Elämä jatkuu...

Maanantai (24.9.) Ljúfur on poissa. Enempää en vielä pysty asiasta kertomaan, tuska on vielä liian suuri.

Ikuisesti vapaa (1997-2018)

Kambur oli kuitenkin siirrettävä pihattoon, vaikka olo olikin aika hirveä. Sattui juuri sopivasti hetki, jolloin se oli yksin laitumella. Siitä sitten poni riimuun ja suorinta tietä pihattoon. Mitään suurta tai pienempääkään draamaa ei nähty. Porukka haisteli toisensa sulassa sovussa turvat vastakkain ja ryhtyivät syömään. Se siitä sitten. Onni on selväpäiset kaviokkaat, jotka eivät moisesta viitsi suurempaa stressiä ottaa.

Siinä he ovat, connemararuuna Dali 3v ja Korppu 4v, takana suokkiruuna Oiva 20v, karsina-asukki joka jatkaa vielä laidunkauttaan hetkisen.

Eiköhän näistä paksumahaisista ponimuksista ystävykset tule.

Tiistaina tallille hyvissä ajoin, töiden jälkeen vasta toki. Kambur pääsi taas koirien kanssa lenkkeilemään. Ihan normaalilta vaikutti, mitä nyt kyseli, jotta onko pakko lähteä, kun olisi muutakin puuhaa. Reilun tunnin lenkki kuitenkin heitettiin. Ruoka ei oikein lenkin jälkeen maistunut, mutta ei se maistunut toisessa pihatossa ollessakaan. Laitumella ollessa maistui hyvin. Kai se siitä taas, kun elämä tasoittuu. Päivällä olivat jo Dalin kanssa juosseet peräkanaa pitkin pihattoa, sillä aikaa kun Oiva oli ratsastettavana. Hienoa!

Keskiviikkona oli sadepäivä, vettä vaakatasossa. En mennyt tallille, koirien kanssa vaan tehtiin pieni lenkki metsässä.

Torstaina sitten tehtiin Korpun kanssa kärrylenkki. Matkalta napattiin kyytiin pihattokaveri emäntineen, poni toki kulki ihan omin jaloin, vain emäntä istui kyydissä. Kambur oli tosi tahmea, hiiviskeli ja odotti vaan lupaa kääntyä kotiin tai ainakin jonnekin mielenkiintoisempaan suuntaan. Jotain hölkkäpätkääkin saatiin aikaiseksi, mutta aika huonosti. No, pihatolle oli taas ilmestynyt paali, joten varmaan on taas vedetty heinää urakalla, eikä maha täynnä jaksa liikkua tai ainakin pihatto ja heinätarjoilu olisi kiinnostanut enemmän kuin urheilu täydellä vatsalla. Kuuden kilometrin lenkki kuitenkin kipiteltiin ja takaisin ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa. Pihatolle ponia palauttaessa juuri ja juuri näki enää eteensä.

Kambur tahtoo myös varustehuoneeseen. Kuva viime viikolta by @Tuuli

Perjantaina oli suunnitelmissa ratsutreeniä kentällä, mutta kuten yleesäkin, aika kun suunnittelee käyttävänsä kenttää, moni muukin on suunnitellut samaa eli kenttä oli kokoajan varattu. Aikani odottelin lappamalla lantaa, mutta heitin sitten kuitenkin loppujen lopuksi kärryt perään, kun aika nyt kuitenkin iltaisin on rajallista. Tehtiin pieni, mutta reipas lenkki. Jo alkumatkasta tein selväksi, että nyt ei sitten muuten hiivitä. Meni perille eli juostiin paljon. Puolimatkassa jouduttiin kääntymään, kun oli puu kaatunut yli tien. Hiukan joutui sitten keskustelemaan, kun Kambur taas tiesi paremmin, mistä mennään, eikä olisi pysähtynyt saati seisonut, puhumattakaan peruuttamisesta. Selvittiin kuitenkin ja olihan se ihan hyvää treeniä taas. Tulee liikaa vaan höntsäiltyä eteenpäin.

Kotimatkalla. Meinasi taas pimeä yllättää.

Lauantaina tallille jo hiukan ennen puolta päivää. Lannan lappausta ensin. Siitä sitten poni mukaan ja satula selkään. Viimeinkin kenttä oli tyhjä sopivaan aikaan ja päästiin tekemään ratsutreeni. Liinan päässä ensin muutama kierros, jonka jälkeen maasta myötäystreeniä sivuille. Sitten selkään. Ei nyt mennyt ihan kuin Strömsössä. Oikein ei kuunnellut, eikä taipunutkaan ja meni vähän minne halusi. Vasemmalle parempi kuin oikealle, mutta aika tahmeaa oli kaikkinensa. Tehtiin sitten ravitreeniä. Yritin saada ravin jatkumaan kulman yli ja pari kertaa se onnistuikin. Vaikeaa on kuitenkin vielä. Tölttiä mentiin myös pieniä pätkiä. Ja käytiin tiellä pienesti lopuksi.

