maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden viimeiset hetket

Torstai 27.12. Ei mitään mainittavaa. Ensimmäinen kunnon työpäivä loman jälkeen ja asioita hoidettavana. Muuta ei sitten paljon jaksanutkaan. Koiratkin pääsivät vain pienelle lenkille kaupalta illalla, kun tulin motonetistä.

Perjantaina (28.12.) sitten tallille. Ensin pyörittelin nastat Korpun tossuihin ihan uudella motonetistä ostamallani akkuporakoneella. Sen jälkeen pihatolle ja poni mukaan. Ajatus oli lähteä lenkille testaamaan tossuja ja lenkittämään samalla koirat, mutta päädyinkin puuhailemaan kentälle. Korppu ansaitsi kunnon palautumisen ratsastusretken jälkeen. Onhan se sille vielä outoa ja siksi varmaan lihaksistolle raskasta. Tehtiin pientä puomitreeniä porkkana palkalla ja alkoihan se niistä puomeista yli mennä ihan vapaaehtoisesti ja jopa ihan innostua asiasta. Olipa kivaa. Pitäisi näitä harrastaa enemmänkin, mutta kun se liikunta ajaa aina ohi tästä ei niin fyysisestä toiminnasta, mikä on tosi harmillista. Mutta jos ottaisi tavoitteeksi liikutella kunnolla neljänä viitenä päivänä viikossa ja vapaapäivinä harrastaisi sitten pientä puuhailua. Toisaalta se kyllä tarvii niitäkin päiviä, ettei sen tarvi tehdä yhtään mitään muuta kuin vain hengailla kavereiden kanssa. Vaan jos ne kovasti alkavat pihatolla riehua, kuten yleensä keväisin viimeistään, voisi hiukan luistaa urheilusta ja keskittyä enemmän henkiseen puoleen. Toivotaan parasta.




Lauantaina tehtiinkin sitten kunnon ajolenkki aika lämpimässä säässä. Ensin kuitenkin lappasin lantaa pihatolla ja katselin poikien leikkiä samalla. Ne innostuu usein vähän riekkumaan, kun siellä siivoilee. Nytkin Korppu oli nuokkumassa ja kaverit paalilla, kun menin. Kaikki tuli moikkaamaan ja lähtivät seuraamaan, kun otin kottikärryn. Siinä ne hengailivat ja alkoivat sitten nujuta. Tai pojat alkoivat, mutta kyllä Indirakin siinä hollilla pyöri, muttei oikein ainakaan vielä pääse leikkiin mukaan. Juoksenteluun sekin kyllä osallistuu. Kun viereiselle pellolle tuli traktori, niin silloin lähti koko porukka ja kovaa. Oli vähän virtaa kaikissa. Vielä kun jouduin häätämään niitä pois portilta, että sain kottarit työnnettyä ulos, niin johan juoksivat kun saivat vähän vauhditusta.




Vähän jäi päälle myös. Pihaan kun päästiin ja Korppua yritin hoidella, ei se oikein pystynyt olemaan paikallaan, kun piti sinkoilla ja säpsyä ihan kaikkea. Juoksuttelin sitten kentällä hetken, niin johan rauhoittui. Sitten sai jo vermeet niskaan ja tossut jalkaan, ilman suurempaa härdelliä. Itseasiassa se suurin piirtein taas nukkui, kuten yleensäkin. Hiukan jännitti liikkeelle lähtiessä, kestääkö nastat tossuissa ja tossut kasassa, mutta hyvin kesti ja toimi myös. Yhtää ei lipsunut missään vaiheessa. Kaikissa jaloissa oli nyt myös putsit varmuuden vuoksi. Nyt kaikki nupit pysyivät ehjänä, mutta takasista sisäpuolen nastoista yksi oli rikki takaisin tullessa. Ne on niitä risoja nuppeja, joten ei ihmekään, kun tuo kuitenkin hivuttaa reilusti ja hankaa jalkojaan myös herkästi laitettaessa, kun suojat ärsyttää sitä. Yksi samanlainen on vielä tallellakin, joten saan korvattua. Vaan mitäs sitten, kun sopivia niittejä ei ole enää saatavilla, ainakaan siellä mistä olen niitä tilannut. Tarvisin niitä muuhunkin ja olisin jo tilannutkin, mutta niitä ei ole, enkä ole muualta vastaavia löytänyt.




Käytiinkin vaihteeksi kipittelemässä ihan reipas lenkki ja viimeaikoihin verrattuna myös pitkä. Kauheasti ei enää ollut virtaa ja kun ilmakin oli lämmin, niin vähän oli laiskaa meno. Hölkkäiltiin kuitenkin jonkin verran ja yritin saada käynninkin pysymään reippaana. Ihan ei aina onnistunut, mutta hyvä lenkki saatiin kuitenkin aikaiseksi. Kun vielä käännyttiin vieraalle tielle, mihin se on jo hinkunut pitkään, niin johan reipastui ja siinä saatiinkin hyvin hikeä pintaan. Vielä hölkkäiltiin kotimatkallakin ja sitten olikin jo turnuturkki aika hurjan märkä. Tallilla se sai seisoskella vaihteeksi kaulakappaleellisen fleecen alla kuivattelemassa jonkin tovin, kun yleensä käytetään villaloimea. Mutta koska se oli nyt todella läpimärkä myös kaulasta ja päästä, halusin laittaa kaulakappaleellisen loimen sen sijaan. No, hiki on hyvästä ja on hienoa, että se hikoilee kunnolla. Jossain vaiheessa oli vähän jumissa aineenvaihdunta ja hikikin oli tiukassa. Siihen on auttanut onneksi chia ja nyt toimii. Vaan vaatii vastaavasti hiukan enemmän kuivattelua. Siinä vaiheessa kun poni oli syönyt ja oli aika palata takaisin pihatolle, satoikin jo vettä. Jippii. Sitten se vasta liukasta onkin, kun sen jälkeen taas pakastaa. Huoh.




Kotiin päästyäni oli ruoan laiton vuoro ja sitten piti tietysti syödä, jonka jälkeen iskikin väsy. Istuinkin sitten ihan liian pitkään sohvan nurkassa, ennen kuin väkisin sain itseni liikkeelle. Koirien kanssa käytiin siis lenkillä vasta illalla. Eikä edes mitenkään pitkällä, tuolla metsätiellä vaan. Siellä olikin naapurin kohdalla tiellä ristiin rastiin hirven jälkiä, mikä toki ei sinänsä ole ihme, kun niitä siellä liikkuu. Mutta kun olivat todella pyörineet vain tiellä, niin oli vähän kummallista. Silloin tallilta tullessa Peikko pöhisi jotain ja kuunteli tarkkana metsään päin tuijotellen. Ehkäpä nämä samaiset hirvet olivat syynä siihen. Kurkin kyllä ikkunasta, enkä siellä mitään nähnyt, mutta silloin olikin jo melkein pimeää.

Sunnuntaina (30.12.) kuvio oli aika sama kuin lauantainakin. Ajattelin ensin kyllä lähteä pitkälle lenkille koko porukan kanssa ja siksi koiratkin olivat mukana, mutta päätinkin sitten kuitenkin heittää vielä tälläkin kerralla ajolenkin. Poni siis pihatolta ja valjaisiin. Taas se oli levoton, muttei niin paha kuin edellisenä päivänä. Kumman säpsy kuitenkin. Lenkillä se oli laiska, vaikka ei mitenkään rankasti liikuttukaan. Ihan normi lenkki rauhallista tahtia. Hiukan hölkkääkin kyllä, mutten halunnut liikaa patistaakaan, kun oli jotenkin niin vastentahtoista. Pohjatkin oli kyllä aika jäiset, mutta tossut toimi moitteetta ja hyvin pysyttiin pystyssä. Kerran lipsahti yksi jalka peilijäisessä alamäessä ihan vähän, mutta siitä ei olla.


Alkaa ajokuvat tympimään, kun aina vaan on samoja pepunkuvia, siksi siis vaihteeksi vino kuva, että on edes vähän vaihtelua. Hyvin muuten näkyy tästä kuvasta, miksi takasten tossut on vähän kovilla ja miksi siellä on suojat oltava, vaikka ne herraa ärsyttääkin.

Kotimatkalla kurvattiin koirien kanssa kaupalle ja lähdettiin sieltä lenkille. Vielä oli melkein valoisaakin. Hyvin näki siis kulkea metsän poikki ennen ihan pilkkopimeää. Noin tunnin lenkki heitettiin suurimmaksi osaksi metsäpoluilla, vain alussa ja lopussa käveltiin tiellä. Kiva lenkki ja kiva ilmakin vielä. Loppuillasta ei tehty sitten enää mitään.

