Vuosi vaihtui

Johan nyt pukkaa tekstiä, mutta koska yksi elukka vähemmän liikutettavia ja vapaata töistä, niin aikaa on tuntunut olevan. 

Vuosi siis vaihtui ja aikalailla rauhallisissa merkeissä vieläpä. Paukkuja kuului, mutta maltillisesti. Ihan vierestä, mitkä koiria hiukan stressaa, vain viiden huitteissa illalla ja sitten puoliltaöin. Koirat olivat ihan ok. Ensimmäisten pamahdusten kohdalla Noah hiukan läähätti ja Peikko haukuskeli, mutta rauhoittuivat molemmat heti kun pauke lakkasi. Kauempaa kuuluvat saavat niiden mielestä kuuluakin. Puolenyön aikaan pahimmassa paukkeessa pojat etsivät nakinpalasia tohkeissaan, eivätkä siis juuri huomanneet muuta. Yöllä käytiin vielä ulkona ja vaikka kauempaa vielä jotain kuuluikin, ei se aiheuttanut mitään reaktioita. 

Rento meininki

Hevosetkin selvisivät paukkeesta ehjin nahoin. Ljúfur on ollut, hämmästyttävää kyllä, kokoajan ihan oma itsensä, eikä ole siis stressannut pauketta pätkääkään. Kambur on ollut hiukan levoton, ei pahasti, mutta sillä tavalla rasittavasti. Se on näprännyt, töninyt ja näykkinyt, sekä minua että Ljúfuria, eikä oikein ole malttanut olla paikoillaan. Tänään se oli selkeästi äänille tosi herkkä ja päätinkin antaa sen tasoittua rauhassa, ennen kuin aletaan taas hommiin. Eilen käytiin ohjasajolenkillä, mutta tyyppi oli ihan mahdoton ja hyvä että pysyi käsissä. Selvittiin kyllä, mutta hiki siinä tuli, minulle. Tänään otin molemmat pihatosta ja tehtiin pieni lenkki (n.2km) kolmestaan. Lähinnä halusin nähdä, mikä Ljúfurin kunto on, kun pihatolla vaikuttaa jo ihan hyvältä. Eikä tilanne lenkilläkään huonommaksi muuttunut. Se siis pumppaa yhä hiukan, muttei ole räkäinen eikä yski. Ja näyttää hengittävän ihan hyvin. Ja voi kun se oli iloinen, kun pääsi vähän kävelylle. Ylähuuli kilometrin mittaisena korvat hörössä tohotti menemään. Toivotaan, että toipuu pian kokonaan ja pääsee taas kunnolla lenkkeilemään.