torstai 31. elokuuta 2017

Kesälomapäiväkirja vol2 osa1

26.8. lauantai

Oikeasti kesäloma alkaa vasta tiistaina, mutta yksi (työ)päivä sinne tai tänne, ei suurta mutkaa tee, joten kesälomapäiväkirja alkaa nyt tästä. Koska asiaa. Tai vaikka ei olisikaan.

Päivällä koirien kanssa kirkolla lenkillä. Epävakainen sää, aamusta satoi ihan kunnolla, mutta lenkkeilysään suhteen kävi säkä. Auton jätin Apsille ja siitä lähtiessä heitti muutaman pisaran vettä, mutta siihen jäi ja aurinko paisteli ihan koko lenkin ajan. Kotiin kun pääsin, niin johan taas satoi ihan kunnolla.




Ponit kävivät vuorostaan lenkillä myöhemmin. Ensin saivat (vai joutuivat?) juosta kentällä hetken irtona, kunnes nappasin narun päähän ja lähdettiin kylille. Lenkkiin mahtui säätä laidasta laitaan, suurimmaksi osaksi kuitenkin aurinko paistoi. Hyvä säkä siis tämänkin lenkin suhteen.






27.8. sunnuntai

Tallilla taas kului tämäkin päivä aika tarkkaan. Ajoissa olin olevinani liikkeellä, jotta kotiinkin pääsisi ajoissa, mutta hupsista vaan ja yht'äkkiä olikin jo ilta.

Ljúfur kävi pienellä ohjasajolenkillä koirien kanssa. Ljúfur on ollut tosi säpsy ja hermostunut jo jonkin aikaa, johtuen todennäköisesti linnunmetsästyksen aiheuttamista äänistä ympäristössä. Sehän siis pelkää ampumista ja muitakin kovia ja yllättäviä ääniä helposti. Nyt kuitenkin ihan rennon oloinen keveri jo hoidettaessa, kuten eilenkin. Ja lenkkikin meni rennoissa tunnelissa, jopa hiukan liian rennoissa. Vaan eipä tarvinut kuskinkaan kiihdytellä.




Kamburilla oli ratsutreenipäivä. Eipä olla taas aikoihin oikein tähän perehdyttykään, mutta nyt olisi vähän ajatus lomalla ottaa taas pieni aktiivipätkä tätäkin puolta, jonka jälkeen saa taas jäädä hautumaan. Kamat siis niskaan ja kentälle. Ensin maasta käsin ohjaten muutama kierros, jonka jälkeen kyytiin. Tehtiin pysähdys aina kulmaan, palkka, käännös ja matka jatkui seuraavaan kulmaan. Vasemmalle kolmisen kierrosta ja niin hieno poni. Rento ja keskittynyt. Oikeaan kierrokseen kun käännyttiin, niin alkoivat ongelmat. Poni jännittyi, eikä halunnut enää liikkua. Puoli kierrosta yritettiin, kunnes vaihdoin suuntaa, sain onnistuneen pätkän, jonka jälkeen tulin selästä alas. Maasta käsin sama reaktio, joten syy ei ollut kuskissa, kuten ensin ajattelin, vaan jossain muussa. Lopetettiin ja tutkittiin tilanne eli onko jossain jotain jumeja tai muuta. Ei löytynyt muuta kuin ötökän puremia. Ehkä niistä joku pahassa paikassa, mene ja tiedä sitten. Turhaa on kuitenkin tuossa mielentilassa mitään tehdä.




28.8. maanantai

Rankka työpäivä, joten illan otin rennosti. Tallille kuitenkin raahauduin. Ajatus oli ensin käydä vain Ljúfur hoitamassa, mutta innostuin kuitenkin vähän muuhunkin, kun piristyin. Pyörittiin kentällä hetki ihan ratsain pitkästä aikaa. Poni oli jännittynyt ja valmiina ryntäämään maata kiertävälle radalle, mutta kuitenkin ihan ok ratsastaa. Kuulostaa ehkä hullulta, muttei oikeastaan ole sitä. Yleensähän se on ratsastaja, joka aiheuttaa moisen ja silloin joka ainoa pienikin liike selässä saa aikaan paniikin ja syöksy-yrityksen. Nyt selässä sai tehdä mitä halusi, käyttää pohkeitakin normaalisti, mutta kaikki muu oli jännää. Rentoutui kuitenkin pätkittäin ihan hyvin, mutta aina vain hetkeksi, kunnes taas tapahtui jotain. Ihan hyvä mieli kuitenkin jäi.