Tänään eli maanantaina 31.12. on tämän vuoden viimeinen päivä ja uuden vuoden aatto. Ulkona paukkuu ja me ollaan sisällä. Koirat on hiukan levottomia, ei kyllä peloissaan, mutta stressaantuneita, kun eihän täällä koskaan mitään muuta kuulu kuin tuulen huminaa ja ohi ajavien autojen ääni, eikä niitäkään ole paljoa. Peikko olisi kokoajan menossa ulos, kun sieltä on selvästi joku tulossa, eikä tyhmä ihminen tajua. Noah lähinnä makailee, muttei nuku kuitenkaan.


Toinen korva kuuntelee pauketta, toinen korva ja katse kysyy, että "Etkö sinä todellakaan ymmärrä, että siellä TAPAHTUU jotain!?"

Aiemmin käväisin tallilla. Vein Korpun porukalle yhden kuusen rangan tuosta pihasta ja levittelin säkillisen heinää pitkin tarhaa. Onpahan ainakin hetkeksi tekemistä, niin ei tarvi sitten niin stressata paukkuja, kun vähän väsyttää itseään ensin. Sieltä auton nokka kohti Karhulaa ja koirien kanssa lenkille. Muutama paukku kuului silloinkin, muttei nuo reagoineet näkyvästi. Noahista huomasi kyllä, että kävi alkumatkasta ylikierroksilla normaalia enemmän ja piehtaroi jonkin verran, millä se purkaa stressiä. Parempi kuitenkin noin kuin panikointi ja se loppuikin noin kymmenessä minuutissa. Peikosta ei huomannut mitään. Parin kaupan kautta sieltä sitten kotiin ja tässä sitä nyt odotellaan vuoden vaihtumista. Väsyttäisi kyllä, mutta pakko kai se on vielä yrittää hereillä kestää..

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Joulu juttuja

Aatto aamuna heräsin ensimmäisen kerran joskus seitsemän aikaan ihmettelemään, miksi kinkku ei tuoksu lainkaan, vaikka on ollut paistumassa puolesta yöstä saakka. Laitoin puoliunessa hiukan tehoa lisää ja jatkoin uniani. Hyvin oli kinkku kuitenkin paistunut, kun parin tunnin kuluttua viimein nousin ylös. Aamupalaa siis ja löysäilyä, kunnes lähdin ajelemaan Kouvolaan päin. 

Koirat tietysti olivat mukana ja hössöttivät koko illan enemmän tai vähemmän, varsinkin Noah. Eivät oikein malttaneet rauhoittua, ennen kuin ihan vasta loppu vaiheessa. Hautausmaa keikka tehtiin, sekä tullessa ja lähtiessä pieni pissalenkki, muuten ei ulkoiltu. Fionan (vai Viken?) vanha lelu koki viimein loppunsa, kun Noah päätti haluta leikkiä sillä. Peikko on sillä leikkinyt joka kerta, kun ollaan äidin luona käyty, mutta kun se ei riko, on säilynyt ehjänä. Noahilla meni muutama minuutti ja lelu oli entinen. No, Fiona ei enää sitä tarvitse, kun on enkelikoirana jo sekin.


Kuva otettu 22.12. kotona

Kotona olin illalla vasta kymmenen jälkeen, joten nukkumaan menokin hieman venähti. Josta johtuen taas joulupäivän aamu meni pitkäksi. Osasyy tähän oli kyllä myös yöllinen vatsakipu, joka piti hereillä jonkin aikaa. Kannattiko syödä liikaa? Niinpä. Aamupalakaan ei ihan maistunut, joten se jäi vain yhteen pieneen voileipään. Pakko oli jotain syödä, jotta jaksoi lähteä lumipyryssä tallille. Aattona oli vielä pahimmillaan -13 astetta, nyt sitten aste plussalla ja lumipyry. Tallille kuitenkin ajoin ja käytiin Korpun kanssa kärrylenkillä. Vaihteeksi käytiin vähän kauempana, kun kerran oli lämpimämpää. Reilu tunti oltiin, matkaa kertyi 6-7 kilometrin verran, josta hölkkäiltiin parisen kilometriä, myös pienet pätkät laukkaa kuului tällä kertaa ohjelmaan. Joissain paikoissa, kun tuuli kävi sopivasta suunnasta, oli hiukan haasteellista nähdä kyllä eteensä, sen verran mukavasti satoi lumi suoraan silmiin. Kun sitten lenkki oli heitetty, lumipyrykin loppui, tietenkin.




Pohjat olivat ihan hyvät, kun lunta oli satanut hiukan kovan tien päälle. Liukastakaan ei ollut, pari kertaa kavio hiukan lipsui autojen kiillottamassa urassa. Ilman tossuja on nyt päästy hyvin liikkumaan jo jonkin aikaa, mikä on ihan mukavaa. Nastat vielä odottaa kiinnitystä. Vanhat nastat poistin ja puhdistin reijät valmiiksi. Tarvitsee vaan sen porakoneen, jonka päätin ostaa itselleni joululahjaksi, kun aika halvalla niitä kuitenkin saa. Ja koska käyttöäkään ei niin paljoa ole, niin luulen huonommankin kestävän sen minkä tarvitsee.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa reipas tunnin mittainen lenkki täällä omalla kylällä vaihteeksi. Kauheasti oli hajuja taas ja alkumatka menikin koiria komentaessa, kun vetivät kuin hinaajat. Kyllä ne aina hihnat kireällä liikkeelle lähtee, mutta aina ne pystyy pitämään vaikka yhdellä sormalla hallinnassa. Juu, nyt ei onnistunut. Rauhoittuivat onneksi, kun pääsivät vapaaksi hetkeksi ja seuraava "hihnapätkä" menikin jo ihan hyvin.




Tapaninpäivänä oli taas sovittu tallilaisten kanssa perinteinen maastolenkki. Hiukan jännitti lähtiessä, että vaihtuuko meidänkin lenkki talutuspainotteiseksi, kun jäätä auton lasista raavin epätoivoisesti. Liukkaalta vaikutti myös tie tallille ajellessa. Tuulikin oli huima ja lämpötila nollassa. Päätin kuitenkin, että yritän lähteä ratsain liikkeelle. Tulen sitten alas, jos on liian liukasta. Vaan ei ollut, ihan hyvin selvittiin kavion yhtään lipsumatta. Toki liukkaan näköiset paikat kierrettiin, mutta ihan hyvät oli pohjat peloista huolimatta. Ja vitsit, miten hienosti toimi poni. Oli se normaalia reaktiivisempi, kun sen verran innostui kavereista ja kakkaakin tuli alkumatkasta vähän väliä, mutta kovin kauniisti käyttäytyi silti. Ainahan se kiltti on, eikä koskaan hölmöile mitään, mutta silti se vaan aina tuntuu yhtä mukavalle, kun on toimiva poni alla, jonka on vielä ihan itse kouluttanut.


Kotimatkalla kaverit lisäsi vauhtia ja töppöjalkainen issiponi vähän jäi, vaikka reipas olikin. Loput porukasta jäi vielä enemmän.

Tähän mennessä pisin ratsastuslenkki tuli tästä, kun käytiin noin kolmen kilometrin päässä kääntymässä eli yhteensä matkaa kertyi kuutisen kilometriä. Hienosti jaksoi Korppu, vaikka hiki sille kyllä tuli, kun piti normaalia kovempaa kipittää. Yksin liikkuessakin kun olisi tuota eteenpäin pyrkimystä yhtä paljon, niin helpottaisi kummasti elämää. Vaan ei ole, yleensä. Joskus se toki yllättää sekin. Vaan toisaalta, kiva se on tuollainen rauhallinenkin tyyppi Ljúfurin jälkeen, joka todellakaan ei ollut rauhallista nähnytkään.


kuvat Fanni Snellman ja Minna Danielsbacka (videon retkestä kuvasi Fanni Snellman)

Koirien kanssa käytiin taas vasta illalla lenkillä. Tällä kertaa ajeltiin kaupalle ja lenkkeiltiin siellä. Reilu tunti meni ja kilometrejä kertyi varmaan sellaiset viisi. Jaloissa tuntuu ratsastus sen verran, kun en alussa osannut taas rentoutua, että hyvää teki kävely. Koirillakin riitti taas nuuskuteltavaa ja koska hiljaista oli, saivat suurimmaksi osaksi haistellakin ihan rauhassa, kun olivat vapaana. Vaikka ainahan ne on, mutta kun vastaantulijoita oli tasan kaksi, niin ei tarvinut paljoa edes luokse pyytää. Rento ja mukava lenkki mukavassa kelissä. Tuulikin oli hiukan jo päivästä tyyntynyt.

Nyt olisi sitten joulut vietetty ja lomat ja kaikki ja arki kutsuu. Onneksi on vielä ylimääräisä vapaata tiedossa, kun uudenvuoden päivä on ensi tiistaina. Sitten taitaakin olla seuraavat pääsiäisenä joskus huhtikuussa. Ja silloin onkin jo melkein kesä!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kahdeskymmeneskolmas päivä, loma loppui

Nopeasti se loma vaan meni. Eilen oli viimeinen lomapäivä, vaan onneksi on vielä jouluvapaat jäljellä. Tänään jouduin kyllä pyörähtämään töissä, mutta selvisin aika nopeasti sieltä poiskin. Toivottavasti muistin kaiken tarvittavan kuitenkin tehdä. Enköhän.