Ihan ei vielä riittänyt tämäkään, vaan poni joutui vielä lenkille koirien kanssa. Reilu tunti lenkkeiltiin siis ratsuilujen jälkeen. Sitten ruokaa, joka maistuu hiukan paremmin jo, ja pihattoon takaisin.

Sunnuntaina ajettiin taas. Pakko se vaan on saada jollain laihtumaan ja ainoa mitä juuri nyt voi, on vain liikkua, liikkua ja liikkua. Ajolenkille siis. Ravailtiin jonkin verran, koska yöllä satoi ja tiet oli taas ihan kohtuullisessa kunnossa. Tehtiin noin 7km lenkki ja aikaa kului tunnin verran. Hiki tuli, muttei mitenkään pahasti, varsinkaan siihen nähden, että poni oli jo hikinen pihatolta hakiessa. Aika varovastihan sitä on liikutettu, vaan johan se kääntyy kohta viisi vuotiaaksi, joten kai sitä jo uskaltaa vähän juoksuttaakin.

Muuten se alkaa olla nyt ihan oma itsensä taas. Se oli alku viikosta vähän hätäinen ja selkeästi hiukan stressaantunut. Pihatolle viedessä sai ihan tehdä töitä, että laski päänsä riimun pois oton ajaksi, kuten on opetettu, eikä se olisi halunnut lähteä oikein mihinkään pihasta. Syöminen oli vaikeaa, kun ei vaan pystynyt keskittymään. Se myös säikkyi ja tuijotteli lenkillä normaalia enemmän, vaikkei siltikään mitenkään paljoa. Vaan kun normaalisti se ei säiky mitään, niin olihan se outoa. Nyt jo syö jollain tapaa, eikä säiky mitään ja on muutenkin rennon oloinen, sellainen normaali.

Koirien kanssa käytiin vielä vajaan tunnin lenkki tallilta tullessa. Kurvasin kaupan kautta ja siitä lähdettiin lenkkeilemään. Hyvin taas väsähtivät, kun oli nuuskuteltavaa. Eipä olla taas hetkeen käytykään, joten hyvää teki kaikille. Eiköhän tämä tästä taas.

Muutoksia, väliaikaisratkaisuja ja suurta tuskaa

Maanantai (17.9.) oli sadepäivä, eikä ollut tarkoitus mennä tallille, mutta menin kuitenkin. Tallilla oli päätetty ottaa hevoset laitumelta ja koska Kambur ei voinut mennä omaan talvikortteeriinsa, kun Ljúfur on siellä vielä, vaati hiukan järjestelyjä. Kamburille löytyi onneksi pienen keskustelun jälkeen väliaikainen paikka entisestä pihattotarhastaan suokkipoikien kaverina. Ljúfurin tilanne vaati hiukan enemmän ja muutaman puhelun jälkeen sille on nyt varattuna aika viimeiselle matkalle ensi maanantaina, kun ei aiemminkaan onnistunut. Hurja ahdistus ja itku. Aika monta eläintä olen viimeiselle matkalle tässä vuosien varrella toimittanut, mutta ikinä ei ole näin tiukkaa tehnyt. Mutta kai tämä tästä helpottaa ennemmin tai myöhemmin.

Dali ja Ljúfur, laidunkaverukset (kuva Fanni Snellman)

Tiistaina tallille sitten ihan suunnitellusti. Kambur pääsi kokeilemaan lainakärryjä, kun omat on aika etupainoiset ja ovat viime aikoina aiheuttaneet silojen taakse pienet nestekertymät, jotka sulavat kyllä oitis, kun vermeet on purettu pois. Ei silti ehkä ihan hyväkään juttu. Näillä kärryillä ei moisia tullut ja ponikin tuntui tykkäävän. Minä vaan en tykännyt. Penkki on minulle aivan liian korkea ja kovat reunat painavat reisiin. Kori taas on matalampi kuin omissa, joten ihan sellaisissa maastoissa ei niillä ajella mihin olen tottunut. Tehtiin ihan hyvän mittainen lenkki kuitenkin kohtuullisilla hölkkäpätkillä, vaikkei kaukana käytykään. Kunhan pyörittiin kotinurkilla.

Keskiviikkona tehtiin pitkä lenkki koirien ja Korpun kanssa. Aurinko paistoi ja tuuli juuri sen verran, ettei ollut haitaksi, mutta piti kuitenkin ötökät (lue hirvikärpäset) loitolla. Täydellistä. Pieni äksidenttikin sattui, kun ylitettiin isoa ojaa. Noah oli jäänyt tapansa mukaan taakse ja kun käskytin sitä eteen, Korppu hyppäsikin jo, eikä Noah kerennyt ihan alta pois. Etuset osui kylkeen ja Noksu pelästyi, muttei tuntunut satuttaneen itseään. Hyvin Kambur kyllä väisti, kun tunsi koiran jäävän alle, vaikka ensin näyttikin, että hyppää ihan päälle.

