Niitä näitä

27.1. lauantai

Kamburin kanssa käytiin pieni ajolenkki. Aika rauhallista tahtia eteni teiniheppa kyllä, muttei ainakaan hengästynyt. Paitsi ravissa vähän. Palautui hyvin kuitenkin. Se ei myöskään pysähdellyt, mitä teki viimeksi kärrytellessä eli varmaan se ihan on ok. Paitsi esikuivattu heinä on saanut mahan sekaisin, mitä osasin kyllä odottaakin.

Kovin on talvista taas. Kuraa ja jäätä. No, suurimmaksi osaksi sulaa kyllä.

Ljúfur voi jo paljon paremmin. Vielä se hiukan rankemmin hengittelee, mutta kaksi päivää kortisonia ja pumppaus on loppunut kokonaan. Silläkin on maha sekaisin, muttei yhtä pahasti kuin Korpulla. Tänään lenkkeiltiin koirien kanssa.

Hyvin ajoitettu lenkki, kun muutama sata metriä ennen tallille paluuta alkoi tulla räntää taivaan täydeltä. Loppui kyllä nopeasti.

28.1. sunnuntai

Yöllä oli pakastanut ja suurin osa märistä kohdista tiellä siis jäässä ja tiet tosi kovia. Muuten hieno keli kyllä. Tyyntä ja mittarilukemat nollan tienoilla.

Tehtiin Ljúfurin ja koirien kanssa pitkä rauhallinen lenkki pitkin teitä ja metsäpolkuja. Vähän oli vaan puita taas kaadettu ja metsäpolut ei niin hyvässä kunnossa. Kivaa silti. Ihan paras rentoutumiskeino, kun ei ole kiire mihinkään ja kulkee vaan minne nenä näyttää. Reilu kaksi tuntia saatiin kulumaan ihan huomaamatta. Ljúfurin mahakin on jo melko hyvä, mutta Kamburilla tuntuu tilanne vain pahenevan. No, löytyipä ainakin syy haluttomuuteen liikkua ratsastaja selässä. Täytynee ottaa järeämmät aseet käyttöön.

29.1. maanantai

Koirien kanssa lenkkeiltiin tänään vaihteeksi Karhulassa. Muuten ihan mukavaa, mutta ihan hiton liukasta. Viime yönä tuli noin sentin verran lunta ja pyörätiet oli aurattu. Sileäksi vedetty pinta oli aika paha. Koirat oli pakko päästää irti, kun niin oli turvallisempaa, vaikka vapaana ne olisivat olleet muutenkin. Joen ranta oli sentään vähän parempi, koska hiekkatie.

Ljúfur sai tänään olla vapaalla, mutta Kambur joutui taas ajolenkille. Kolmisen kilometriä vain lähinnä käynnissä eli helppo keikka. Kamburinkin maha näytti jo tänään paremmalta. Annoin silti molemmille kuivattua kanervaa, sekä suoliston ph:ta tasoittamaan ruokasoodaa. Ruokintakalkkiahan niillä on jo juomavedessä, mutta koska heinä ei ole enää niin kuivaa, ei ne juuri juo. Siksi lisäksi sooda. Vaan hyvältä näyttää nyt jo muutenkin.

30.1. tiistai

Tänään ulkoiltiin urakalla. Kuusi tuntia putkeen. Kambur oli koirien kanssa lenkillä. Pari tuntia vierähti lumisissa maisemissa, kun yöllä/aamupäivällä satoi sitä lisää. Muuten käyttäytyi teiniheppanen hyvin, mutta näykkäili milloin mistäkin kohtaa takkia kangasta suuhunsa kokoajan, eikä mikään oikein saanut sitä lopettamaan. Leikkiähän se on, muttei silti sallittua. 

Ljúfuria pyörittelin vartin verran liinassa pellolla. Liikkui reippaasti ja mielellään, eikä yskinyt, päristeli vain. En uskaltanut paljoa antaa juosta, käyntiä vain lähinnä sai mennä. Se pumppaa taas hiukan, mutta voi myös olla, että kuvittelen, niin pientä se on. Käytiin vielä vähän kävelemässäkin, ennen lääkkeitä ja pihatolle palaamista.