29.8. tiistai

Kouvolassa meni lähes koko päivä, joten aika lailla minimissä oli tämän päivän puuhat elukoiden kanssa. Koirat kävi takametsässä vähän pyörähtämässä ja juoksivat lelujen kanssa pihalla, mutta lenkille eivät päässeet.

Ljúfurilla oli vapaapäivä, kuten suunnitelman mukaan pitikin, mutta Kambur hiukan puuhasi taas ratsujuttuja. Kentällä pyörittiin vermeet niskassa tovi. Ensin juoksutus, molempiin suuntiin muutama kierros. Meni hyvin. Sitten maasta ohjausta samalla kaavalla kuin viimeksi selästä, sekä kiemurauraa. Nämäkin sujuivat ilman mitään stressiä tai protestointia. Mikä sitten olikin huonosti viimeksi, ei ollut sitä enää. Tehtiin vielä pihassa selkäännousuja muutama ja käytiin kipittelemässä pieni talutuslenkki vermeet selässä. Hyvä treeni.


Puhdas poniini suihkun jälkeen päivänä eräänä.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kuvavälähdyksiä

Poikain kanssa kylillä haistelemassa saaristomarkkinoiden tunnelmia.

Niin upeasti kukkivat kanervat. Harmi ettei kännykällä ihan saanut väriloistoa vangittua.

Turun uhrien muistolle...

Reipas lenkkeilijä


Ponipojat on saaneet kourallisen kuivaa aina lähtiessäni, ihan vaan totuttelua varten, kun kohta on laidunkausi taas lusittu. Muuten ne ei kyllä ylimääräistä apetta vielä tarvitse.

Teinihirviö on taas palautunut omaksi kiltiksi itsekseen. Tässä vielä angstipäivä. Tossuja pukiessa jalka ei noussut kun olisi pitänyt, mutta nousi kyllä kun ei olisi pitänyt. Lenkillä keskusteltiin ihan kyllästymiseen asti oikeasta paikasta ja käytöksestä. Kun tyyppi nyt vaan päätti, ettei akkaa tarvitse kuunnella jos ei haluu.



Issimobiili lähes lähtövalmiina, päävehkeet vaan puuttuu. Vesisateessa heitettiin tunnin lenkki ja känkkäraänkkä oli kadonnut. Ei siis hirttänyt kaasu kiinni ja jarrut toimi pelkällä ajatuksella, vaikka viimeaikoina on kummankin asian kanssa ollut hiukan ongelmia. Kyllä se vaan halutessaan osaa.


Hiukan elävää kuvaakin ajosta ja irtojuoksutuksesta. Korpun irrottelut nyt yleensäkin on pahimmillaan juuri tuota luokkaa eli ei haittaa edes kärrytellessä, vaikka mopo on välillä meinannut lähteä käsistä. Rauhallinen kaveri.


Eilen kirkolla lenkillä. Aurinkokin paisteli ajoittain. Peikkoa ei poseeraaminen jaksanut kiinnostaa ja sen kyllä huomaa.



Iltalenkkiin mahtui auringon lisäksi myös sadetta ja hurjaa tuulta.

lauantai 19. elokuuta 2017

Hups!

Pimeys iltaisin hiipii jo uhkaavan aikaisin. Kohta ei enää ehdi viikolla valoisan aikaan oikein yhtään mitään. Vielä onneksi ehtii koko laumankin liikuttaa ja/tai treenata iltaisin. Harmi vain, että pientä taukoa on pukannut väkisinkin, kun en ole kyennyt.