Torstaina käytiin taas Korpun kanssa kärryttelemässä. Oli ajatus juoksuttaa ja lykkäsinkin sen kentälle, vaan oli raukka niin jumissa taas takaosastaan savisessa tarhassa seisoskelusta, että muutettiin suunnitelmaa. Jalkojen pesussa meni sen verran aikaa, että melkein meinasikin sitten pimeä yllättää. Vaan poni vertyi ja näytti jo paljon paremmalta tallille palatessa. Arnikaa vielä pahimpiin paikkoihin ja poni pihattoon. Pimeä oli jo kun kotiin ajelin, mutta kävin vielä kuitenkin koirien kanssa pienen pissalenkin heittämässä.

Ihan ei enää valo riittänyt kunnon kuviin. Tässä jo "kotiin" tulossa.

Perjantaina tuli tallilta aamulla viesti, että Kamburia jahdataan pihatossa parivuotiaan toimesta ja on ihan läkähdyksissä. Totesin, että hyvä kun saa liikuntaa. Johan se on ihan jumissa kaikesta seisomisesta kuratarhassa. Se sitten kuitenkin siirrettiin laitumelle, mikä on ihan ok sekin, muttei olisi tarvinut kyllä. Muutama päivä enää kuitenkin ja sitten se pääsee jo omaan pihattoonsa. Siellä se kuitenkin tyytyväisenä laiduntaa nyt, eikä ole enää jumissakaan juuri lainkaan, vaikka olin jo valmistautunut hoitamaan sitä ihan pitkän kaavan mukaan kaiken selkään hyppimisen jäljiltä. Vaan ei, selkeästi on parempi kun on liikkunut. Hyvä näin. Käytiin sitten pienellä lenkillä koirien kanssa vielä illalla. Lämmintä oli, liki +20 eikä edes tuullut paljoa. Kummallinen vuosi ollut. Jo viisi kuukautta lämmintä putkeen ja kohtuu kuivaakin. En valita.

Lauantai meni taas aamusta pitkäksi, vaikka heräsinkin suht ajoissa. Vaan kun ei jaksanut muuta kuin olla vaan. Iltapäivästä kuitenkin tallille, myrskystä huolimatta. Poni laitumelta kentälle. Ihan vaan muutama kierros rentoa hölkkää, kun halusin nähdä kuinka se liikkuu. Ja hyvinhän se liikkui, paremmin kuin hyvin, ja kuuntelikin ihan hienosti. Stten pikainen harjaus ja hännän pesu. Kaikki valkoiset osat alkavat olla aika pinttyneen likaisia, myös häntä, joten aloitettiin puhdistus sitten siitä. Ja todettiin, että tarvii järeämpiä aineita. Käytiin vielä lenkillä koirien kanssa. Tuuli oli ihan hervoton ja välillä tuli vettä taivaan täydeltä, mutta yhä on kohtuu lämmin ja paistoi se aurinkokin ajoittain. Ei yhtään pöllömpi keli kuitenkaan, kun viime syksyyn vertaa.

Sunnuntaina keli oli kylmentynyt viimein syksyiseksi, tuuli puhalsi yhä myrskylukemissa, mutta sadetta saatiin vain aamusta. Tallille oli parin tallikaverin kanssa sovittu treffit puolille päivin. Kimppamaastoilua siis ohjelmassa. Korppu pääsi mukaan kärryt perässään, koska tehtiin 11km:n lenkki, eikä se ratsain ole siihen vielä valmis. Eikä oikein muutenkaan, kun nopeammat askellajit on vielä hiukan keskentekoiset kuski selässä. Hienosti pysyi poni isompiensa vauhdissa ja jaksoi hyvin. Turhan vähän hikoili kyllä, mutta viileämpi keli toivottavasti oli tähän syynä. Suurin osa käveltiin, mutta otettiin myös hölkkä pätkää ja laukkaakin.

Illalla kävin vielä koirien kanssa tuolla talon takana menevällä metsätiellä lenkkeilemässä. Kotiin tuomisina ei ollut tällä kertaa yhtään hirvikärpästä, vaikka tuulikin oli jo tyyntynyt. Sen sijaan mukaan tarttui muutama karvarousku ja ihan tien vierestä. Metsän puolella en edes käynyt, tiedä kuinka paljon niitä siellä olisi ollut. Nyt koirat makaavat ja odottavat ruokaa ja minä valmistaudun ensi viikkoon.

Paluu arkeen

Maanantaina (10.9.) tallille ajatuksena se ratsutreeni edellistä päivää paremmalla onnella, mutta ihan lennosta ponia hakiessani päätinkin sitten lähteä kärryttelemään, koska väsytti sen verran reippaasti ja ajaminen on kuitenkin jo rutiinia kummallekin. Helpompaa siis, eikä tarvi niin keskittyä. Loppujen lopuksi saatiin seuraakin ja alkumatkan sai Korppu vetää taas kahta ihmistä. Lenkille ei pituutta tullut kovinkaan paljoa, mutta kunhan nyt edes vähän.

