lauantai 14. syyskuuta 2019

Köhää, hiljaiseloa ja hankintoja

Sunnuntaina (1.9.) käytiin kuin käytiinkin maastolenkillä ratsain. Ja kuten epäilinkin, poni oli varsin rauhallinen, suorastaan laiska. Yskiskelikin heti lenkin jälkeen aika reippaasti, vaikka ei edes käyty pitkällä. Onhan tuo heinäkin kyllä hiukan pölyistä, mutta kuitenkin. Ei ole kyllä ihan normaalikunnossa poni, vaikkei se mikään liitokavio ole muutenkaan.

Maanantaina (2.9.) käytiin sitten vain rauhallisella talutuslenkillä koirien kanssa. Ihan tuli hiki silti Korpulle, kun on jo tuota karvaa aika tavalla kasvattanut. Yskiskeli taas hiukan, mutta vaikutti muuten kyllä ihan normaalillta.

Saatiin myös viimein kärjestä vahvistetut Flexit kokeiluun. Suomen posti on taas niitä kuljetellut pitkin kyliä, joten ei päästy viikonloppuna kokeilemaan, vaikka pikana oli laitettu viime viikolla matkaan. No, onneksi nyt kuitenkin vihdoin perillä. Perillä oli myös uusi loimi Korpulle. Pakko oli tilata, vaikkei loimia käytetäkään säännöllisesti, mutta koska liila ja 70% halvennuksessa. Normaali hinta 129,- nyt alle 50,-.




Tiistaina (3.9.) käytiin sitten kärryttelemässä, kun ei poniini kipeältäkään vaikuttanut köhimisestään huolimatta. Tehtiin ihan reipastahtinen 7 km lenkki. Ravia ja pari laukkapätkää. Käveltiinkin toki, mutta vähemmän kuin yleensä. Poni oli taas ihan mukavan reipas, mihin varmastikin vaikutti kunnon tossut edessäkin. Tai onhan siellä kunnon tossut ollut, viimeiset pari viikkoa Scootit, muttei niin mukavat. Alkumatkasta köhi hiukan ja lenkin jälkeen. Tallilla kuuntelin ponia purkaessa tallikaverin hevosen köhimistä, joka kuulosti tosi pahalta. Oli ollut kuumeinenkin. Joku virus siis selkeästi, kun muutama muukin hevonen tallilla on köhähdellyt.

Keskiviikkona (4.9.) yski sitten jo Kamburkin ihan reippaasti jo laitumella, joten en sitten tehnyt sen kanssa mitään. Parempi katsoa kuin katua, vaikkei se kipeältä muuten vaikuttanutkaan.




Torstaina (5.9.) käytiin kuitenkin hiukan lenkkeilemässä. Tallikaveri myi omia koppiksiaan ja koska Korppu oikeasti tarvitsee kevyemmät ja paremmin painoitetut kärryt, oltiin sovittu koeajo. Omista vanhoista minä tykkään kyllä, mutta ne ei vaan ponille sovi. Menee jumiin, kun ovat niin etupainoiset. No, googlettelin ja kyselin ja yskivän mutta muuten terveen hevosen kanssa kannattaa ja pitääkin kävellä. Hikiliikunta ei suositeltavaa. Lähinnä siis hengästymistä vältettävä. Joten ponille kärryt perään ja pienelle kävelylle peltoa kiertävälle tielle (n.1,5km). Muutama askel kokeiltiin hölkätäkin. Kärryt todettiin varsin käyttökelpoisiksi, itseasiassa parhaat mitkä tuolla on perässä olleet, vaikka ovat vanhat ja ruosteiset. Hyvät niistä tulee, kun hiukan fiksaa. 

Kärryttelyn päätteeksi purettiin vermeet ja otettiin koirat matkaan ja käytiin vielä pienellä kävelyllä. Kovasti tuntui olevan virtaa ponilla, hölkkäillyt vaan olisi. Eikä edes yskinyt paljoa.




Perjantaina (6.9.) ja lauantaina (7.9.) käytiin selästä selästä käsin kävelemässä pienet lenkit. Perjantaina köhi kerran 2,4 km matkalla, lauantaina ei kertaakaan 3,5 km lenkillä. Ehkä voi jo huokaista.

Koirien kanssa käytiin illalla lenkillä kaupalta. Ihana kesäinen keli kun oli. Pääsivät vielä uimaankin ja muutenkin saivat taas vaihteeksi ihan rauhassa nuuskutella. Reilu tunti vierähti mukavasti. 

