sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Voihan itku ja ahistus...



Hiukan useammin kannattaisi kyllä katsoa kuinka sitä hommia oikein tekeekään. Erittäin opettavaista kyllä. Taidan ottaa tavakseni useamminkin. Agsatreenejä en ehkäpä kehtaa kuvata kun siellä minä tiedän hölmöileväni,  tottiksessa kuvittelin sentään jotain menevän oikeinkin. Väärin kuviteltu.

Tänään onkin taas muuten oikein kelien keli kun taivaalta tulee jäätävää tihkua ja lämpötila nollassa. Aika liukasta oli lenkkeillä. Onneksi en edes yrittänyt ottaa Ljufuria mukaan kuten ensin suunnittelin. Se tuskin olisi pysynyt pystyssä. Saa nähdä pääseekö ponipojat enää tänä talvena lenkille ollenkaan..


lauantai 29. joulukuuta 2012

Lumipalloilua

Mukava pakkaspäivä taas hetkellisen lauhtumisen jälkeen. Hakutreeniä oli kuitenkin tiedossa, joten pukeuduimme Noahin kanssa lämpimästi ja pakkasimme itsemme autoon. Lunta on yhä paljon, vaikka se hieman kutistuikin plussakelien myötä ja polkua ei tietty siinä kohtaa ollut, missä joka vuosi on ollut. Ei sitten viitsitty rämpiä yli polven syvyisessä hangessa ja valitsimme pellolla olevalle muuntajalle menevän auratun tien pätkän. Saihan siinäkin pientä ilmaisutreeniä aikaiseksi.

Ja sitten itse asiaan. Ihan pikkasen oli koiraskoiralta päässyt käytöstavat unohtumaan. Ensimmäinen "pisto" meni ihan hössöttämiseksi. Oli pakko jo puuttua kun ei moikkaamiseltaan ehtinyt edes harkita haukun aloittamista. Toinen oli jo vähän parempi, vaikka kiipesikin aika röyhkeästi maalimiehen yli ennen kuin aloitti ilmaisun. Viimeinen oli jo ihan ok. Siinä vaiheessa vissiinkin innoltaan viimein älysi että palkka tulikin lumpparileikkinä! Ja Noah rakastaa lumipallojen heittelyä! Vitsit että olikin kivaa :)) Ja kai se hintsusti ehti aivojaankin käyttää, koska oli kotiin tultuamme aika väsynyt kaveri. Fyysisestihän treeni oli kevyt.




Iltapäivästä lenkkeiltiin. Koulun kohdalla iski tottisteluinspiraatio, jonka meinasin jo hylätä kun ei ollut palkkaa matkassa. Viime hetkellä kuitenkin keksin, että onhan tuota lunta ihan riittämiin eli vedettiin sittenkin pienet tottistreenit lumipallopalkalla. Pihallakin on moista harrastettu ja hyvin toimii. Ja niin nytkin. Eilen treenattiin kauppareissulla ja jotenkin oli vire kateissa molemmilta. Nyt se oli taas löytynyt. Seuraamistakin olen kironnut kun olen sen onnistunut opettamaan ihan väärin, vaan kyllä se siellä aivorungossa vaan on se oikea paikka ja kunnon kontakti kunhan palkkaneuvottelut vaan on kunnossa. Luoksetulossa kävi pikku kämmi ja liukastuin juuri kriittisellä hetkellä ja tuiskahdin turvalleni taikka siis seljälleni. Eikä me sitten sitä jauhamaan jääty, leikittiin vaan vallinvaltaajaa hetki ennen kuin jatkettiin matkaa.

Äsken vielä harrastettiin samaa pihalla eli lumipallotottista. Hetki lumikökköjen heittelyä hankeen lisäksi tai vähän niin kuin jälkkäriksi ja nyt on väsynyt lumipalloilija jossain päin kämppää kuorsaamassa kun vatsakin on täynnänsä hyvää ruokaa. Vaikkei se kyllä kuorsaa. Sen homman meillä on aina hoitanut lähinnä Diiva, joka kuorsaa nytkin niin ettei ajatuksiaan meinaa kuulla.


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joululomailua

Vähiin käy ennen kuin loppuu, joululoma nimittäin. Huomenna taas työmaalle. Hyvin on näyttänyt talvi parhaat puolensa tässä viiden päivän aikana. Aattona alkoi lumisade kera tuulen, joka kesti Joulupäivän iltaan asti. Mukavasti kertyi lykittävää. Tänään saikin sitten herätä hyvin kylmään säähän kun pakkanen paukkui parissakympissä. Nyt tosin jo lauhtunut ja huomiselle luvattu plussakeliä. Saa nähdä...

Joululoma alkoi mukavasti perjantain agitreeneillä. Pakkasta oli silloinkin -15, mutta sisällä hallissa hämmästyttävää kyllä vain -6 astetta. Treenikin meni ihan hyvin, vaikka sylikäännös tuottikin ongelmia, lähinnä minulle. Noahan menee juuri sinne minne sen ohjaan, tässä tapauksessa väärään suuntaan eli hypyltä 11 puomille päin ja mutkan kautta vasta 12:lle. Sitä pitäisi harjoitella, muttei toistaiseksi ole silti tullut harjoiteltua. Kerran saatiin onnistumaan, enkä sitten enempää halunnut sitä jauhaa. Mukava rata ja koira sai revitellä ihan kiitettävästi.




Lauantaina kävin tsekkaamassa uuden heppatarvikepuodin samalla kun kävin koiranruokaostoksilla naapuripuodissa. Valikoimaa tuntui olevan ja tarttuihan sieltä pojille tuliaisiksi jouluiset (luetaan punaiset) tarjousriimut. Siellä sattui olemaan just kahdet jäljellä, koot full ja pony. Pojilla on riimut xfull ja cob eli jännityksellä kipitin kotiin tultuani kokeilemaan. Limpulle full mahtui juuri ja juuri suurimmilleen viritettynä, mutta Ljufurin omaan täytyi tehdä vähän lisäreikiä, ennen kuin mahtui.



Reijät vielä tekemättä

Riimujen sovituksen jälkeen ponit joutuivatkin vähän urheilemaan. Hyvin niistä vauhtia tuntui löytyvän ja molemmat vaikuttivat revittelyn jälkeen ihan tyytyväisiltä.









Ljufur pääsi vielä lenkille koirien kanssa hiukka myöhemmällä. Vähän oli liukasta kengättömille kavioille alku matkasta, mutta kun syrjemmälle päästiin, oli pohja ihan hyvä. Ljufur jaksoi hyvin ja myös käyttäytyi hyvin, kuten nyt yleensäkin.

Aattona olikin sitten aikamoinen lumipyry ja vähän jo harkitsin Kouvolan reissun siirtämistä, mutta lähdin sitten kumminkin. Pahin pyry olikin lähinnä täällä rannikolla, joten keli oli ihan kohtuullinen. Ja vaikka minä ajoittain kiroilenkin tuon koiraskoiran ylenmääräistä avoimmuutta niin on se kyllä toisaalta hyväkin piirre. Ei tarvi stressata vieraidenkaan ihmisten tapaamista kun Noah rakastaa kaikkia. Ja nykyään kumminkin osaa jopa jollain tavalla käyttäytyäkin. Ystävällisiähän nuo ovat onneksi kaikki ja kiva niiden kanssa on kyläillä. Mitä nyt Noah taas käveli koko illan nenä kiinni Viken niskassa kun oli niin kivaa kun siitä lähti ääni. Ja liukkaat kerrostalon rappuset piti taas ryntäillä ja luistella, vaikka meni ne kerran ihan hyvinkin.

Lunta olikin sitten täällä etelässä pyryttänyt vierailun ajan aika runsain mitoin, mutta kotiin asti päästiin kumminkin, vaikka pyry sen kun jatkui ja loppumatkasta oli näkyvyys aika onnetonta. Eipä sitten ollut eilen vapaa-ajan ongelmia kun oli vähän noita lumitöitä.

Tänään ei olla tehty lumitöitä, vaikka sitä pari senttiä vielä eilen illalla olikin kertynyt. Lenkillä käytiin, vaikka olikin kylmää, mutta muutenhan keli oli mitä parhain. Ei tuullut ja aurinkokin paisteli ajoittain. Ljufurilla olikin virtaa ihan kiitettävästi ja alkumatkan se tikitti menemään niin kaunista puhdasta tölttiä, etten ole koskaan taluttaessa sen sellaista nähnyt menevän. Yleensä se posottaa käynnin lisäksi vain possupassia. Kyllähän se tänäänkin väsyttyään meni passitahtiseksi, kuten sille helposti käy. Mutta posaria ei menty kun sain sen pysymään käynnissä ennen kuin pasahti posarille :)

Ja vaikka minä en niin tuosta lumesta perustakaan, niin koirat kyllä osaa ottaa ilon irti. Noah nyt varsinkin ja kyllähän tuo Diivakin innostuu kun heittelee lumipalloja hankeen.









Kuvathan on siis otettu lauantaina eli ennen tuota edellistä pyryä ja nyt siellä on alkanut jo seuraava pyry. Kohta siis hukumme lumeen. Vielä lauantaina sitä oli paljon vähemmän, vaikka paljon jo silloin.. eli minusta ihan liikaa. Pakkanenkin on lauhtunut ja ihan tuntui jo hellekeliltä suorastaan kun mittari näytti enää -4 astetta.



lauantai 15. joulukuuta 2012

Jatkuvaa pyryä

Diiva

Lunta tulee ja tulee ja tulee ja tulee ja ... Nyt on kyllä herra (vai liekö rouva?) Ilmojenhaltija seonnut lopullisesti. Ensin ei meinaa talvi tulla, ei sitten mitenkään. Sitten kun vihdoin alkaa lunta tulla, ei se lopu ollenkaan. Vaan tuttuahan tuo sade on, kun jo keväästä asti on satanut jotakuinkin taukoamatta. Vesisade vaan ei aiheuta toimenpiteitä, kuten lumisade. Lumitöitä on siis ollut ohjelmassa päivittäin. No, onneksi  pakkaslukemat ovat kuitenkin pysyneet maltillisina.

Eilen oltiin Noahin kanssa agilityssä... Kun ensin oltiin tehty lumityöt. Perjantai on hyvä treenipäivä, koska silloin voi aina jättää lumityöt viikonlopulle, jos vain pihasta pääsee lähtemään. Eilen tuli sen verran reippaasti, että kolasin kuitenkin pihan ennen lähtöä, jotta kotiinkin vielä pääsisi. Sitäpaitsi, ajattelin sen hieman väsyttävän tuota treenikaveriani.

Tällainen rata oli meille suunniteltu. Ratapiirrosten teko on vasta harjoitteluvaiheessa, joten kuva ei ole kummoinen. Ja kun se on tänä aamuna muistista piirretty, virheitäkin saattaa löytyä. Estevälit nyt ainakin on päin mäntyä. Mutta näillä mennään.




Noah kävi tapansa mukaan kohtuullisilla kierroksilla, mutta pystyy onneksi nykyään pitämään itsensä ihan hyvin kasassa, kunhan minä vaan muistan pysyä rauhallisena.

Ratatreeni meni ihan kohtuullisesti, itseasiassa hyvinkin. Ainoa suurempi ongelmapaikka minulle oli 9-10-11 kun en saanut koiraskoiraa pysymään kontaktilla, vaikka se siihen pysähtyikin, hetkellisesti. Kun vein sen kontaktille erikseen, pysyi se hyvin ja jatkokin sujui, mutta radan osana ei sitten mitenkään. Hyvä mieli kuitenkin jäi.

Kotona odotti iloinen yllätys treeneistä palatessa. Naapurin traktori oli käynyt kääntymässä eli pihatietä ei tarvinut enää kolata.

