Ratsun alkeita ja muita käytännön harjoitteita

Korpun kanssa ollaan taas aktivoiduttu ratsutreenin suhteen, kun pohjatkin ovat siinä kunnossa, että jotain pientä pystyy tekemäänkin. Nyt on siis ollut pikkupakkasta viikon päivät ja koska lumi ja jääkin ehti sulaa ennen pakastumista, on tiet aika hyvät ja kenttäkin käyttökelpoinen. Kovaa toki on, mutta kaikkea ei nyt vaan voi saada. Lunta saisi tulla, että voisi vähän muutakin kuin kävellä. Vaan hyvä tilanne tänä talvena on ollut. Liukkaus ei ole kuitenkaan täysin estänyt liikkumista, kuten viime talvena.

Näyttää talviselta, mutta valkoisuus on suurimmaksi osaksi huurretta sumuisista ilmoista ja pakkasesta johtuen. Lunta on alle sentin verran.

Ratsutreeni on pitänyt sisällään lähinnä selkäännousutreeniä aina muiden juttujen ohessa. Ollaan tehty kolmena neljänä päivänä menneellä viikolla. Pitkään olikin taukoa. Eilen tehtiin ohjasajotreeni kentällä, mikä menikin ihan hyvin. Enemmän pitäisi tehdä, koska senkin lasken ratsun uraa valmistaviin treeneihin ehdottomasti ja on se ihan kivaakin. Nyt oli rekvisiittaakin mukana eli kartiot pujottelua varten ja pari puomia, joiden väliin tähtäsimme. Treenin jälkeen kokeilin viimein Ljúfurin rungotonta satulaa Kamburille. Suunnitteilla on ollut jo pitkään. Parempihan se tuolle isommalle onkin, vaan sama ongelma on siinä kuin sen omassakin eli valuu eteen. Tarvisivat molemmat alleen edestä korottavan romaanin ja se laitettiinkin ostoslistalle. Uusi kunnon satula tulee sitten, kun joskus saan rahat siihen säästettyä eli ei ihan lähitulevaisuudessa.

Kyseessä siis tämä satula

Satula siis selkään ja kuski kyytiin. Tuntuuhan se vaan niin hyvältä tällaisen puskakuskin takapuolen alla, joka on rungottomaan tottunut. Tehtiin kierros kentällä ja joku muukin kiemura ja pihalla pätkä käveltiin myös. Poni oli rento ja kuski tyytyväinen. Hyvä siitä tulee. Maastoretket odottavat.

Tällä viikolla on Kamburin elämään kuulunut muutakin valmentavaa treeniä. Maanantaina käytiin lenkillä ison tien varressa, missä olikin juuri silloin ihmeen paljon liikennettä. Kyseessähän on kuitenkin hiljainen kylätie. Kovin oli ihmeellistä, kun oli katuvalot ja kaikki. Niinpä poni olikin vähän pörheänä, kun oli vielä paljon uutta katseltavaa ja ihmeteltävää katuvalojen lisäksi. Hienosti se silti käyttäytyi, vaikka pää pystyssä etenikin. Takaisin tallille päästyämme teinihirviötä odottikin koppitreeni, kun traikku sattui sopivasti olemaan pihassa. Olihan se hiukan jännittävää pimeässä, vaikka nätisti koppiin kävelikin, eikä uloskaan ryntäillyt. Ilme oli kuitenkin huolestunut. Hyvää treeniä siis. Toistettiin varmaan parisenkymmentä kertaa.

Siinä sivussa tehtiin myös selkäännousuja ja punttasin myös tallikaverin hetkeksi kyytiin, kun se oli taas uusi juttu sekin. Aina on menty penkiltä tai kiveltä, kerran maasta jalustimesta. Hyvä treeni siis ja nyt on ollut jo kolme ihmistä lisäkseni selässä, eikä sekään suuren suuri juttu tunnu olevan. Ei sillä, että olisin mitään sellaista epäillytkään. On Kamburin viikkoon kuulunut myös ajolenkkikin. Pimeässä otsalampun valossa liikkuminen muuten kuin talutuksessa alkaa siis olla sekin rutiinia. 

Ljúfurin lääkekuuri on aloitettu ja hyvin se on sen syönyt ruoan seassa, ainakin toistaiseksi. Itse olen antanut iltaisin ja tallin puolesta homma on hoitunut aamulla. Muutosta ei vielä näy, mutta koska lääkkeet sain vasta keskiviikkona, niin en nyt vielä ole huolissanikaan. Pirteähän se on ollut kokoajan. Toivotaan parasta. Lenkkeilty ollaan ahkerasti. Kunto kun on sen verran romahtanut jatkuvan seisomisen takia, niin onhan se yritettävä. Tiistaina se yski pitkästä aikaa oikein kunnolla, kun en ainakaan pariin viikkoon ole kuullut yhden yhtä köhäystä. Koko ensimmäinen kilometri oli lähes jatkuvaa yskimistä, kunnes se sitten loppui, eikä yhtäkään yskän puuskaa enää tullut lopun kahden kilometrin aikana. Pidemmälle en uskaltanut kävellä kuitenkaan.

Koirat on lenkkeilleet Ljúfurin kanssa ja kylillä. Noahilta on taas kynsi halki. Edellinen on juuri ja juuri parantunut. Se on myös ollut huono syömään ja vähän muutenkin vaisu ja äsken se sitten oksensi. Ehkäpä jotain mahatautia liikkeellä. Toivotaan ainakin niin. Treenikaverin koira kun on syönyt tiettävästi rotanmyrkkyä ja oli vielä eilen aika huonossa jamassa. Nyt jo kuitenkin parempi. Mekin kun on viime aikoina enemmän ihmisten ilmoilla liikuttu kuin yleensä, niin ainahan se hiukan epäilyttää.