Lähes täysikuu ja tyytyväiset hevoset auringonlaskun jälkeen. Tänään saivat taas heinää maahan, kun ei pitäisi luntakaan sataa. Ihmisten kuvitelmista poiketen, hevoset eivät yleensä koskaan valitse helpointa tapaa eli paalilla seisoskelua, vaan sen luonnollisimman tavan eli laiduntamisen. Siksi siis hevosten kotona ollessa ruokintapaikkoja oli aina useampi, nyt mennään näin eli levittelen heinää jos pohjat sen sallivat.

Lomalla viimeinkin ja tunnelmia viime viikolta

Minulla alkoi siis loma. Talviloma. Vaikka talvi meni jo. Vähän lupailivat, jotta tulisi takaisin, mutta sen näkee kun kokee. Epäilen nimittäin. Nyt on asteita alkuviikon parinkymmenen miinusasteen tilalla noin viisi plusastetta ja lumet kadonneet. Jäätä toki on, mitenkäs muuten.

Tämäkin viikko on sujunut kevyesti. Viime sunnuntaina päästin ponipojat laitumelle juoksemaan, ihan vain nähdäkseni, miten voivat kun vähän irrottelevat. Ljúfur yski. Ja yski. Ja yski. Aluksi. Videollakin se kuuluu selvästi. Kovasti se olisi silti riehunut ja yskäkin loppui, kun sai limat köhittyä pihalle. Skorpan hengästyi jonkin verran, muttei ole ihmekään, kun veti ihan kunnon "neljänsadanaidat". Pukkispurtilla laitumen päästä päähän siis. Ja vielä takaisinkin. Vaan se palautui kuitenkin tällä kertaa normaalisti, joten tuskin se kipeäkään on. Lähdettiin vielä ihan kunnon lenkille kimpassa, eikä Ljúfurkaan enää yskinyt yhtään.

Supersurkea liian kaukaa kuvattu video laitumelta.

Ljufurin lääkkeet loppuivat keskiviikkona ja yskiminen loppui samalla myös, kun limaa irroittavaa lääkitystä ei ollut enää. Juoksuttelin sitä torstaina muutaman kierroksen pellolla liinan päässä, eikä se yskinyt yhtään. Onko se sitten hyvä vai huono, tiedä sitä. Pumppaa se toki vielä. Eläinlääkärinkin sain langan päähän tiistaina ja torstaina aloitettiin uudet lääkkeet. Nyt taas toivotaan parasta.

Sunnuntaina oli vielä varsin talvista

Maanantaina lenkkeiltiin koirien ja pappaheppasen seurassa ihan hyvä lenkki. Mukavaa kun iltaisin on jo selvästi valoisampaa ja jos jaksaa lähteä ajoissa tallille/lenkille töiden jälkeen, ehtii jopa koko lenkin melkein valoisalla. Tiistaina Kambur harrasti ohjasajoa kentällä. Alkuun meinasi keskittyminen olla hiukan hankalaa, kun läheisellä pellolla oli hirviä ja kauriita aterioimassa peltoon jäänyttä viljaa. Ei tehty siis mitään kovin ihmeellistä. Käytiin vielä tiellä hiukan retoutumassa vajaan kilometrin verran.

Tallilta kotiin mennessä, pysähdyin vielä kaupalle tekemään pienen lenkin koirien kanssa, kun ei vaan millään malttanut mennä sisälle. Ilma oli hieno. Pakkasta 13 astetta, eikä tuulta. Ja kun tiedossa oli sään muuttuminen. Keskiviikkona sitten pyryttikin jo lunta. Paljon. Vaakatasossa. Kävin tallilla, mutta mitään en ponien kanssa tehnyt. Pakkasta vielä pari astetta. Illalla lumisade muuttui jo vedeksi ja torstaina aamulla olikin jo lähes kaikki lumet kadonneet. Suomen talvi.

