Jossain vaiheessa yöllä oli alkanut sitten kuitenkin sataa sitä lunta. Eilen ei siis juuri satanut, vaikka kaikki sadetutkat, uutislähetykset ym hehkuttivat, että etelässä sataa taukoamatta ja lunta voi tulla jopa 20 senttiä. No, ei tullut. Tänään sitä on sitten tullut, ainakin täällä meillä. Hyvä niin, peittyy ainakin jää, jollei aura-auto kaiva sitä esiin.
Tänään oli kotipäivä eli sellainen normi ihmisen lomapäivä. Aamupäivällä aloitin siivoamisen. Tavaroiden järjestelyä. Lehtiä keräykseen, pahvia keräykseen. Risoja kenkiä ja takkeja roskiin, sellaisia mitä en ole aiemin saanut pois heitetyksi, vaikkei niillä virkaakaan ole ollut. Pyykin pesua. Välillä paussia ja välipalaa.
Ennen pimeän tuloa, ehdin kuitenkin vielä lumitöihinkin. Ei sitä pakko olisi ollut lykkiä, niin paljoa ei vielä ollut satanut, mutta koska oli aikaa, niin lykin nyt sitten. Sitäpaitsi Noahille liikuntaa ja Peikollekin pientä puuhaa, vaikkei se lumikolaa saalistakaan. Noksulla sen sijaan alkoi loppuvaiheessa mennä jo överiksi, kun kiihtyi kokoajan lisää. Lopputuloksena huuli verillä ja piha kuin teurastuksen jäljiltä. Mitäs puree sitä kolaa, oma vika. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Jos se ei ole yhdeksässä vuodessa oppinut, tuskin se enää oppiikaan.
Hiukan myöhemmin läksin vielä käymään Prismassa. Vähän joulukukkia ja pientä purtavaa, kuten joulukinkku. Muutenkin tuli katseltua kaikkea samalla ja tuttujakin tapasin. Ei ollut ruuhkaa, hämmästyttävää kyllä, mutta olin sen verran myöhään liikkeellä, että hätäisimmät olivat jo käyneet. Siitä sitten käytiin vielä koirien kanssa pienesti lenkillä, että saivat jotain virikettä nekin. Pyörätiet oli tosi liukkaita, mutta sivutiet ihan ok. Ei me kävelty varmaan kuin kilometri, mutta aikaa siinä kului, kun oli niin paljon hajuja. Sitäpaitsi piti kävellä tosi varovasti ja silti kaaduin kerran. Onneksi vain kerran, eikä edes sattunut. Kotona kahdeksan aikoihin ja hups vaan, taas on yksi päivä vähemmän lomaa jäljellä.
Tänään oli kotipäivä eli sellainen normi ihmisen lomapäivä. Aamupäivällä aloitin siivoamisen. Tavaroiden järjestelyä. Lehtiä keräykseen, pahvia keräykseen. Risoja kenkiä ja takkeja roskiin, sellaisia mitä en ole aiemin saanut pois heitetyksi, vaikkei niillä virkaakaan ole ollut. Pyykin pesua. Välillä paussia ja välipalaa.
Ennen pimeän tuloa, ehdin kuitenkin vielä lumitöihinkin. Ei sitä pakko olisi ollut lykkiä, niin paljoa ei vielä ollut satanut, mutta koska oli aikaa, niin lykin nyt sitten. Sitäpaitsi Noahille liikuntaa ja Peikollekin pientä puuhaa, vaikkei se lumikolaa saalistakaan. Noksulla sen sijaan alkoi loppuvaiheessa mennä jo överiksi, kun kiihtyi kokoajan lisää. Lopputuloksena huuli verillä ja piha kuin teurastuksen jäljiltä. Mitäs puree sitä kolaa, oma vika. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Jos se ei ole yhdeksässä vuodessa oppinut, tuskin se enää oppiikaan.
Hiukan myöhemmin läksin vielä käymään Prismassa. Vähän joulukukkia ja pientä purtavaa, kuten joulukinkku. Muutenkin tuli katseltua kaikkea samalla ja tuttujakin tapasin. Ei ollut ruuhkaa, hämmästyttävää kyllä, mutta olin sen verran myöhään liikkeellä, että hätäisimmät olivat jo käyneet. Siitä sitten käytiin vielä koirien kanssa pienesti lenkillä, että saivat jotain virikettä nekin. Pyörätiet oli tosi liukkaita, mutta sivutiet ihan ok. Ei me kävelty varmaan kuin kilometri, mutta aikaa siinä kului, kun oli niin paljon hajuja. Sitäpaitsi piti kävellä tosi varovasti ja silti kaaduin kerran. Onneksi vain kerran, eikä edes sattunut. Kotona kahdeksan aikoihin ja hups vaan, taas on yksi päivä vähemmän lomaa jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti