maanantai 9. marraskuuta 2020

Pimeys laskeutuu

Se on sitten talviaika ja töiden jälkeen enää pari tuntia valoisaa, eikä pian enää sitäkään. Otsalamppu on kaivettu naftaliinista käyttöön ja koirien valopannat on ladattu. Koirat on saaneet myös heijastinliivit, joita Lystikin suostuu käyttämään lähes ilman protestointia. Aina se nyt pitää vähän yrittää vapautua kyseisistä vermeistä, mutta vain vähän ja vain ihan aluksi. PK-liivitkään ei enää aiheuta sen enempää taistelua, mikä on jo huimaa edistystä se. 

Hevoset alkavat olla talviaikataulussa ja onhan siinä ollut opettelemista minulle. Ne saavat enää päiväheinät pihalle ja porukka on jaettu kahteen laumaan ruokintatilanteen rauhoittamiseksi. Sisälle ne saavat aamuheinät kuuden aikaan ja iltapäiväheinät neljän viiden välillä, jolloin siis tulevat sisälle. Illalla saavat vielä väkkärit ja yöheinät. Ovat siis tosi paljon nyt sisällä, mutta peloistani huolimatta, Korppu voi oikein hyvin. Paitsi että sillä on kokoajan hiki. Sen vuoksi jouduin nöyrtymään ja ajelemaan sille vähän tuuletusaukkoja. Ei ne niin kauniit ole, mutta toimii. On sillä yhä aamuisin hiki, mutta päivällä ulkona ei enää hikoile seisoskellessa ollenkaan. Liikkeessä toki hiki tulee yhä helposti, mutta niin sen kuuluu tullakin. Vaan minkäs teet, kun karvaa on kasvatettu pihattolaisen tarpeiksi.




Vielä olen ehtinyt valoisalla lenkille, joskin välillä paluu menee pimeälle. Mielummin lenkkeilen valoisalla, vaikka saisinkin lyhennettyä ponin sisällä olo aikaa liikuttamalla sen vasta myöhemmin. Ja siihenhän se kohta väkisinkin menee. Voi kumpa olisi aina kesä. Vaan kun ei ole, vaikka lämpötiloista niin voisi luullakin.

Lystin tokokurssi on ohi, eikä olla juuri mitään sen jälkeen tehty. Tai no, kaikkea pientä ja helppoa silloin kun siltä tuntuu, muttei olla otettu mitään paineita oppimisen suhteen ja ollaan ihan suunnitellusti vietetty treenilomaa niistä jutuista. Ajatus oli tehdä vaihteeksi muita juttuja, mutta aika vähiin on sekin jäänyt. Yksin treenaamiseen ei vaan tunnu minulla motivaatio riittävän. Ollaan me tehty vähän sisällä nosen ilmaisua ja saatu pakka ihan sekaisin. Kyllä se ilmaisee joo ja etsiikin, mutta ei osaa oikein yhdistää näitä kahta. Etsinnässä ilmaisee kuten ennenkin eli pysähtymällä ja tuijottamalla minua. Ilmaisutreenissä ilmaisee vähän kaikkia objekteja. Tehtiin nimittäin äsken laatikkoetsintätreeni pihalla. Laatikkoja oli viisi ja se kokeili istahtaa jokaisella ja varmuudeksi vielä kaikille muillekin rojuille, mitä pihassa on. Yritettiin monesti, eikä onnistuttu, joten keräsin laatikot pois ja lopetettiin siihen, kun alkoi mennä jo ihan överiksi. Intoa oli kyllä jo alussa enemmän kuin järkeä, joten ei kai sitä muuta voi odottaakaan kuin sekoilua.




Esineruutua ollaan tehty kerran, eilen. Se meni kyllä ihan superhyvin. Talloin alueen ja vein esineet koirien ollessa autossa. Ennenkin on nähnyt autosta, mutta auton luukku on ollut auki ja on ollut suora näköyhteys. Nyt auto oli sivuttain parkissa luukku kiinni. Mutta sehän riittää, kun kyseessä on lelut. Riittäisi varmaan jo pelkkä tieto, että lelut on viety jonnekin jemmaan. Nyt kuitenkin näin. Alue noin 50x20 ja kolme esinettä, kaksi hanskaa ja rantasandaali, yksi ihan takana, kaksi n.30m. Hirveellä tohinalla etsii, tarkentaa hyvin ja lähtee niin vauhdilla takaisin, että toisella lelu ei ollut vielä kunnolla suussa ja putosi. Korjasi kyllä itse, koska lelu nyt vaan on niin tärkeä. Irrotukset tökkii yhä, vaikka välillä jo toimikin ihan kohtuullisesti. Vaan kyllä se vielä senkin oppii kunnolla.




