oli leikattu uros ja lapset osasivat olla koirien lähellä luontevasti. Edes Noah ei hyppinyt ja sekoillut. Ei me silti oltu kuin hetki.
Myöhemmin kävin vielä Korpun kanssa maastossa, vaikka olikin yhä ihan liian kuuma. Poni oli kuitenkin varsin reipas ja yhteistyöhaluinen ja olikin oikein mukava lenkki. Käytiin noin 5-6 kilometrin kierros, kävellen teitä ja polkuja pitkin. Pienesti hölkkäiltiinkin ja sekin sujui oikein hyvin. On se vaan huippu heppu.
Perjantaina (21.6.) oli yhä helteistä. Korpun otin talliin viileään. Tehtiin hierontaharjoitus, mikä oli itselläni kurssitehtävänä. Otetiin myös rakennekuvia, joka on myös samaisen kurssin tehtäviin kuuluva juttu. Olen tästä kurssista varsin innoissani, vaikka saattaa olla, että into laantuu, kun seuraavat viikot yrittää töiden ohella vielä opiskellakin. Sitäpaitsi, ei ole ilmainen tämä kurssikaan ja kun Noahin eläinlääkärikulutkin oli aika huimat, niin kohta syödäänkin sitten pelkkää kaurapuuroa. Nyt vielä kuitenkin iloitsen tästä.
Tallista ulos tullessa, saapui juuri tallikaveri ja päädyttiin yhdessä maastoon. Korpulle laitoin kärryt perään. Jouduin ottamaan kevyemmät lainakärryt, koska omien aisat oli niin tulikuumat, etten voinut laittaa niitä ponille palovammojen pelossa. Omat kärryni kun ovat parkissa pihalla ja nämä lainaamani säilytetään tallin vintillä, joten eivät olleet auringossa kuumentuneet. Käveltiin noin neljän ja puolen kilometrin lenkki. Ihan pieni hölkkäpätkä otettiin. Olipas mukavaa ja Korppukin käyttäytyi kun sai mennä edellä.
Lauantaina (22.6.) ilma oli viilentynyt mukavasti ja tehtiinkin ihan mukavan reipas kärrylenkki ponin kanssa, jolla virtaa hiukan normaalia enemmän. Tai sitten ötökät kiusasivat. Ihan sama, hölkkäiltiin kuitenkin suurin osa noin kuuden kilometrin lenkistä.
Sunnuntaina (23.6.) oli minun viimeinen vapaani, ennen töihin paluuta. Ponin kanssa käytiin pieni ja rauhallinen maastolenkki ratsain. Skorpan oli oikein mukavan kuuliainen, kiltti ja reipas pikku ratsureima.
Loman jälkeen suunnittelin Korpulle täydellistä ratsastustaukoa ja pientä lomaa muutenkin, mikä aika hyvin toteutuikin. Ratsastusta ollaan harrastettu viimeisen kolmen viikon aikana kaksi kerta, viimeinen kerta niistä eilen (13.7.), joka oli kaksi viikkoa edellisestä kerrasta. Kärrytelty ollaan jonkin verran, muttei paljoa sitäkään. Kelit on kyllä viilenneet, varsin syksyisiksikin jopa. Liikuuttu ollaan kuitenkin muutaman kerran viikossa ja nyt taas osana liikuntaa on ollut talutuslenkitkin, kun oma jalka on ollut parempi. Olen yrittänyt nyt panostaa palautumiseen eli ei kahta päivää peräkkäin rankkaa liikuntaa, vaan aina kevyempi päivä tai vapaa joka toinen päivä. Toimii Korpulla, joka on aika rauhallinen, jopa laiska. Nyt on selvästi liikkunut mieluummin. Ja minullakin riittää enemmän intoa tehdä asioita ja aikaa lappaa vaikka lantaa. Mikä on minusta ihan mukavaa hommaa silloin kun siihen on aikaa ja kelit on hyvät. Jos kuraa on puoleen sääreen ja/tai vettä tulee vaakatasossa, on hauskuus kaukana. Vaan nyt on ollut ihan kivaa sekin, varsinkin lomalla.
