Köhä palasi, hiljaiselo jatkuu

Maanantaina (23.9.) käytiin Korpun kanssa hakemassa karkureissulla kadonneet tavarat. Nähtiin eilen lenkillä se kiltti setä, joka otti ponin kiinni viime viikolla ja hän oli taas puolestaan tavannut koiran omistajan, joka oli luvannut toimittaa tavarat heidän luokseen. Minä taas hain ne sieltä. On meidän kunnassa kyllä ihan huippu väkeä. Kiitollinen olen siitä. Alunperin oli tarkoitus tehdä kentällä jotain pientä, mutta koska tallin isäntä oli saanut puhelun, että tavarat ovat noudettavissa, päätinkin laittaa ponin perään vanhat painavat kärryt ja hakea ne sieltä samantien. Kevyistä kärryistä kun on pyörät irti ja fiksattavana. Ajettiin suorinta tietä kylälle ja samaa tietä takaisin. Yhteensä neljä kilometriä tuli matkalle mittaa. Hiukan hölkättiin ja poni oli ihan mukavan tuntuinen, vaikka köhikin hiukan.

Tiistaina (24.9.) hieroin Korpun kevyesti sivellen läpi. Meille on kyllä tulossa viikonloppuna jäsenkorjaaja, mutta halusin tietää, mitä sieltä löytyy, jotta osaa sitten informoida. Ei sieltä kyllä mitään ihmeitä löytynyt. Hiukan lannerangassa kireyttä, joka ei ole ihmekään, kun painavat kärryt oli juuri olleet perässä. Muuta ei tehty tällä kertaa ja poni sai palata kavereidensa luokse.

Kuvan on ottanut Pinja Pohjoisvirta

Keskiviikkona (25.9.) poni köhi jo pihattoa siivotessani aikalailla taukoamatta. Otin sen kuitenkin mukaani, kun muuten se vaikutti ihan terveeltä. Ihan viime tipassa ennen lenkille lähtöä päätin kuitenkin mitata sen lämmön. Ja hyvä että mittasin. Sillä olikin kuumetta 39,5 astetta. Käytiin kuitenkin ihan pienesti kävelyllä koirien kanssa ja köhäkin helpotti, kun hiukan liikkui.

Torstaina (26.9.) käytiin ensin töiden jälkeen koirien kanssa vähän asioilla. Ajelin Haminaan S-Rautaan, kun olisi tarvetta uudelle vuolupuukolle. Ei siellä sellaisia kuitenkaan ollut, vaikka paikka hyllyssä olikin muiden kengitysvälineiden joukossa. Siitä sitten viereiseen Tokmanniin ja kauppakierrosten jälkeen koirien kanssa lenkille. Olipa mukavaa. Tunnin lenkki heitettiin Bastionin valleilla ja vanhassa kaupungissa.

Sieltä sitten suoraan ajelin tallille tarkistamaan ponin kuntoa. Kuume oli laskenut ja köhäkin hiukan laantunut. Hiukan siinä samalla rapsuttelin Korpun kavioita ja toki harjasin ja vähän hengailtiin katselemassa tallin touhuja. Kentälläkin pyöräytettiin muutama kierros narun päässä ja jumpattiin samalla vähän. Sitten se jo tulikin. Passasin nimittäin tarkoituksella tallikäynnin myöhäisemmälle, kun tallikaverille oli tulossa ylläpitoponi. Ja koska se ylläpitoponi sattuu olemaan Kamburin velipoika, niin arvatenkin se kovasti minua kiinnosti. Sillä on siis sama isä ja emätkin ovat täyssisarukset, joten ovat myös serkuksia. Hirmusti on pojissa samaa ja sitten kuitenkaan taas ei. Saman kokoisia ovat ja saman värisiä, paitsi velipoika on yksivärinen, mutta perusväri siis sama hiirakko. Mielenkiintoista tutustua tyyppiin paremmin.

Yllä Ulfur 28.9. ja alla Kambur, ennen kuin se kasvatti talviturkin ja alkoi näyttää pehmolelulta.

Perjantaina (27.9.) Kambur pääsi taas pienelle lenkille koirien kanssa. Kuume on nyt pysynyt poissa ja köhäkin vähentynyt, vaikka kyllähän tuo kovasti köhii silti vieläkin. Ei me kävelty kilometriä enempää, mutta poni hengästyi jo silläkin matkalla. Ihan pirteä ja reipas se oli kyllä silti.