Eilen kävin Kamburin kanssa lenkillä vähän tutkiskelemassa teiden kuntoa. Jos vaikka pääsisi ajamaan. Hiukan on paikoitellen jäätä, mutta lähes sulaa kuitenkin. Takaisin tullessa melkein jo pimeällä, hyppäsin kyytiin kiveltä ja matkustin muutaman metrin kyydissä. Kambur ei olisi halunnut liikkua. Oliko syynä minun jännittynyt olemukseni, kun ilman satulaa puristan helposti reisillä vai jokin muu, en tiedä. En halunnut tehdä asiasta mitään tilannetta ja tulinkin alas, kun edes pienen pätkän liikkui eteenpäin. Asiaa täytyy tutkia..

Ilta meni aikalailla laiskotellessa. Koirien kanssa käytiin pieni lenkki. Tänään onkin sitten jo ihan huomattavan paljon pirteämpi olo, kun on nukkunut riittävästi. Sitähän jaksaa jo vaikka mitä. Jos ei vaan sada ihan kauheasti vettä. Lunta saa sataa kyllä. Pahalta näyttää. Lämmintä on ja taivas paksussa pilvessä..

Talvi tuli käymään

Lunta on tullut muutamana päivänä ja nyt onkin ihan mukavan talvista. Muutama pakkasaste ilman tuulta tuntuu justiinsa passelilta ja vaikka onkin hiukan liukasta paikoitellen, ihan mielikseenhän tuolla lenkkeilee.

Viikko on sujunut rauhallisissa merkeissä. Ljúfur on lenkkeillyt koirien kanssa pientä lenkkiä. Koirat ovat lenkkeilleet yksin ja Kambur on puuhastanut jotain pientä. Torstaina lykkäsin molemmat ponit kentälle juoksemaan, kun pohja oli lumen tulon seurauksena ihan hyvä. Hiukan oli jäätä parissa paikkaa lumen alla ja Kambur kaatuikin kerran, mutta ihan mukavasti juoksivat. Kauaa en arvannut juoksuttaa, kun Ljúfur yski ja Kamburkin tuntui hengästyvän normaalia herkemmin. Virtaa niillä kyllä olisi ollut.

Pimeitä kännyräpsyjä

Koska Kambur tuntui hengästyvän liiankin helposti ja koska Ljúfur on todistettavasti hengitystieoireinen, niin ollaankin loppuviikko lepäilty. Kambur tosin vaikuttaa ihan normaalilta, mutta parempi varoa kuin katua. Jos vaikka joku pöpö sittenkin jyllää, vaikka eiköhän oireet johdu ihan pölyävästä heinästä. Tänään ja eilen ponit ovat saaneet vain ruokansa pihatolle. Olen samalla levitellyt heiniä pitkin tarhaa, jotta söisivät pää alhaalla ja liikkuisivatkin enemmän kuin vain heinäpaalin ja vesiastian välillä. Huomenna saavat uuden heinäpaalin, esikuivattua pölyämätöntä. Katsotaan helpottaako se oireita. Jos ei, täytyy pyytää eläinlääkäri ottamaan verikokeet. Kun Ljúfurin lääkkeetkään eivät ole auttaneet ihan niin kuin toivoisin, vaikka oireet ovatkin helpottaneet hiukan.

Noahkin taas oksensi aamulla, eikä sille maistunut ruoka. Koko viikon on ollut ihan ok. Ja nyt taas vaikuttaa ihan normaalilta. Tallireissun ajaksi jätin sen kotiin, mutta kun tultiin Peikon kanssa kotiin, lähdettiin porukalla lenkille. Eikä Noksussa tuntunut olevan mitään vikaa ja se söikin taas jo lähes normaalisti. Outo juttu. Peikko on toistaiseksi terve. Saa nähdä, koska sille tulee jotain. Huoleton on eläimetön...

Viikonloppu tuli ja meni

13.12. lauantai

Koska univelkaa oli hieman kertynyt, aamu meni pitkäksi. Harmittaa aina kuluttaa vapaata valoisan aikaa nukkumiseen ja muuhun turhaan säätöön, mutta kyllä tuli tarpeeseen.

Noah ei koskenut aamuruokaansa ollenkaan. Sai huudella syömään ja tulihan se, mutta ei edes haistanut kuppiaan. Hetken päästä se jo oksensi vaahtoa. Kamalan laihakin se näyttää olevan, kun on jo tovin syönyt huonosti. Olen pistänyt sen Fionan (ja kylän koirienkin) juoksun piikkiin, muttei taida nyt siitä olla kyse. Se jäi siis kotiin, kun viimein iltapäivän puolella lähdin tallille.

Kambur pihatolta pihalle ja kärryt perään. Hiukan oli säätöä tossujen kanssa, koska karvaa jaloissa on paljon ja tossut kuitenkin hiukan naftit. Vaan pakko ne oli ährätä jalkaan, kun koppuraisten pohjien vuoksi on kaviot hiukan kärsineet. Aika laiskan oloinen oli nuorukainen, mutta varmaan kovat pohjat vaikuttaa. Käytiin vaihteeksi moottoritien toisella puolella, kun ajattelin Korpun piristyvän oudommista maisemista, kuten yleensä. Mutta ei tällä kertaa. Vaikutti jopa hengästyneeltä ja väsyneeltä. Toivottavasti sillä ei mitään hengitystieoireita vaan olisi. Tosin takaisin jo melkein pimeällä pellon poikki kantatessamme, meinasi siltä ihan mopo lähteä käsistä ja heitti jopa pienet pukit eli enemmän nyt kyllä kallistun kovien pohjien aiheuttamaan ongelmaan kuin muuhun. 

Pieni äksidenttikin matkaan mahtui, kun peltotietä pellolle suunnistaessamme edessä olikin yht'äkkiä tykkylumen pudottamia männynoksia. Nopea arviointi ja totesin, että eiköhän noista yli päästä. Vaan Korppupa ei älynnyt nostella jalkojaan tarpeeksi ja kompastui. Ihan meni turvallensa. Onneksi se on järkevä kaveri, eikä välikohtaus aiheuttanut sen suurempia tunteita ja jalatkin säästyivät vaurioitta. Pysähdyttiin hetkeksi raivaamaan oksat pois ja matka jatkui taas.

Supersurkeita kuvia lenkin varrelta. Ei oikein riittänyt valo ja sormetkin oli jäässä.

Kamburin hoito ja palautus takaisin pihattoon ja samalla Ljúfur mukaan. Pikainen harjaus, heijastinriimu päähän, Peikko autosta ja menoksi. Suunnistettiin peltotielle suoraan pellon poikki raivaamaan loputkin oksat tien sivuun, että jatkossakin kärryn kanssa voidaan liikkua, jos vain nämä pikkupakkaset jatkuvat. Kylän kautta kipiteltiin kotiin. Alkumatkasta Luippiksen hengitys piti kummallista ääntä, mutta yskänpuuskan jälkeen loppui. Alkaisikohan lima irrota, kun sieraimetkin vaikuttivat märiltä, mitä yleensä eivät ole. Toivotaan niin.

Mun lenkkikaverit

Kotiin päästyäni, lähdettiin vielä Peikon kanssa käyttämään Noah pienellä lenkillä. Aika väsynyt kaveri oli hän kyllä, vaikka ulkona aika normaalilta vaikuttikin. Vaan kotona oli selvästi kipeän oloinen. Hiukan kyllä illalla söi, kun oli kai jo niin kova nälkä, mutta jostain se on kyllä kovin kipeä. 

Rento meininki

14.1. sunnuntai

Aamupäivän rentoilun jälkeen, käytiin koirien kanssa metsässä pyörähtämässä vajaan puolen tunnin verran. Noahkin söi aamulla ihan kohtuullisesti, mutta vähän vaisulta se vaikutti vieläkin. Lenkin jälkeen annoin sille hiukan lisää ja se upposi hyvin. Tallille en ottanut tänään mukaan kumpaakaan. Mukaan lähti vain hieman virikkeitä pihattoon eli oksia ja heinäverkko, jotka ponien kanssa puuhastelun jälkeen levittelin pitkin pihattotarhaa. Verkko siis irtonaisena esikuivatulla heinällä täytettynä myös vain maahan. Paalista levittelin vielä heinää myös pitkin, jotta eivät seisoskelisi vain paalilla. Vaikka ihan hyvin ne liikkuu ilmankin, jos vaan pohjat on kunnolliset.