Huh, sainhan tämän tehtyä loppuun. Hiukan on kiirettä pidellyt töihin paluun jälkeen. Työmatka on ollut hiukan pidempi nyt taas väliaikaisesti, plus olen tehnyt pidempiä päiviä muutamaan otteeseen. Siihen kun lisää kurssitehtävät ja muun siihen liittyvän, sekä normi eläinten hoidon ja liikutuksen, ei aikaa juuri kirjoittelulle ole jäänyt, vaikka se minusta kivaa onkin. Vaan näillä mennään nyt vielä kuukauden verran ja katsellaan sitten taas tätä bloggailua uudelleen. Kirjoittelen jos ehdin, jos en ehdi niin sitten en kirjoita. Onneksi on Paulus, missä ponin päiväkirja on helppo pitää ajantasalla, vaikka kivempi se olisikin täällä, noin niin kuin myöhempää käyttöä silmällä pitäen. Näitä kun on mukava selata myöhemmin, mikä onkin oikeastaa ainoa syy, miksi kirjoitan. Itselleni muistoksi. Nyt tosin hetken harmillisesti harvemmin.
Illalla käytiin sitten koirien kanssa pyörälenkillä. Pieni pyörälenkki tehtiin jo edellisellä viikolla ihan kokeeksi. Noah jaksoi hyvin ja oli kovin innoissaan. Nyt lähdettiin sitten eri suuntaan ja lenkki venähti liian pitkäksi ja Noksu väsähti. Liian pitkä olisi lenkki ollut ihan kymppikerholaiselle muutenkin, saati sitten 10-vuotiaalle toipilaalle. Voihan tyhmä ihminen.
Tiistaina (18.6.) oli koirien lepopäivä tai lähinnä Noahin lepopäivä, mutta ikävä kyllä Peikkokin joutui lepäämään. Pihahommia vähän tehtiin, muttei lenkkeilty. Poni sen sijaan joutui lenkkeilemään. Käytiin kärryillä liki kahdeksan kilometrin lenkki. Suurin osa käveltiin, mutta tehtiin myös käynti-ravi-käynti siirtymiä ja pari laukka-ravi siirtymää, mitkä menevätkin jo paremmin. Ei tule parhaimmillaan kuin pari passiaskelta väliin. Mutta on se vaikeaa, vaan siitä se helpottaa kun treenataan ja kun tulee tasapainoa lisää ja lihaksia oikeisiin paikkoihin. Se ei vaan käy ihan hetkessä, mutta mihin sitä kiire olisikaan. Siihen se on jo nyt valmis, mihin se on pääasiassa hankittu ja muu tulee bonuksena. Sitäpaitsi, se on vasta viisi vee, joten ei sen tarvi juuri mitään vielä osatakaan. Viisi vuotta kun ollaan vielä yhdessä taivallettu, niin sitten ehkä se jo jotain osaakin.
Keskiviikko (19.6.) kului Kouvolassa ja kokouksessa ja kaikki eläinten kanssa puuhailu jäi tältä päivältä väliin. Aina ei vaan ehdi, vaikka olisikin lomalla.
Torstaina (20.6.) kävin päivällä koirien kanssa rannassa. Tai siis ajoin autolla venerantaan ja kun siellä oli joku lasten kanssa uimassa, käveltiin vähän pidemmälle, missä koirat saivat rauhassa puljata. Siellä on vaan kovin matalaa aika pitkälle, syvempää on vasta kaislikon takana ja sitten taas on jo Noah näkymättömissä eli ei sen puolesta niin hyvä ranta. Mutta pääsivätpä uimaan. Takaisin tullessa tungettiin törkeästi venerantaan, vaikka siellä ne lapset olikin ja koirakin niillä oli. Vaan hyvin sujui, kun koira oli leikattu uros ja lapset osasivat olla koirien lähellä luontevasti. Edes Noah ei hyppinyt ja sekoillut. Ei me silti oltu kuin hetki.
Myöhemmin kävin vielä Korpun kanssa maastossa, vaikka olikin yhä ihan liian kuuma. Poni oli kuitenkin varsin reipas ja yhteistyöhaluinen ja olikin oikein mukava lenkki. Käytiin noin 5-6 kilometrin kierros, kävellen teitä ja polkuja pitkin. Pienesti hölkkäiltiinkin ja sekin sujui oikein hyvin. On se vaan huippu heppu.
Perjantaina (21.6.) oli yhä helteistä. Korpun otin talliin viileään. Tehtiin hierontaharjoitus, mikä oli itselläni kurssitehtävänä. Otetiin myös rakennekuvia, joka on myös samaisen kurssin tehtäviin kuuluva juttu. Olen tästä kurssista varsin innoissani, vaikka saattaa olla, että into laantuu, kun seuraavat viikot yrittää töiden ohella vielä opiskellakin. Sitäpaitsi, ei ole ilmainen tämä kurssikaan ja kun Noahin eläinlääkärikulutkin oli aika huimat, niin kohta syödäänkin sitten pelkkää kaurapuuroa. Nyt vielä kuitenkin iloitsen tästä.