Lauantaina (28.9.) poni sai yhä viettää vapaata. Rapsuteltiin taas kavioita ja temppuiltiin vähän pihassa. Käväisin selässäkin istuskelemassa. Alkaa vissiin virtaa kertyä, kun takaisin kavereiden luo laitumen peränurkkaan piti painella pierupukkilaukalla. Hyvä tietenkin, että alkaa olo kohentua. Kuume nyt on kuitenkin pysynyt poissa ja köhäkin vähenee, vaikka kyllä se aikamoisia yskänkohtauksia saa vieläkin. Pihatolla yskii nyt kaksi ihan kunnolla, yksi vain hiukan ja yhden en ole kuullut yskivän. Muuten tilanne pihatolla on rauhoittunut. Kaikki mahtuvat samaan aikaan paalille ja Korpun näin tänään jopa rapsuttelevan tulokkaan kanssa. Muiden kanssa se ei vielä niin hyvä kaveri ole, mutta tulee toimeen ja se riittää.

Kuva otettu torstaina pihatolle mennessä auringon laskiessa selän takana. On siellä ponikin mammaa varttumassa pihaton nurkalla.

Kummasti aikaa tallilla meni silti nelisen tuntia, vaikka en ponin kanssa edes mitään tehnyt. Ehdittiin silti vielä koirien kanssa metsään sieniä etsimään. Aika laiha saalis oli kyllä, vaikka jotain löydettiinkin. Mutta meni meillä aikaakin liki puolitoista tuntia. Meinasi ihan pimeä yllättää.

Sunnuntaina (29.9.) rauhallisen aamun jälkeen ajelin Kåiralan avajaisiin. Kåirala on siis tuohon ihan melkein naapuriin avattu koirauimala/-kahvila. Kerrankin jotain harrastusmahdollisuuksia tänne peräkylillekin. Siellä on nimittäin myös koulutustarjontaa ja muitakin aktiviteetteja. Ihan mukavan tuntuinen paikka. Peikkokin pääsi käymään sisällä ja olikin varsin innoissaan, kun kavereita oli paljon ja kaikkea muutakin kivaa. Vaan joutui aika pikaisesti kaveri autoon arestiin, kun alkoi nostella koipea sinne sun tänne. Ei se yleensä sellaista harrasta, joten en osannut varautua ja vahinko pääsi tapahtumaan. Ihan kiva tapahtuma kuitenkin ja paljon tuttuja.

Sieltä ajelin tallille. Kamburilla oli ohjelmassa jäsenkorjaajan operointia. Vanhat ongelmakohdat sieltä löytyivät SI-nivelen kohdilta ja sinne saikin taas laseria. Nyt oli myös lapojen takana silojen kohdalla kireyttä, johtuen aika todennäköisesti siitä kärryjen repimisestä kivikossa. Sinnekin siis laseria. Kaulassa oli myös vasemmalla puolella kohta, joka on ollut ennenkin huomattavissa ja josta mainitsin ja sinnekin sai laseria. Laserointiin reagoi aika voimakkaasti kuopimalla ja levottomalla käytöksellä. Muuten käyttäytyi ihan hienosti, tosin heinää oli kokoajan nenän edessä, kun sisällä joutui hoitamaan sateen takia ja halusin varmistaa, että saadaan hoidettua. Mitään yllättävää ei löytynyt, mutta enemmän oli tekemistä kuin odotin. Ei ole vielä oma käsi taikka silmä niin harjaantunut, että kaikkea huomaisi. Mutta onneksi on ammattilaisia sitä varten.

Korppu odottelemassa omaa vuoroaan sairastarhassa loimen alla kuivumassa.

Tallilla vierähti taas mukavasti neljä tuntia, vaikka en edes mitään tehnyt. Sitä ennen tunti Kåiralassa ja tallilta kaupan kautta. Kaupalta ensin lenkille koirien kanssa ja viimein kotona vasta kuuden maissa. Ruoan laitto helposti puolivalmiista ja loppuilta oleskelua. Siinäpä se taas oli, viikonloppu.

Korpun yskä paranee päivä päivältä. Tänään kuulin sen yskivän kerran, silloin kun toin sen tallista hieronnan jälkeen ulos. Toivottavasti kohta jo päästään töihin.