Siellä ne varttuu

Tallille taas iltapäivällä. Lähinnä siksi, koska en halua ajella edestakaisin ja Ljúfurin lääkkeet täytyy kuitenkin antaa illalla. Kambur taas ensin "käsittelyyn", samasta syystä. Tällä kertaa Skorpan saikin satulan selkäänsä ja lähdettiin treenaamaan maastomopoilua. Tallin pihassa selkään ja ensimmäiset 500m edettiin näin. Kyselihän se vähän, että onko pakko ihan yksin lähteä, samoin kun kärrynkin kanssa aluksi, mutta jatkoi kyllä kiltisti, kun kehotti vaan menemään. Taluttaen edettiin vajaan kilometrin pätkä rennosti evästä hampsien. Kotimatkalla taas samassa paikassa selkään, missä mennessä hyppäsin alas. Kotiinpäin ei tarvinutkaan enää pysähdellä ja kaksi autoakin ohitettiin ihan suvereenisti. Molemmat pysähtyivät ja tulivat edestä, joten helppo nakki ja erinomaisen hyvää harjoitusta, vaikkei autot nyt mikään ongelma olekaan. Huippu heppu on kyllä tämä kirjava kaveri. Hurjan huippu heppu. Ihan paras.

Mamman ratsureima surkeassa kuvassa talutusosuudella

Ljúfurkin pääsi tänään töihin. Tehtiin pientä ohjasajotreeniä kentällä, kun pohja on vaihteeksi ihan kohtalainen. Kovahan se on, kuten kaikki pohjat, mutta on tasainen eikä pätkääkään liukas. Pappaponiini oli ihan innoissaan. Se tohotti menemään ylähuuli kilometrin mittaisena, kun niin kovasti piti keskittyä. Kovin hienosti se teki väistöt ja kaikki ja tölttikin on tauon aikana parantunut huimasti. Ympyröitä tehtiin töltissä. Yksi yskänpuuska tuli, mutta vaikutti siltä että lima lähti liikkeelle liikkuessa. Varmaan alkaa lääkkeetkin vaikuttamaan, koska pitkästä aikaa ruokakuppiin valui oikein kunnolla taas tavaraa sieraimista. Voi kuinka voikaan pieni asia tehdä onnelliseksi. Kyllähän se vielä pumppaa, mutta limaa selvästi irtoaa, joten parempaan suuntaan mennään. Kyllä siitä vielä toimiva peli tulee.

Pätevä pappaponi

Kotiin kaupan kautta ja vielä koirien kanssa metsään. Noahkin vaikutti ihan normaalilta ja kotona jopa tarjosi leluja heitettäväksi. Ei se vielä ihan oma itsensä ole, mutta parempi jo sekin. Ruokakin maistui illalla. Jos nyt ei ihan ahmimalla, mutta maistui. Se on pääasia se.

Ratsun alkeita ja muita käytännön harjoitteita

Korpun kanssa ollaan taas aktivoiduttu ratsutreenin suhteen, kun pohjatkin ovat siinä kunnossa, että jotain pientä pystyy tekemäänkin. Nyt on siis ollut pikkupakkasta viikon päivät ja koska lumi ja jääkin ehti sulaa ennen pakastumista, on tiet aika hyvät ja kenttäkin käyttökelpoinen. Kovaa toki on, mutta kaikkea ei nyt vaan voi saada. Lunta saisi tulla, että voisi vähän muutakin kuin kävellä. Vaan hyvä tilanne tänä talvena on ollut. Liukkaus ei ole kuitenkaan täysin estänyt liikkumista, kuten viime talvena.

Näyttää talviselta, mutta valkoisuus on suurimmaksi osaksi huurretta sumuisista ilmoista ja pakkasesta johtuen. Lunta on alle sentin verran.

