Noksu Nokkelalla on tänään ollut liikunnallinen päivä. Kun on lenkillä ylikierroksilla käyvän ponin kanssa niin eihän siinä muutakaan pieni koira voi kun käydä myös ylikierroksilla eli juosta täysiä kokoajan. Nyt maistuukin sitten lepo hyvin, eikä koiraskoiralla varmaan suuren suurta energiajäämää enää jäljellä ole loppuillan varalle.
Eilen aamulla käytiin pitkästä aikaa oikein kentällä tottistelemassa, tällä kertaa Haminassa turpeenhakureissun yhteydessä. Haminassa on hiekkakenttä, mikä toimii sekä koirien että hevosten treenikenttänä. Pohja on pehmeä, mutta riittävän toimiva. Ja mikä parasta, siellä on PK-telineet!
Aamu-uninen koiraskoira ei ollut ihan järin virtaisan tuntuinen kun nykäisin sen autosta mukaani. Pallokaan ei mitenkään suuresti virtaa lisännyt, vaikka sen kanssa leikkikin. Jonkinmoista seuraamista saatiin kuitenkin aikaiseksi pienen pakon voimalla. Ei auta, työt on tehtävä, vaikkei se aina niin kiinnostaisikaan. Vaan kun sitten alettiin valumaan esteitä kohti niin johan heräsi Noahkin.
Aloitettiin toko-esteellä. Se on kapea, mutta myös säädettävä. Ja kapeushan ei meitä haittaa, päinvastoin. Pitkään aikaan ei olla esteitä päästy treenaamaan, joten aloitettiin 7:llä laudalla. Korkeudesta en osaa sanoa. Laudat näyttivät leveämmiltä kuin 10cm ja niitä oli vain yhdeksän. Joka hypyn jälkeen lisättiin korkeutta, maximikorkeudesta hypättiin sitten useammin. Homman nimihän on siis se, että Noah istuu, minä siirryn esteen toiselle puolelle narupalloa heilutellen ja Noah tulee hyppy-käskyllä palloon kiinni, hypäten tietty esteen matkalla. Hyvin meni, yhtään kertaa ei kolahtanut. Siirryttiin vielä PK-esteelle, jonka korkeudesta ei tarkkaa tietoa. Muistelisin, että se on ollut harjaksilla metrinen ja kun niitä ei enää ole, olisi tietty alle sen metrin. Helposti ylittyi tämäkin. Hyppynoutohan on hallinnassa matalalla esteellä eli nyt pitäisi vaan alkaa siirrellä sitä maximikorkeuteen.
Jyrkkää A-estettähän me ei olla aiemmin treenattu, eikä juuri loivempaakaan. A-este on lähinnä tuttu vain agilitystä. Nyt kuitenkin hyvin menneistä hypyistä innostuneena siirryin jyrkälle A-esteelle. Käsky "kiipee" ja sinne meni eli ei mitään ongelmia. Pallo kiireesti perään ja kova kehuminen, vaikka ei kai tuo niin voimakasta kannustusta olisi tarvinut. Uusittiin muutaman kerran kun ajattelin, että vahingossa varmaan onnistui ensimmäisellä kerralla. Ja joka kerta meni kuin vanhalta tekijältä. Voi kunpa se vaan oppisi käyttäytymään maalimiehellä niin päästäisiin ensi kesänä kokeisiin....
Perjantaina oli agility treenit, melkein kolmen viikon tauon jälkeen. Arvata siis saattaa, että virtaa piisasi. Ennen omaa vuoroa tehtiin tottista varmaan tunnin verran, eikä vire laskenut yhtään. Seuraamista, seuraamista, seuraamista ja kun vähän alkoi keskittyä, otettiin kaikki pysäytykset ja luoksetulo. Paikalla makuuta myös ja taas seuraamista. Mutta ehkäpä se sitten kannatti, koska ratatreenissä Noah toimi hyvin. Kartturikin onnistui osittain, mitä nyt yksi kohta aiheutti päänvaivaa hiukka enemmän. Hitsin hauskat treenit taas. Meillä on kyllä huippu porukka!
