sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Skorpan kolme vee

Kambur, Korppu, Skorpan, Skorps, tänään kolme vuotta! 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös meidän Kamburilla. Vajaan kahden vuoden vanhana se tuohon tulla tupsahti ja osasi kasvattajan sanoin "nostaa jalat ja kulkea narussa". Nyt se on jo ihan hyväkäytöksinen kärryponi ja ratsun alku ja ollaan me joitain temppujakin opittu. Hitaasti ollaan edetty ja niin tullaan jatkamaankin. Kovasti se on kasvanut sitten ensinäkemän. Nyt näyttäisi alkaneen vahvistua. Tuskin maltan odottaa, että se on aikuinen, niin ihana kuin se tuollaisena keskenkasvuisena onkin.


Skorpan yks vee, kuva kasvattajan sivuilta

Skorpan (ja kaverit) kaks vee (28.5.2016)

Skorpan kolme vee (19.6.2017)

28.5.2016

4.6.2017

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Uusi ystävä

Ponipojat saivat uuden ystävän laidunlaumaansa maanantaina, kun pieni vuoden vanha shettisori liittyi porukkaan. Kovasti kaveri porukkaa kiinnosti, mutta kaikki ottivat varsan varsin hienosti vastaan. Varsa on reipas ja antaa kyllä kaviosta kärkkäästi, jos joku alkaa liikaa ärsyttämään. Muuten varsin seurallinen ja utelias, kuten varsan kuuluukin.


Ensi kohtaaminen, kun muut eivät olleet vielä huomanneet tyyppiä















Tuhto ja Ljúfur keskustelevat siitä, kumman varsa se oikein onkaan 😁 Ei uskoisi, että kyseessä on shettis ja issikka, niin samankokoisilta näyttävät kuvissa. (kuvat Tuuli Jääskeläinen, Pieniä kavioita)

Tässä ottaakin sitten Korppu osumaa (tämäkin kuva Tuuli)

Tässä koko lauma, Viltsu, Tuhto, Kambur, Ljúfur, Braamer (loimitettu), Ossi ja Pena (kuva Tuuli)

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Töihin palailua pätkittäin ja yhdet näyttelyt

Ponien ensimmäinen laidunviikko meni lähinnä koirien kanssa lenkkeillessä ja muutakin harrastaessa. Käytiin kerran hallilla ja siitä samalla sitten lenkillä joen vartta pitkin. Kerran käveltiin Siltikseltä Heinlahden kentälle agilityn möllikisoihin hengaamaan ja tapaamaan tuttuja. Takaisin käveltiin pidemmän kaavan kautta, jotta koirat pääsi uimaan. Yhteensä reissuun kului aikaa noin 2,5 tuntia. 

Viime viikonloppuna oltiin koirien kanssa KORRilla avoimien ovien päivässä hengaamassa, kun ponipoikien laidunkaverit olivat siellä esittelemässä poniagilityä ja tarjoamassa halukkaille myös kärryajelua ja talutusratsastusta. Muutakin kivaa ohjelmaa oli ja paljon tuttuja, joten aika kului mukavasti. Kävelin vielä parin kaverin kanssa samaa matkaa Väksyn sillan kupeeseen koiria uittamaan ja kun auto oli hallin pihalla, tuli lenkille pituutta ihan hyvin. Ja kun autolle kävellessä vielä törmäsin tuttuihin ja jäin suustani kiinni, aikaa kului.

Muutenkin ollaan lenkkeilty taas aika paljon muualla kuin omalla kylällä. Piristää kummasti sekä minun että koirien mieltä.


Kirkolla uimassa

Tämän viikon maanantaina oli ponien hammashoitopäivä. Kiireellä töissä kaikki hommat pakettiin ja suoraan tallille. Vettä satoi ja Ljúfur oli ihan mahdoton. Se on ollut muutenkin nyt laidunkauden alussa hankala saada kiinni, viime vuodesta takaumia varmaan, mutta nyt se oli aivan mahdoton. Ihan paniikissa ja puhisi vaan ja juoksi karkuun, kun näkikin riimun. Kävi kyllä nappaamassa namin kädestä, muttei antanut kiinni. Vein sitten Korpun ensin ja annoin tilanteen rauhoittua.

Korpulla oli piikkejä jonkin verran ja leuan alta löytyi patti, joka todennäköisesti johtuu hampaiden vaihtumisesta. Poskihampaista yksi poistettiin, kun oli hyvin jo irti, muita seurataan vielä. Sudenhammaskaan ei ollut kasvanut edellisestä käynnistä, joten se jätettiin vielä suuhun. Eipä sillä väliä ole, kun niitä kuolaimia ei käytetä.



On se kummallisen näköinen, hevosen maitohammas

Korppu jäi talliin heräämään ja läksin sitten Ljúfuria pyydystämään. Jonka sainkin pienen neuvottelun jälkeen kiinni, kun syöttelin rauhassa aikani ja pikku hiljaa hivutin narun kaulan ympärille. Sillä sitten talutin sen talliin. Riimun laitoin päähän vasta siellä. Yllättävän hyvin se rauhoittui, vaikka oli valmiiksi jo ihan paniikissa. Ljúfurilla ei ollut piikkejä, mutta yksi haljennut hammas löytyi.




Uittomontulla ollaan nyt käyty pari kertaa, kun Kamburkin hyvin menee veteen, kunhan käyttää Ljúfuria "houkutuslintuna". Yksin se ei moiseen ole suostunut, mutta kun seisotin Luippista vedessä, meni Korppukin sinne ihan reippaasti ja sitten olikin ihan kivaa loiskutella vettä. Eilen Kambur menikin sinne jo ihan omatoimisesti niin, että narut olikin hetkessä ihan solmussa, kun en osannut varautua. Siitä selvittiin, kun kumpikaan ei onneksi karkaa, vaikka narusta irti laskeekin. Enkä edes kastunut.






Perjantaina oltiin maastossa, Ljúfur ja kaksi kohtuullisen kookasta suokkia. Alku meni ihan hyvin, vaikka Luippis olikin niin innoissaan, että pidellä sai ihan tosissaan. Vaan muutaman reippaamman pätkän jälkeen, kun käännyttiin kotiinpäin, katosikin laukkapätkällä jarrut ihan kokonaan. Komeasti kaahotti kärkeen ja meni menojaan. Vaati nimittäin hiukan tahtojen taistoa ja raakaa voimaa, jotta sain hiljentämään ennen risteystä. Loppumatkan ravipätkät mentiin tiukassa kontrollissa ja pysyttiin kuin pysyttiinkin peesissä eikä etuiltu, vaikka aikamoista puhinaa kuuluikin ponin etupäästä 😄 




Tänään pääsin sitten viimein testaamaan omat kärryt käytännössä. Kärryt napattiin matkaan mukaan laitumelta tullessa ja ensi töiksemme treenattiin aisojen väliin peruutusta. Sitten valjaat niskaan ja kärryt perään. Hienosti jaksoi seistä paikallaan, vaikka vähän joutui säätämään ja ihan vieras mieskin pyöri siinä apuna. Minua ei sitten vaan lakkaa hämmästyttämästä tuon varsan upea luonne. Se on vaan niin super fiksu tyyppi. Onhan silläkin niitä teiniangstipäiviä ja muutakin kohellusta välillä ja voimakas oma tahtokin heittelee välillä kapuloita rattaisiin, mutta perusluonteeltaan kyllä ihan kymppi plus.

Liikkeelle lähdettiin ohjasajamalla ensin kentälle, missä kyytiin. Mutta koska pehmeä hiekka ja painavat kärryt, hyppäsin lähes heti poiskin, kun poni ei vaan halunnut vetää ja häntä alkoi huiskia siihen malliin, että otti päästä. Ohjasajeltiin sitten tielle ja hetken päästä jo kyytiin, eikä siinä sitten mitään ongelmia enää ollutkaan. Ainoa ongelma tuli kotiin kääntyessä, kun Korppu nyt vaan oli sitä mieltä, ettei se nyt niin tarkkaa voi olla, mistä sitä kääntyy ja hups kärryt olivatkin tien vieressä olevalla kivellä jumissa. No, se oppii kyllä ja tästäkin selvittiin ilman sen suurempaa draamaa.




Peikko käväisi Kotkan näyttelyssä eilen. Hirmuisen kuuma oli ja vaikka minä tykkäsinkin, olihan se koirille aika tuskaista. Oltiin tällä kertaa (liiankin) ajoissa paikalla ja istuskeltiin varjossa odottelemassa kehän alkua. Suurta menestystä ei saavutettu, mutta tällä kertaa Peikko sentään keskittyi minuun, eikä vaan kaikkeen muuhun. Ja oli taas niin super, kun tämä tuomari kopeloikin joka sentin tarkasti, nosteli ja väänsi, eikä Peikon ilme värähtänytkään. Löysällä narulla ihan seisoi paikallaan. Hieno Peikko. Luokassa oli kaksi koiraa ja Peikko jäi toiseksi. Molemmat saivat EH:n, vaikka kehäsihteeri meille sanoikin kehässä ERI. Kotona vasta arvostelusta katsoin, että EH siinä kuitenkin luki. No, ei haittaa. Kiva päivä kuitenkin.


Yleisnäkymää kehän suuntaan sieltä meidän varjopaikasta kuvattuna.

Heti kehän jälkeen Peikko pääsi uimaan. Onni on huippu näyttelypaikka meren rannalla, missä tämän saattoi toteuttaa heti eikä vasta myöhemmin. Hetki hengailua ja kiireesti kotiin. 

Huomenna taas työt jo kutsuukin. Onneksi on lyhyt viikko, kun Juhannusta pukkaa. Kylmää keliä on luvattu. Ei yllätä. Johan sitä viikon verran olikin ihan kohtuullisen lämmintä.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Tunnelmia

Ystävykset Ljúfur ja Tuhto

Pikkuapulaiset Elmeri ja Tuhto















Odin ja Leevi

Melkein koko lauma 💕Etualalla makaava Elmeri on lähtenyt ikivihreille 8.6. ja Braamer puuttuu kuvasta, rautiaat Tuhto, Ljúfur ja Ossi oikealla, hiirakot Pena ja Kambur levyinä taka-alalla. (kuva Tuuli Jääskeläinen Pieniä kavioita)

Rautiaiden lenkki eilen illalla ja laidunnäkymää (kuva Tuuli Jääskeläinen Pieniä kavioita)

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Laitumelle

Siellä ne nyt ovat, laitumella, jo kolmatta päivää. Sunnuntaina menin tallille jo ajoissa. Pojat hain noin tuntia ennen hoo-hetkeä pihatosta, missä ne jo olivatkin ihan kahden kesken. Kunnon harjaus ja jouhien selvitys kummallekin ja sitten vain hengailtiin ja odoteltiin. Yllättävän lunkisti ottivat molemmat, vaikka ympärillä oli hälinää jos jonkin moista. Kertaakaan ei tarvinut kumpaakaan komentaa mistään, vaan nätisti kulkivat omilla paikoillaan narut löysällä. Niin ylpeä.


Harjattuna

Odottelua

Laitumellekin kuljimme rauhassa ja hyvässä järjestyksessä, eikä irtilaskemisessakaan ollut ongelmia, vaikka suunnitelma B:kin oli valmiiksi mietittynä. Jotain kai olen osannut tehdä oikeinkin, kun kaikki sujui kuin oppikirjasta. Sanoinhan jo, miten ylpeä olenkaan? 

Minä olen muutenkin vähän "erilainen hevostelija" monessakin asiassa, niin myös tässä. Kun joillakin hevosilla oli kaksi taluttajaa, mentiin me vastaavasti yhdellä. Eikös se tasoita tilannetta, kun minulla oli kaksi hevosta yksin ja parilla ainakin yksi hevonen kaksin?




