keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Kahdestoista päivä, lenkkeilyä

Tänään oli kiva ilma, nollassa tai ihan himpun verran pakkasella. Tiet on taas aika liukkaat, mutta me selvittiin ihan hyvin muutaman nastan avustuksella. Lähdettiin siis taas porukalla lenkille. Noahkin on taas ihan kunnossa. Mikä sillä sitten olikaan, se on nyt poissa. Ihan yhtä hyvin kiihtyy kuin aina ennenkin. Se oli paljon kivempi nuutuneena. No joo, vitsi. Kun se on ihan helppo koira kyllä suurimman osan ajasta. Vain kun jotain hauskaa tapahtuu, niin sitten sillä leviää pää. Rauhoittuu kyllä kun aikansa sauhuaa. Onneksi.

Korppu taas pihatolta. Ihan oli hyväntuulinen poni. Pikainen harjaus ja tossut sekä heijastimet. Koirat autosta ja menoksi. Yksi tallin poni lähti hieman meitä ennen ja koiria joutui komentamaan aika kovastikin alkumatkasta. Ne kun aina ensi kiihkossaan juoksevat hulluna eteen 100 jopa 200 metriä, palaavat ja juoksevat taas, ennen kuin rauhoittuvat. Nyt se oli pakko kieltää ja kaikilta meinasi mennä hermot. Onneksi poni kanttasi toiseen suuntaan ja saatiin taas edetä rauhassa.




Tehtiin noin tunnin lenkki, kilometrejä ehkä noin neljä. Rauhallisesti edettiin. Korppu liikkui ihan hyvin, kunnes loppumatkasta alkoi hötkyillä ja kiihdytellä ja sitten alkoi jalka vähän lipsua. Muutenkin ne noin kolme nastaa per tossu tuntuu riittävän ihan hyvin etusissa, mutta takasissa ei. Suurin osa painosta tietty on etusilla, joten ymmärrettävää kyllä. Luulisin että kun on kunnolla nastoitetut tossut, me pysytään oikein hyvin pystyssä pahemmallakin kelillä. 

Korpun kanssa tehtiin myös namivenytyksiä ennen ja jälkeen lenkin tai itse asiassa toinen setti tehtiin kotimatkalla. Pitää taas ryhdistäytyä niidenkin kanssa. Hivutustakaan ei tänään esiintynyt juurikaan. Ainakaan ei kolissut. Ajattelin hieroakin, mutten sitten jaksanut. Huomenna on taas päivä uusi ja voin vaikka hieroakin. Katsotaan sitä sitten huomenna. Voipi olla, että pelto kutsuu. Sieltä saisi sitä hikeä taas pintaan, mahdollisesti molemmille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti