Ensimmäinen viikko pulkassa

Viikkoon on mahtunut pari ajolenkkiä Kamburin kanssa, pari "kaupunki"lenkkiä koirien kanssa, jäätikköä, vesisadetta, kuraisia tarhoja, pakkasta ja koppuraisia teitä. Niin ja eläinlääkäri. 

Muutaman päivän ajan oli todellakin ihan kesäkelit ja päästiin taas kunnolla liikkeelle. Tiistaina oli vielä liian liukasta kärryttelylle, mutta keskiviikkona tallille vievä tie, joka oli ollut pahin, olikin lanattu, joten ajattelin yrittää. Teiniheppanen siis valjaisiin ja kohti pimeää metsää. Reippaasti eteni nuoriherra, ollen kuitenkin hyvin kuulolla. Kiva lenkki oli, vaikka ei pitkällä käytykään ja pieni pätkä vähän luisteltiinkin.

Perjantaina olikin sitten taas eläinlääkäripäivä. Hain pojat pihatolta jo hyvissä ajoin ennen omaa vuoroamme. Saivat odotella ulkotallin edessä. Kun Ljúfurin vuoro tuli, otin myös Kamburin sisälle valmiiksi. Ljúfurin keuhkot kuunneltiin tarkkaan ja tukkoistahan siellä oli, varsinkin vasemmalla. Siirrettiin siis rauhoitusta eli myös hammashoitoa ja saatiin viimein lääkitys. Nyt vaan toivotaan että tehoaa. Liikuntaa saa harrastaa, muttei rasittaa eli talutuslenkit ja käsihevosena kärrytellessä rauhallisemmassa menossa ovat ihan ok. Kovin oli paniikissa pappaheppa, kun tajusi, mistä on kyse. Vaan kun ei pistettykään eikä tullut uni, niin rauhoittui ja loppujen lopuksi oli jo ihan oma itsensä. Vähän oli huolestunut ilme kyllä. Hyvä kokemus kuitenkin. 

Lenkillä tänään. Ihan häikäisi moinen harvinainen valoilmiö.

Kambur ei nukkunut tällä kertaa ihan niin hyvin kuin viimeksi, mutta kun sai rauhoitusta hiukan lisää, niin johan sammui. Onhan se toki kasvanut viime kerrasta ja kuntokin on kohonnut, joten sama määrä rauhoitusainetta ei sitten riittänytkään. Suusta ei mitään kovin ihmeellistä löytynyt, muutama maitohammas pysyvien seassa ja hiukan kariesta, mistä syyttäisin ehkä heinän sokereita. Puolessa vuodessa ovat tulleet, joten laidun varmaan kun oli kylmä kesä. Muutenhan ruokinta on sama kuin ennenkin eli ihan en sitä syyttäisi kyllä. Olisi vaan niin paljon helpompaa, kun voisi vain poistaa sen syyllisen, eikä reikiä enää tulisi. Vaan nyt ei auta kuin arpoa ja toivoa parasta.

Pieni perjantaipöhnä (kuvat Tuuli Jääskeläinen)

Kambur sai loimen niskaansa ja meni Ljúfurin seuraksi sairastarhaan heräilemään. Luippiksella oli ollut vissiin tylsää siellä itsekseen, kun se olikin sitten Kamburin kimpussa kokoajan. Antoi se sen sentään rauhassa nuokkua, mutta heti kun Skorpan alkoi heräillä, oli Ljúfur kuin herhiläinen kimpussa. Tarhassakin olivat juosseet, kun mahanaluset oli niin saviset. Alkaa kai olla virtaa kertynyt, kun on seissyt niin pitkään.

Eilen oli taas ajopäivä. Käytiin ihan reippaan mittainen lenkki, osittain ihan uusissa maisemissa. Reippaasti taas lähdettiin, välillä vähän hiivittiin, hölkkäiltiin ja ihan juostiinkin. Pikkasen nimittäin kaveri innostui, kun käännyttiin vieraalle metsätielle ja sitten mentiin reipasta ravia kunnes heitti laukalle. Kun käännyttiin ympäri, juurtuikin sitten paikoilleen, kun olisi ollut niin paljon kivempi vielä jatkaa vaan eteenpäin. Kotimatkalla otettiin vielä ihan käskystä kaikki normi askellajit ja niin nousi laukkakin sanallisesta vihjeestä. Hieno mies.

Tapaninajelulle lähtöä odotellaan vielä tässä kuvassa. Kambur näyttää hirmu pieneltä, vaikka on oikeasti melkein 15cm valkoista Ouskaa isompi. Niin se kuvakulma vaikuttaa. (kuva Fanni Snellman)

Illalla koirat pääsivät lenkille kirkonkylälle samalla kun käväisin kaverin luona. Mennessä satoi taivaan täydeltä vettä. Sillä aikaa kun juoruttiin, oli kelikin kylmennyt ja sade lakannut ja kun kotimatkalla kävin siellä lenkillä, satoikin jo lunta. Suomen talvi..

Tänään olikin sitten Ljúfurin ja koirien vuoro lenkkeillä kimpassa. Käytiin ihan mukavan mittainen lenkki köpöttelemässä. Minulla kramppasi selkä Ljúfuria harjatessa, joten vauhti oli hidasta ja harjauskin jäi puolitiehen. Pikkupakkanen, tiet kovia ja koppuraisia, hervoton tuuli, mutta aurinko sentään paistoi pitkästä aikaa, joten voiton puolelle jäätiin. Loppupäivä onkin mennyt selkää lepuutellessa.