Meidän pojat meni saunapihattolaisten porukkaan keskimmäiselle lohkolle eli saivat tänä vuonna viisi shettistä kavereikseen. Neljä näistä on jo ennestään tuttuja viime kesältä ja muutenkin, yksi on uudempi tuttavuus. Mitään draamaa ei siis tämän suhteen nähty, eikä oikein muutenkaan. Yksikään kun tuskin otti askeltakaan vapaaksi päästyään, työnsivät vaan päänsa ruohoon ja alkoivat ahmia. Suorastaan ajaa täytyi, että saatiin ne edes vähän liikkeelle. Isoimman lohkon porukka revittikin sitten ihan urakalla.














Eilen kävin Ljúfurin rasvaamassa ja Korppua rapsuttelemassa. Tilanne näytti rauhalliselta juuri silloin. Kukaan ei riehunut, osa nukkui, osa muuten vaan seisoskeli. Ljúfur ja uusin tulokas näyttivät ystävystyneen, rapsuttelivatkin. Ainakin toistaiseksi homma sujuu kuten kuuluukin. Pieniä muutoksia laumaan on tulossa laidunkauden aikana, mutta uskoisin ettei ne suuresti sekoita pakkaa.


Lisää kuvia löytyy täältä. Suurin osa tämän postauksen kuvista on jonkun muun kuin minun ottamiani. Omani siis tuossa albumissa.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Paikoillanne, valmiit... Jep!

Ponipojat ovat viimein varsin valmiita laitumelle. Huomenna se koittaa, laitumellelasku. Molemmat on tänään pesty ja puunattu, Ljúfur myös rasvattu, vaikkei ötököitä olekaan. Kaviot on vuoltu jo aiemmin viikolla ja laidunkivennäiset on hommattu. Nyt se on vaan sitten herran haltuun, muuta ei enää voi tehdä. Kunhan kelit vain vähän lämpenisi, niin kaikkihan olisi lähes täydellistä. 




Ihan muuten on tavallista tahtia tämä elämä edennyt. Jatkuvat kylmät kelit kiukuttaa ja masentaa. Eilenkin asteita seitsemän ja hervoton pohjoistuuli eli kylmää oli. Tänään on asteita ollut muutama enemmän, mutta tuuli on yhä ihan yhtä kylmää ja kovaa. Ensi viikolle on luvattu ihan jopa lähes kahdenkympin lukemia, jotka tämän kylmyyden jälkeen tuntuvat varmaan ihan ruhtinaalisilta, vaikkei ihan vielä kesäkelejä ole nekään. No, eipä ole niitä ötököitä.




Korppukin on joutunut opettelemaan koirien kanssa lenkkeilyä ja hämmästyttävän kivuttomasti meni ensi kokeilu ainakin. Koiria kiinnosti uusi kaveri aluksi, kuten myös Kamburia kiinnosti koirat. Ei vielä mitään, mitä en olisi odottanut. Kiinnostus kuitenkin lopahti ihan jo alkumetreillä ja lopulta lenkki sujui koko laumalta kuin ne olisivat aina yhdessä lenkkeilleet. Helpottaa elämää kummasti, kun ei tuota aikaa aina ole niin paljon kuin haluaisi.




Ponit on herkutelleet, mutta muuten liikkuneet aika kevyesti. Liikkuneet ovat kuitenkin ja Korpun kanssa on puuhattu muutakin. Selkäännousuja ollaan tehty ja temppuja opeteltu. Ei meillä mitään valmista oikein vielä ole, mutta hyviä alkuja kyllä. Nyt saavatkin molemmat viettää laidunlomaa ainakin hammashoitoon asti, joka on 12. päivä. Korpun kanssa ratsujutut saa jäädä koko kesäksi, mutta kärryttelyä olisi aikomus muistutella mieliin ja alkaa ihan jo ajellakin pientä lenkkiä ja samalla kasvatella kuntoa. Kunhan nyt tulisi ensin se kesä!


Todistusaineistoa 😄