Ennen sitä kävin kuitenkin tallilla, kun menin vasta illalla töihin. En kuitenkaan pitänyt mitään kiirettä aamulla, joten aikaa voittaakseni, lenkitin taas koko porukan samalla. Käytiin siis koirien ja Korpun kanssa lenkillä noin tunnin verran kirpeässä pakkassäässä. Ihana ilma oli kyllä ja aurinkokin taas pilkahteli. Ihana valkoinen joulu(aatonaatto). Korppu oli jotenkin normaalia rauhallisempi, ihan perässä vedettävä. Muuten vaikutti ihan normaalilta ja hyvän tuuliselta, mutta aika huonosti liikkui. Tai ei siis huonosti, mutta jotenkin vaikeasti tai jäykästi, hitaasti. Ehkä eilinen hankitreeni oli hieman liikaa. No, pari päivää on palautumisaikaa, kun tänään lenkkeiltiin rennosti ja huomenna on vapaalla. Jos vielä senkin jälkeen vaikuttaa vaisulta, täytyy tutkia tarkemmin.




Kotimatkalla kurvasin Pulliksen kautta hakemassa jouluherkkuja, jotka olin tilannut aiemmin. Kotiin syömään ja hieman lämmittelemään ja sitten kutsuikin työt. Kävin matkalla moikkaamassa työkaveria, kun tilattiin kimpassa jouluherkkuja. Vajaa neljä tuntia töissä ja kotimatkalla vielä viime hetken hankintoja Prismasta. Lähinnä puruluita koirille ja suklaata itselle. Nyt saa joulu tulla.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Kahdeskymmenestoinen päivä, kohti valoa

Tämä päivä on jo pari sekuntia pidempi kuin eilinen, talvipäivänseisaus oli yöllä ja nyt kuljetaan kohti valoa. Ihan parasta. Viikon kuluttua päivä on jo yli viisi minuuttia pidempi ja kuukauden kuluttua jo niin paljon pidempi, että sen huomaa. Huippua. 

Tänäänkin oli kylmä pakkaspäivä, mutta viima oli hiukkasen pienempi, joten ihan ei tuntunut yhtä kylmältä kuin eilen. Tallille koukkasin postin kautta, nastat Korpun tossuihin saapuivat sinne eilen. Vaan kun olin tullut jo kotiin, en sitten viitsinyt enää lähteä niitä hakemaan. Nyt nastat ja tossut on kotona, kun otan niistä vanhat nastat pois ja puhdistan reijät. Näitä uusia nastoja ei saa käsin kierrettyä, joten yritän saada porakoneen lainaan huomenna. 

Koska siis keli tuntui lämpimämmältä kuin eilen, ajattelin "urheilla" ja ajaa Kamburin. Niin kivaa kun ajaminen onkin, on se ihan hiton kylmää puuhaa, eikä oikein aina viitsisi jäätyä kalikaksi kärryillä istuessa. Nyt kuitenkin valjastin taas ponin aisojen väliin ja suuntasin ensin pellolle. Siellä kierrettiin kaksi isompaa peltoa hangessa kahlaten. Rankkaa taisi olla, kun tielle päästyämme poni jo puuskutti. Käytiin vielä tietä pitkin hölkkäilemässä parin kilometrin matka ja yhtään pidempään en olisi enää kärryillä istunutkaan. 




Vaikka aika hyvin kyllä selvisin, kun kylmä tuli vasta viime metreillä, eikä silloinkaan palellut paljoa ollenkaan muuten kuin että sormet ja varpaat oli aika jäässä. Nekin suli ihan hyvin jo siihen mennessä kun sain ponin purettua. Sille heitin loimen taas hetkeksi, koska sillä ei todellakaan ollut kylmä, ihan hikinen oli.




Kotona odotti vielä tiskit ja pari muuta pikku juttua, mutta aika levon kannalta tuli näistä huolimatta päivä otettua. Koirien kanssakin lähdin lenkille vasta puoli yhdeksän maissa. Saipahan ainakin rauhassa kulkea, kun ei tuolla juuri liikennettä enää siihen aikaan ole. Nytkin nähtiin peräti yksi auto, tosin kuljettiin suurimmaksi osaksi metsätietä pitkin.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä, patikointia pakkasessa

Pakkanen on hiukan kiristänyt otettaan. Ei se vieläkään kovin kummoisissa lukemissa ole, mutta kylmä viima saa sen tuntumaan tuplasti kylmemmältä. Vaan koskapa täällä ei tuulisi. Niinpä.

Selkä oli tänään jo oikein hyvä, joten uskalsin aamupäivän löysäillä eli istuskelin sohvan nurkassa lueskellen. Hiukan vielä kotihommia ja viimein yhden jälkeen tallille. Pikaisesti poni pihatolta,heijastimet jalkoihin, koirat autosta ja matkaan. Hiljalleen on tänäänkin sadellut lunta tai ainakin taivas on ollut paksussa pilvessä. Ja kylmää on, varsinkin tuulisilla paikoilla. Reippaasti siis edettiin. Annoin Korpun kuitenkin toteuttaa itseään. Se sai siis hampsia talven törröttäjiä suuhunsa ja kaivella välillä ruohoakin lumen alta. Jotakuinkin 1,5 tuntia kipiteltiin ja kun tosiaan reippaasti liikkui, ei tuntunut kylmältäkään. Eikä joka paikassa onneksi käynyt tuulikaan. Ponikin oli hyvällä tuulella ja reipas ja koiratkin osasivat käyttäytyä. Hyvä mukavan rento lenkki siis, kun ei tarvinut kenenkään kanssa vääntää, vaan sai vain nauttia ulkoilusta.




Takaisin tallilla oltiin juuri ennen pilkkopimeää, aika hämärää kyllä jo oli. Mutta kiitos lumen ja kuivan pakkasilman, eteensä näkee varsin hyvin ilman otsalamppuakin. Aika pikaisesti kuitenkin palautin ponin pihattoon kavereidensa luokse. Niin pikaisesti, että vasta pihatolla, kun Korppu lähti kävelemään heinätarjoilun ääreen, huomasin, että sillä oli yhä heijastimet jaloissaan. Hups. Eipä ole ennen käynytkään. Jouduin siis kävelemään paalille poistamaan heijastimet, ennen kuin pääsin kotiin lämmittelemään. Muuta en ole tänään tehnytkään, mutta aina ei ole pakko. On se päivä huomennakin ja aattoonkinon vielä aikaa.

torstai 20. joulukuuta 2018

Kahdeskymmenes päivä, vähän ulkoilua paljon siivoilua

Nukuin huonosti, koska aina kun käännyin, selkään sattui ja heräsin. Aamua kohden helpotti hiukan ja kun nousin ylös, tuntui jo paljon paremmalta. Kipeä se on vieläkin, mutta vertyy hyvin kun liikkuu. Paikallaan ei juuri kärsi olla, koska sitten se vasta kipeä onkin. Toivotaan, että ensi yö on helpompi. Nappia on vedetty, BOT selkätuki on käytössä ja liikuttu on. Ei auta kuin toivoa parasta.

Siivoilin aamupäivästä ja tein kaikkia kotijuttuja taas muutenkin. Tallille ajelin vasta iltapäivällä. Poni pihatolta narun päähän ja pikaisen harjauksen jälkeen kentälle. Kentällä on lunta ihan kivasti, mutta koska nyt on pakkasta, ei se paljoa auta. Liukasta on, kun jää on alla. Ei kiinnostanut Korppua juoksentelu, kun ei jalka pidä. Siirryttiin sitten pellolle narun päähän juoksemaan. Hieman intoutuivat siinä samalla tarhoissa muutama kaveri myös juoksemaan ja sekös sai jopa loivaliikkeisen issiponin innostumaan. Muutama kierros mentiin aikalailla kaikki jalat ilmassa pukitellen ja loikkien. Onneksi se kuitenkin pysyy käsissä, vaikka riehuukin. Saisi riehua useamminkin.


Ei tullut tänään otettua kuvia, joten käytetään vanhoja.

Kauaa ei pellolla pyöritty. Heti kun alkoi kuunnella lähdettiin pois, ja alkoihan se kun naksuttelin oikeista reaktioista. Pihalla vielä tehtiin namivenytyksiä ja kävin pari kertaa selässäkin, kun mieli tekisi jo ratsaille, mutta selkä ei nyt oikein antanut siihen mahdollisuutta, vaikka niin suunnittelinkin. Ponilla oli kivaa ja se oli oikein hyvällä tuulella muutenkin.