Ratsutreeni on pitänyt sisällään lähinnä selkäännousutreeniä aina muiden juttujen ohessa. Ollaan tehty kolmena neljänä päivänä menneellä viikolla. Pitkään olikin taukoa. Eilen tehtiin ohjasajotreeni kentällä, mikä menikin ihan hyvin. Enemmän pitäisi tehdä, koska senkin lasken ratsun uraa valmistaviin treeneihin ehdottomasti ja on se ihan kivaakin. Nyt oli rekvisiittaakin mukana eli kartiot pujottelua varten ja pari puomia, joiden väliin tähtäsimme. Treenin jälkeen kokeilin viimein Ljúfurin rungotonta satulaa Kamburille. Suunnitteilla on ollut jo pitkään. Parempihan se tuolle isommalle onkin, vaan sama ongelma on siinä kuin sen omassakin eli valuu eteen. Tarvisivat molemmat alleen edestä korottavan romaanin ja se laitettiinkin ostoslistalle. Uusi kunnon satula tulee sitten, kun joskus saan rahat siihen säästettyä eli ei ihan lähitulevaisuudessa.

Kyseessä siis tämä satula

Satula siis selkään ja kuski kyytiin. Tuntuuhan se vaan niin hyvältä tällaisen puskakuskin takapuolen alla, joka on rungottomaan tottunut. Tehtiin kierros kentällä ja joku muukin kiemura ja pihalla pätkä käveltiin myös. Poni oli rento ja kuski tyytyväinen. Hyvä siitä tulee. Maastoretket odottavat.

Tällä viikolla on Kamburin elämään kuulunut muutakin valmentavaa treeniä. Maanantaina käytiin lenkillä ison tien varressa, missä olikin juuri silloin ihmeen paljon liikennettä. Kyseessähän on kuitenkin hiljainen kylätie. Kovin oli ihmeellistä, kun oli katuvalot ja kaikki. Niinpä poni olikin vähän pörheänä, kun oli vielä paljon uutta katseltavaa ja ihmeteltävää katuvalojen lisäksi. Hienosti se silti käyttäytyi, vaikka pää pystyssä etenikin. Takaisin tallille päästyämme teinihirviötä odottikin koppitreeni, kun traikku sattui sopivasti olemaan pihassa. Olihan se hiukan jännittävää pimeässä, vaikka nätisti koppiin kävelikin, eikä uloskaan ryntäillyt. Ilme oli kuitenkin huolestunut. Hyvää treeniä siis. Toistettiin varmaan parisenkymmentä kertaa.

Siinä sivussa tehtiin myös selkäännousuja ja punttasin myös tallikaverin hetkeksi kyytiin, kun se oli taas uusi juttu sekin. Aina on menty penkiltä tai kiveltä, kerran maasta jalustimesta. Hyvä treeni siis ja nyt on ollut jo kolme ihmistä lisäkseni selässä, eikä sekään suuren suuri juttu tunnu olevan. Ei sillä, että olisin mitään sellaista epäillytkään. On Kamburin viikkoon kuulunut myös ajolenkkikin. Pimeässä otsalampun valossa liikkuminen muuten kuin talutuksessa alkaa siis olla sekin rutiinia. 

Ljúfurin lääkekuuri on aloitettu ja hyvin se on sen syönyt ruoan seassa, ainakin toistaiseksi. Itse olen antanut iltaisin ja tallin puolesta homma on hoitunut aamulla. Muutosta ei vielä näy, mutta koska lääkkeet sain vasta keskiviikkona, niin en nyt vielä ole huolissanikaan. Pirteähän se on ollut kokoajan. Toivotaan parasta. Lenkkeilty ollaan ahkerasti. Kunto kun on sen verran romahtanut jatkuvan seisomisen takia, niin onhan se yritettävä. Tiistaina se yski pitkästä aikaa oikein kunnolla, kun en ainakaan pariin viikkoon ole kuullut yhden yhtä köhäystä. Koko ensimmäinen kilometri oli lähes jatkuvaa yskimistä, kunnes se sitten loppui, eikä yhtäkään yskän puuskaa enää tullut lopun kahden kilometrin aikana. Pidemmälle en uskaltanut kävellä kuitenkaan.

Koirat on lenkkeilleet Ljúfurin kanssa ja kylillä. Noahilta on taas kynsi halki. Edellinen on juuri ja juuri parantunut. Se on myös ollut huono syömään ja vähän muutenkin vaisu ja äsken se sitten oksensi. Ehkäpä jotain mahatautia liikkeellä. Toivotaan ainakin niin. Treenikaverin koira kun on syönyt tiettävästi rotanmyrkkyä ja oli vielä eilen aika huonossa jamassa. Nyt jo kuitenkin parempi. Mekin kun on viime aikoina enemmän ihmisten ilmoilla liikuttu kuin yleensä, niin ainahan se hiukan epäilyttää.

