sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sadetta ja pimeää

On nimittäin nyt. Tai siis ei päivällä ihan pimeää tietysti ole, mutta koska juuri ohitettiin syyspäiväntasaus, on yö nyt jo hintsusti pidempi kuin päivä. Ja vielä se pitenee, ennen kuin Joulukuussa alkaa taas lyhentyä.

Eikä meille oikein kuulukaan mitään. Samaa vanhaa. Lenkkeilyä, treenailua, työntekoa. Kolmivuorot jatkuu vielä kolmisen viikkoa. Sitten taas paluu arkeen. Viikko olisi vielä kesälomaa tähteellä. Viimeistään neljän viikon kuluttua olen siis lomalla.




Noah siis treenaa. Tottis sujuu treenimäärään nähden ihan hyvin. Noudossa tällä hetkellä hieman ongelmaa. Ei lähtisi hakemaan ilman lisäkäskyä tai käsiapua. Kun lähtee, sujuukin ihan hyvin luovutuksineen päivineen. Eikä edes pureskele, kuten tuossa yhdessä vaiheessa. Seuraamisessa vaikein kohta eli oikealle käännös on nyt jo aika hyvä, ei kuitenkaan vielä riittävä. Muuten ei huomautettavaa. Perusasentoon asettuu minun makuuni liian hitaasti, samoin jäävissä tarvisi rutkasti vielä nopeutta. Tokossa kelpaisi mainiosti noinkin, mutta PK-tottiksessa ei noilla nopeuksilla vielä kummosia pisteitä heru, ei ainakaan kolmosessa, missä jokainen piste on tarpeen. Telinenoudot sekä eteenmeno on vielä vaiheessa, mutta mikäs kiire meillä valmiissa maailmassa.

Agilityssä ei koiralla suuren suuria ongelmia ole. Mitä nyt liika kuumeneminen. Suurin ongelma siellä on kartturi. Vaan ehkä minäkin joskus vielä opin. Harmi ettei uusia jalkoja saa postimyynnistä. Tarvetta nimittäin olisi.

Haussa kokeiltiin viimeksi kaikkien muiden varotoimenpiteiden lisäksi sitä, että maalimies nousee pois piilosta ennen kuin palkkaa eli heittää pallon. Saattaisi jopa toimia. Ihan lupaavalta ainakin vaikutti. Maalimies käskytti pysymään poissa samalla kun nousi seisomaan. Nyt olen hieman kehitellyt hommaa edelleen ja huomenna kokeillaan niin, että minä käsken maahan kun maalimies nousee ja vapautan palkalle. Samalla saan hienon haltuunoton kisoja ajatellen.




Pellot alkavat olla puitu. Kunhan sade lakkaa ja hiukan kuivuu, pääsee taas pellolle treenaamaan Ljufurin kanssa. Sitten onkin taas "kenttä" käytössä kevääseen asti. Tänään oli tarkoitus aloittaa ihan oikea maastomopo-treeni eli ajatus oli varustaa poni suitsilla ja satulalla talutuslenkille. Lenkillä vähän ohjasajoa ja pihassa taas selkään ja jos poni olisi ollut yhteistyöhaluinen, vähän oltaisi pyöritty ympyrälläkin. No, sää päätti toisin. Vettä on tullut taivaan täydeltä koko päivän, enkä sitten viitsinyt kastella vermeitä kun kunnollista kuivatuspaikkaakaan ei ole. Loimet täytyy jossain kuitenkin kuivattaa eli todennäköisesti kylppärissä kun ovat aivan litimärkiä. Onneksi on kuitenkin useampi sadeloimi molemmilla niin saavat jotain huomennakin niskaansa. Sadetta ovat luvanneet.

Synkkä ja sateinen on hiukan myös mieli. Taas on yksi koira lisää poissa. Iloinen työnarkomaani, belgikoira Rico lensi yllättäin toissa päivänä sateenkaarisillalle. Niin paha mieli...







lauantai 15. syyskuuta 2012

Syksy

Ei ole enää kesä, jos sitä koskaan olikaan. Puusto alkaa vaihtaa väriään ja pimeäkin tulee jo aivan liian varhain. Lämmintä on ollut, joten ötökät eivät ole kadonneet mihinkään. Ponin rasvaus siis jatkuu... Saisi loppua kyllä jo. Pakkasia odotellessa.