Kotimatkalla kävin viemässä kaupalle keräyspaperia, kun siellä on kierrätyskontit. Samalla kävin koirien kanssa pienen lenkin. Kunnes palasin taas kotiin jatkamaan hommia. Koirat oli aika paljon pihalla. Ajatus oli käydä niiden kanssa vielä pieni lenkki ja samalla hakea posti, mutta kun lopetin, oli kello jo yli yhdeksän, enkä enää jaksanut lähteä mihinkään. Huomenna sitten uusi yritys.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Yhdeksästoista päivä, kärryttelyä ja jouluostoksia

Lunta on sadellut tänäänkin. Ei määrällisesti paljoa, mutta lähes koko päivän kuitenkin hiukan. Kaunista on ja kerrankin vielä juuri oikeaa aikaan.

Tallille lähdin tänään jo aamupäivästä. Molemmat pojat olivat torkuilla, kun lähestyin pihattoa, mutta nousivat minut nähdessään. En halunnut kuitenkaan juuri herännyttä ponia lähteä juoksuttamaan, joten ripottelin hiukkasen heiniä pitkin pihattotarhaa, jotta liikkuisivat enemmän. Saman tien lappasin kottikärryllisen lantaa, sillä aikaa kun Kambur otti vähän huikopalaa. Viimein poni mukaan ja kohti tallin pihaa.


Sieltä ne tulivat kaikki, kun omaani huutelin.

Märän ponin pikainen harjaus ja valjastus. Hiukan funtsin tossuja, mutta päätin yrittää ilman. Ainahan voi mennä pellolle, jos tie on liian liukas. Ei se ollut, hiukan vain jossain kohdissa. Kova se kyllä oli, kun oli aurattu lähes paljaaksi eli kävelylenkkiä pukkasi. Mutta olipa vaan kivaa käydä vaihteeksi ihan ihmisten ilmoilla, kun kelien takia ei olla vähään aikaan päästy. Tällä kertaa matkaa kertyi rauhalliseen tahtiin edeten 6,5 kilometriä ja aikaa kului tunti ja 20 minuuttia. Pienen pieni pätkä ravattiin kotimatkalla lumisella peltotiellä.


Aurinkokin melkein näyttäytyi, vaikka suurimmaksi osaksi kyllä sateli lunta.

Kotiin kaupan kautta ja hetki lepäilyä sekä ruokaa. Selkä hiukan taisi ottaa itseensä kärryillä palellessa tai mistä lie, ainakin se oli aika kipeä kotiin päästyäni. En kuitenkaan malttanut kotonakaan istuskella, vaan pakkasin itseni ja koirani autoon ja hurautin kaupunkiin. Ensin pysähdys Piispan puutarhalla, jonka takia lähinnä läksinkin. Ostin nimittäin viime talvena halvalla Tokmannilta viherkasveja ja ne alkaa kaikki olla nyt aika huonossa hapessa. Muratti ihan entinen, joten halusin uuden. Loppujen lopuksi en sitten ostanutkaan murattia, kun tapan sen kuitenkin, vaan rönsyliljan ja pari muuta kasvia. 

Parin muun kaupan kautta Väksyn kentän laitaan, auto parkkiin ja koirien kanssa lenkille Kyminlinnan valleille. Ihana ilma oli ja kun on lunta sekä kauempaa loistava katuvalojen kajo, niin hienosti näki kulkea ilman valoa, toisin kuin täällä maalla. 


Kuvankäsittely teki näistä kuvista aika kivoja ihan itse.

Kotona olin taas vasta kahdeksan aikaan ja kun sain kaikki kamat purettua, kasvit laitettua ja laitoin vielä koneellisen pyykkiäkin, niin johan kello oli vaikka mitä. Nyt jos vielä vaikka vähän teetä ja iltapalaa, niin sitten se olisi vaan unta vaille.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Kahdeksastoista päivä, lumipeite kasvaa kasvamistaan

Jossain vaiheessa yöllä oli alkanut sitten kuitenkin sataa sitä lunta. Eilen ei siis juuri satanut, vaikka kaikki sadetutkat, uutislähetykset ym hehkuttivat, että etelässä sataa taukoamatta ja lunta voi tulla jopa 20 senttiä. No, ei tullut. Tänään sitä on sitten tullut, ainakin täällä meillä. Hyvä niin, peittyy ainakin jää, jollei aura-auto kaiva sitä esiin.

Tänään oli kotipäivä eli sellainen normi ihmisen lomapäivä. Aamupäivällä aloitin siivoamisen. Tavaroiden järjestelyä. Lehtiä keräykseen, pahvia keräykseen. Risoja kenkiä ja takkeja roskiin, sellaisia mitä en ole aiemin saanut pois heitetyksi, vaikkei niillä virkaakaan ole ollut. Pyykin pesua. Välillä paussia ja välipalaa.




Ennen pimeän tuloa, ehdin kuitenkin vielä lumitöihinkin. Ei sitä pakko olisi ollut lykkiä, niin paljoa ei vielä ollut satanut, mutta koska oli aikaa, niin lykin nyt sitten. Sitäpaitsi Noahille liikuntaa ja Peikollekin pientä puuhaa, vaikkei se lumikolaa saalistakaan. Noksulla sen sijaan alkoi loppuvaiheessa mennä jo överiksi, kun kiihtyi kokoajan lisää. Lopputuloksena huuli verillä ja piha kuin teurastuksen jäljiltä. Mitäs puree sitä kolaa, oma vika. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Jos se ei ole yhdeksässä vuodessa oppinut, tuskin se enää oppiikaan.




Hiukan myöhemmin läksin vielä käymään Prismassa. Vähän joulukukkia ja pientä purtavaa, kuten joulukinkku. Muutenkin tuli katseltua kaikkea samalla ja tuttujakin tapasin. Ei ollut ruuhkaa, hämmästyttävää kyllä, mutta olin sen verran myöhään liikkeellä, että hätäisimmät olivat jo käyneet. Siitä sitten käytiin vielä koirien kanssa pienesti lenkillä, että saivat jotain virikettä nekin. Pyörätiet oli tosi liukkaita, mutta sivutiet ihan ok. Ei me kävelty varmaan kuin kilometri, mutta aikaa siinä kului, kun oli niin paljon hajuja. Sitäpaitsi piti kävellä tosi varovasti ja silti kaaduin kerran. Onneksi vain kerran, eikä edes sattunut. Kotona kahdeksan aikoihin ja hups vaan, taas on yksi päivä vähemmän lomaa jäljellä.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Seitsemästoista päivä, lenkkeilyä lumisateessa

Meni aamu pitkäksi, kun eilen valvoin myöhään. Lunta oli luvattu satavaksi oikein olan takaa jo aamusta asti, muttei siellä aamulla vielä mitään satanut. Puolilta päivin alkoi, eikä sitä paljoa edes tullut. Tallilla olin kuitenkin juuri sen lumisateen ajan.

Tänään ohjelmassa oli taas lenkkeilyä porukalla. Tallille siis vasta ennen yhtä. Hiukan vielä tossujen fiksausta ensin, sitten lannan lappausta ja viimein poni mukaan. Pikainen harjaus, tossut ja koirat, sitten mentiin. Korppu ei ollut mitenkään erityisen hyvällä tuulella taas. Sai eilen reilummin chiaa, ihan ajatuksena seurata, mistä ne sen kiukkukohtaukset johtuu. Kun niitä tuossa mietin niin aina kun chian määrää on nostettu, niin se on ollut huonolla tuulella. Tai siis se on ainoa yhdistävä tekijä, joten nyt ihan ajatuksella kokeiltiin. Ja siltähän se näyttäisi, että vaikuttaa. Ajatus lähti siitä, kun oli puhetta tallikaverin kanssa chian syötöstä ja muistin, että Limppuhan tuli siitä kovin kipeäksi. Korppukin ilmeisesti jotain mahanpuruja siitä saa. Puoli desiä on ihan ok, desi liikaa. Tänään sai 3/4 desiä. Katsotaan mikä mieli on huomenna.




Lenkille päästiin lähtemään joskus puoli kolmen aikaan ja takaisin tullessa olikin jo lähes pimeää. Se ei onneksi haittaa, kun suurimmaksi osaksi ehtii valoisalla puuhata. Kilometrejä kertyi reilu neljä, osittain metsässä ja ainakin nyt tuntui, että tossufiksaus kannatti. Yhtään nuppia ei hajonnut. Jes! Tänään lähti tilaukseen kunnon nastat ja lisää varaosia. Ei jää sitten siitä kiinni, kun jotain kuitenkin jossain vaiheessa taas hajoaa. 

Korppu oli siis taas oikea känkkäränkkä, hyökkäili koirien kimppuun ja näykki minua selästä. Juu, ei käy. Aika vapaasti saa olla ja toteuttaa itseään, mutta iholle ei tulla. Ei minun, eikä koirien. Piste. Se on se meidän raja siinä. Ihan sama vaikka mahaa kivistää tai muuten vaan kolottaa, niin se ei vaan käy.