Tiistaina oli sadepäivä, enkä mennyt tallille. Koirien kanssa käytiin lenkillä, kun sade hiukan alkoi hellittää. Satoi kyllä lähes koko matkan, mutta vain vähän, mikä ei haittaa. Jos taivaan täydeltä tulee, sitten pysyn sisällä.

Keskiviikkona pääsi sitten taas myös Skorpan puuhailemaan. Tehtiin kentällä ensin pientä treeniä eli tällä kertaa vain renkaaseen astumista naksuttelemalla. Poni olisi halunnut jatkaa enemmänkin, kun sai väkisin vetää mukaansa, kun lopetettiin. Vaan pakko sen vaan oli tulla, kun koirat oli vielä lenkittämättä. Lähdettiin sitten vielä heittämään pieni lenkki niiden kanssa. Ihan hervoton tuuli oli, hyvä että pystyssä pysyi. Onneksi poni ei reagoi tuuleen.

Torstaina tehtiinkin sitten ihan kunnon reipas kärrylenkki, kun koko viikko oli menty niin kevyellä. Pitkästä aikaa hölkkäiltiinkin ihan hyvät pätkät, kun sateiden vuoksi osa teistä on hiukan pehmennyt. Pieni äksidentti kävi puolessa matkassa, kun poni meni jostain syystä polvilleen. Mitään ei sattunut ja matka jatkui, mutta alkaahan se heti epäilyttää, että jos on jotain vialla. Ei se kyllä kompuroinut tai mitään ja liikkuikin ihan hyvin. Varsinkin kotimatkalla, kun tallikaveri ohitti meidät. Pellon poikki mentiin sellaista haipakkaa, että kävi mielessä, josko pysähtyy lainkaan. Vaan hyvin toimi jarrut. Vielä kun ihan jo tallin nurkilla ohitettiin pikkuponit, niin sitten läksi, kun ravia pyysin. Varsin tyytyväisen oloinen poni palasi tallille.

Perjantaina tehtiin sitten vain porukalla kunnon lenkki eli poni ja koirat. Osittain metsässä rämpimistä, mikä tekee kaikille hyvää ja koska yhä tuulee, ei hirvikärpäsiäkään näkynyt. Tai sitten se johtui jostain muusta, sama se, kunhan pysyivät poissa.

Lauantaina tallille jo aamupäivästä. Poni laitumelta ja kärryjen eteen. Lähdettiin taas kunnon lenkille. Alkumatkasta tallikaveri ohitti meidät ja hiukan meinasi teinihevoinen kiihtyä, mutta kun tielle tultuamme käännyttiinkin meille vieraampaan suuntaan, unohtui kaveri saman tien ja korvat hörössä kipiteltiin menemään rennoissa tunnelmissa. Kambur on kyllästynyt tuttuihin reitteihin ja tällä kertaa mentiin siksi moottoritien toiselle puolelle ihan oikein kylälle. Jo oli ihmeteltävää ja tuttujakin tavattiin, kun yhdessä pihassa oli tallilta tuttuja pihahommissa. Kambur sai porkkanaa ja rapsutuksia, eikä olisi enää halunnut minnekään. Matka kuitenkin jatkui. Retkelle tuli pituutta yhteensä noin yhdeksän kilometriä ja hikikin tuli, kun piti hölkätä. Hyvä lenkki taas.

Kotiin kaupan kautta ja heti koirien kanssa lenkille. Käytiin pyöräilemässä viitisen kilometriä ja vaikka tuuli oli taas aika kova, ihan mukavaa oli. Alussa kyllä tuntui, ettei pääse eteenpäin ollenkaan, mutta kun käännyttiin ja tiekin oli suojaisempi, niin ihan hyvin onnistui. Eikä luvattu vesisadekaan alkanut ennen kuin vasta melkein pimeällä.

Sunnuntai oli ihanan aurinkoinen ja tuulikin oli hiukan tyyntynyt eli ei ihan myrskylukemissa enää puhaltanut, mutta tarpeeksi karkoittaakseen kaikki hirvikärpäset sun muut epämiellyttävät öttiäiset. Tallille taas ennen puoltapäivää. Korpun kanssa käytiin maastolenkillä vaihteeksi ratsain. Viime kerrasta olikin aikaa jo melkein kaksi viikkoa. Hiukan oli laiska kaveri tällä kertaa, mutta muuten meni hyvin kyllä. Harjoiteltiin ravaamista nyt hiukan enemmän kuin vain siirtymisiä ja hyvin alkaa sujua. Ihan huippu heppu.

Koirien kanssa käytiin taas pyörälenkillä, vaihteeksi vaan hiukan toisessa suunnassa kuin yleensä. Varmaan sellainen kuutisen kilometriä tuli matkaa, viisi nyt varmasti ainakin. Noah käy taas ihan turhan kuumana kaikessa tekemisessä heti kun loma loppui. Lomalla se oli sellainen aika normaali koira, joka vain innostui. Nyt se on taas suorastaan sekopäinen ja kiihtyy ihan kaikesta niin, että väsyttää itsensä jo 10 minuutissa. Huoh. No, minkäs teet. Sellainen se nyt vaan on. Seuraavaa lomaa odotellessa..

Syksy saa vai miten se nyt meni

Niin, se on syyskuu jo ja kesä virallisestikin ohi. Keleistä sitä ei juuri huomaa, vaikka nyt on sentään satanutkin. Lämpötilat nyt kuitenkin on yhä edelleen siellä kahdessakympissä ja ylikin. En valita. 

Maanantaina (3.9.) pääsi tai joutui Kambur vaihteeksi pitkälle kärrylenkille. Aika tahmea oli, mutta lähinnä tällä kertaa siksi, kun ei olisi huvittanut yksin lähteä liikenteeseen. Kotiinpäin kuitenkin liikkui ihan reippaasti. Käveltiin suurin osa 12km lenkistä, koska tiet on vieläkin kovia, vaikka on satanutkin. Vaan oli siellä pehmeämpiäkin pätkiä, missä pääsi hölkkäilemään. Pari tuntia vierähti hirvikärpässyöttinä. Oli minulla kyllä hirvikärpästakki, onneksi, mutta poni sai niitä aika paljon mukaansa kyllä.

Kuva sunnuntailta

Tiistaina puuhattiin koirien kanssa piha-/kotihommissa päivällä. Ihan omasta pihasta löytyi myös kolme herkkutattia, joista tuli päivän ruoka. Sienet alkaa nousta, kun on lämmintä ja kosteaa. Hurja sumu joka aamu ja aamupäivä, iltapäiväksi hälvenee ja sumupilvetkin katoaa ja paistaa taas aurinko. Kanttarelleja ei kuitenkaan näy. Onneksi jotain kuitenkin. Koirat pääsivät vielä pyörälenkillekin ennen tallille lähtöä.

Korpulla oli ratsutreenipäivä taas ja koska viime kerrat ollaan oltu kentällä, mikä selkeästi alkaa tylsistyttää teinihevoista, lähdettiin maastoon. Tehtiin perus 4km lenkki reippaasti kävellen ja hiukan käynti-ravi siirtymisiä harjoitellen. Pari pientä ravipätkää mahtui myös matkaan. Alkumatkasta oli ihan pienesti normaalia säpsympi eli reagoi esimerkiksi mökin pihassa olleeseen autoon. Kotimatkalla tulin alas selästä hetkeksi, kun traktori peräkärryineen kaahasi vastaan ja Korppua jännitti. Takaisin selkään traktorin mentyä ja matka jatkui rennoissa tunnelmissa. Hiki oli tyypillä. Ratsuillessa sille tulee tuplahiki kärryilyyn verraten, kun on ehkä niin outoa vielä lihaksistolle. Sitäpaitsi se liikkuu paljon reippaammin, koska kivaa ja niin paljon helpompaa kuin raahatessa painavia kärryjä.

Lenkin jälkeen väsyttää

Keskiviikko oli reissupäivä. Kouvolassa oltiin koirien kanssa. Pieni pissalenkki lähtiessä, samoin perille päästyämme, sekä kotiin lähtiessä. Muuten lähinnä seurustelua kuului tähän päivään.

Torstaina menikin tallilla sitten tunti jos toinenkin. Lappasin ensin lantaa pihatolta. Sieltä tullessa nappasin Kamburin mukaan. Poni pihalle ja valjaisiin, kärryt perään ja menoksi. Tehtiin reilun tunnin mittainen lenkki ja hiki tuli, vaikka lähinnä käveltiin. Mutta kovaa vauhtia kasvava talvikarva, +23 astetta lämmintä ja kirkas auringon paiste, niin ei ollut ihmekään.

Koirien kanssa käytiin taas pyörälenkillä vielä tallilta tultua. Hämärtyä jo alkoi, kun takaisin tultiin. Niin se pimeys vaan valtaa maata pikku hiljaa. Vajaa kaksi kuukautta ja sitten se vasta pimeää onkin, kun kelloja taas käännetään. Vaan sitten ei ole enää kuin kaksi kuukautta ja taas lähdetään jo kohti valoa. Kai tämän taas selättää tämän pimeän ajan tänäkin vuonna, vaikka juuri nyt ahdistaakin. Ja onhan meillä sentään ollut ihan huikea kesä ja syksykin tähän asti. Ja tavallaan kevätkin, vaikka se vähän niin kuin jäikin välistä, kun talvesta hypättiin lähes suoraan kesään.

Perjantai meni suuren ahdistuksen vallassa, kun Ljúfurin viimenen matka pitäisi saada järjestettyä, vaan kun en pysty. Soittaa kun yrittää, alkaa hervoton itku, josta ei meinaa tulla loppua ja toipumiseen menee aikaa jälkeenpäinkin. Tällä kertaa siihen tarvittiin muutama kottikärryllinen lantaa kädet ja jalat täristen. Silti istuin pitkään tallin pihassa, ennen kuin sain tehtyä mitään muuta.

