Hups!

Pimeys iltaisin hiipii jo uhkaavan aikaisin. Kohta ei enää ehdi viikolla valoisan aikaan oikein yhtään mitään. Vielä onneksi ehtii koko laumankin liikuttaa ja/tai treenata iltaisin. Harmi vain, että pientä taukoa on pukannut väkisinkin, kun en ole kyennyt.

Ljúfurhan on ollut varsin rento maastoilukaveri jo jonkin aikaa. Tai siis oli. Viime maastoreissulla vajaa pari viikkoa sitten sattui äksidentti. Oltiin painatettu aika haipakkaa lähes koko matka, kun tiet oli juuri lanattu ja siis pehmeitä. Tallitiellä pitkin ohjin puolinukuksissa löntysteltiin kotiinpäin. Uudet jalustimet oli testissä ja hihnat liian pitkät. Jalustin tippui ja sitä pyydystäessäni Luippikselle iski paniikki ja akka tantereeseen. Sattui. Selkään takaisin pääsin kyllä ja palaamaan tallille ratsain, mutta enää ei ollut rennosta ponista tietoakaan. Harmittaa. Itsellä on eilen ollut ensimmäinen kivuton päivä, joten paljoa ei olla tehty. Kerran olen tapahtuman jälkeen selkään kiivennyt ja poni oli kireä kuin viulun kieli. Sitten tuli omaan toipumiseen takapakkia ja nyt ollaan lähinnä juoksuteltu kentällä ja tehty talutuslenkkejä hitaassa temmossa.

Uudet töppöset testissä ja muuta mukavaa.

Kamburin ajolenkkejä on pidennetty pikku hiljaa ja vauhtiakin on lisätty. Nyt toki silläkin viikon tauko, kun kärryssä istuminen kuoppaisella tiellä ei ole oikein houkutellut. Eilen tehtiin jo ihan hyvän mittainen lenkki, Trackerin mittausten mukaan 7,7 km. Kävellen toki taittui matka nytkin suurimmaksi osaksi, mutta ihan hyvänmittaisia hölkkäpätkiäkin mahtui mukaan. Varsinkin väsyessään vaihtaa helposti laukalle ja sen jälkeen tulee sitten jo passit ja töltit ja muutkin, kun yritän hidastaa takaisin raville. Hiukan on hitaat jarrut vieläkin, mutta paranee koko ajan. Parhaiten hidastaa ehdottamasti pelkällä äänellä, mutta siihenhän se on opetettukin. Lenkki meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka matkaan sisältyi pieni pätkä ihan vierastakin maastoa. Ainoastaan lenkillä vastaan juoksevat lenkkeilijät olivat epäilyttäviä ja nekin vain siihen asti, kunnes aukaisivat suunsa ja paljastuivat ihmisiksi. Sitten taas matka jatkui rennosti pää alhaalla päristellen, vaikka hetkeä aikaisemmin poni oli ollut valmis pakenemaan henkensä edestä. Onneksi se on kuitenkin varsin hidas liikkeissään ja palautuu nopeasti säikähdyksistä.

Lenkin ja suihkun jälkeen on hyvä ottaa kurakuorrutus.

Koirat on lähinnä lenkkeilleet ponien kanssa, milloin kummankin. Omasta huonosta kunnostani johtuen olen joutunut yhdistelemään hieman normaalia enemmän, koska yksi lenkki päivässä on ollut ehdoton maksimi ja sekin varsin hitaasti edeten. Pientä extremeä on mahtunut näihinkin reissuihin mukaan. Kerran kun oltiin tulossa Kamburin ja koirien kanssa pellon laitaa metsäpolkua pitkin, näin pellolla kohti metsää kirmaamassa hirviemon kahden vasansa kanssa. Koirat kiireesti kiinni ja parkkiin polulle. Hurjalla rytinällä juoksivat hirvet suoraan kohti ja kanttasivat viimemetreillä muutaman metrin päästä polun yli metsään. Koirat kävivät vähän kuumana, mutta varsa oli lähinnä uteliaan kiinnostunut. Hetken päästä laskin koirat taas irti ja pienen lenkin ne heittivät hirvien jälkiä pitkin, mutta koska kummaltakaan ei riistaviettiä löydy, menettivät ne hetkessä mielenkiintonsa moisiin otuksiin. Korppukin keskittyi hampsimaan evästä polun varresta.

Hetki hirvien kohtaamisen jälkeen

Mitä sitten muuta? Ratsujuttuja ei Kamburin kanssa ole nyt hetkeen harjoiteltu. Pientä selkäännousutreeniä kerran tällä viikolla tallin pihalla. Juoksutusta ollaan siis harrastettu jonkin verran. Kambur myös hyppäsi kerran pientä estettä samalla. Ei mennyt niin hyvin kuin yleensä, mutta tulihan tehtyä. Vapaitakin on kertynyt jonkin verran suunniteltua enemmän, mutta elämä on. Ehkä tästä jo pikku hiljaa päästään normaaliin rytmiin. Lomaa odotellessa olisi vielä viikon verran jaksettava ahertaa..