Ensimmäinen viikko pulkassa

Viikkoon on mahtunut pari ajolenkkiä Kamburin kanssa, pari "kaupunki"lenkkiä koirien kanssa, jäätikköä, vesisadetta, kuraisia tarhoja, pakkasta ja koppuraisia teitä. Niin ja eläinlääkäri. 

Muutaman päivän ajan oli todellakin ihan kesäkelit ja päästiin taas kunnolla liikkeelle. Tiistaina oli vielä liian liukasta kärryttelylle, mutta keskiviikkona tallille vievä tie, joka oli ollut pahin, olikin lanattu, joten ajattelin yrittää. Teiniheppanen siis valjaisiin ja kohti pimeää metsää. Reippaasti eteni nuoriherra, ollen kuitenkin hyvin kuulolla. Kiva lenkki oli, vaikka ei pitkällä käytykään ja pieni pätkä vähän luisteltiinkin.

Perjantaina olikin sitten taas eläinlääkäripäivä. Hain pojat pihatolta jo hyvissä ajoin ennen omaa vuoroamme. Saivat odotella ulkotallin edessä. Kun Ljúfurin vuoro tuli, otin myös Kamburin sisälle valmiiksi. Ljúfurin keuhkot kuunneltiin tarkkaan ja tukkoistahan siellä oli, varsinkin vasemmalla. Siirrettiin siis rauhoitusta eli myös hammashoitoa ja saatiin viimein lääkitys. Nyt vaan toivotaan että tehoaa. Liikuntaa saa harrastaa, muttei rasittaa eli talutuslenkit ja käsihevosena kärrytellessä rauhallisemmassa menossa ovat ihan ok. Kovin oli paniikissa pappaheppa, kun tajusi, mistä on kyse. Vaan kun ei pistettykään eikä tullut uni, niin rauhoittui ja loppujen lopuksi oli jo ihan oma itsensä. Vähän oli huolestunut ilme kyllä. Hyvä kokemus kuitenkin. 

Lenkillä tänään. Ihan häikäisi moinen harvinainen valoilmiö.

Kambur ei nukkunut tällä kertaa ihan niin hyvin kuin viimeksi, mutta kun sai rauhoitusta hiukan lisää, niin johan sammui. Onhan se toki kasvanut viime kerrasta ja kuntokin on kohonnut, joten sama määrä rauhoitusainetta ei sitten riittänytkään. Suusta ei mitään kovin ihmeellistä löytynyt, muutama maitohammas pysyvien seassa ja hiukan kariesta, mistä syyttäisin ehkä heinän sokereita. Puolessa vuodessa ovat tulleet, joten laidun varmaan kun oli kylmä kesä. Muutenhan ruokinta on sama kuin ennenkin eli ihan en sitä syyttäisi kyllä. Olisi vaan niin paljon helpompaa, kun voisi vain poistaa sen syyllisen, eikä reikiä enää tulisi. Vaan nyt ei auta kuin arpoa ja toivoa parasta.

Pieni perjantaipöhnä (kuvat Tuuli Jääskeläinen)

Kambur sai loimen niskaansa ja meni Ljúfurin seuraksi sairastarhaan heräilemään. Luippiksella oli ollut vissiin tylsää siellä itsekseen, kun se olikin sitten Kamburin kimpussa kokoajan. Antoi se sen sentään rauhassa nuokkua, mutta heti kun Skorpan alkoi heräillä, oli Ljúfur kuin herhiläinen kimpussa. Tarhassakin olivat juosseet, kun mahanaluset oli niin saviset. Alkaa kai olla virtaa kertynyt, kun on seissyt niin pitkään.