Samalla kun tilasin ponskeille uudet heinäverkot, tilasin myös western-malliset sidepullit. Limpulle ajattelin. No, eihän ne meidän isopäälle oikein mahtuneet. Sen verran sain viriteltyä, että pääsin vähän kokeilemaan ja hyvinhän ne toimi. Tässä päivänä eräänä sitten kokeilin niitä Ljufurille ja sille ne taas olivat aivan liian isot. Isosta on kumminkin helpompi tehdä sopiva kuin liian pienestä ja nyt on sitten Lurpalla ensimmäiset ihan omat suitset.




Edellinen selkäännousutreeni meni erinomaisen hyvin. Lenkin jälkeen kiipesin herra islantilaisen selkään pihalla. Istuskelin tovin rapsuttelemassa kutiavaa harjantyveä ja poika oli täysin rento ensimmäistä kertaa. Nuuskutteli jalkaani ja oli muutenkin hämmästyttävän puuhakas. Ihmetteli kai, että missäs ne namit viipyy. Muutenkin se on käyttäytynyt niin mallikkaasti joka tilanteessa, että olen hyvin toiveikas uuden maastomopon suhteen.

Painoprojekti on kohtuullisessa mallissa. Ljufur laihtuu hitaasti mutta varmasti. Limppu on hieman lihonut, mutta se onkin liikkunut vähemmän. Sen maha kiukuttelee taas hieman enemmän, joten mörköjä on lenkin varrelta bongattu. Ja aina ei vaan jaksa taistella, vaikka minä sen kanssa nykyään pärjäänkin.


Pojat ♥

Noah jatkaa kisakoiraksi valmentautumista. Joskus menee hyvin, joskus huonommin. Aina se on kuitenkin yhtä innoissaan ja sen kanssa on kiva tehdä mitä tahansa. Haun kanssa alkaa itselläni olla jonkinmoinen turhauma kun maalimieskäytös vaan tökkii ilman apuja. Muutenhan se pelittää hienosti kyllä. Nyt olenkin ihan oman motivaation vuoksi päättänyt unohtaa koko jutun ja keskittyä muiden asioiden opetteluun hakumetsässä. Maalimiehellä siis pallo näkyviin, maahan-käsky etukäteen ja topakka kielto, jos varotoimenpiteistä huolimatta koiraskoira tunkee iholle. Kattellaan sitten ensi kesänä apujen häivyttämistä. Nyt treenataan piiloilmaisua ja yleistä työskentelyä ym.

Loppukevennys. Valkoista muttei kuitenkaan lunta.





Kunnon raeukkoskuuro yllätti viattomat lenkkeilijät.


tiistai 4. syyskuuta 2012

Kuvatuksia

Noah mestiksissä


Noahin vauhtia hyppiksellä


Viimeinen este siivekettä hipoen. Pystyssä pysyi, hämmästyttävää kyllä. Edellinen rima siellä kauniisti maantasossa, josta siis se hyppiksen vitonen.

Mitähän lie tässä radan jälkeen ihmettelen? Aapo Diivanpoika ja Soili valmistautumassa omaan suoritukseensa.


Agiradalle mennään keskittyneenä


Tästä se lähtee...

Mamma menee jo. Koska mä pääsen?


Nyt tää menee eikä meinaa. Estekorkeus 60cm.

Sieltä se tulla tupsahti puomin ali, ihan joutui väistämään. Oikea suuntahan olisi siis ollut putkesta suoraan eteenpäin hypylle. Leijeröinti vaatii hieman harjoittelua vielä....

Hylky siis tästä radasta, mutta kivaa oli :)

Aapo mestiksissä. Hyppikseltä hylky, agiradalta tulos 31,81.


Hyppiksellä. Aapolla tämä rima kesti ylhäällä, toisin kuin Noahilla ;)

Maalissa


Aapo odottaa lähtölupaa agiradalle


Ja odottaa...


Aapolta leijeröinti onnistuu. Katse seuraavalla esteellä.


Loppusuora häämöttää


Kaikki kuvat on ottanut Maija Aapalahti

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Agiliitoilua

Agi-Kotkien seuranmestaruuskisat juostiin tänään ja koska tuo koiraskoira on ollut agsailutauolla työvuorojeni takia kolmisen viikkoa, lähdettiin mekin pitämään hauskaa.