Sunnuntaina (8.9.) oli Pyölillä seuramme järjestämä Minna Tallbergin luento hevosen oppimisesta ja siellä meni taas mukavasti koko päivä. Ei mitään uutta ja mullistavaa, ihan samaa tuttua juttua, minkä jo koirien kanssa olen oppinut ja mitä Korpunkin kanssa ollaan toteutettu. Ja olenhan Minnan luennolla ollut ennenkin. Tykkään kyllä kovasti, kun Minna on niin ihanan innostunut ja rönsyilevä luennoitsija. Nytkin meni reilusti suunniteltua pidempään. Kotoa lähdin aamulla ennen kymmentä ja takaisin olin viiden aikaan. Samantien vaan koirat kyytiin ja tallille. Käytiin koko porukalla heittämässä pieni lenkki. Tuli ihan tarpeeseen, rentoutti mukavasti. Loppuilta menikin löysäillessä. Edes ruokaa en viitsinyt vääntää.




Maanantaina (9.9.) käytiin testaamassa kärryjä hiukan paremmin, vaikka olinkin ne jo ilmoittanut ostavani. Tehtiin neljän kilometrin lenkki ja otettiin pieni hölkkäpätkäkin. Alussa köhähteli taas kerran ja pari pientä köhähdystä kuului hölkätessä. Jaksoi kuitenkin hyvin ja liikkui ihan mielellään. Kävelykuuri ja muutenkin kevyempi liikunta näyttää nyt kuitenkin jatkuvan. 

Tiistaina (10.9.) käytiin sama lenkki ratsain. Poni ei köhinyt lainkaan. Lenkin jälkeen piehtaroidessa köhi kyllä sitten ihan kunnolla, mutta maa pölyää, joten ei kai ihmekään. Kesän viimeisiä hellepäiviä viedään. Tänään vielä tosiaankin lämmintä, huomisesta jo luvattu syyskelejä. Vaan jo kai on aikakin. Kärrytkin on tänään maksettu, joten nyt vaan kovaa ajoa.

Keskiviikko (11.9.) oli sadepäivä, enkä mennyt tallille ollenkaan. Koskahan viimeksi olen pitänyt tallivapaan? En nyt ihan muista.. Käytiin koirien kanssa vähän asioilla ja sateiden välissä vähän lenkilläkin. Valmistaudun talveen ja kävin ostamassa ladattavan otsalampun. Mukavan rento ilta vaihteeksi.




Torstaina (12.9.) tallin ryhmässä ilmoitettiin, että hevoset siirtyvät tänään tarhoihin. Meillähän se ei muuten aiheuta vielä muutoksia, kun ovat pihattolaitumella olleet koko kesän, mutta laumamuutoksia se nyt taas toi mukanaan. Poniini muutti siis talliasukiksi ja pihattoon muuttaisi juuri tallille muuttanut uusi suokkiruuna, joka on parisen viikkoa ollut yksin laidunlohkollaan. Me Korpun kanssa lähdettiin kuitenkin heittämään pieni kärrylenkki, kun uusi ruunakin lähti juuri lenkille. Ajattelin, että ehditään, muttei sitten ehdittykään. Siellä se siis jo oli, kun palattiin lenkiltä. Ei Korppu onneksi ottanut nokkiinsa. Kerran juoksivat ympäri laidunta ja sen jälkeen vanha lauma lyöttäytyi yksiin ja uusi vetäytyi ihan toiseen päähän laidunta. 


Kakkalapio asennettu paikalleen

Perjantaina (13.9.) otettiin varman päälle ja lähdettiin vaan talutuslenkille koirien kanssa. Halusin nähdä, miten on laumamuutos vähän "salaa" toteutettuna vaikuttanut poniin. Pihatolla oli hiukan levoton tilanne. Uutta ajettiin kokoajan kauemmaksi vahvan ic-ruunan toimesta ja kovasti oli juostu aidan viertä, kun siihen ihan oli jo ura muotoutunut. Herkkä suokki juoksi juoksemistaan, eikä osannut rauhoittua tai sitten se vetäytyi perimmäiseen nurkkaan levähtämään. Kambur ja uusi paras ystävä eivät näyttäneet välittävän, mutta aika vauhdilla tuli Korppu kuitenkin huudosta luo ja lähti mukaan varsin mielellään. Lenkillä se oli ihan oma itsensä, ehkä normaalia kuuliaisempi taas vaihteeksi kyllä. Toivotaan, että suokki sopeutuu ja ic lakkaa jahtaamasta, vaan aika sen näyttää. Näillä nyt kuitenkin mennään, kun muutakaan ei voi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti