Viikonloppu tuli ja meni

13.12. lauantai

Koska univelkaa oli hieman kertynyt, aamu meni pitkäksi. Harmittaa aina kuluttaa vapaata valoisan aikaa nukkumiseen ja muuhun turhaan säätöön, mutta kyllä tuli tarpeeseen.

Noah ei koskenut aamuruokaansa ollenkaan. Sai huudella syömään ja tulihan se, mutta ei edes haistanut kuppiaan. Hetken päästä se jo oksensi vaahtoa. Kamalan laihakin se näyttää olevan, kun on jo tovin syönyt huonosti. Olen pistänyt sen Fionan (ja kylän koirienkin) juoksun piikkiin, muttei taida nyt siitä olla kyse. Se jäi siis kotiin, kun viimein iltapäivän puolella lähdin tallille.

Kambur pihatolta pihalle ja kärryt perään. Hiukan oli säätöä tossujen kanssa, koska karvaa jaloissa on paljon ja tossut kuitenkin hiukan naftit. Vaan pakko ne oli ährätä jalkaan, kun koppuraisten pohjien vuoksi on kaviot hiukan kärsineet. Aika laiskan oloinen oli nuorukainen, mutta varmaan kovat pohjat vaikuttaa. Käytiin vaihteeksi moottoritien toisella puolella, kun ajattelin Korpun piristyvän oudommista maisemista, kuten yleensä. Mutta ei tällä kertaa. Vaikutti jopa hengästyneeltä ja väsyneeltä. Toivottavasti sillä ei mitään hengitystieoireita vaan olisi. Tosin takaisin jo melkein pimeällä pellon poikki kantatessamme, meinasi siltä ihan mopo lähteä käsistä ja heitti jopa pienet pukit eli enemmän nyt kyllä kallistun kovien pohjien aiheuttamaan ongelmaan kuin muuhun. 

Pieni äksidenttikin matkaan mahtui, kun peltotietä pellolle suunnistaessamme edessä olikin yht'äkkiä tykkylumen pudottamia männynoksia. Nopea arviointi ja totesin, että eiköhän noista yli päästä. Vaan Korppupa ei älynnyt nostella jalkojaan tarpeeksi ja kompastui. Ihan meni turvallensa. Onneksi se on järkevä kaveri, eikä välikohtaus aiheuttanut sen suurempia tunteita ja jalatkin säästyivät vaurioitta. Pysähdyttiin hetkeksi raivaamaan oksat pois ja matka jatkui taas.

Supersurkeita kuvia lenkin varrelta. Ei oikein riittänyt valo ja sormetkin oli jäässä.

Kamburin hoito ja palautus takaisin pihattoon ja samalla Ljúfur mukaan. Pikainen harjaus, heijastinriimu päähän, Peikko autosta ja menoksi. Suunnistettiin peltotielle suoraan pellon poikki raivaamaan loputkin oksat tien sivuun, että jatkossakin kärryn kanssa voidaan liikkua, jos vain nämä pikkupakkaset jatkuvat. Kylän kautta kipiteltiin kotiin. Alkumatkasta Luippiksen hengitys piti kummallista ääntä, mutta yskänpuuskan jälkeen loppui. Alkaisikohan lima irrota, kun sieraimetkin vaikuttivat märiltä, mitä yleensä eivät ole. Toivotaan niin.

Mun lenkkikaverit

Kotiin päästyäni, lähdettiin vielä Peikon kanssa käyttämään Noah pienellä lenkillä. Aika väsynyt kaveri oli hän kyllä, vaikka ulkona aika normaalilta vaikuttikin. Vaan kotona oli selvästi kipeän oloinen. Hiukan kyllä illalla söi, kun oli kai jo niin kova nälkä, mutta jostain se on kyllä kovin kipeä. 

Rento meininki

14.1. sunnuntai

Aamupäivän rentoilun jälkeen, käytiin koirien kanssa metsässä pyörähtämässä vajaan puolen tunnin verran. Noahkin söi aamulla ihan kohtuullisesti, mutta vähän vaisulta se vaikutti vieläkin. Lenkin jälkeen annoin sille hiukan lisää ja se upposi hyvin. Tallille en ottanut tänään mukaan kumpaakaan. Mukaan lähti vain hieman virikkeitä pihattoon eli oksia ja heinäverkko, jotka ponien kanssa puuhastelun jälkeen levittelin pitkin pihattotarhaa. Verkko siis irtonaisena esikuivatulla heinällä täytettynä myös vain maahan. Paalista levittelin vielä heinää myös pitkin, jotta eivät seisoskelisi vain paalilla. Vaikka ihan hyvin ne liikkuu ilmankin, jos vaan pohjat on kunnolliset.

Siellä ne varttuu

Tallille taas iltapäivällä. Lähinnä siksi, koska en halua ajella edestakaisin ja Ljúfurin lääkkeet täytyy kuitenkin antaa illalla. Kambur taas ensin "käsittelyyn", samasta syystä. Tällä kertaa Skorpan saikin satulan selkäänsä ja lähdettiin treenaamaan maastomopoilua. Tallin pihassa selkään ja ensimmäiset 500m edettiin näin. Kyselihän se vähän, että onko pakko ihan yksin lähteä, samoin kun kärrynkin kanssa aluksi, mutta jatkoi kyllä kiltisti, kun kehotti vaan menemään. Taluttaen edettiin vajaan kilometrin pätkä rennosti evästä hampsien. Kotimatkalla taas samassa paikassa selkään, missä mennessä hyppäsin alas. Kotiinpäin ei tarvinutkaan enää pysähdellä ja kaksi autoakin ohitettiin ihan suvereenisti. Molemmat pysähtyivät ja tulivat edestä, joten helppo nakki ja erinomaisen hyvää harjoitusta, vaikkei autot nyt mikään ongelma olekaan. Huippu heppu on kyllä tämä kirjava kaveri. Hurjan huippu heppu. Ihan paras.

Mamman ratsureima surkeassa kuvassa talutusosuudella

Ljúfurkin pääsi tänään töihin. Tehtiin pientä ohjasajotreeniä kentällä, kun pohja on vaihteeksi ihan kohtalainen. Kovahan se on, kuten kaikki pohjat, mutta on tasainen eikä pätkääkään liukas. Pappaponiini oli ihan innoissaan. Se tohotti menemään ylähuuli kilometrin mittaisena, kun niin kovasti piti keskittyä. Kovin hienosti se teki väistöt ja kaikki ja tölttikin on tauon aikana parantunut huimasti. Ympyröitä tehtiin töltissä. Yksi yskänpuuska tuli, mutta vaikutti siltä että lima lähti liikkeelle liikkuessa. Varmaan alkaa lääkkeetkin vaikuttamaan, koska pitkästä aikaa ruokakuppiin valui oikein kunnolla taas tavaraa sieraimista. Voi kuinka voikaan pieni asia tehdä onnelliseksi. Kyllähän se vielä pumppaa, mutta limaa selvästi irtoaa, joten parempaan suuntaan mennään. Kyllä siitä vielä toimiva peli tulee.

Pätevä pappaponi

Kotiin kaupan kautta ja vielä koirien kanssa metsään. Noahkin vaikutti ihan normaalilta ja kotona jopa tarjosi leluja heitettäväksi. Ei se vielä ihan oma itsensä ole, mutta parempi jo sekin. Ruokakin maistui illalla. Jos nyt ei ihan ahmimalla, mutta maistui. Se on pääasia se.