Nyt sitten odottelen lumisateen taukoamista, jotta pääsisin heinän hakuun edes jotakuinkin turvallisesti. Sitä projektia kun on joutunut siirtämään noiden pyryjen vuoksi, on heinät ihan loppu. Itseasiassa jouduin yhden paalin eilen jo lainaamaan kaverilta kun tarkkaan lasketuista paaleista yksi olikin homeessa. Loppuis nyt jo tuo lumisade. Sitä on ihan jo tämän talven tarpeiksi. Yhtään enempää ei tarttis tulla.



sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Poneilua



Tänään oli ihan kiva keli, vaikka tänäänkin on joutunut lunta lykkimään. Mutta koska ne oli eilisiä, niitä ei lasketa.

Ponipojatkin pääsi vähän töihin tänään. Läksin koirien kanssa lenkille ja alle kilometrin kohdalla menetin hermoni ja käännyin takaisin kotiin. Tie oli niin huonosti aurattu, että siellä oli aika mahdotonta mitenkään nauttia lenkkeilystä tai edes kävellä turvallisesti. 1-2 metriä molemmista laidoista oli aura-auton lennättämää lunta, joka on aika vaikea kulkuista. Jalka ei pidä ei mitenkään ja kokoajan saa pelätä nilkkojensa puolesta. Ei kiitos! Umpilumessakin kävelee mielummin ja turvallisemmin.

Sisälle ei kuitenkaan huvittanut mennä, joten nappasin ensin Limpun tarhasta. Pikkutarhassa vähän kahlailtiin ensin hangessa ja tarkastettiin ponipojan viretila, joka vaikutti normaalilta. Sitten pihalle humputtelemaan. Ja koska minulla oli tasku täynnä lakunameja, meinasi Limpulla heittää vähän överiksi. Se yritti niin täysillä ettei meinannut nahoissaan pysyä. Kaikki temput se kerkesi kokeilla läpi moneen kertaan ennen kuin edes sen verran malttoi keskittyä, että ymmärsi mitä pyysin. Pikku pukkiakin piti heitellä ja loikkia ja heilutella päätään. No, ainakin oli hauskaa, molemmilla.
Se on vaan niin ♥



Kun palautin Limpun takaisin tarhaan, oli Ljufur lähimmällä heinäverkolla rouskuttelemassa. Nappasin sen siis vuorostaan riimuun ja nakkasin pikkutarhaan. Se jopa vähän juoksi, muttei kuitenkaan niin että olisi kauheasti kannattanut aikaa siellä viettää. Mentiin siis pihalle. "Kentälle" voi taas menna kun on lunta ja sinne siis suuntasimme kahlailemaan otsalampun valossa. Poni ympyrälle. Ihan ei kuunnellut yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Rankkaa tuntui olevan, joten siirryttiin suosiolla pihalle, missä tehtiin ohjasajotreeniä. Vasempaan kierrokseen meni hyvin kun olin sisäpuolella, oikea olikin sitten tosi vaikea kun joutui kääntymään minusta poispäin. Aina se on vaikeaa ollut, mutta nyt jotenkin erityisen vaikeaa. Saatiin kuitenkin kohtuu onnistunut suoritus ja siihen olikin hyvä lopettaa. Vähän vielä taipumisharjoitusta ym pientä ja Ljufurkin pääsi takaisin heinien ääreen.


lauantai 8. joulukuuta 2012

Pientä puuhaa



Niin, se on viikonloppu, onneksi. Ilmojenhaltija on taas hieman liioitellut eli lunta on tullut lisää.. ja lisää ja.. ihan tarpeeksi. En kyllä yhtään kaipaa kolmen viime talven toisintoa, jolloin viikossa oli ehkä yksi vapaapäivä lumenluonnista. Yleensä se oli perjantai kun silloin sataneen lumen luonnin saattoi jättää seuraavalle päivälle jos ei ollut mihinkään menoa.

Tämä viikonloppu alkoi vauhdikkaasti. Eilen siis satoi lunta koko hiton päivän ja keli oli ihan järkyttävä. Töiden jälkeen luistelin kesärenkailla talvirenkaiden vaihtoon kun se nyt vaan oli vähän jäänyt. Selvisin perille hämmästyttävän hyvin, kotimatka olikin sitten jo lasten leikkiä. Kaupan kautta kotiin. Äkkiä tallityöt, hevosille heinää, Noah autoon ja nokka kohti agilitytreenejä. Minne sitten loppujen lopuksi saavuimme 45 minuuttia myöhässä, kun seisoimme 7-tiellä noin tunnin jonossa, risteykseen jumiutuneen rekan vuoksi.

Treenit oli erinomaiset taas tälläkin kertaa, kiitos ihanien vetäjien ja ryhmäläisten. Hieman haastetta toi ensimmäisen harjoituksen kuviot kun rataan tutustuminen oli vilkuilua muiden treeniä katsellessa, samalla kun keskittyi kuitenkin omaan koiraan. Harjoitus meni kuitenkin hyvin. Noah kävi kuumana, mutta pysyi kuitenkin kasassa. Toinen pätkä ei ollutkaan sitten niin helppo, vaikka ei sekään huonosti mennyt. Mukavan illan takasivat viime viikonloppuna tuplanollan juosseen treenikaverin tarjoamat joulutortut.




Kotona sitten about klo 21.40. Hevosten vesien kanto, kun pakkasella ei voi laittaa valmiiksi. Jäätyvät siis kylmässä tallissa. Hevoset sisään, olivat onneksi yhteistyöhaluisia, ja ruokaa turvan eteen. Viimein kympiltä sisällä, vähän ruokaa itsellekin ja koirille ja sitten alkoikin jo nukkumatti huudella.




Tänään on sitten tehty lumitöitä. Sitä lunta nimittäin tuli eilen aika reippaasti. Aamulla aloitettiin joskus yhdeksän huitteissa ja kolattiin piha. Pidettiin pientä paussia välillä, ennen kuin lähdettiin turpeenhakureissulle. Limpulle piti myös ostaa himalajankivi, mutta jostain kummallisesta syystä, niitä ei ollut "koiranruokakaupassa", missä siis on myös hevostarvikkeita, eikä Agrissakaan. Muualta en viitsinyt lähteä etsimään kun onhan tuolla vielä pikku pikku palasia vanhassa suolakivitelineessä.

Vielä oli sitten pihatie kolaamatta. Viikonloput on siitä kivoja tuon lumen luonnin kannalta, että on aikaa, eikä hommaa ole pakko tehdä yhtäsoittoa loppuun asti. Tänäänkin ollaan kolailtu kolme kertaa ja vielä on muutama metri pihatietä kolaamatta. Huomenna sitten. Tosin siellä satoi taas lunta kun viimeksi kävin pihalla, toivottavasti ei enää. Jotenkin on ollut löysä päivä, vaikka siis ollaan hoideltu jos jonkinmoista pikkuhommaa, mutta kun vapaatakin on ollut, mitä yleensä iltaisin ei juuri jää, niin johan tuntuu kuin olisi laiskotellut.




Josko sitä vaikka huomenna jaksaisi lenkillekin lähteä ja hevoset liikuttaa. Ljufur kävi torstaina ensimmäisen kerran saitsun jälkeen vähän lenkkeilemässä. Pihalla pyöriteltiin ensin kymmenisen minuuttia ja ai että poni olikin kuuliainen, vaikka virtaakin oli. Ravi nousi ensimmäisen kerran lähes pelkällä käskyllä ja todellakin ravi eikä vaan sinne päin, vaikka se ei niin helppoa pienellä ympyrällä varmaan olekaan. Käyntiin siirryttiin pelkällä käskyllä. Eikä possupassia esiintynyt kuin ihan kerran pari hetkellisesti. Vielä heitettiin parin kilometrin kävelylenkki pimeällä kylätiellä ja poni oli mielissään.

Limppu on lomaillut yhä, mutta nyt näyttäs alkavan virtaa kertyä siihen malliin, että varmaan täytyy sillekin yrittää keksiä jotain puuhaa. Maha on nimittäin nyt taas kunnossa, eikä se noin hyvä ole ollut varmaan vuosiin. Ei yhtään kurakasaa pariin viikkoon, ei turvonnutta mahaa ja ilmavaivoja ja vaisua olemusta. Ruoka maistuu ja mieli on virkeä.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Lumimyrsky toi talven etelään

Niinhän siinä kävi, että talvi tuli kerralla kunnon myrskytuulen saattelemana. Onneksi lunta ei kuitenkaan tullut ihan niin paljoa kuin luvattiin, mutta lumitöiden verran kumminkin. Pakkastakin on kympin huitteilla eli kylmältä tuntuu. Eikä ihme kun vielä viikko sitten oli lämpötilat saman verran plussalla. Eroa on siis parinkymmenen asteen verran.




Koiria ei palele, ei ainakaan mustia. Marua palelee ilman takkia ja välillä takin kanssakin. 




Mutta kun palelee, pääsee Maru sisälle kun Noah ja Diiva jatkavat riehumista tai lumitöitä...




Lumitöissä minulla onkin vallan reipas apulainen. Noah rakastaa lumitöitä. Noahista mielestä parasta maailmassa on lumityöt. Noah alkoi päivystää lumikolan vieressä heti kun maa muuttui valkoiseksi. Eilen aamullakin se kipitti suorinta tietä varaston nurkalle lumikolan viereen päivystämään kun päästin koirat ulos. Tänäänkin se on vahtinut lumikolaa useaan otteeseen. Se ei voi mitenkään ymmärtää, miksi me ei tehdä lumitöitä koko ajan kun lunta kerran on koko ajan. Naapurit on varmasti hyvillään, ettei me tehdä lumitöitä koko ajan. Puuha kun on kohtuullisen kovaäänistä. Noksun käsitys lumitöistä on se, että saalistetaan lumikolaa jatkuvasti kovaäänisesti komentaen ja ajoittain ammutaan kiinni kunnon murinan säestämänä. Ja se jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, tuntitolkulla. Me ei siis eilen aamullakaan viitsitty ihan kello seitsemältä aloittaa, ettei herätetä koko kylää.






Ponipojilla ei myöskään taida olla mitään valittamista. Ei tarvi enää kävellä turveliejussa, eikä jäätyneessä koppuraisessa maassa. Pehmeällä lumella on niin paljon mukavampi kuljeskella. Heinää riittää, eikä emäntäkään ole kiusannut lenkkeilyllä tai muullakaan ohjatulla toiminnalla, toipilaita kun ovat. Kunnossahan nuo nyt jo tuntuvat olevan,  mutta olen halunnut ottaa varman päälle, jottei sitten tule takapakkia. Varovainen liikutus alkanee ensi viikolla.

Noah pääsi tänään pitkästä aikaa vähän hakuilemaankin ja kyllä olikin kivaa. Kolme ilmaisuharjoitusta lyhyeltä matkalta ja vaikka intoa oli niin kohtuullisesti pysyi kuitenkin kasassa. Mieli olisi tehnyt loikkia ja moikata, muttei sitä kuitenkaan tehnyt. Luntakin tuli taivaan täydeltä juuri sopivasti samaan aikaan kun oltiin metsässä, muttei se meitä haitannut.



lauantai 24. marraskuuta 2012

Voihan välistäveto

Eilen oli agilitytreenit. Rata oli mukava, muttei ollenkaan ihan helppo. Ensinnäkin kartturi olisi ajoittain kaivannut navigaattoria kun tuppasi eksymään väärälle väylälle. Ja sitten oli ne välistävedot... Eipä olla niitä pitkiin aikoihin treenattukaan. Ja sen kyllä huomasi. Kartturi oli taas kokoajan ihan väärässä paikassa ja ihan myöhässä ja ihan muutenkin sekaisin omien ohjauskuvioidensa kanssa. Noah menee kyllä ihan juuri sinne minne sen ohjaankin... ellei sitten ehdi jo karata suorittamaan esteitä vapaavalintaisessa järjestyksessä :) No, ei se oikeasti sellaista kyllä juurikaan harrasta, mitä nyt välillä hilpasee jonnekin kontaktiesteelle ennen kuin ehdin aata sanoa.