Huonoa tuuria ja vähän hyvääkin

Lauantaina (14.9.) käytiin vaihteeksi pidempi kärrylenkki (6,8 km), kun nyt köhän aikana ollaan kävelty varsin maltillisia matkoja. Poni ei köhinyt juuri lainkaan, muutama yksittäinen yskäisy vaan, Otettiin pieni pätkä hölkkääkin. Korppu oli kyllä tosi väsynyt, mutta sen laitan enemmän laumamuutosten piikkiin. Ei varmaan ole osanneet ihan levätä normaalisti, kun on vähän tilanne päällänsä kokoajan. Rauhoittumaan päin onneksi jo kuitenkin.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa lenkillä ihan kirkolla vaihteeksi. Keli oli mukava, vaikka uhkasikin alkaa sataa, muttei sitten alkanut. Tunti saatiin kulumaan ja koirat väsähti taas mukavasti, kun oli hajuja ja sai suurimmaksi osaksi kuitenkin olla myös vapaana.

Sunnuntaina (15.9.) olikin sitten sadepäivä. Vettä tuli ihan hurjasti koko päivän. Varmaan koko kesän ja syksyn sademäärä kerralla. Siltä se ainakin tuntui ja joka paikka lainehti. Päivä meni kotona löysäillessä. Piti kyllä tehdä kotihommia, mutten sitten tehnytkään. Lepokin tekee kyllä hyvää, mutta siitä tulee aina jotenkin huono omatunto, kun ei saa mitään aikaiseksi. Illalla mentiin kuitenkin Peikon kanssa tallille. Noah jäi kotiin, kun oli kovin väsynyt. Ei tuntunut panevan pahakseen, vaan ihan mielellään jäi. Käytiin sitten vaan 5-vuotiaiden kanssa heittämässä pikku lenkki.

Maanantaina (16.9.) Kambur pääsikin vaihteeksi kentälle jumppaamaan. Tehtiin maastakäsin jonkin verran siirtymiä, lähinnä käynti-ravi, myös laukannostoja. Laukannostot ei tänään sujuneet, mutta ravisiirtymät meni hyvin ja ravi ympyrällä muutenkin. Tehtiin myös peruutustreeniä ja harjoiteltiin väistöjä, sekä siirreltiin sisätakajalkaa alle. Laukannostoja lukuunottamatta meni oikein hyvin. Oltiin puolisen tuntia yhteensä.

Vanha kuva, mutta menköön nyt tämän kerran.

Tiistaina (17.9.) en käynyt tallilla. Oltiin koirien kanssa pari tuntia metsässä sieniä etsimässä. Huonosti löytyi, mutta jotain kuitenkin. Mukavaa silti vain rauhassa kävellä ja katsella etsiskellen.

Keskiviikkona (18.9.) sitten taas tallillle. Pihatolle oli taas roudattu paali, joten odotettavissa oli, että poni on seissyt viimeiset tunnit paalilla ahtamassa itseensä heinää kaksin käsin. Poni pikaisesti mukaan ja kärryt perään, ajatuksissa pitkä lenkki. Kovin innoissaan se ei ollut lähdössä, sai ihan patistaa etenemään. Jossain neljän kilometrin kohdalla sitten tapahtui. Metsästä putkahti koira eteemme kääntöpaikalla. Todettiin se ensin vaarattomaksi, mutta jostain syystä muutamien askelten jälkeen Korppu päättikin sen olevan varsin pelottava. Tai ainakin joku oli varsin pelottavaa. Se steppasi hetken paikallaan ja sitten lähti. Siitä se ryntäsi kivikon poikki pakoon. Kärryn toinen rengas meni kiven päältä ja kärryt kallistuivat. Kun pyörä putosi kiveltä ja kärryt heilahtivat paikalleen, löin minä pääni puuhun ja putosin. Noustuani ei ponia näkynyt missään. Koiran isännän kanssa lähdettiin hänen autollaan etsimään, samalla kun soitin tallille. Tallilta oli soitettu lähes koko kylä etsimään, eikä aikaakaan kun poni oli paikallistettu. Oltiinkin jo aika lähellä. Siellä se söi tyytyväisenä ilman huolen häivää, täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ei ollut hikinen tai hengästynyt, joten tuskin se ainakaan koko reilun kilometrin matkaa oli juossut. Toinen etutossu oli hukassa ja lampaankarva takapuoleni alta, mutta muuten yhdistelmäajoneuvo oli vahingoittumaton. Siitä ajoin sen kotiin, pari tallilaista tuli seuraksi, kun olivat jo lähellä meitä etsimässä. 

