Eilen oli agilitytreenit. Rata oli mukava, muttei ollenkaan ihan helppo. Ensinnäkin kartturi olisi ajoittain kaivannut navigaattoria kun tuppasi eksymään väärälle väylälle. Ja sitten oli ne välistävedot... Eipä olla niitä pitkiin aikoihin treenattukaan. Ja sen kyllä huomasi. Kartturi oli taas kokoajan ihan väärässä paikassa ja ihan myöhässä ja ihan muutenkin sekaisin omien ohjauskuvioidensa kanssa. Noah menee kyllä ihan juuri sinne minne sen ohjaankin... ellei sitten ehdi jo karata suorittamaan esteitä vapaavalintaisessa järjestyksessä :) No, ei se oikeasti sellaista kyllä juurikaan harrasta, mitä nyt välillä hilpasee jonnekin kontaktiesteelle ennen kuin ehdin aata sanoa.
Sen verran jäi harmittamaan välistävetokuvioiden puutteellinen hallinta, että ihan pakko oli tänä aamuna kotona viritellä kolme onnetonta esteentekelettä pihalle, jotta saisi edes jonkinmoista tolkkua kyseiseen kuviokelluntaan. Ehkä me vähän alettiin taas saada jutun juonesta kiinni...
Sen verran jäi harmittamaan välistävetokuvioiden puutteellinen hallinta, että ihan pakko oli tänä aamuna kotona viritellä kolme onnetonta esteentekelettä pihalle, jotta saisi edes jonkinmoista tolkkua kyseiseen kuviokelluntaan. Ehkä me vähän alettiin taas saada jutun juonesta kiinni...
Limpun turvottelu on paljastunut virustartunnaksi eli huima ripulikin oli siitä johtuvaa. Nyt tilanne mahankin kannalta on jo ihan hyvä. Ljufurillakin on tartunta, mutta sen oireet on jääneet onneksi muutamaan löysempään kakkakasaan ja ylenmääräiseen hikoiluun. Se on myös märästä reidestä ja mahanalusesta päätellen makaillut tarhassa parina päivänä. Molemmat ovat myös syöneet selvästi normaalia vähemmän ja ovat olleet tavoistaan poiketen jo hyvinkin aikaisin illalla tarhan portilla päivystämässä sisällepääsyä. Paitsi eilen, jolloin jouduin herroja huutelemaan, vaikka kello oli jo yli normaalin sisällemenoajan. Virustauti taitaa siis olla voitettu.