Facebook päivitykseni reilun viikon takaa. Kun nyt vaan ei aina jaksa ymmärtää..

"Sarjassamme THE koiranomistajat. Lauantaina Kotkassa lenkkeillessä vastaan tuli täti koiransa kanssa. Koiraa ei meidän pojat kiinnostaneet, tätiä sitten senkin edestä. Heti meidät nähdessään, alkoi täti tulla lässyttäen kohti, samalla kaivellen taskustaan nameja. Käsi ojossa lähestyi. Parin metrin päässä ilmeisesti älysi, että yritän epätoivoisesti paeta ja kysyi saako niitä syöttää, edelleen lähestyen käsi ojossa. Juu, ei saa! Poistuin paikalta jättäen tätin höpöttämään itsekseen. Tänään kirkolla tuli vastaan mies koiransa kanssa. Meidät bongattuaan, lukitsi flexin ja jäi niille sijoilleen koiran maatessa keskellä pyörätietä meitä tuijottaen. Yritin kiertää penkan puolelta, mikä on vesakoitu ja risut jätetty eli saa kahlata puoleen sääreen risukossa näkemättä lainkaan mihin jalkansa laittaa, varsinkin kun katuvalot ei ihan sinne ulotu. Kun oltiin melkein kohdalla, pyyteli kovin kyllä anteeksi, kun heillä on niin kovin vaikeaa tämä ohittaminen. Ihanko se ajatteli, että se koira itse oppii ohittamaan kauniisti, kun ei elettäkään tehnyt, että olisi koiraa mitenkään edes huomioinut. Aikaa olisi ollut suoralla pyörätiellä, missä näki meidät jo satojen metrien päästä. No, me päästiin ohi kohtuullisen siististi kaikesta huolimatta. Sinne se jäi räyhäämään, minkä siis aloitti, kun ohitettiin, siihen asti vain tuijotti. Ei niitä siinä enää näkynyt, kun hetken päästä palattiin samaa tietä eli kai se iso mies sai viimein sen koiransa sitten kuitenkin siirrettyä. Parempi siis pysyä todellakin vaan metsässä, kuten fiksuna eilen teinkin ja niin aion tehdä myös huomenna."

Ja niin myös tein. Aika pitkälle ollaan nyt metsäiltykin, kun ei ole enää hirvikärpäsiä. Metsästäjiä kyllä on, mutta ne on yleensä tiedossa, vaikka kerran kyllä törmäsin yhteen tuolla "takamettässä", kun lähdin suoraan pihasta, enkä nähnyt mitään varoituskylttejä tietenkään. Mutta koska en ollut niitä myöskään kuullut, niin metsään menin.




Peikko on kipeä. Se on ollut jo jonkin aikaa jotenkin outo. Käytiin viime viikolla lääkärissä, mutta ei siellä oikein mitään selvinnyt. Vaikea kai se on mitään syytä löytää, kun en oikein itsekään tiedä, mikä siinä mättää. Onneksi on ihana eläinlääkäri, joka ottaa aina tosissaan, vaikka "se on vaan outo" olisi ainoa vihje, minkä saa. Saatiin kuitenkin molemmille nenäpunkkilääkkeet varmuuden vuoksi, kun ei oikein mistään mitään löytynyt. Eilen kuitenkin se sai illalla kipukohtauksen, kun hyppäsi alas tuolistaan ja yritti venytellä. Sitä sattui ihan tosissaan ja pienimmästäkin väärästä liikkeestä. Mitään selkeää kipukohtaa siitä ei löytynyt, mutta olihan se aika jumissa ja liikkui jotenkin kumman sidotusti. Annoin särkylääkkeen ja tilanne rauhoittui. Tänään se vaikutti ihan normaalilta, kokoajanhan se on esimerkiksi hyppinyt ja ollut ihan iloinen, mutta kun käytiin pieni lenkki, niin sitten taas jo vaikutti kipeältä. Huomiseksi on taas lääkäri varattu. Toivotaan, että selviää jotain hoidettavissa olevaa.

Tänään päätin, että kolmas koira tulee laumaan heti kun sopiva sattuu kohdalle, ettei tarvi Lystin yksin jäädä, jos jotain tapahtuu. Toivottavasti se ei ole edessä vielä, mutta parempi varautua ajoissa, ettei ole taas myöhäistä. Onko se mudi vai jokin muu, sen näkee sitten, mutta saman kokoluokan kaveri kuitenkin.