Loppujen lopuksi lähdettiin kuitenkin Korpun ja koirien kanssa lenkille. Tehtiin ihan hyvän mittainen lenkki kuuman kosteassa kelissä. Kyllä hiki valui, kun minulla oli hirvikärpästakki, jonka alla kypärä pitämässä takkia poissa naamalta. Vaan ihan mukava lenkki silti. Takaisin tultiin osan matkaa tallikaverin ja hevosensa kanssa. Kyseessä siis Korpun tuleva kämppis, ruunivoikko connemararuuna 3v, joka on koirien mielestä uudesti syntynyt Limppu. Muutakaan syytä en keksi niiden käytökseen. Ne nimittäin syöksyvät moikkaamaan kyseistä ponia kielloista huolimatta. Edes omiin eivät reagoi samoin. Varsinkin Noah on yleensä varsin välinpitämätön hevosten suhteen, vaan Dali on eri juttu. Sille heilutetaan häntää ja ollaan ihan onnesta soikeana.

Lauantaina tallille iltapäivästä. Korpun kanssa lähdettiin taas kärrylenkille vaihteeksi. Hiostavaa tänäänkin ja lenkki heitettiin kävellen. Reilu tunti ja noin 7km. Ihan niin hiki ei ponille tullut kuin viimeksi kärrytellessä, mutta hiki yhtä kaikki kuitenkin.

Tallilta kotiin kaupan kautta, missä samalla heitettiin koirien kanssa pieni lenkki noin puoli tuntia. Aika laiska päivä kuitenkin kaikkinensa, mutta ei haittaa. Jaksaapahan sitten paremmin töissä maanantaina, kun nyt lepää. Se on nimittäin viimeinen virallinen lomapäivä tämä.

Sunnuntai meni heppahommissa koko päivä. Aamusta Pyölille harjoituskoulukisoihin kannustamaan oman tallin poneja ja muita tuttuja. Siellä vierähtikin sitten useampi tunti. Sieltä suoraan tallille. Jo matkalla alkoi ripsimään vettä ja kun sain haettua Korpun laitumelta, satoi jo enemmän. Ajattelin odotella, kun sadetutka näytti vain kapeaa kaistaletta, joka menisi varmaan nopsasti ohi. Molemmilla puolilla näkyikin ihan kirkasta taivasta.

Siinä odotellessa kokeilin Skorpanille tallikaverin juuri ostamaa käytettyä westernsatulaa. Hieman se oli liian kapea, mutta näyttäähän se nyt vaan ihan hirvittävän hyvältä. Täytynee laittaa harkintaan (tai onhan se jo ollutkin). Sade yltyi kokoajan ja viimein tuli ihan taivaan täydeltä. Laitoin Korpun karsinaan odottelemaan. Vaan sade jatkui jatkumistaan. Viimein annoin periksi ja totesin, ettei tänään mitään tehdä. Kun hetkeksi hellitti, heitin ponin lähinnä lampea muistuttavalle kentälle juoksemaan muutaman kierroksen, ruokin sen ja vein takaisin kavereidensa seuraan laitumelle. Se kapea kaistale oli jumittunut juuri kohdalle.

Kun sitten pääsin kotiin, kolmen tunnin sateessa odottelun jälkeen, selvisi, että sade oli todellakin ollut hyvin kapea kaistale. Meillä nimittäin ei ollut satanut lainkaan. Ihan kiva. Olisi siis vain kannattanut varustaa poni ja lähteä baanalle. Kauas ei olisi tarvinut mennä, kun sade jo olisi tauonnut. Vaan mistä senkin tiesi.

Koirien kanssa käytiin päivällä Pyöliltä pieni lenkki, kun autossa mukana olivat ja talleilun jälkeen käytiin metsässä. Muuten niillä oli aika laiska päivä. Minullakin tavallaan, kun vaan oleskelin seuraamassa muiden puuhailua tai odottelin tai muuten vaan laiskottelin. Ihan kiva päivä kuitenkin. Ja tämän kesäloman loppu, kuten näköjään kesäkelienkin..

Ihan tavallista loman viettoa vaan

Maanantai, toinen lomaviikko aluillaan. Aamulla nukuin liian pitkään, vaikka kävin ajoissa illalla nukkumaankin. Päivä siis meni oikeastaan vähän hukkaan. Koirien kanssa käytiin pyörälenkillä päivällä. Ihan tuo peruslenkki omalla kylällä, noin neljä kilometriä. Tallille menin vasta iltasella. Kamburin kanssa käytiin kärryttelemässä noin 1,5 tuntia. Se oli tosi tahmea aluksi, mutta reipastui siitä kyllä. Jotain outoa siinä oli silti. Käynnissä ihan ok, mutta ravi ei sujunut. Siirtyi nätisti raviin, mutta sitten tapahtui jotain ja pudotti käyntiin parin askeleen jälkeen. Ei se kipeältä vaikuttanut, ennemmin epäilin tossujuttua tai jotain. Se kun oli itsekin jotenkin hämmentyneen oloinen. Ihan silleen niin kuin että "Mitä hittoa? Miks tää ei nyt hei onnistu?" Ei sitten viitsitty kauheasti yrittää.