Sen verran jäi harmittamaan välistävetokuvioiden puutteellinen hallinta, että ihan pakko oli tänä aamuna kotona viritellä kolme onnetonta esteentekelettä pihalle, jotta saisi edes jonkinmoista tolkkua kyseiseen kuviokelluntaan. Ehkä me vähän alettiin taas saada jutun juonesta kiinni...




Limpun turvottelu on paljastunut virustartunnaksi eli huima ripulikin oli siitä johtuvaa. Nyt tilanne mahankin kannalta on jo ihan hyvä. Ljufurillakin on tartunta, mutta sen oireet on jääneet onneksi muutamaan löysempään kakkakasaan ja ylenmääräiseen hikoiluun. Se on myös märästä reidestä ja mahanalusesta päätellen makaillut tarhassa parina päivänä. Molemmat ovat myös syöneet selvästi normaalia vähemmän ja ovat olleet tavoistaan poiketen jo hyvinkin aikaisin illalla tarhan portilla päivystämässä sisällepääsyä. Paitsi eilen, jolloin jouduin herroja huutelemaan, vaikka kello oli jo yli normaalin sisällemenoajan. Virustauti taitaa siis olla voitettu.



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pallo :)




Noksu Nokkela

Noksu Nokkelalla on tänään ollut liikunnallinen päivä. Kun on lenkillä ylikierroksilla käyvän ponin kanssa niin eihän siinä muutakaan pieni koira voi kun käydä myös ylikierroksilla eli juosta täysiä kokoajan. Nyt maistuukin sitten lepo hyvin, eikä koiraskoiralla varmaan suuren suurta energiajäämää enää jäljellä ole loppuillan varalle.




Eilen aamulla käytiin pitkästä aikaa oikein kentällä tottistelemassa, tällä kertaa Haminassa turpeenhakureissun yhteydessä. Haminassa on hiekkakenttä, mikä toimii sekä koirien että hevosten treenikenttänä. Pohja on pehmeä, mutta riittävän toimiva. Ja mikä parasta, siellä on PK-telineet!

Aamu-uninen koiraskoira ei ollut ihan järin virtaisan tuntuinen kun nykäisin sen autosta mukaani. Pallokaan ei mitenkään suuresti virtaa lisännyt, vaikka sen kanssa leikkikin. Jonkinmoista seuraamista saatiin kuitenkin aikaiseksi pienen pakon voimalla. Ei auta, työt on tehtävä, vaikkei se aina niin kiinnostaisikaan. Vaan kun sitten alettiin valumaan esteitä kohti niin johan heräsi Noahkin.

Aloitettiin toko-esteellä. Se on kapea, mutta myös säädettävä. Ja kapeushan ei meitä haittaa, päinvastoin. Pitkään aikaan ei olla esteitä päästy treenaamaan, joten aloitettiin 7:llä laudalla. Korkeudesta en osaa sanoa. Laudat näyttivät leveämmiltä kuin 10cm ja niitä oli vain yhdeksän. Joka hypyn jälkeen lisättiin korkeutta, maximikorkeudesta hypättiin sitten useammin. Homman nimihän on siis se, että Noah istuu, minä siirryn esteen toiselle puolelle narupalloa heilutellen ja Noah tulee hyppy-käskyllä palloon kiinni, hypäten tietty esteen matkalla. Hyvin meni, yhtään kertaa ei kolahtanut. Siirryttiin vielä PK-esteelle, jonka korkeudesta ei tarkkaa tietoa. Muistelisin, että se on ollut harjaksilla metrinen ja kun niitä ei enää ole, olisi tietty alle sen metrin. Helposti ylittyi tämäkin. Hyppynoutohan on hallinnassa matalalla esteellä eli nyt pitäisi vaan alkaa siirrellä sitä maximikorkeuteen.




Jyrkkää A-estettähän me ei olla aiemmin treenattu, eikä juuri loivempaakaan. A-este on lähinnä tuttu vain agilitystä. Nyt kuitenkin hyvin menneistä hypyistä innostuneena siirryin jyrkälle A-esteelle. Käsky "kiipee" ja sinne meni eli ei mitään ongelmia. Pallo kiireesti perään ja kova kehuminen, vaikka ei kai tuo niin voimakasta kannustusta olisi tarvinut. Uusittiin muutaman kerran kun ajattelin, että vahingossa varmaan onnistui ensimmäisellä kerralla. Ja joka kerta meni kuin vanhalta tekijältä. Voi kunpa se vaan oppisi käyttäytymään maalimiehellä niin päästäisiin ensi kesänä kokeisiin....

Perjantaina oli agility treenit, melkein kolmen viikon tauon jälkeen. Arvata siis saattaa, että virtaa piisasi. Ennen omaa vuoroa tehtiin tottista varmaan tunnin verran, eikä vire laskenut yhtään. Seuraamista, seuraamista, seuraamista ja kun vähän alkoi keskittyä, otettiin kaikki pysäytykset ja luoksetulo. Paikalla makuuta myös ja taas seuraamista. Mutta ehkäpä se sitten kannatti, koska ratatreenissä Noah toimi hyvin. Kartturikin onnistui osittain, mitä nyt yksi kohta aiheutti päänvaivaa hiukka enemmän. Hitsin hauskat treenit taas. Meillä on kyllä huippu porukka!

Illan rata siis tässä

Loppukevennys. Joka ainoa koira juoksi ensimmäisellä kierroksella komean lentokeinun! Siis sellaisetkin koirat, jotka eivät tee sitä koskaan. Noah on kyllä onnistunut siinä useinkin....

PS. Limpun jalkoväli alkaa näyttää jo lähes normaalilta. Oikean puolen kovettumakin on osittain sulanut pois, eikä turvotusta ole enää nimeksikään. Olen niin iloinen!



lauantai 17. marraskuuta 2012

Iloinen poni ja potilas

Viime sunnuntaina iski taas inspiraatio. Kentälle piti päästä. Eipä siinä sitten muuta kuin Ljufur ja Noah narun päähän ja menoksi.