Poni ei onneksi saanut mitään vaurioita. Itselläni oli vähän joka paikka kipeänä muutaman päivän ja järjetön pään särky, sekä kärryt vaativat pientä fiksausta, mutta muuten selvittiin erittäin vähin vaurioin. Onni siis oli mukana taas tässä onnettomuudessa tai sitten se rakas suojelusenkelini, joka on usein minut pinteestä pelastanut aiemminkin. Kiitos siitä. Taas.

Torstaina (19.9.) käytiin sitten vaan pieni lenkki koirien ja ponin kanssa kimpassa. Tarkoitus oli hieroa Korppu, mutta kun vuolin ensin kavioita aika kauan, niin poni ei enää jaksanut seisoskella, joten jätettiin hieronta ja lähdettiin lenkille. Ihan normaalille vaikutti herra hevoinen, minä liikuin buranan voimalla lähinnä ja silti teki tiukkaa.

Perjantaina (20.9.) lähdettiin sitten kokeilemaan, mitä poni sanoo kärryistä äksidentin jälkeen. En toki olettanut sen olevan niistä sen enempää moksiskaan, kun ei ole ollut aiemminkaan, eikä ollut silloin kotiin ajellessakaan. Eikä ollutkaan. Rauhassa kipiteltiin eteenpäin, kunnes hölkkäpätkän jälkeen käyntiin hiljennellessä alkoi vasemmasta pyörästä kuulua kovaa ääntä. Ajeltiin vielä hetki, mutta pakko oli kääntyä takaisin, kun ääni vain paheni. Tallin isäntä oli sitä mieltä, että laakerit menneet eli korjaukseen taitaa lähteä molemmat pyörät kerralla.

Lauantaina (21.9.) alkoi oma oloni olla jo aika hyvä, vaikka buranan avulla vieläkin toimin. Tallille siis ja ponille vermeet niskaan eli tällä kertaa satula. Edellisestä ratsastuksesta olikin jo mennyt aikaa reilu viikko. Hieman kömpelösti kipusin kyytiin, mutta muuten ei ollut ongelmia. Poni oli rento ja reipas ja harjoiteltiin käpsyttelyn lomassa myös hiukan väistöjä ja ravinostoja. Poni yllätti tätiratsastajan ihan kunnolla, kun väistöt sujuivat kuin vettä vaan lähes ajatuksen voimalla. Ei ne nyt virheettömiä olleet, ei lähelläkään, mutta se väisti eli siirtyi selkeästi sivuttaissuunnassa. Niin hieno poni. 

Koirien kanssa käytiin illalla vielä juuri ennen pimeän tuloa lenkillä. Oli asiaa Citymarkettiin, joten käytettiin tilaisuus hyväksi ja lenkkeiltiin siellä. Tunnin lenkki ehdittiin ennen kuin pimeä laskeutui. 

Ei mitenkään erityisen turvallinen tuo korvahuppu. Poni kun ravistaa niin lähtee sekä huppu, että suitset. Ei kiva.

Sunnuntaina (22.9.) tehtiin pitkä kävelylenkki koirien ja ponin kanssa, kun oma jalkani alkaa viimein olla siinä kunnossa, että pystyy. Kyllä se alkoi loppumatkasta hiukan ilmoitella itsestään, mutta ihan silti vielä kävellä pystyi. Ihan luksusta, kun pahimmillaan varttikin oli liikaa ja nyt meni melkein kaksi tuntia ihan tuosta vaan. Huippua. Täytyy yrittää uskaltaa taas lenkkeillä enemmän, kun aika hyvin olen oppinut varomaan ettei kipeydy. Varsinkin nyt kun se on ollut jo pitkään parempi, enkä halua sitä kipua takaisin. Mutta tästä se taas lähtee. Ensi viikonloppua odotellessa.

Köhää, hiljaiseloa ja hankintoja

Sunnuntaina (1.9.) käytiin kuin käytiinkin maastolenkillä ratsain. Ja kuten epäilinkin, poni oli varsin rauhallinen, suorastaan laiska. Yskiskelikin heti lenkin jälkeen aika reippaasti, vaikka ei edes käyty pitkällä. Onhan tuo heinäkin kyllä hiukan pölyistä, mutta kuitenkin. Ei ole kyllä ihan normaalikunnossa poni, vaikkei se mikään liitokavio ole muutenkaan.