Tallista ulos tullessa, saapui juuri tallikaveri ja päädyttiin yhdessä maastoon. Korpulle laitoin kärryt perään. Jouduin ottamaan kevyemmät lainakärryt, koska omien aisat oli niin tulikuumat, etten voinut laittaa niitä ponille palovammojen pelossa. Omat kärryni kun ovat parkissa pihalla ja nämä lainaamani säilytetään tallin vintillä, joten eivät olleet auringossa kuumentuneet. Käveltiin noin neljän ja puolen kilometrin lenkki. Ihan pieni hölkkäpätkä otettiin. Olipas mukavaa ja Korppukin käyttäytyi kun sai mennä edellä.
 |
| Kuva @ Pinja Pohjoisvirta |
Lauantaina (22.6.) ilma oli viilentynyt mukavasti ja tehtiinkin ihan mukavan reipas kärrylenkki ponin kanssa, jolla virtaa hiukan normaalia enemmän. Tai sitten ötökät kiusasivat. Ihan sama, hölkkäiltiin kuitenkin suurin osa noin kuuden kilometrin lenkistä.
Sunnuntaina (23.6.) oli minun viimeinen vapaani, ennen töihin paluuta. Ponin kanssa käytiin pieni ja rauhallinen maastolenkki ratsain. Skorpan oli oikein mukavan kuuliainen, kiltti ja reipas pikku ratsureima.
Loman jälkeen suunnittelin Korpulle täydellistä ratsastustaukoa ja pientä lomaa muutenkin, mikä aika hyvin toteutuikin. Ratsastusta ollaan harrastettu viimeisen kolmen viikon aikana kaksi kerta, viimeinen kerta niistä eilen (13.7.), joka oli kaksi viikkoa edellisestä kerrasta. Kärrytelty ollaan jonkin verran, muttei paljoa sitäkään. Kelit on kyllä viilenneet, varsin syksyisiksikin jopa. Liikuuttu ollaan kuitenkin muutaman kerran viikossa ja nyt taas osana liikuntaa on ollut talutuslenkitkin, kun oma jalka on ollut parempi. Olen yrittänyt nyt panostaa palautumiseen eli ei kahta päivää peräkkäin rankkaa liikuntaa, vaan aina kevyempi päivä tai vapaa joka toinen päivä. Toimii Korpulla, joka on aika rauhallinen, jopa laiska. Nyt on selvästi liikkunut mieluummin. Ja minullakin riittää enemmän intoa tehdä asioita ja aikaa lappaa vaikka lantaa. Mikä on minusta ihan mukavaa hommaa silloin kun siihen on aikaa ja kelit on hyvät. Jos kuraa on puoleen sääreen ja/tai vettä tulee vaakatasossa, on hauskuus kaukana. Vaan nyt on ollut ihan kivaa sekin, varsinkin lomalla.
 |
| Kuva eiliseltä rauhalliselta käyntilenkiltä. Perjantain reippaamman kärryttelyn palauttelua. |
Huh, sainhan tämän tehtyä loppuun. Hiukan on kiirettä pidellyt töihin paluun jälkeen. Työmatka on ollut hiukan pidempi nyt taas väliaikaisesti, plus olen tehnyt pidempiä päiviä muutamaan otteeseen. Siihen kun lisää kurssitehtävät ja muun siihen liittyvän, sekä normi eläinten hoidon ja liikutuksen, ei aikaa juuri kirjoittelulle ole jäänyt, vaikka se minusta kivaa onkin. Vaan näillä mennään nyt vielä kuukauden verran ja katsellaan sitten taas tätä bloggailua uudelleen. Kirjoittelen jos ehdin, jos en ehdi niin sitten en kirjoita. Onneksi on Paulus, missä ponin päiväkirja on helppo pitää ajantasalla, vaikka kivempi se olisikin täällä, noin niin kuin myöhempää käyttöä silmällä pitäen. Näitä kun on mukava selata myöhemmin, mikä onkin oikeastaa ainoa syy, miksi kirjoitan. Itselleni muistoksi. Nyt tosin hetken harmillisesti harvemmin.