Kentälle päästäkseen täytyy ensin kävellä n.700m kylän päätietä, ennen kuin kantataan kentälle vievälle sivutielle. Ja kyllä olikin tällä kertaa pitkä tuo matka. Ponissa oli vähän virtaa. Koko matkan se oli valmiina sinkoamaan maata kiertävälle radalle, mitä se sitten yrittikin kun sivutien risteyksessä isoa tietä ylittäessämme vastapäisestä talosta tuli ihminen ja koira. Siis aivan järkyttävää. Ikinä ennen ei sieltä ole ketään tullut. Takuulla tappajakoira ja mistä sitä tuosta ihmisestäkään tietää. Saattahan sekin syödä pieniä poneja päivälliseksi. Potkasen. Molemmilla jaloilla yhtä aikaa. Ei häivy ei. Pelästysköhän se jos seisoo tällee kahdella jalalla? No ei. Mut hei, toi pieni ja musta ei ole millänsäkään, eikä mammakaan. Ehkä ne ei olekaan vaarallisia? Poispäinhän me ollaan kuitenkin menossa. Ei ne enää meitä kiinni kyllä saa. Huh, taidettiin selvitä.

Loppumatkalla kentälle ei enää törmätty tappaja koiriin, eikä muihinkaan petoihin. Kovaa sai kyllä kävellä kun menohaluja ponilla oli, enkä hirveästi halunnut sen menoa hidastaa. Hieman oli jo nihkeän tuntuinen turkki ponilla, ennen kuin olimme perillä. No, liekö ihmekään kun lämpömittari kuitenkin näytti liki kymmenen asteen lukemia.

Kentällä poni ympyrälle ja sitten läks. Ja lujaa. Melkein meinas olla vaikea pideltävä. Mutta siis vain melkein. Ljufurhan on siitä ihana, ettei se koskaan lähde käsistä. Se saattaa ilotella reippaastikin, mutta yleensä ihan löysän narun nokassa. Kerran kaksi saattaa vähän nykästä, mutta se on sitten siinä. Niin nytkin. Annoin sen juosta, välillä suuntaa vaihtaen. Ja kyllä se juoksikin. Pukkiakin tuli aika tiheään tahtiin. Kun viimein alkoi rauhoittua, pyysin ravia. Ihan reilusti vielä ravailtiin toiseen suuntaan, toiseen ei irronnut enää kuin jonkin sortin possupassia. Annoin periksi. Yritettiin vielä vähän ohjasajojuttujakin, muttei oikein kumpikaan jaksanut keskittyä. Kahden kierroksen jälkeen lähdettiin lompsimaan kotiin päin.

Kotona hiestä läpimärkä poniini sai loimen niskaansa ja joutui tarhaan vaikka yrittikin ehdotella muuta.




Limpulla on ongelma. Tai itseasiassa Limpulla ei niinkään ole ongelmaa, ongelma on enempi emännällä. Limpulla on mahan alla puolikas jalkapallo. Limpun esinahka on turvonnut ja kovat patitkin sieltä löytyi molemmin puolin keskiviikkona kun asiaa tarkastelin lähemmin. Huomasin siis tuon jo viikonloppuna, mutta unohdin sitten koko jutun kun Limppu ei kuitenkaan mitenkään erityisesti oireile.

Torstaina soitto eläinlääkärille, joka epäili jonkinmointa traumaa. Piti myös virusinfektiota mahdollisena, mutta epätodennäköisenä. Nyt sitten syödään tulehduskipulääkettä ja letkutetaan. Kyllä. Kylmää vettä törkeesti aukosta sisään letkulla. Limpulla ei ole mitään sitä vastaan. Toisin on jalkojen letkuttamisen kanssa. Silloin pitää stepata ja uhkailla potkulla. Omituinen otus. Hyvin omituinen otus. Vasen puoli olikin jo eilen parempi. Kova patti on sieltä hävinnyt ja turvotuskin ehkä hieman laskenut. Oikea puoli näyttää nyt entistä pahemmalta. Toivottavasti se on vain näköharha.




Limpun mahakin on ollut taas tosi löysä, vaikka välillä oli taas jo oireeton. Ehkäpä nämä liittyvät yhteen jotenkin. No, oli miten oli niin nyt syötetään kipulääkekuuri (5pvä) ja toivotaan parasta. Jos ei helpota, uusi soitto Teemu-sedälle ensi viikolla. Potilas itse on onneksi oma itsensä, mikä helpottaa huomattavasti omaa oloani.

Noahin kanssakin on treenattu, mutta siitä lisää huomenna... tai sitten joku toinen kerta...



lauantai 10. marraskuuta 2012

Vaihtelu virkistää

Enää ei ole värikäs ruska-aika. Nyt on lähinnä vaan pimeää ja synkkää, lumetkin on sulaneet. Siispä vaahteranlehdillä somistettu ulkoasu sai vaihtua. Ulkoasusta en silti tehnyt pimeää ja synkkää, vähän vain väritöntä.




Vähän on ollut pimeää ja synkkää tai ainakin väritöntä tämä elämäkin. Lenkkeilyintokin on taas selkeästi hiipunut kuten joka vuosi tähän aikaan, ennen kuin taas tottuu pimeällä lenkkeilyyn. Ponipojat varsinkin ovat jääneet tosi vähälle. Ja kun karva kasvaa, näyttää siltä että mahakin kasvaa. Torstaina viimein uskaltauduin taas käyttämään painomittanauhaa. Ja kas kummaa, tilannehan oli ihan hyvä. Ljufurin mitat on jopa hieman pienentyneet, eikä Limpullakaan paljoa kasvua mahanympäryksessä ollut havaittavissa. Osan Limpun painon noususta laitan kyllä vatsan turvotuksen piikkiin. Limppuhan on taas seisonut jonkun aikaa kun vatsa on kiukutellut ja mörköjä on herran mielestä muuttanut vaanimaan pientä poniinia joka puskan juurelle.