Maanantaina (2.9.) käytiin sitten vain rauhallisella talutuslenkillä koirien kanssa. Ihan tuli hiki silti Korpulle, kun on jo tuota karvaa aika tavalla kasvattanut. Yskiskeli taas hiukan, mutta vaikutti muuten kyllä ihan normaalillta.

Saatiin myös viimein kärjestä vahvistetut Flexit kokeiluun. Suomen posti on taas niitä kuljetellut pitkin kyliä, joten ei päästy viikonloppuna kokeilemaan, vaikka pikana oli laitettu viime viikolla matkaan. No, onneksi nyt kuitenkin vihdoin perillä. Perillä oli myös uusi loimi Korpulle. Pakko oli tilata, vaikkei loimia käytetäkään säännöllisesti, mutta koska liila ja 70% halvennuksessa. Normaali hinta 129,- nyt alle 50,-.

Tiistaina (3.9.) käytiin sitten kärryttelemässä, kun ei poniini kipeältäkään vaikuttanut köhimisestään huolimatta. Tehtiin ihan reipastahtinen 7 km lenkki. Ravia ja pari laukkapätkää. Käveltiinkin toki, mutta vähemmän kuin yleensä. Poni oli taas ihan mukavan reipas, mihin varmastikin vaikutti kunnon tossut edessäkin. Tai onhan siellä kunnon tossut ollut, viimeiset pari viikkoa Scootit, muttei niin mukavat. Alkumatkasta köhi hiukan ja lenkin jälkeen. Tallilla kuuntelin ponia purkaessa tallikaverin hevosen köhimistä, joka kuulosti tosi pahalta. Oli ollut kuumeinenkin. Joku virus siis selkeästi, kun muutama muukin hevonen tallilla on köhähdellyt.

Keskiviikkona (4.9.) yski sitten jo Kamburkin ihan reippaasti jo laitumella, joten en sitten tehnyt sen kanssa mitään. Parempi katsoa kuin katua, vaikkei se kipeältä muuten vaikuttanutkaan.

Torstaina (5.9.) käytiin kuitenkin hiukan lenkkeilemässä. Tallikaveri myi omia koppiksiaan ja koska Korppu oikeasti tarvitsee kevyemmät ja paremmin painoitetut kärryt, oltiin sovittu koeajo. Omista vanhoista minä tykkään kyllä, mutta ne ei vaan ponille sovi. Menee jumiin, kun ovat niin etupainoiset. No, googlettelin ja kyselin ja yskivän mutta muuten terveen hevosen kanssa kannattaa ja pitääkin kävellä. Hikiliikunta ei suositeltavaa. Lähinnä siis hengästymistä vältettävä. Joten ponille kärryt perään ja pienelle kävelylle peltoa kiertävälle tielle (n.1,5km). Muutama askel kokeiltiin hölkätäkin. Kärryt todettiin varsin käyttökelpoisiksi, itseasiassa parhaat mitkä tuolla on perässä olleet, vaikka ovat vanhat ja ruosteiset. Hyvät niistä tulee, kun hiukan fiksaa. 

Kärryttelyn päätteeksi purettiin vermeet ja otettiin koirat matkaan ja käytiin vielä pienellä kävelyllä. Kovasti tuntui olevan virtaa ponilla, hölkkäillyt vaan olisi. Eikä edes yskinyt paljoa.

Perjantaina (6.9.) ja lauantaina (7.9.) käytiin selästä selästä käsin kävelemässä pienet lenkit. Perjantaina köhi kerran 2,4 km matkalla, lauantaina ei kertaakaan 3,5 km lenkillä. Ehkä voi jo huokaista.

Koirien kanssa käytiin illalla lenkillä kaupalta. Ihana kesäinen keli kun oli. Pääsivät vielä uimaankin ja muutenkin saivat taas vaihteeksi ihan rauhassa nuuskutella. Reilu tunti vierähti mukavasti. 