Oli muuten hauska sattuma eilen issikka myyntipalstalla. Kamburin vuotta vanhempi täysveli on myynnissä. Siinä sitten joku vastaili, että hänellä on tämän ruunan täyssisko ja minähän siihen, että minulla on täysveli. Juteltiin siinä sitten enemmänkin. Kaikki nämä kolme ovat hiirakoita valkoisilla jaloilla, Korpulla toki vähän enemmänkin valkoista. Siskolla ja sen veljellä eli Korpulla on myös oikeassa kainalossa ihan samanlaiset merkit. Hassua. Veli taas on ihan tosi samannäköinen kuin tuo oma teinihirviö. Isoltakin näyttää kuvissa, kevyempi se kyllä on. Ainakin se on hoikempi. 


Vasemmalla sisko ja oikealla sen veli.

Vasemmalla Korppu ja oikealla velipoika, ilme on erilainen, mutta onhan ne nyt vaan samannäköisiä.

Että sellaista tänään. Nyt pitäisi vielä ryhdistäytyä ja alkaa hiukkasen siivoilla. Jos vaan jaksaisi. Jotenkin taas venähti ihan huomaamatta ja nyt on jo ilta. Ehtii sen toki myöhemminkin, mutta jos tänään aloittaa, ei ole huomenna sitten niin paljoa tehtävää.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kuudestoista päivä, poni pellossa ja koirat kylillä

Pakkasta oli aamulla enää asteen verran, mikä tuntuikin kovin lämpimältä eilisen jälkeen. Vaikkei kylmää ollut vielä eilenkään, eikä varmaan tänä talvena tulekaan, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Korpulla on nimittäin puolta vähemmän karvaa kuin viime vuonna samaan aikaan. Tähän asti se on aina ollut selvä merkki, mutta nyt on kuitenkin ollut muutoksia ruokavaliossa, kuten chia, joka saattaa vaikuttaa. Vaan tämä jää nähtäväksi, kahden kuukauden päästä ollaan jo paljon viisaampia ja tämä talvikin on silloin melkein taputeltu. 

Tallille starttasin tänäänkin aamupäivän puolella. Ensin lappasin lantaa jonkin tovin. Dali-poni oli liikutuksessa, enkä halunnut vielä kokeilla mitä uusi tulokas tuumaa, jos jää yksin. Ehtii sen myöhemminkin. Muuten vaikutti kyllä varsin kotiutuneelta ja laumakin vaikuttaa tasapainoiselta. Toivottavasti tämä kaveri ei ihan äkkiä muuta muualle. 


Tyypit tuijottaa Dalia pellolla

Poni siitä sitten mukaan ja kärryt perään. Tossuja ei nyt laitettu, kun kaikki tiet on niin jäisiä ja kovia, että suunnattiin suoraan pellolle. Siellä on raskas pohja, mutta se on vain hyvä asia. Taluttaen voidaan sitten taas lähteä kylille, kärryn kanssa en uskalla yrittää, kun tiessä on yksi aika paha mäki. Ilman sitä onnistuisi kyllä. Pellolle siis. Samaan aikaan pellolle tuli myös uusi pihattokaveri, joten Korpussakin oli virtaa ihan kivasti, ei liikaa vaan juuri sopivasti, ettei tarvinut eteen käskeä. Käveltiin ensin takimmaiselle pellolle, mikä on tasaisempi ja ravailtiin sitä ympäri pari kierrosta. Sitten pienen mutkan kautta takaisin "etupellolle", siellä paalien pujottelua taas tovi. Vielä lenkki riistapellon taakse pikkupellolle ja pidemmän kautta takaisin tallille, että saatiin loppukäynnit tiellä, missä oli kevyempi liikkua. Yhteensä matkaa kertyi himpan yli neljä kilometriä ja aikaa kului noin 40 minuuttia.


Tajusin vasta pellolla laittaa tämän mittaamaan matkaa, joten pieni pätkä puuttuu, muttei siitä olla.

Takaisin tallille palasi yhä puuskuttava ja läpimärkä poni ja varsin viluinen, mutta tyytyväinen kuski. Hiki on hyvästä! Kärryt pois, loimi niskaan ja vielä taluttaen kilometrin lenkki tiellä, jotta Korppu hiukan palautui ja kuski sai taas veren kiertämään. Poni tosin oli tästä käänteestä ihan eri mieltä ja kyseli aika monta kertaa, että onko pakko jos ei yhtään enää huvittaisi. No, pakko oli. Eikä ollut edes vaikeaa.

Sain tossujen myyjältä viestiä tänään, että ovat mahdollisesti keksineet, mistä nuppien katkeilu johtuu ja sainkin ohjeita sitä varten. Samaa olin itsekin miettinyt ja jo toteuttanutkin eli kiristelin nuppeja tänään alkuperäisten ohjeiden vastaisesti, mutta kokeillut en vielä ole, onko hyötyä. Eilen nimittäin katkesi taas pari nuppia lenkillä ja mietin ettei varmaankaan ole testeissä moista tapahtunut, kun ei niitä olisi myyntiin laitettu jos ei olisi toimivat ja myyjän omallakin olivat olleet jalassa testimielessä 24/7, joten olisi varmaan moinen puute huomattu. Ja kyllä, juuri näin asia olikin, mutta valmiisiin tossuihin oli tehty pieni muutos, joka taitaa olla ratkaiseva tässä asiassa. Ihan huippua, kun on kotimainen tuote ja aidosti innostuneet kehittäjät/myyjät, joilta saa apua ihan mihin vaan.




Kotiin ehdin tänään kerrankin ennen pimeää. Ihan juuri ja juuri, mutta kuitenkin. Pari tuntia tuli siinä sitten istuskeltua, kun olin ensin syönyt, eikä sitten olisi enää yhtään huvittanut lähteä mihinkään. Vaan koirat oli lenkittämättä, joten mentävä oli. Päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että pakkasin pojat autoon ja hurautin kylille. Lenkkeiltiin siellä, koska vaihtelua, hajuja ja katuvalot. Ihan kiva lenkki. Takaisin tullessa taisi olla joku yleinen koirien iltalenkki aika, kun koiria tuli yht'äkkiä joka suunnasta vastaan tai muuten vaan ohi. Onneksi meidän pojat oli siihen mennessä jo saaneet pahimmat höyryt purettua ja osasivat käyttäytyä. Vajaa tunti käveltiin, mutta koska niitä hajuja on, vastaa se tuplalenkkiä väsyttävyydeltään. 

Noahkaan ei näyttänyt ontuvan enää yhtään, mutta toisaalta se kulki kokoajan nenä maassa, joten ei sitä silloin niin huomaakaan. Nyt oli kuitenkin ihan rauhallinen nuuskuttelulenkki ilman mitään revittelyä, joten ei se ainakaan vikaa pahentanut, jos sellainen jossain on. Seuraillaan tilannetta jatkossakin.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Viidestoista päivä, lenkkeilyä ja uusi kämppis

Tallille starttasin aamupäivällä ja tarkoitus oli napata vain nopsasti poni matkaan ja lähteä pitkälle lenkille. Vaan kuinkas kävikään. Tuli juteltua ja lenkille pääsin vasta melkein parin tunnin kuluttua saapumisesta. Tosin oman aikansa vei jäisen ponin sulattelu tallissa. Se kun makaa ulkona ja sulattaa tietty jäätä/lunta allaan siinä maatessaan, turkki kastuu ja lopputuloksena yleensä kivat jääpuikot mahan alla ja muutenkin jäinen turkki.

Pakkasta oli tänään ihan kivasti taas, ei nyt mitään hirmulukemia, mutta lämpöasteisiin tottuneelle -8 astettakin on liikaa. Lenkille siis koko porukalla, kun kaikilla oli eilen luppopäivä. Yritettiin ensin takametsään, vaan siellä on niin myllätty metsäkoneilla, että turha toivo. Käännyttiin ympäri ja jatkettiin kylälle päin. Ei käyty kovinkaan kaukana tallilta, mutta hyvin saatiin aikaa kulumaan liki kaksi tuntia, kun seikkailtiin edestakaisin. Noah oli taas aika kierroksillä lähtiessä ja kun vielä oli istunut kylmässä autossa aikansa ja siitä lähes suoraan taas täyteen vauhtiin, niin johan se taas ontui hetken päästä. Ei ole pitkään aikaan ontunutkaan, vaikka pari vuotta sitten teki sitä usein. Mitään selvää syytä ei löytynyt silloin ja nytkin varmaan on kyse vaan revähdyksestä/venähdyksestä tai muusta vastaavasta, kun kylmillä lihaksilla sinkoili täysillä. Takaisin palattuamme koirat saivat autoon takit päällensä ja vielä viltin häkin päälle. 


Eipä tullut otettua kuvia, vaikka kerrankin olisi voinut, kun ei ollut pimeällä liikenteessä. Joten taas mennään näillä Fannin jokin aika sitten ottamilla kuvilla, kun ei muutakaan ole.