Ljufur on lenkkeillyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeksi lenkillä oli Lurpan lisäksi mukana vain Noah, joka jostain selittämättömästä syystä kävi hurjilla kierroksilla koko ajan. Sen ajan mitä se juoksi vapaana, se todellakin juoksi ihan täysiä kokoajan. Ei haistellut, ei nostellut koipea, vaan juoksi, juoksi ja juoksi. Loppujen lopuksi oli pakko ottaa pieni poskiote ja rauhoittaa tilanne kun alkoi tuntua, että pienen koiran pää räjähtää ihan justiinsa. Hetki meni, mutta loppumatkalla minulla oli mukana normaali koira. Ja kotona minulla oli koko loppu päivän ihan mukavan rauhallinen koira. Tunti niin paljon kuin jaloista lähtee ja toinen hihnassa veivät pahimmat sauhut pikkukoirasta.




Vähän on ollut treenitaukoakin Noahilla. Viime viikolla oltiin agilityssä tiistaina ja perjantaina möllikisoissa hengailemassa. Tällä viikolla ollaan otettu tottista pari kertaa ja kerran pari agiestettä pihalla. Tottis on ihan hyvässä mallissa ja vieläkin paremmassa olisi jos viittis enemmän treenata. BH-koekin jäi tältä vuodelta suorittamatta kun en itse ole oikein koskaan tyytyväinen Noahin tekniseen osaamiseen. Asenne on kyllä aina kohdillaan, eikä virheitä tule, mutta kun se saisi tehdä pysäytysliikkeet nopeammin ja luoksetulokaan ei ole mielestäni tarpeeksi nopea ja seuraamisasentokin on ihan kummallinen ja ... no, en vaan ole tyytyväinen, piste. Ehkä sitten ensi vuonna.

Marun synttäreitäkin vietettiin torstaina. Maire Koiranen on nyt siis kokonaista 14 vuotta vanha. Karvoistaankin on raukka joutunut luopumaan ja opettelemaan taas takinkäytön pihalle mennessä.






sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Yllätystalvi

Ilmojenhaltija järjesti mukavan yllätyksen pitkään jatkuneen jatkuvan vesisateen jälkeen. Perjantaina satoi lunta. Ei sitä kovin paljon kertynyt, vaikka sitä hetkellisesti tuli hyvinkin sakeasti. Pakkastakin on pidellyt, öisin jopa kymmenen asteen verran, joten lumi on myös pysynyt.


Noah ja Diiva hieman riehaantuivat ja vetivät hullunrundia pitkin pihaa hyvän tovin. Metsässäkin käytiin pyörähtämässä ja nauttimassa ensilumesta.

Maru otti vähän rauhallisemmin.

Ljufur nauttii lumesta ja pakkasesta ja ötökkävapaasta olotilasta. Ei tulisi sisään ollenkaan 

Limppu näyttää olevan talvesta samaa mieltä kuin minäkin. Ei nappaa.

Märkä oli vielä perjantaina lumen alla.

Eilen olin aamuvarhaisesta iltapäivälle kolmosen haku-kokeessa "töissä". Töissä on lainausmerkeissä siksi, että yhdestätoista koirakosta vain neljä tuli tottikseen kentälle, joten henkilöryhmän palveluksia ei juurikaan tarvittu. Päivä meni kuitenkin joutuisasti hyvässä seurassa ja pikkupakkasessa, kauniista auringonpaisteesta nauttien. Kolmea hyväksyttyä tulostakin saatiin juhlia. Olisihan niitä saanut olla enemmänkin, mutta yllätystalvi taisi tehdä tepposensa koirille ja epäonnistumisia maastossa tuli enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Kiva päivä kumminkin.

Kisoihin olisi itselläkin tehnyt mieli jo pitkään, siksihän Noahkin on oikeastaan hankittu. Nyt taas kun vuosien kisatauon jälkeen pääsi haistelemaan ilmapiiriä, niin kisainto senkun kasvaa kohisten. PK-kisoissa vaan on niin mieletön ilmapiiri. Ei sitä enää muistanutkaan.

Tulevia kisoja odotellessa on treenattu ja Noah on ollut ihan pätevä. Ilmaisut on pysyneet ihan hyvin kasassa nyt jo monessa treenissä eli nykyinen systeemi taitaa sopia tuolle koiralle. Piilotreeni jatkuu muun ohessa. Viikko sitten omissa treeneissä tehtiin kokeilu. Piilo oli n.20 metrissä ja keskilinjalle selkeästi näkyvissä. Maalimies valmiiksi piiloon ja piilo kiinni. Lähetys ja Noah juoksi suoraan piilolle, mutta totesi hajusta huolimatta ettei siellä mitään maalimiestä ole ja jatkoi etsimistä. Huomasi kuitenkin hyvin äkkiä, ettei hajua ollut muualla ja palasi piilolle. Pyöri ympäri, eikä meinannut millään muistaa, mitä siinä oikein olisi pitänyt tehdä. Tuijotteli minua, josko olisin auttanut. Turha toivo, itse oli ratkaistava. Kyllä se haukku sieltä viimein tuli, mutta aikaa siinä meni. Hyvä harjoitus.

Torstaina tehtiin pikatreeni illalla parin kaverin kanssa tuossa ihan lähellä. Kävin näyttämässä lähellä kun maalimies ryömi piiloon ja laittoi luukun kiinni. Lähetys keskilinjalta. Taas pyöri ympärillä ja mietti, mutta ratkaisi tilanteen jo huomattavasti nopeammin. Hieno poika!

Ehkä siitä vielä kisakoira saadaan.




torstai 18. lokakuuta 2012

Pätevä poni

Ai miten niin huomaa, että olen lomalla? Harvemminpa sitä joka päivä muuten mitään päivitettävää on, saati että ehtisi päivittää. Kivahan sitä kirjoitella olisi muutenkin säännöllisesti, kun kirjoittamisesta olen aina pitänyt, vaan aika on rajallista. Töistä kun kotiutuu puoli neljän jälkeen, tekee tallityöt, syö/tekee ruokaa, lenkittää kaikki sitä tarvitsevat nelijalkaiset ja yrittää vähän vielä jotain treenatakin, tekee iltatallin ja ehkä jotain kotitöitäkin joskus, onkin jo aika painua nukkumaan. Kello kun kumminkin soi joka aamu viiden huitteissa. No, itsepähän olen osani valinnut. Enkä siis valita.

Tänään ei ole satanut ihan koko päivää. Aamulla paistoi jopa aurinko. Niinpä nappasin herra islantilaisen ja appelsiinit narun päähän ja lähdin lenkille, suuntana Limpun entisen asuinpaikan kenttä 2,5 km:n päässä. Ratsastuskenttänähän se ei enää ole ollut vuosiin, mutta vielä siellä jotain voi tehdä, vaikka kentän reunat ovatkin täyttyneet jos jonkinmoisesta "tavarasta".

Ljufur käyttäytyi matkalla hyvin, ei hampsinut evästä tai ei ainakaan juurtunut joka kerta paikalleen jos jotain hampsasikin. Kyllä naruriimussa vaan on kummaa taikaa. Kentällä oli tarkoitus tehdä jotain ihan koulujuttuja ohjasajaen kun tuolla tienpäällä kaikki on niin erilaista. Helppohan se on kääntyä suuntaan X kun tiekin kääntyy suuntaan X tai väistää tien laidasta toiseen. Kentällä joutuu sekä kuski että poni keskittymään tosissaan.

Kentälle päästyämme aloin virittelemään ohjia ajoa varten, mutta Ljufur ehdottikin ympyrätyöskentelyä. Kerrankin olin kuulolla ja suostuin herran ehdotukseen. Poni siis ympyrälle. Käynnissä suunnanvaihtoja ja poni oli hyvin kuulolla, kunnes iski virtapiikki ja sitten mentiin. Olin juuri kaivanut kameran taskusta, joten ensimmäinen spurtti tuli ikuistettua vähän niin kuin vahingossa.




Yritin spurtin jälkeen saada esiin edes hieman jotain tunnistettavissa olevaa askellajia, mutta ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin. No, löytyi se käynti sieltä sentään kumminkin. Muutaman kunnon spurtin jälkeen löytyi sitten viimein se kaunis ravi, joka tuolla herralla on. Muutamat kierrokset molempiin suuntiin reipasta ravia, kunnes viimein ryhdyttiin oikeisiin töihin.

Ensin kenttää ympäri, ohjasajaen siis. Vähän olikin vaikeaa mennä suoraan kun aidoista ei ollut apua. Kun se sujui, tehtiinkin koko rata leikkaa ja vaihdettiin suuntaa. Taas sai vähän hakea, mutta jo puolessa kierroksessa homma toimi. Täyskaarto ja suunnan vaihto. Nyt tehtiinkin joka kulmaan pieni voltti. Voltti oli Lurpasta helppo homma, mutta sen jälkeen suoralle jatkaminen hieman vaati keskustelua ensin alkuun. Vielä vähän kiemurauraa, joka toimi yllättävän hyvin kunhan minä olin tarkka avuissani. Heti kun olin vähänkään epäselvä pyynnöissäni, ponilla nousi pää ja alkoi hienoinen lapa edellä - kiihdytys, joka loppui heti kun taas ymmärsi minua. Pätevä poni!




Tehtiin vielä pieni lenkki peltoteillä ja vähän pellollakin, ennen kuin suunnattiin kotia kohti. Poni oli kohtuullisen hikinen, mutta kuivahti sopivasti kotimatkalla. Pihalla vielä tarkistettiin tilanne ja todettiin ettei loimea tarvi pukea. Karva oli kyllä päältä märkä, mutta ihoa vasten ihan kuiva kuitenkin. Huonohko kunto, paksu turkki ja vuodenaikaan nähden lämmin sää, niin eipä tuo paljoa tarvi jotta hikoaa.






keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Sataa sataa ropisee

Ihan alkaisi kyllä riittää jo. Tänäänkin on taas tullut niin että tuntuu. Onneksi loppui, tai ainakin taukosi, ennen pimeän tuloa. Pääsi sentään poutasäässä lenkille. Olisihan se sateessakin ollut mentävä, vaan kivempi se oli sateettomassa kelissä.

Joka paikka lainehtii. Hevosten tarha on yhtä suurta turveliejusuota. Limppu yrittää joka aamu kantata portin kohdalla aidan väärälle puolelle kun ei millään haluaisi mennä tarhaan, vaikka heinätkin siellä odottavat. Tänäänkin raukka oikein joutui keräämään rohkeutta upottaakseen jalkansa liejuun kun kävin päiväheiniä viemässä. Onneksi tarhassa on myös kalliota, joten eivät joudu ihan koko aikaa liejussa seisomaan.






Kuvat on otettu eilen iltapäivällä kun oli ollut jo monta tuntia satamatta. Tänään näkymä onkin suorastaan lohduton.





Loimetkin on joutunut silloin tällöin pukemaan, vaikka pojat ei niistä niin pidäkään. Vaan kun tuulee ja sataa, Ljufur palelee niin että tärisee ja Limppu-pappa menee jumiin, vaikkei palelevalta näytäkään. Tänään ovat sateesta huolimatta olleet "nakuina" pihalla. Vaan kun ei tuule, vaikuttavat vallan tyytyväisiltä.

Pellot on niin märkiä, että sinne on turha edes haaveilla hevosen kanssa menevänsä. Ljufur upposi aika lahjakkaasti tuolla kylän metsittyneellä pururadallakin toissapäivänä, joten saviseen peltoon saattaisi pieni hevoinen jäädä kokonaan jumiin. Puro tulvii ja kaikki ojat myös.




Tässäkin purossa normaalisti pohjassa olevat isohkot kivet näkyvät veden päällä ja nyt on vettä jo reippaasti enemmän kuin kuvassa, joka on otettu pari viikkoa sitten. No, täytyy toivoa, ettei talvelle enää riitä sateita... Jos nimittäin samaa vauhtia tulee kuin koko kesän ja syksyn, saattaa olla lunta metri jos toinenkin.