Sunnuntai 26.8. kuva Fanni Snellman

Tiistaina läksin tallille jo ajoissa. Ajattelin että ehdin pyörähtää kentällä, ennen kuin tulee muita. Väärin meni. Kentällä oli juuri alkamassa yksityistunti/valkku. Katselin hetken ja läksin sitten lantaa lappamaan laitumelle. Korpun otin vasta sitten laitettavaksi kun lopettivat. Ratsutreeniä taas ohjelmassa eli satula selkään. Nyt kokeilussa rungottoman alla memoryfoam-romaani, kun hikijäljet osoittavat, että paino ei jakaudu oikein mitenkään. Tuntui aika kivalta.

Tehtiin kentällä noin vartin verran taivutteluja, pysähdyksiä ja käynti-ravi siirtymiä. Ihan kivasti meni. Hienosti alkaa reagoida pohkeeseen ja pysähtyy sekä kääntyy pelkästään painoavuilla. Hieno poika. Kokeiltiin myös peruutusta, mutta siinä meinasi mennä herne nenään ja syvälle, kun ei ymmärtänyt. Kärryillähän se osaa peruuttaa, mutta ei nyt vaan osannut yhdistää, joten palkkasin sitten jo pelkästä painon siirrosta taakse. Äkkiä se varmaan älyää, fiksu kun on.

Käytiin vielä tiellä pieni lenkki heittämässä, sellainen vartti meni siinäkin eli noin puoli tuntia yhteensä. Tossuja ei ollut jaloissa ja etuset vuolin ennen treeniä, kun jotenkin toisessa pohjallisessa eilen oli reilumpi jälki toisella laidalla. Tiedä sitten, missä oli eilen vika, mutta nyt ravikin sujui. Ja kun siinä on aiemmin ollut vaikea keventää, nyt se tuntui ihan hyvältä. Siihen varmaan vaikutti romaani, näin ainakin ajattelisin. Ei me ravattu kuin ehkä kymmenen metriä, mutta ei ainakaan tökännyt jo toisella askeleella.

Tallille palattua, otin vehkeet pois ja vaihdoin tilalle naruriimun. Lähdettiin nimittäin vielä lenkittämään koirat. Kambur oli ihan, että mitä ihmettä, johan me työt tehtiin, mutta ei auttanut. Pakko oli kävellä, vaikka ensimmäisen kilometrin aikana pysähteli varmaan kymmenen metrin välein kyselemään, että josko mentäisi sittenkin vaan takaisin kotiin.

Keskiviikkona menin tallille puolen päivän aikoihin, tarkoituksena vaan lappaa lantaa. Niin teinkin. Molemmilta laitumilta pari kottarillista tavaraa pois. Pihattolaidun tuli sillä puhtaaksi, kun siellä on vain se mikä päivittäin tulee. Kamburin porukassa tavaraa tulee moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä sieltä siivotaan, joten sen siivoaminen on aika masentavaa, kun tulosta ei tule. Vaan aina kannattaa yrittää.

Tallilta kaupalle ja koirien kanssa lenkille. Reilun tunnin mittainen lenkki heitettiin. Välillä kotiin syömään ja takaisin tallille. Saatiin Korpun kanssa seuraa kärrylenkille, kun tallikaveri tuli omansa kanssa mukaan kyytiin. Istui siis kärryillä kanssani, omansa käsihevosena ja hyvin meni molemmilla poneilla. Ravattiinkin vähän ja pienesti jopa laukattiin. Hyvin jaksoi Korppu ja liikkuikin ilman ongelmia. Mitään eroa en huomannut, vaikka painoa kärryillä olikin normaalia enemmän.

Kahdeksan aikoihin oltiin takaisin ja kun sitten purkasin kamat pois, huuhtelin hiet ja syötin, oli kellokin jo vaikka mitä. Aika hämärää alkoi jo olla, kun ponin laitumelle palautin. Vielä käytiin koirien kanssa pienesti metsässä ja siinä se päivä taas olikin ja loma noin puolessa välissä.

Torstaina oli sadepäivä, enkä tehnyt mitään mainitsemisen arvoista ennen sateen loppumista iltasella. Silloin läksin tallille. Käytiin Kamburin ja koirien kanssa lenkillä. Eikä sitten muuta.

Perjantaina tallille jo ajoissa eli aamupäivällä. Korpulle satula selkään ja kentälle. Tehtiin taas taivutuksia, mutta nyt ei oikein keskittynyt, eikä muutenkaan oikein taipunut. Muuten oli kyllä ihan ok. Jopa se peruutus saatiin aikaiseksi, yksi askel vain, mutta alku se on sekin. Ei viitsitty kauaa vääntää, kun ei kerran huvittanut ja lähdettiin pyörähtämään tiellä. Vajaa puoli tuntia tuli yhteensä treenille mittaa.

Sen jälkeen olikin vuorossa taas jäsenkorjaus. Nyt ei löytynyt oikein mitään selvää, eikä laseriakaan tarvinut käyttää. Hyvä niin. Vaan siltä se on näyttänytkin ja tuntunut. Nyt katsellaan pidempään ennen seuraavaa kertaa, ellei sitten jotain tapahdu. Lappasin vielä lantaa, kun olin ensin palauttanut teinihevoisen takaisin laitumelle.

Illalla käytiin koirien kanssa Kotkassa asioilla ja lenkillä. Ihan vaan pieni lenkki heitettiin tai se oli suunnitelma ja siltä se tuntuikin, mutta niin vaan siinä tunti meni kumminkin. Oli mukavaa vaihtelua taas ja siksi tuntuikin kuin olisi ollut vain hetken.

Pikkuapulaiset Iines the Rinsrenssa ja Dali the Palikka

Lauantaina kävin tallilla päivällä. Kamburilta vuolin vähän kavioita ja irtojuoksuttelin pienesti. Pientä estettäkin ylitettiin muutama kerta. Ei siis mitään ihmeellistä. Siivosin vielä pihatolla ennen kotiin lähtöä.

Koirilla oli tänään tylsä päivä. Tallilla ollessa olivat autossa mukana ja myöhemmin kotona keskenään, kun itse läksin Harjuun kenttäkisoihin hengailemaan hetkeksi. Tarjolla tänään lauantaina oli vesisateen lisäksi rataesteitä, koulua ja tyyliluokka maastoesteillä 60cm. Kiva retki kaikkinensa. Kotimatkalla vanhaa tietä Haminaan asti ihan huvikseen, joten kotimatkaan kului reilusti enemmän aikaa kuin menomatkaan, minkä huristelin moottoritietä pitkin.

Sunnuntaina käytiin koirien kanssa pieni pissalenkki, ennen kuin pakkasin porukan autoon ja huristeltiin Orimattilaan issikkakisoihin. Matkalla tuli vettä niin ettei eteensä nähnyt ja kävi jo mielessä, että käännyt takaisin ja ajankin Harjuun, mutta onneksi en kääntynyt. Orimattilassa nimittäin paistoi aurinko ja oli ihan lähes hellekeli, yli +20 nyt kuitenkin.

Kiva retki oli tämäkin. Hengailtiin koirien kanssa paikan päällä pari tuntia ihmettelemässä niin kovin pieniä ja hoikkia issiponeja. Muutama tuhdimpikin oli ja isompi, mutta suurimmaksi osaksi näyttivät sellaisilta Ljúfurin kokoisilta. Pari oli jo kasvattanut ihan kunnon talvikarvan. Yksi oli Korpun sukulaisponikin tai siis saman kasvattajan, jolla isänä Korpun emänisä. Varsin rauhalliselta vaikutti tämäkin tapaus. Suurin osa oli reippaita ja eteenpäin pyrkiviä. Ehkä sitä viljaa löytyisi Korpustakin enemmän, jos sitä painoa saisi pudotettua.

Se mikä ei lakkaa minua ihmetyttämästä, on issikoiden ihan mahtavat luonteet. Siellä ne vaan kulkee riimuissa tyynen rauhallisina ja hengailee koppien viereen rakennetuissa tarhoissa keskellä kaikkea hälinää, keskenään vieraat hevoset, orit, tammat ja ruunat sulassa sovussa. Niin hienosti käyttäytyviä hevosia kaikki. Harvoissa muissa kisoissa taitaisi onnistua. Kuitenkin näistä noin 90% oli ratsastettuna kuitenkin varsin kovia menijöitä, toki rauhallisempiakin porukasta löytyi.

Koiratkin käyttäytyivät koko ajan oikein hienosti, jopa Noah oli alusta alkaen hämmentävän rauhallinen. Kovin rankkaa on kai lomailu tai sitten se on kipeä. Käytiin metsässä pienesti pyörähtämässä jossain vaiheessa, mutta muuten ne lähinnä makailivat ja katselivat. Kotimatkalla pysähdyin Orimattilan Lidlissä ostamassa matkaevästä, muuten ajeltiin suorinta tietä kotiin. Illalla kävin vielä pikaisesti tallilla rapsuttelemassa poneja ja lappamassa lantaa pihatolta.

Siinä se, toinen lomaviikko. Kolmas ja viimeinen viikko vielä ja sitten odottaakin taas paluu arkeen. Kuinkahan sitä ehtii taas kaiken töiden jälkeen? No, turha sitä vielä on miettiä. Nautitaan nyt vielä tästä ihanasta vapaudesta.