Sunnuntaina (8.9.) oli Pyölillä seuramme järjestämä Minna Tallbergin luento hevosen oppimisesta ja siellä meni taas mukavasti koko päivä. Ei mitään uutta ja mullistavaa, ihan samaa tuttua juttua, minkä jo koirien kanssa olen oppinut ja mitä Korpunkin kanssa ollaan toteutettu. Ja olenhan Minnan luennolla ollut ennenkin. Tykkään kyllä kovasti, kun Minna on niin ihanan innostunut ja rönsyilevä luennoitsija. Nytkin meni reilusti suunniteltua pidempään. Kotoa lähdin aamulla ennen kymmentä ja takaisin olin viiden aikaan. Samantien vaan koirat kyytiin ja tallille. Käytiin koko porukalla heittämässä pieni lenkki. Tuli ihan tarpeeseen, rentoutti mukavasti. Loppuilta menikin löysäillessä. Edes ruokaa en viitsinyt vääntää.

Maanantaina (9.9.) käytiin testaamassa kärryjä hiukan paremmin, vaikka olinkin ne jo ilmoittanut ostavani. Tehtiin neljän kilometrin lenkki ja otettiin pieni hölkkäpätkäkin. Alussa köhähteli taas kerran ja pari pientä köhähdystä kuului hölkätessä. Jaksoi kuitenkin hyvin ja liikkui ihan mielellään. Kävelykuuri ja muutenkin kevyempi liikunta näyttää nyt kuitenkin jatkuvan. 

Tiistaina (10.9.) käytiin sama lenkki ratsain. Poni ei köhinyt lainkaan. Lenkin jälkeen piehtaroidessa köhi kyllä sitten ihan kunnolla, mutta maa pölyää, joten ei kai ihmekään. Kesän viimeisiä hellepäiviä viedään. Tänään vielä tosiaankin lämmintä, huomisesta jo luvattu syyskelejä. Vaan jo kai on aikakin. Kärrytkin on tänään maksettu, joten nyt vaan kovaa ajoa.

Keskiviikko (11.9.) oli sadepäivä, enkä mennyt tallille ollenkaan. Koskahan viimeksi olen pitänyt tallivapaan? En nyt ihan muista.. Käytiin koirien kanssa vähän asioilla ja sateiden välissä vähän lenkilläkin. Valmistaudun talveen ja kävin ostamassa ladattavan otsalampun. Mukavan rento ilta vaihteeksi.

Torstaina (12.9.) tallin ryhmässä ilmoitettiin, että hevoset siirtyvät tänään tarhoihin. Meillähän se ei muuten aiheuta vielä muutoksia, kun ovat pihattolaitumella olleet koko kesän, mutta laumamuutoksia se nyt taas toi mukanaan. Poniini muutti siis talliasukiksi ja pihattoon muuttaisi juuri tallille muuttanut uusi suokkiruuna, joka on parisen viikkoa ollut yksin laidunlohkollaan. Me Korpun kanssa lähdettiin kuitenkin heittämään pieni kärrylenkki, kun uusi ruunakin lähti juuri lenkille. Ajattelin, että ehditään, muttei sitten ehdittykään. Siellä se siis jo oli, kun palattiin lenkiltä. Ei Korppu onneksi ottanut nokkiinsa. Kerran juoksivat ympäri laidunta ja sen jälkeen vanha lauma lyöttäytyi yksiin ja uusi vetäytyi ihan toiseen päähän laidunta. 

Kakkalapio asennettu paikalleen

Perjantaina (13.9.) otettiin varman päälle ja lähdettiin vaan talutuslenkille koirien kanssa. Halusin nähdä, miten on laumamuutos vähän "salaa" toteutettuna vaikuttanut poniin. Pihatolla oli hiukan levoton tilanne. Uutta ajettiin kokoajan kauemmaksi vahvan ic-ruunan toimesta ja kovasti oli juostu aidan viertä, kun siihen ihan oli jo ura muotoutunut. Herkkä suokki juoksi juoksemistaan, eikä osannut rauhoittua tai sitten se vetäytyi perimmäiseen nurkkaan levähtämään. Kambur ja uusi paras ystävä eivät näyttäneet välittävän, mutta aika vauhdilla tuli Korppu kuitenkin huudosta luo ja lähti mukaan varsin mielellään. Lenkillä se oli ihan oma itsensä, ehkä normaalia kuuliaisempi taas vaihteeksi kyllä. Toivotaan, että suokki sopeutuu ja ic lakkaa jahtaamasta, vaan aika sen näyttää. Näillä nyt kuitenkin mennään, kun muutakaan ei voi.