Ljúfurhan on ollut varsin rento maastoilukaveri jo jonkin aikaa. Tai siis oli. Viime maastoreissulla vajaa pari viikkoa sitten sattui äksidentti. Oltiin painatettu aika haipakkaa lähes koko matka, kun tiet oli juuri lanattu ja siis pehmeitä. Tallitiellä pitkin ohjin puolinukuksissa löntysteltiin kotiinpäin. Uudet jalustimet oli testissä ja hihnat liian pitkät. Jalustin tippui ja sitä pyydystäessäni Luippikselle iski paniikki ja akka tantereeseen. Sattui. Selkään takaisin pääsin kyllä ja palaamaan tallille ratsain, mutta enää ei ollut rennosta ponista tietoakaan. Harmittaa. Itsellä on eilen ollut ensimmäinen kivuton päivä, joten paljoa ei olla tehty. Kerran olen tapahtuman jälkeen selkään kiivennyt ja poni oli kireä kuin viulun kieli. Sitten tuli omaan toipumiseen takapakkia ja nyt ollaan lähinnä juoksuteltu kentällä ja tehty talutuslenkkejä hitaassa temmossa.


Uudet töppöset testissä ja muuta mukavaa.

Kamburin ajolenkkejä on pidennetty pikku hiljaa ja vauhtiakin on lisätty. Nyt toki silläkin viikon tauko, kun kärryssä istuminen kuoppaisella tiellä ei ole oikein houkutellut. Eilen tehtiin jo ihan hyvän mittainen lenkki, Trackerin mittausten mukaan 7,7 km. Kävellen toki taittui matka nytkin suurimmaksi osaksi, mutta ihan hyvänmittaisia hölkkäpätkiäkin mahtui mukaan. Varsinkin väsyessään vaihtaa helposti laukalle ja sen jälkeen tulee sitten jo passit ja töltit ja muutkin, kun yritän hidastaa takaisin raville. Hiukan on hitaat jarrut vieläkin, mutta paranee koko ajan. Parhaiten hidastaa ehdottamasti pelkällä äänellä, mutta siihenhän se on opetettukin. Lenkki meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka matkaan sisältyi pieni pätkä ihan vierastakin maastoa. Ainoastaan lenkillä vastaan juoksevat lenkkeilijät olivat epäilyttäviä ja nekin vain siihen asti, kunnes aukaisivat suunsa ja paljastuivat ihmisiksi. Sitten taas matka jatkui rennosti pää alhaalla päristellen, vaikka hetkeä aikaisemmin poni oli ollut valmis pakenemaan henkensä edestä. Onneksi se on kuitenkin varsin hidas liikkeissään ja palautuu nopeasti säikähdyksistä.


Lenkin ja suihkun jälkeen on hyvä ottaa kurakuorrutus.

Koirat on lähinnä lenkkeilleet ponien kanssa, milloin kummankin. Omasta huonosta kunnostani johtuen olen joutunut yhdistelemään hieman normaalia enemmän, koska yksi lenkki päivässä on ollut ehdoton maksimi ja sekin varsin hitaasti edeten. Pientä extremeä on mahtunut näihinkin reissuihin mukaan. Kerran kun oltiin tulossa Kamburin ja koirien kanssa pellon laitaa metsäpolkua pitkin, näin pellolla kohti metsää kirmaamassa hirviemon kahden vasansa kanssa. Koirat kiireesti kiinni ja parkkiin polulle. Hurjalla rytinällä juoksivat hirvet suoraan kohti ja kanttasivat viimemetreillä muutaman metrin päästä polun yli metsään. Koirat kävivät vähän kuumana, mutta varsa oli lähinnä uteliaan kiinnostunut. Hetken päästä laskin koirat taas irti ja pienen lenkin ne heittivät hirvien jälkiä pitkin, mutta koska kummaltakaan ei riistaviettiä löydy, menettivät ne hetkessä mielenkiintonsa moisiin otuksiin. Korppukin keskittyi hampsimaan evästä polun varresta.


Hetki hirvien kohtaamisen jälkeen

Mitä sitten muuta? Ratsujuttuja ei Kamburin kanssa ole nyt hetkeen harjoiteltu. Pientä selkäännousutreeniä kerran tällä viikolla tallin pihalla. Juoksutusta ollaan siis harrastettu jonkin verran. Kambur myös hyppäsi kerran pientä estettä samalla. Ei mennyt niin hyvin kuin yleensä, mutta tulihan tehtyä. Vapaitakin on kertynyt jonkin verran suunniteltua enemmän, mutta elämä on. Ehkä tästä jo pikku hiljaa päästään normaaliin rytmiin. Lomaa odotellessa olisi vielä viikon verran jaksettava ahertaa..

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Rennompaa menoa

Kun viime viikko oli Kamburilla aktiivinen, niin tämä viikko ei ole sitä ollut. Olen tehnyt jonkinlaisen viikkosuunnitelman, jotta saan molemmat ponit liikkumaan kunnolla viisi kertaa viikossa, mutta ehdin kuitenkin muutakin. Tämän suunnitelman mukaan mentiin alkuviikko, mutta koska elämä nyt ei aina mene kuten suunnittelee, loppuviikosta tuli muutoksia kuvioihin.

Tiistaina käytiin ajolenkillä. Puolessa matkassa jäätiin juttelemaan hetkeksi ja annoin Korpun syödä sen aikaa. Itse kömmin pois kärryistä istuskelemasta. Kotimatka taittui pihattokaverin peesissä tai edellä, koska peesissä olo oli hiukan hankalaa Kamburin nopeamman tahdin vuoksi. Laitumelle palattiin taas ratsain.




Keskiviikkona Kambur pääsi koirien kanssa lenkille. Aikaa kului, vaikka lenkin pituus ei päätä huimannut. Minulla vaan jalka kiukutteli, joten hidasta oli kulku. Kyseisestä syystä ajattelin ratsastaa taas laitumelle, vaikka en yleensä peräkkäisinä päivinä niin tee tai muutenkaan paria kertaa enempää viikossa. Vaan varsa päätti toisin. Se oli sen verran stressaantunut, kun oli jo muutenkin ollut huonolla tuulella ja vielä oli kaikkea hässäkkää siinä samaan aikaan, että päätin tulla aika pikaisesti alas. Enhän halua missään nimessä yhdistää vahingossakaan moista mielentilaa ratsujuttuihin, enkä nyt muutenkaan halunnut alkaa vääntämään varsan kanssa asioista, mitä se ei vielä oikeasti edes osaa.


Viime sunnuntaina lenkillä moottoritien varressa.

Päätin sitten antaa Kamburille vähän lomaa ihmisen kanssa puuhailusta, kun se selkeästi oli sitä vaille. Onhan se vielä kovin nuori ja aika aktiivisesti viimeaikoina harrastanut. Viimeksi se on lomaillut enemmän kuin yhden päivän putkeen vissiinkin laidunkauden ensimmäisellä viikolla. Loppuviikko meni sillä sitten ihan vain laiduntaen. Tänään harjasin sen ja mittasin säkäkorkeudeksi 140cm (tai saattoi olla joku milli päälle), kun tallilla oli ihan kunnon säkämitta käytettävissä. Pienesti puuhailtiin kentällä irtona ja taas sai varsa palata laitumelle. Pieni lomailu on ilmeisesti tehnyt hyvää, koska asenne oli taas tänään ihan kohdillaan.




Ljúfur on liikkunut tällä viikolla suunnitelmien mukaan. Kaksi kertaa ollaan lenkkeilty koirien kanssa ja muut kerrat sitten muuten. Kerran käytiin ohjasajolenkillä ja Ljúfur oli ihan mahdoton. Tiedä sitten mistä taas johtui, mutta se oli jo varsin säpsy laitettaessa ja vaikka liikkeelle lähdettiin ihan rennoissa tunnelmissa, ei pysähtyminen eikä varsinkaan paikallaan seisominen onnistunut taas oikein ollenkaan. Siitä sitten väännettiin ihan kunnolla. Seuraavana päivänä kiipesin selkään ja vaikka alla olisi voinut olla varsin virtaisa poni edellisen päivän väännön jäljiltä, ei ollut kuitenkaan kuin oikein rento poni taasen. Kovaa mentiin silti, mutta rennosti korvat hörössä.




Tänään oli Luippiksellakin "kenttäpäivä". Juoksuttelin sen vaihteeksi kentällä. Ihan reippaasti ravia ja laukkaa irtona ympyrällä ja kun alkoi väsyä eli pudottaa herkästi töltille niin lopetettiin siihen ja käveltiin loppukäynnit pihapiirissä pyöritellen. Huomenna jos vaikka selkään kiipeäisi. Sain viimein ostettua kauan kaipaamani issikkajalustimet ja niitä pitäisi päästä testaamaan. Jos ihan hurja keli on, täytynee pysytellä kyllä kentällä. Kambur lomailee vielä huomenna. Sitten saa taas kärryt peräänsä ja treenit jatkuu.