Poikamies porukkaan saatiin tänään vahvistusta tammamamman muodossa. Poikien pihattoon siis muutti nuori P.R.E-tamma, vuonna -13 syntynyt Indira. Muutaman ongelman takia, se saapui vasta kun oli jo melkein pimeää, joten kuvamateriaalia ei ole. Tosi tasaisen tuntuinen ja fiksu kaveri, joka sujahti porukkaan ilman sen suurempaa draamaa. Poikia kiinnosti tulokas enemmän kuin uudet kaverit tulokasta, jota taas kiinnosti enemmän kauempana pellolla ratsastettavana ollut kaveri, viereisellä pellolla ajettavat ponit ja uusi ympäristö. Sinne jäivät tutustumaan. Aika sitten näyttää, miten jatkossa sujuu. Toivottavasti hyvin. Huomenna täytyy yrittää ottaa kuvia ja jos keli on suosiollinen, niin jos vaikka ajelisi ponin pellolla. Sen näkee sitten huomenna.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Neljästoista päivä, lomalle lompsis

Tänään oli talliton päivä. Tänään oli talviloman aloitus päivä. Tänään oli kauppapäivä ja myös kotipäivä. Eli jollekin ihan tavallinen päivä, minulle enempi epätavallinen. Kotosalla laiskottelin töiden jälkeen ihan antaumuksella, kunnes en enää jaksanut ja lähdin vähän kaupoille. Mustista ja mirristä lähti ale-rekistä mukaan JumppaPomppa Peikolle. Kerrankin sattui sopiva koko hyvällä alennuksella. Värikin on ihan Peikolle sopiva vaalean ruskea, vaikka on se kyllä vähän tylsä. Ei ehkä ykkösvärivalinta, mutta nyt ei ollut valinnan varaa, koska tämä oli ainoa. Taitaa olla vielä jotain vanhaa malliakin, kun ei ole edes heijastimia. Vaan ei haittaa, toimiva vaate kuitenkin. Sai sen heti päällensä autossa ja hyvin istui. 




Kävin myös Jyskissä, Tokmannilla ja Citymarketissa. Sittarissa alkoi tuntua jo siltä, ettei yhtään kauppaa enää, kun ei jaksa ajatella. Muutenkaan en oikein ole mikään kaupoissa kulkija, joten shoppailureissu loppui sitten siihen. Ostin vain ponille pussin porkkanoita ja koirille ruokaa ja läksin menemään.

Huomenna sitten heppailemaan ja lenkkeilemään ja kaikkea sellaista. Kyllä muuten tulee tämä loma tarpeeseen.

torstai 13. joulukuuta 2018

Kolmastoista päivä, ideoiden testausta

Tallille starttasin aika myöhään, koska väsy ja nukahdin sohvalle tunniksi töiden jälkeen. Ehdin kuitenkin ihan hyvin. Tossujen varaosat tuli vihdoin tänään. Odotin niitä jo maanantaina, viimeistään keskiviikkona, kun perjantaina kuitenkin oli lähetetty, mutta posti taas hiukan hidasteli. Tällä kertaa se oli kuitenkin ihan hyvä juttu. Sain nimittäin idean, kun alkoi mennä hermo. Tossut on ihan super hyvät käytössä, mutta meidän rymypetterillä vaan ei mitkään irtoavat osat tunnut kestävän. Joten näitäkin säärystimen kiinnitysnastoja on kadonnut jo enemmän kuin mitä uusia oli tulossa. Sitä paitsi säärystimet häiritsee Korppua jostain syystä ja se yrittää nyppiä niitä aina välillä. 


 @Fanni Snellman

Tallille päästyäni istahdin ensi töikseni varustehuoneeseen ja tuunasin tossuja meidän käyttöön sopivammiksi. Otin siis säärystimet kokonaan pois, niin eivätpä enää haittaa ketään, eikä tarvi metsässäkään pelätä, että osat lentelee. Vaikka saattaisivathan ne nyt pysyäkin, kun sain pidemmät nastat. Harmi vaan, että niitä on liian vähän, enkä lisää kehtaa enää pyytää. Samalla vaihdoin takasiin sisäpuolelle päkiäremmiin kaikki nupittomat kiinnikkeet, kun pari päivää siellä oli molempia. Ja toki laitoin yhden puuttuvan nupin paikalleen. Vielä jäi kolme nuppia varalle. Nyt luulisi toimivan ilman ongelmia.

Sitten poni pihatosta ja tossut testiin. Siinä huomasin, että yhdestä tossusta puuttuvat kaikki nastat, joten kiinnitin loput kaksi jäjellä olevaa nastaa siihen. Sitten tossut jalkaan, heijastimet, koirat ja matkaan. Tehtiin puolen tunnin kevyt lenkki, ihan vain testimielessä. Hyvin tuntui toimivan ilman säärystimiäkin. Ei nipistellyt tai muutakaan, vaikka karvaa jaloissa tällä hetkellä riittää. Yhtään kertaa ei Korppu pureskellut jalkojaan eli tuntuvat ilmeisesti noilla säädöillä hyvältä. Nyt täytyy vaan laittaa kunnon nastat tilaukseen.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Kahdestoista päivä, lenkkeilyä

Tänään oli kiva ilma, nollassa tai ihan himpun verran pakkasella. Tiet on taas aika liukkaat, mutta me selvittiin ihan hyvin muutaman nastan avustuksella. Lähdettiin siis taas porukalla lenkille. Noahkin on taas ihan kunnossa. Mikä sillä sitten olikaan, se on nyt poissa. Ihan yhtä hyvin kiihtyy kuin aina ennenkin. Se oli paljon kivempi nuutuneena. No joo, vitsi. Kun se on ihan helppo koira kyllä suurimman osan ajasta. Vain kun jotain hauskaa tapahtuu, niin sitten sillä leviää pää. Rauhoittuu kyllä kun aikansa sauhuaa. Onneksi.

Korppu taas pihatolta. Ihan oli hyväntuulinen poni. Pikainen harjaus ja tossut sekä heijastimet. Koirat autosta ja menoksi. Yksi tallin poni lähti hieman meitä ennen ja koiria joutui komentamaan aika kovastikin alkumatkasta. Ne kun aina ensi kiihkossaan juoksevat hulluna eteen 100 jopa 200 metriä, palaavat ja juoksevat taas, ennen kuin rauhoittuvat. Nyt se oli pakko kieltää ja kaikilta meinasi mennä hermot. Onneksi poni kanttasi toiseen suuntaan ja saatiin taas edetä rauhassa.




Tehtiin noin tunnin lenkki, kilometrejä ehkä noin neljä. Rauhallisesti edettiin. Korppu liikkui ihan hyvin, kunnes loppumatkasta alkoi hötkyillä ja kiihdytellä ja sitten alkoi jalka vähän lipsua. Muutenkin ne noin kolme nastaa per tossu tuntuu riittävän ihan hyvin etusissa, mutta takasissa ei. Suurin osa painosta tietty on etusilla, joten ymmärrettävää kyllä. Luulisin että kun on kunnolla nastoitetut tossut, me pysytään oikein hyvin pystyssä pahemmallakin kelillä. 

Korpun kanssa tehtiin myös namivenytyksiä ennen ja jälkeen lenkin tai itse asiassa toinen setti tehtiin kotimatkalla. Pitää taas ryhdistäytyä niidenkin kanssa. Hivutustakaan ei tänään esiintynyt juurikaan. Ainakaan ei kolissut. Ajattelin hieroakin, mutten sitten jaksanut. Huomenna on taas päivä uusi ja voin vaikka hieroakin. Katsotaan sitä sitten huomenna. Voipi olla, että pelto kutsuu. Sieltä saisi sitä hikeä taas pintaan, mahdollisesti molemmille.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Yhdestoista päivä, pellolta hikeä pintaan

Räntää tai hyvin märkää lunta satoi päivällä sen verran, että jäätikkö peittyi. Nyt sitten pakkasta toivokaamme, kuten on luvattu, niin kelit pysyvät kohtuullisina. Sadetta ei ole luvattu missään muodossa, ennen kuin ehkä ensi viikolla. 

Tänään kuitenkin keli oli sellainen, että uskoin Korpun pysyvän pystyssä pellolle asti, joten valjastin sen vaihteeksi kärryjen eteen. Tiellä on yksi sen verran paha mäki, etten ihan niin isoa riskiä arvannut ottaa, miksi suunta siis vain lähipellolle. Ja hyvin se pystyssä pysyikin, kerran yksi kavio hiukan luiskahti, muuten kulki kuin kesällä konsanaan. Pellolla pyöriteltiin reilu puoli tuntia, yhteensä matkoineen meni noin kolme varttia. Tasaisimmalla pellolla myös ravailtiin, lähinnä kuitenkin käveltiin. Ihan hyvin sai silläkin tavalla ponille hien pintaan, kun osassa peltoja oli kuitenkin aika pitkä heinä alla, siinä märkää lunta päällä muutama sentti ja joissakin kohdissa vielä vanhaakin lunta alla, joten aika raskas oli pohja. 