Marjut oli tehnyt mukavat ja juostavat radat, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli odotettavissa. Hyppyrata rakenneltiin ensin ja minit aloittivat. Otin Noahin hetkeksi tottistelemaan minien aikana. Muutama seuraamispätkä ja kunnon leikkiä. Sitten autoon huilimaan. Vire vaikutti hyvältä ja mieliala oikealta, joten lähdin hyvillä mielin rataantutustumiseen. "Kisamainen" olo minulla ei ollut ollenkaan, ihan kuin olisi treeneihin tullut.

Noah starttasi maksien seitsemäntenä ja sitä ennen tietty taas tottisteltiin ja leikittiin. Hyppy-muuri-rengas-pujottelu-hyppy, lähes koko radan mittainen lähtösuora. Epäilin etten ehdi mitenkään minnekään, joten jätin koiran odottamaan ja menin kutsumaan renkaan kohdilta. Siitä vieläkin lähes paikaltaan koiran lähetys pujotteluun. Noah tarvitsee kunnolla tilaa mennäkseen oikein sisään pujotteluun. Pujottelulla koiran rinnalle ja matka jatkui yhdessä. Ja taas juoksusuoraa, putki-hyppy-putki-hyppy-putki. Pikkasen uhkasi koiraskoira kuumuua liikaa toisen putken kohdalla, mutta kerrankin käsyt ei olleet myöhässä ja koira eteni hyvin. Lopussa muutaman hyppyesteen "sykerö", jotka on minulle helpompia ohjata kun ei tarvi niin juosta, ja maaliin. Harmittavasti toiseksi viimeisellä esteellä kolisi ja rima tippui, tosin siinä vaiheessa minulla ei ollut aavistustakaan, että se oli ainoa virhe.

Palloleikin jälkeen koira autoon ja valmistautumaan agiradalle, mikä ei näyttänyt enää ollenkaan yhtä helpolta.  Pikkasen alkoi jo jännittääkin.

Lähtöjärjestys oli sama kuin hyppärillä eli ihan hyvin jäi rataan tutustumisen jälkeen aikaa touhuta taas koiran kanssa. Alku meni vielä jotenkin, ongelmat alkoivat vasta puomin ali menneellä putkella. Olisi vaadittu onnistunutta leijeröintiä, jotta matka olisi jatkunut vielä hypyn kautta toiselle putkelle, mutta kun me ei sitä oikein osata, niin sieltähän se tulla tupsahti sujuvasti puomin ali luokseni. Minulta hajosi pakka ihan mukavasti, enkä enää osannut keskittyä ohjaamiseen ja loppumatkalla olin jo taas ihan kohtuullisesti myöhässäkin. Siispä hyppyjä hypittiin väärään suuntaan ja kepeillekin mentiin väärin sisään. Korjailemaan en jäänyt missään kohdassa, annettiin vaan mennä kun hyvin kulki. Hyvin pysyi Noksu kasassa, eikä alkanut ampuilla hihaan kiinni. Sitäpaitsi se irtosi ehdottomasti normaalia paremmin, jopa maalisuoralla, joka oli hyppärin lähtösuora toisesta suunnasta. Ei yhtään pöllömpi rata siis tämäkään, vaikkei tulosta saatukaan.

Loppujen lopuksi Noah oli hyppärillä kolmas. Radalta siis vitonen ja aika -12,05. Maxi kolmosissa kisaava tervu Rico oli toinen ja Maxi ykkösen katalonianpaimen Lara voitti. Agiradalla ykkönen ja kakkonen pysyivät samana, kolmantena porokoira Tesla. Harmittavasti maxeissa molemmilta radoilta hyväksyttyä tulosta ei saaneet kuin Rico ja Lara, joten maksien mestariksi siis juoksivat Lara ja Anna, Rico ja Johanna hienosti toisena.

Mainittakoon vielä että Rico ja Tesla treenaavat Noahin kanssa samassa ryhmässä ja Larakin on treenannut meidän kanssa. Hyvä meidän ryhmä!

Kameran kanssa heiluvia harrastajiakin paikalla nähtiin, joten ...kuvia odotellessa...