Eilen oli taas ajopäivä. Käytiin ihan reippaan mittainen lenkki, osittain ihan uusissa maisemissa. Reippaasti taas lähdettiin, välillä vähän hiivittiin, hölkkäiltiin ja ihan juostiinkin. Pikkasen nimittäin kaveri innostui, kun käännyttiin vieraalle metsätielle ja sitten mentiin reipasta ravia kunnes heitti laukalle. Kun käännyttiin ympäri, juurtuikin sitten paikoilleen, kun olisi ollut niin paljon kivempi vielä jatkaa vaan eteenpäin. Kotimatkalla otettiin vielä ihan käskystä kaikki normi askellajit ja niin nousi laukkakin sanallisesta vihjeestä. Hieno mies.

Tapaninajelulle lähtöä odotellaan vielä tässä kuvassa. Kambur näyttää hirmu pieneltä, vaikka on oikeasti melkein 15cm valkoista Ouskaa isompi. Niin se kuvakulma vaikuttaa. (kuva Fanni Snellman)

Illalla koirat pääsivät lenkille kirkonkylälle samalla kun käväisin kaverin luona. Mennessä satoi taivaan täydeltä vettä. Sillä aikaa kun juoruttiin, oli kelikin kylmennyt ja sade lakannut ja kun kotimatkalla kävin siellä lenkillä, satoikin jo lunta. Suomen talvi..

Tänään olikin sitten Ljúfurin ja koirien vuoro lenkkeillä kimpassa. Käytiin ihan mukavan mittainen lenkki köpöttelemässä. Minulla kramppasi selkä Ljúfuria harjatessa, joten vauhti oli hidasta ja harjauskin jäi puolitiehen. Pikkupakkanen, tiet kovia ja koppuraisia, hervoton tuuli, mutta aurinko sentään paistoi pitkästä aikaa, joten voiton puolelle jäätiin. Loppupäivä onkin mennyt selkää lepuutellessa.

Vuosi vaihtui

Johan nyt pukkaa tekstiä, mutta koska yksi elukka vähemmän liikutettavia ja vapaata töistä, niin aikaa on tuntunut olevan. 

Vuosi siis vaihtui ja aikalailla rauhallisissa merkeissä vieläpä. Paukkuja kuului, mutta maltillisesti. Ihan vierestä, mitkä koiria hiukan stressaa, vain viiden huitteissa illalla ja sitten puoliltaöin. Koirat olivat ihan ok. Ensimmäisten pamahdusten kohdalla Noah hiukan läähätti ja Peikko haukuskeli, mutta rauhoittuivat molemmat heti kun pauke lakkasi. Kauempaa kuuluvat saavat niiden mielestä kuuluakin. Puolenyön aikaan pahimmassa paukkeessa pojat etsivät nakinpalasia tohkeissaan, eivätkä siis juuri huomanneet muuta. Yöllä käytiin vielä ulkona ja vaikka kauempaa vielä jotain kuuluikin, ei se aiheuttanut mitään reaktioita. 

Rento meininki

Hevosetkin selvisivät paukkeesta ehjin nahoin. Ljúfur on ollut, hämmästyttävää kyllä, kokoajan ihan oma itsensä, eikä ole siis stressannut pauketta pätkääkään. Kambur on ollut hiukan levoton, ei pahasti, mutta sillä tavalla rasittavasti. Se on näprännyt, töninyt ja näykkinyt, sekä minua että Ljúfuria, eikä oikein ole malttanut olla paikoillaan. Tänään se oli selkeästi äänille tosi herkkä ja päätinkin antaa sen tasoittua rauhassa, ennen kuin aletaan taas hommiin. Eilen käytiin ohjasajolenkillä, mutta tyyppi oli ihan mahdoton ja hyvä että pysyi käsissä. Selvittiin kyllä, mutta hiki siinä tuli, minulle. Tänään otin molemmat pihatosta ja tehtiin pieni lenkki (n.2km) kolmestaan. Lähinnä halusin nähdä, mikä Ljúfurin kunto on, kun pihatolla vaikuttaa jo ihan hyvältä. Eikä tilanne lenkilläkään huonommaksi muuttunut. Se siis pumppaa yhä hiukan, muttei ole räkäinen eikä yski. Ja näyttää hengittävän ihan hyvin. Ja voi kun se oli iloinen, kun pääsi vähän kävelylle. Ylähuuli kilometrin mittaisena korvat hörössä tohotti menemään. Toivotaan, että toipuu pian kokonaan ja pääsee taas kunnolla lenkkeilemään.