Kuva eiliseltä

Nyt meillä oli tossujen päällä putsit takasissa, mutta eihän ne peitä kuin ylimmät kiinnitysnupit ja oliko sitten syy raskas lumi vai joku muu, mutta kovasti kolisteli taas takaisia yhteen. Ei ole tiellä moista kyllä tehnyt. Kyllähän se vähän on aina hivuttanut, vähemmän tosin nyt jäsenkorjauksen jälkeen, muttei koskaan niin että kolina käy, kuten tänään. Ja niinhän sinä kävi, kuten hiukan olen pelännytkin, ettei nupit kestä moista potkimista. Alimmat nupit siis poikki takaa. Muttei hätää, kiinnitin remmit risoilla nupeilla. Niitähän ei siis tarvitse avata riisuessa/pukiessa, joten ei haittaa, vaikka ovat kiinteät. Ei siis vaikuta käyttöön mitenkään. Huomenna varmaan saadaan postissa varaosiakin kyllä. Näillä on nyt kuitenkin mentävä, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Sen verran on hyvät pelit käytössä, ettei parane pienistä välittää, jos aikoo näitä käyttää. Scootit olisi toinen vaihtoehto, mutta niissä on niin paljon kovemmat pohjat, etten niitä haluaisi. Näiden pohjat joustaa ja siis samalla pehmentää hiukan kovilla teillä liikkuessa. Täytyy varmaan ottaa taas jäsenkorjaaja, joka olikin kyllä jo suunnitteilla vuoden vaihteen jälkeen. Jos saataisi hivutukseen apuja.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Kymmenes päivä, jäätikkökelit tulivat

Tänään oli tallipäivä, koska eilen ei ollut. Keli oli onneksi parempi, pieni sade mitä tuli, tuli lumena, eikä tuullut lainkaan. Vielä ei ole pakastanut. Toivotaan enemmän lunta, ennen sitä, niin peittyisi nuo umpijäässä olevat tiet, tallin piha ja kenttä. Onneksi on töppöset, joissa yhä parit nastat, joten päästään edes hiukan liikkeelle. Eikä ne tiet nyt ihan niin pahat sitten olleetkaan.




Lenkille siis lähdettiin taas koko lauman kera pilkkopimeään. Tallin piha siis on varsin liukas ja laitoinkin tossut heti kun päästiin liukastelemaan pihalle asti. Sitten vasta harjaus ja heijastimet. Tallin tie oli osittain myös jäässä, mutta hyvin pääsi pahimmat paikat kiertämään ja nastatkin auttoivat. Hiukan lipsui jalka ponilla, mutta ei pahasti. Yhtä paljon lipsui minullakin peilijäällä jossa vesi päällä, vaikka oli nastakengät jalassa. Seuraava tien pätkä olikin sitten lähes kokonaan sula, pieniä jääkohtia vaan. Ei me pitkää lenkkiä tehty, mutta hyvin saatiin aikaa kulumaan kolmisen varttia. Korppukin oli oikein hyvällä tuulella taas, vaikka on sen maha kovalla vieläkin. Jokin muu juttu sitten ehkä oli kuitenkin aiemman kiukuttelun syynä. Oli mitä oli, hyvä ettei ole enää.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Yhdeksäs päivä, joulujuhlaa vesisateessa

Jo illalla lumipyry muuttui vesi/räntäsateeksi ja aamulla tuliki sitten vettä jo taivaan täydeltä. Aamupäivästä ajelin lähitallille joulupuurolle ja katsomaan jouluista ohjelmaa. Saattoi siinä olla joku vuosikokouskin samalla, muttei se niin tärkeää ollut ja oli ohikin nopeasti. Maneesilla vierähti mukavasti muutama tunti, tarkalleen ottaen kolme, jonka aikana vahvistui ajatus, etten liikuta omaa ponia tänään ollenkaan. Vettä tuli todellakin ihan täysillä ja tiet ovat ihan peilijäässä, kun eihän niitä tietenkään ole illan lumisateen jäljiltä aurattu. Kyllä minä melkein kelillä kuin kelillä lenkeilen, mutten minä sentään hullu ole. Ja pimeällä en nyt vaan viitsi enää mennä.




Pimeällä kävin kuitenkin koirien kanssa ulkoilemassa. Ei enää satanut, eikä tuulikaan käynyt ainakaan tuohon omalle pihalle ja metsään. Noah on ollut muutaman päivän tosi väsynyt, vaikka on vaikuttanutkin muuten ihan terveeltä. Vähän pistin sen piikkiin kun oli tuo ylimääräinen vapaapäivä tuossa. Mutta nyt kyllä hiukan epäilyttää, onko se sittenkään terve. Oltiin ulkona maximissaan puoli tuntia, eikä se riekkunut oikeastaan ollenkaan, vaikka oli maannut koko päivän ja nyt se nukkuu kuin olisi pidemmänkin lenkin tehnyt. Pallon etsiminenkin oli jotenkin työlästä, vaikka se on ihan lempipuuhaa. Tai mikä tahansa mihin liittyy pallot, on ihan lempipuuhaa. Kyllä se siis etsi ja kanniskeli ja repikin sitä palloa, mutta vaan sillä tavalla kuin ihan sellainen normaali koira. Yhtään ei kiuhunut yli tai ylipäätään keittänyt, siten kuten jo pelkän pallon näkeminen yleensä kiihdyttää. Jotain vikaa siinä täytyy kyllä olla. Vaan seuraillaan ja katsotaan huomenna uudelleen, kun se on levännyt kunnolla.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Kahdeksas päivä, vettä räntää lunta

Kambur oli tänään paremmalla tuulella. Ei sen ilme ollut ihan hyvä kyllä vielä pihatolta hakiessa ja kuntoon laittaessa, mutta parani lenkillä. Käytiin siis kärryttelemässä noin kuuden kilometrin mittainen lenkki. Ihan normaalisti käveli tyyppi, mutta hölkkä ei oikein maistunut. Ihan vähän silti hölkättiin, ihan tosi vähän kyllä. Kivaa oli taas Korpulla, kun pysähdyttiin juttelemaan ja sai namia. Siinä kohtaa, missä lapset silloin kerran jakelivat herkkuja, yritti poni hidastella toiveikkaasti, muttei siinä tänään ketään ollut. Tietenkään. Lenkillä satoi sekä vettä että räntää ja tuuli oli aika huima. Vaan kun oli lämpöasteita, niin kuskikin pysyi suurinpiirtein sulana.




Tossut toimivat hyvin ja minäkin alan osata ne aika kätevästi jo pukea. Ne pitää tosi hyvin lumella ja sohjollakin. Onhan niissä toki muutama nasta jäljellä, mutta siitäkin huolimatta, tuntuisi, että pitävät paremmin kuin paljas kavio. Ei huono. Hyvin pysyvät paikallaan, mutta taakse taytyy varmaan alkaa pukea putsit, kun sen verran hivuttaa, että vuohisremmit kuluu. Saahan niitäkin varmaan varaosina, mutta helpommalla ja halvemmalla pääsee, kun suojaa.

Lenkin jälkeen Korppu sai taas seisoskella BOTin ja villaloimen alla jonkun tovin. Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. Vielä ruokaa ja vähän heinääkin matkalla takaisin pihatolle. Siellä olikin kaveri hyvin levännyt yksin ollessaan ja täynnä tarmoa, joten vauhtia riitti vielä lenkin jälkeenkin. Jäin siis lappamaan lantaa hetkeksi ja Dali alkoi syöksyillä Korpun kimppuun ihan urakalla. Se teki sellaisia akrobaatti loikkia, etten ole varmaan ikänään nähnyt, ja sai kun saikin Korpun mukaan leikkiin. Aika vauhtia juoksivat, kunnes näkivät jotain mielenkiintoista eli kaksi tallin hevosta pellolla, ja leikki loppui, kun piti jäädä tuijottamaan niitä.


6.12. @Fanni Snellman

Kotona tein ruokaa ja löysäilin. Ihan liian kauan, koska sitten ei enää olisi millään jaksanut nousta ja lähteä lenkille. Vaan mentävä oli. Tiedä sitten, mikä järki siinäkin oli, että piti lähteä tuonne pimeään juuri kun lunta tuli vaakatasossa, kun aiemmin olisi päässyt ilman silmiin satavaa tavaraa. Kovasti tuntui olevan hajuja, joku koira varmaan mennyt juuri ennen meitä, vaikkei jälkiä enää näkynytkään. Koirat nuuskutteli niin kovasti koko tunnin lenkin, että ovat nyt ihan poikki. Harvoin tällä kylällä ihan noin kiinnostavaa haisteltavaa löytyykään. Ihan hyvä, että nyt löytyi, niin ei tarvinut ihan niin kauaa tuolla tuulessa ja tuiskussa taivaltaa. Ei ollut yhtään kiva lenkkeilykeli kyllä.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Seitsemäs päivä, juoksutusta ja outoa käytöstä

Korppu oli jo eilen tosi outo, kun oltiin lenkillä. Sen ilme ei ollut hyvä ja se oli tosi kiukkuinen. Hyökkäili koirien kimppuun ja minuakin huitoi etusella ja näykki selästä. Oliko kipeä vai vaan huolissaan jostain, mikä taas ei ole sen tapaista. Se ei oireile oikein mitään, mistä saisi kiinni. Liikkuu puhtaasti, eikä tarvi pakottaa liikkumaan. Maa on kyllä kovin koppurainen, joten kavio-ongelmat ei ole niin kaukaa haettuja. Voihan se olla myös ihan vain jumissa tai sitten on mahanpuruja, kun maha on taas tosi kovalla. Tiedä sitten. Eniten nyt olisin mahan kannalla, kun kuitenkin loppumatkasta jo oli paremmalla tuulella, eikä olisi halunnut kotiin. Toki ikä huomioon ottaen, lisänsä saattaa antaa jonkin sortin uhmaikä myöskin. Tai muuten vain känkkäränkkäpäivä. Paitsi niitä ei koskaan ole usempaa peräkkäin, kuten nyt.

Tänään mentiin taas vaihteeksi pellolle liinan päässä pyörimään. Yhä se oli outo. Protestoi herkästi ihan kunnolla pukittamalla kohti ja reagoi voimakkaasti kaikkeen. Liikkui kuitenkin ihan normaalisti mielestäni, mutta maha oli yhä tosi kovalla ja ilmaakin tuli kokoajan tai ainakin häntää nosteli jatkuvasti siihen malliin. Mahaäänet kuului, vaikkei kovin voimakkaasti ja ruoka maistui. Taas ilme muuttui lopussa paremmaksi. Juoksuttelin noin puoli tuntia. Harjoiteltiin laukannostoja. Vasempaan ok, oikeaan vaikeampaa. Ravi sujuu hyvin molempiin suuntiin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin vain käveltiin reippaasti.


6.12. @Fanni Snellman

Nyt siellä sataa lunta ja säätiedotus lupaa sitä koko yöksi. Huomenna sitten muuttuu ensin rännäksi ja sitten vedeksi. Tulisi nyt vaan sitä lunta, että pohjat paranisivat. Vaan taitaa olla turha toivo se. 

Tossuihin on tänään lähtenyt matkalle pari uutta nuppia ja uudet säärystimien kiinnitys nastat. Laittoi hiukan toisenlaiset, jotka pysyvät paremmin ja kaikkiin uudet ala/naarasosat. Huippua. Tosin yksi enemmän niitä loppujen lopuksi puuttui, kun tallilla tarkistin, mutta yhteen tein jo virityksen risasta nupista. Ajattelin tilata muutaman ylimääräisen niitin Antassusta, kun sinne lähtee jossain vaiheessa kuitenkin tilausta. Niillä saa sitten kiinnityksiä korjailtua, niin ei tarvi aina vaivata myyjää näillä. Enkä kyllä enää kehtasikaan. Uskon nimittäin, että näitä meillä tulee katoamaan enemmänkin, kun tuon rymyeetun kanssa liikkuu.

torstai 6. joulukuuta 2018

Kuudes päivä, itsenäisyyspäivän viettoa

Aamupäivällä viestittelin töppösten myyjän kanssa ja lupasi lähettää nuppeja heti huomenna. Muutenkin sain hyviä ohjeita ja erinomaista palvelua, mitä toki osasin odottaakin. Onhan kavionhoito heille sydämenasia. Tallille starttasin yhdentoista aikaan ihanassa auringon paisteessa. Ensitöikseni vaihdoin vuohisremmistä ehjän kiinnikkeen päkiäisremmiin ja vaihdoin päkiäisremmien paikkaa. Sitten poni pihatolta ja tossut jalkaan. Alkaa pukeminen jo sujua paremmin. On ne kätevät. Heijastimet jalkoihin ja koirat autosta mukaan. Lenkille siis matkamme kävi.




Olipa vaan huikean hieno keli. Kerrankin kävi tuuri, että juuri vapaalla on hieno ilma. Tehtiin noin 1,5 tunnin lenkki metsäpoluilla osittain. Jossain vaiheessa kotimatkalla huomasin, että tossuista oli jäänyt matkalle säärystimien kiinnitysnastoja. Ensin vain yksi, loppujen lopuksi kolme. Hups. Pitänee tarkistaa niiden kiinnitys aina käytön jälkeen. Muuten tossut toimivat erinomaisesti huonommassakin maastossa ja nastatkin piti, vaikka niistä osa onkin jo tippunut. No, ne olikin motonetin halpiksia. Taas joutui laittamaan viestiä, että jos saisi kiinnitysnastojakin samaan lähetykseen nuppien kanssa, kun niitä nyt varmasti häviää jatkossakin.




Illalla käytiin vielä koirien kanssa kirkolla pieni lenkki. Tai ei ihan kirkolla, kun ihan vaan apsilla bensanhakureissulla. Ei me oltu kuin ehkä parikymmentä minuuttia, mutta koska hajuja ja pitkä lenkki päivällä, hyvin väsähtivät. Aika kivan jäässä oli kaikki pyörätiet, samoin kuin toki muutkin tiet. Mutta ei ihme, kun vielä eilen satoi vettä ja viimeyönä sitten pakasti.


 Ai miten niin kuva ei ole otettu iltalenkiltä?

Nyt tässä sivusilmällä seuraan linnanjuhlia ja laiskottelen. Huomenna vielä töihin ja sitten viikonloppu. Harmi vaan, ettei ole luvattu ollenkaan niin hyviä kelejä kuin mitä tänään oli.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Viides päivä, nastoja ja risoja kiinnityksiä

Tänään ei enää satanut vettä kovinkaan paljoa ja aurinkokin pilkahteli. Lumi on enää muisto, mutta onneksi on ollut niin lämmintä, ettei jäätiköitäkään ole ainakaan toistaiseksi syntynyt. Tallille kurvasin normaalissa aikataulussa eli neljän huitteissa. Ensi töikseni istahdin varustehuoneeseen nastapakkauksen ja bootsien kanssa ja aloin vääntää nastoja pohjissa oleviin eikiin. Toistaiseksi vain neljä nastaa per tossu, kun nastoja oli vain yhteen pariin olemassa. Siinä niiden kanssa kiroillessa, huomasin toisessa pienemmässä tossussa katkenneen kiinnitysnupin. Kun maanantaina otin ne pois, oli ne kyllä ehjät. On saattanut avatessa jotain toki tapahtua, mutta kun irrotin remmiä, oli nuppi silloin vielä olemassa. No, nyt ei ole enää. Varmaan joku valuvika, kun ei kai niiden ihan noin helposti kuulu hajota. Toivottavasti menee takuuseen. Hitto että osaa harmittaa.

Surkeat kuvat, mutta selvittänee tilannetta. Laitan huomenna viestiä myyjälle.

Kiinnitin siis käsin kiertämällä neljä nastaa per tossu eli yhteensä 16 nastaa ja nyt on sormen päät kipeät. Vielä pitäisi jossain vaiheessa saada 4x6 nastaa kiinnitettyä. Odotan innolla. Not. No, sormet ruvella poni kuitenkin pihatosta, tossut jalkaan, valjaat niskaan ja kärryt perään. Vielä suojat ja suitset, sitten matkaan. Käytiin noin neljän kilometrin lenkki, josta hölkkäiltiin vajaa kilometri. Tiet olivat sulat ja ihan hyvän tuntuiset. Jossain saattoi olla jäätäkin, ihan ei nähnyt niin tarkasti pimeässä. Mutta oli tai ei, niin ei Korppu ainakaan liukastellut. Ja hyvin pysyi tossukin matkassa mukana, risasta kiinnityksestä huolimatta. Onneksi on kaksi nuppia. Ja onhan ne sen verran tiukatkin, että tuskin ihan heti putoaa, vaikka kiinnitys pettäisikin. Täytynee alkaa käyttää putseja ainakin takasissa, ettei ainakaan sen takia nupit hajoa, kun Kambur hiukan hivuttelee. Tämä hajonnut tosin on ulkosyrjästä.


Vähän oli pimeää lenkillä ja luntakin sateli hiukan.

Takaisin palattua vermeet pois, villaloimi niskaan, tossut ja suojat pesuun ja ruokaa herralle turvan eteen. Hirmu hyvällä tuulella oli tyyppi ja kauhea seurallinen, mutta niin se on aina, kun en ole käynyt edellisenä päivänä. Huomenna onkin vapaapäivä, koska itsenäisyyspäivä, ja voi siis ulkoilla valoisalla ja lappaa lantaa, kun viime viikonloppuna jäivät lumen alle. Toivottavasti ei ehdi paljoa pakastaa, niin pääsee helpommalla.

Koirien kanssa kävin pienesti metsässä pyörähtämässä tallilta tullessa, mutta aika tylsää on niillä nyt kyllä ollut. No, huomenna sitten enemmän.