Loppukevennys. Joka ainoa koira juoksi ensimmäisellä kierroksella komean lentokeinun! Siis sellaisetkin koirat, jotka eivät tee sitä koskaan. Noah on kyllä onnistunut siinä useinkin....
PS. Limpun jalkoväli alkaa näyttää jo lähes normaalilta. Oikean puolen kovettumakin on osittain sulanut pois, eikä turvotusta ole enää nimeksikään. Olen niin iloinen!
Aloitettiin toko-esteellä. Se on kapea, mutta myös säädettävä. Ja kapeushan ei meitä haittaa, päinvastoin. Pitkään aikaan ei olla esteitä päästy treenaamaan, joten aloitettiin 7:llä laudalla. Korkeudesta en osaa sanoa. Laudat näyttivät leveämmiltä kuin 10cm ja niitä oli vain yhdeksän. Joka hypyn jälkeen lisättiin korkeutta, maximikorkeudesta hypättiin sitten useammin. Homman nimihän on siis se, että Noah istuu, minä siirryn esteen toiselle puolelle narupalloa heilutellen ja Noah tulee hyppy-käskyllä palloon kiinni, hypäten tietty esteen matkalla. Hyvin meni, yhtään kertaa ei kolahtanut. Siirryttiin vielä PK-esteelle, jonka korkeudesta ei tarkkaa tietoa. Muistelisin, että se on ollut harjaksilla metrinen ja kun niitä ei enää ole, olisi tietty alle sen metrin. Helposti ylittyi tämäkin. Hyppynoutohan on hallinnassa matalalla esteellä eli nyt pitäisi vaan alkaa siirrellä sitä maximikorkeuteen.
Jyrkkää A-estettähän me ei olla aiemmin treenattu, eikä juuri loivempaakaan. A-este on lähinnä tuttu vain agilitystä. Nyt kuitenkin hyvin menneistä hypyistä innostuneena siirryin jyrkälle A-esteelle. Käsky "kiipee" ja sinne meni eli ei mitään ongelmia. Pallo kiireesti perään ja kova kehuminen, vaikka ei kai tuo niin voimakasta kannustusta olisi tarvinut. Uusittiin muutaman kerran kun ajattelin, että vahingossa varmaan onnistui ensimmäisellä kerralla. Ja joka kerta meni kuin vanhalta tekijältä. Voi kunpa se vaan oppisi käyttäytymään maalimiehellä niin päästäisiin ensi kesänä kokeisiin....
Perjantaina oli agility treenit, melkein kolmen viikon tauon jälkeen. Arvata siis saattaa, että virtaa piisasi. Ennen omaa vuoroa tehtiin tottista varmaan tunnin verran, eikä vire laskenut yhtään. Seuraamista, seuraamista, seuraamista ja kun vähän alkoi keskittyä, otettiin kaikki pysäytykset ja luoksetulo. Paikalla makuuta myös ja taas seuraamista. Mutta ehkäpä se sitten kannatti, koska ratatreenissä Noah toimi hyvin. Kartturikin onnistui osittain, mitä nyt yksi kohta aiheutti päänvaivaa hiukka enemmän. Hitsin hauskat treenit taas. Meillä on kyllä huippu porukka!
 |
| Illan rata siis tässä |
Loppukevennys. Joka ainoa koira juoksi ensimmäisellä kierroksella komean lentokeinun! Siis sellaisetkin koirat, jotka eivät tee sitä koskaan. Noah on kyllä onnistunut siinä useinkin....
PS. Limpun jalkoväli alkaa näyttää jo lähes normaalilta. Oikean puolen kovettumakin on osittain sulanut pois, eikä turvotusta ole enää nimeksikään. Olen niin iloinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti