Seitsemästoista päivä, lenkkeilyä lumisateessa

Meni aamu pitkäksi, kun eilen valvoin myöhään. Lunta oli luvattu satavaksi oikein olan takaa jo aamusta asti, muttei siellä aamulla vielä mitään satanut. Puolilta päivin alkoi, eikä sitä paljoa edes tullut. Tallilla olin kuitenkin juuri sen lumisateen ajan.

Tänään ohjelmassa oli taas lenkkeilyä porukalla. Tallille siis vasta ennen yhtä. Hiukan vielä tossujen fiksausta ensin, sitten lannan lappausta ja viimein poni mukaan. Pikainen harjaus, tossut ja koirat, sitten mentiin. Korppu ei ollut mitenkään erityisen hyvällä tuulella taas. Sai eilen reilummin chiaa, ihan ajatuksena seurata, mistä ne sen kiukkukohtaukset johtuu. Kun niitä tuossa mietin niin aina kun chian määrää on nostettu, niin se on ollut huonolla tuulella. Tai siis se on ainoa yhdistävä tekijä, joten nyt ihan ajatuksella kokeiltiin. Ja siltähän se näyttäisi, että vaikuttaa. Ajatus lähti siitä, kun oli puhetta tallikaverin kanssa chian syötöstä ja muistin, että Limppuhan tuli siitä kovin kipeäksi. Korppukin ilmeisesti jotain mahanpuruja siitä saa. Puoli desiä on ihan ok, desi liikaa. Tänään sai 3/4 desiä. Katsotaan mikä mieli on huomenna.

Lenkille päästiin lähtemään joskus puoli kolmen aikaan ja takaisin tullessa olikin jo lähes pimeää. Se ei onneksi haittaa, kun suurimmaksi osaksi ehtii valoisalla puuhata. Kilometrejä kertyi reilu neljä, osittain metsässä ja ainakin nyt tuntui, että tossufiksaus kannatti. Yhtään nuppia ei hajonnut. Jes! Tänään lähti tilaukseen kunnon nastat ja lisää varaosia. Ei jää sitten siitä kiinni, kun jotain kuitenkin jossain vaiheessa taas hajoaa. 

Korppu oli siis taas oikea känkkäränkkä, hyökkäili koirien kimppuun ja näykki minua selästä. Juu, ei käy. Aika vapaasti saa olla ja toteuttaa itseään, mutta iholle ei tulla. Ei minun, eikä koirien. Piste. Se on se meidän raja siinä. Ihan sama vaikka mahaa kivistää tai muuten vaan kolottaa, niin se ei vaan käy.

Oli muuten hauska sattuma eilen issikka myyntipalstalla. Kamburin vuotta vanhempi täysveli on myynnissä. Siinä sitten joku vastaili, että hänellä on tämän ruunan täyssisko ja minähän siihen, että minulla on täysveli. Juteltiin siinä sitten enemmänkin. Kaikki nämä kolme ovat hiirakoita valkoisilla jaloilla, Korpulla toki vähän enemmänkin valkoista. Siskolla ja sen veljellä eli Korpulla on myös oikeassa kainalossa ihan samanlaiset merkit. Hassua. Veli taas on ihan tosi samannäköinen kuin tuo oma teinihirviö. Isoltakin näyttää kuvissa, kevyempi se kyllä on. Ainakin se on hoikempi. 

Vasemmalla sisko ja oikealla sen veli.

Vasemmalla Korppu ja oikealla velipoika, ilme on erilainen, mutta onhan ne nyt vaan samannäköisiä.

Että sellaista tänään. Nyt pitäisi vielä ryhdistäytyä ja alkaa hiukkasen siivoilla. Jos vaan jaksaisi. Jotenkin taas venähti ihan huomaamatta ja nyt on jo ilta. Ehtii sen toki myöhemminkin, mutta jos tänään aloittaa, ei ole huomenna sitten niin paljoa tehtävää.