lauantai 8. joulukuuta 2018

Kahdeksas päivä, vettä räntää lunta

Kambur oli tänään paremmalla tuulella. Ei sen ilme ollut ihan hyvä kyllä vielä pihatolta hakiessa ja kuntoon laittaessa, mutta parani lenkillä. Käytiin siis kärryttelemässä noin kuuden kilometrin mittainen lenkki. Ihan normaalisti käveli tyyppi, mutta hölkkä ei oikein maistunut. Ihan vähän silti hölkättiin, ihan tosi vähän kyllä. Kivaa oli taas Korpulla, kun pysähdyttiin juttelemaan ja sai namia. Siinä kohtaa, missä lapset silloin kerran jakelivat herkkuja, yritti poni hidastella toiveikkaasti, muttei siinä tänään ketään ollut. Tietenkään. Lenkillä satoi sekä vettä että räntää ja tuuli oli aika huima. Vaan kun oli lämpöasteita, niin kuskikin pysyi suurinpiirtein sulana.




Tossut toimivat hyvin ja minäkin alan osata ne aika kätevästi jo pukea. Ne pitää tosi hyvin lumella ja sohjollakin. Onhan niissä toki muutama nasta jäljellä, mutta siitäkin huolimatta, tuntuisi, että pitävät paremmin kuin paljas kavio. Ei huono. Hyvin pysyvät paikallaan, mutta taakse taytyy varmaan alkaa pukea putsit, kun sen verran hivuttaa, että vuohisremmit kuluu. Saahan niitäkin varmaan varaosina, mutta helpommalla ja halvemmalla pääsee, kun suojaa.

Lenkin jälkeen Korppu sai taas seisoskella BOTin ja villaloimen alla jonkun tovin. Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. Vielä ruokaa ja vähän heinääkin matkalla takaisin pihatolle. Siellä olikin kaveri hyvin levännyt yksin ollessaan ja täynnä tarmoa, joten vauhtia riitti vielä lenkin jälkeenkin. Jäin siis lappamaan lantaa hetkeksi ja Dali alkoi syöksyillä Korpun kimppuun ihan urakalla. Se teki sellaisia akrobaatti loikkia, etten ole varmaan ikänään nähnyt, ja sai kun saikin Korpun mukaan leikkiin. Aika vauhtia juoksivat, kunnes näkivät jotain mielenkiintoista eli kaksi tallin hevosta pellolla, ja leikki loppui, kun piti jäädä tuijottamaan niitä.


6.12. @Fanni Snellman

Kotona tein ruokaa ja löysäilin. Ihan liian kauan, koska sitten ei enää olisi millään jaksanut nousta ja lähteä lenkille. Vaan mentävä oli. Tiedä sitten, mikä järki siinäkin oli, että piti lähteä tuonne pimeään juuri kun lunta tuli vaakatasossa, kun aiemmin olisi päässyt ilman silmiin satavaa tavaraa. Kovasti tuntui olevan hajuja, joku koira varmaan mennyt juuri ennen meitä, vaikkei jälkiä enää näkynytkään. Koirat nuuskutteli niin kovasti koko tunnin lenkin, että ovat nyt ihan poikki. Harvoin tällä kylällä ihan noin kiinnostavaa haisteltavaa löytyykään. Ihan hyvä, että nyt löytyi, niin ei tarvinut ihan niin kauaa tuolla tuulessa ja tuiskussa taivaltaa. Ei ollut yhtään kiva lenkkeilykeli kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti