keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Pentujuttuja

Pennut siis syntyivät 8.8. ja niitä on viisi, kaksi urosta ja kolme narttua. Ne ovat rodultaan pieniamerikanpaimenkoiria ja niiden emä on pieni bluemerle narttu Neneh ja isä kookas blacktrikki uros Unski. Molemmat pentueen pojat ovat trikkejä.

Pentujen tervehtimisreissu meni hyvin. Osasin perille, vaikka navi vähän kikkailikin ja sitä joutui hiukan säätämään. Osasin vielä poiskin, vaikka yhden pikku mutkan tein, kun en laittanut navigaattoria päälle ja käännyin toiseen suuntaan kuin mitä intuitio sanoi. Mitä tästä taas opimme. Usko aina intuitioon.

Pennut olivat söpöjä. Ja pieniä. Ihan hirvittävän pieniä. Tassut suurinpiirtein peukalonpään kokoiset. Ja oli ne kyllä vielä niin vauvoja, vaikka kovaa menivätkin sen hetken kun hereillä jaksoivat olla. Pojista toinen on ollut alusta asti suosikkini, vaikka en edes tunne heitä. Intuitio? Tiedä sitten. Nyt kuitenkin kun heidät tapasin, ei enää ollutkaan ihan niin selvää suosikkia. Kovin tasaisia kaikki. Pojista isompi, työnimeltään Onni, oli rauhallisempi, kun taas pienempi, Jack, vilkkaampi. Mitään suuria eroja ei siinä hetkessä pystynyt näkemään, mutta kasvattajan sanoin Jack on energisempi vekkuli ukkeli.


Oikealla narttu Tirri, sen vieressä Onni ja alimpana Jack.

Hirmu reippaita olivat kaikki, vaikka luonne erotkin sieltä kyllä erottuivat. Pojista onni vaikutti enemmän oman tiensä kulkijalta ja vähän haaveilijalta, ehkä myös kiltimmältä/pehmeämmältä. Jack taas oli melkomoinen riiviö. Se otti aika ronskisti siskoa niskasta ja ravisti ihan kunnolla. Jack vaikutti myös pidättyväisemmältä ihmisten suhteen, mutta muuten se oli varsin itsevarma. Siellä ollessa tuntui ihan siltä, ettei oikeastaan ole niin väliä, kumpi meille tulee, mutta jo kotimatkalla mieli muuttui. Tai siis palasi entiseen, koska Jack nyt vaan on 💗 Se on ollut ihan syntymästään asti se suosikki. Jotenkin se on vaan puhutellut minua enemmän kuin muut yhteensä. 

Kysyin tietty joko oli ajatusta, kumpi pojista meille tulisi. Kerroin myös Jackin suosikkiasemasta, mutta sanoin senkin, ettei se nyt enää ole niin selvä, kun on pennut tavannut. Vielä kysyi kasvattaja, minkälaisesta koirasta pidän. Toisen pojan perhe oli tulossa katsomaan pentuja seuraavana päivänä ja siitäkin riippuisi, kumpi olisi meidän lauman jatke.




Seuraavana päivänä sitten tuli viesti, että toiset tykkäisivät rauhallisemmasta eli kävisikö minulle Jack. Ja tottakai se kävi. Jack siis muuttaa meille lokakuun alussa ja hänen nimekseen tuli Joiku. Häntä on jo alettu kutsumaan sillä nimellä.

Miksi juuri pieniamerikanpaimenkoira? Niin. Aussit ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Hakuporukassa on ollut muutama todella kiva aussi ja ulkonäkökin on miellyttänyt, kun eivät ole olleet karvaisia näyttelypuudeleita vaan kevyempiä paimen- tai sekalinjaisia. Silti koko ja turkki on arveluttanut, joten en ole sellaista sitten sen vakavammin itselleni harkinnut. Silloin kun viimeksi koiraa itselleni etsin, googlettelin huvikseni aussimixejä, jos sitä kautta löytyisi pienempi "aussi" ja sieltä putkahti rotu nimeltä pohjoisamerikanpaimenkoira tai pieniamerikanpaimenkoira. Koskaan en ollut kuullutkaan moisesta. Taas googlettelin. Ja sain tietää, että rotu on jalostettu pienikokoisista ausseista, eikä muita rotuja ole käytetty. Täydellistä, juuri sitä mitä olin tietämättäni etsinyt. No, ei niitä pentuja ihan niin vaan sitten löytynytkään ja loppujen lopuksi Lysti tuli taloon.


Hän on Joiku eli Pitmywits It´s Not Unusual (kuva Emma Hurme)

Sittenhän vielä kävi niin, että tuttu, jolla oli ennestään appenzelli sekä aussi, ottikin kolmanneksi pampain. Se vaikutti alusta asti tosi hauskalta tyypiltä ja vahvisti mielipidettäni siitä, että sellaisen haluan.

Nyt sitten on jo jonkin aikaa ollut ajatus, että meille tarvittaisi kolmas koira. Lysti tarvii kaverin ja Peikko rauhaa. Minä voisin keskittyä Lystin kanssa ainoastaan PK-lajeihin ja toisen kanssa voisi tehdä muita lajeja. Sitten sillä tutun uroksella kävi narttu vieraisilla ja narttukin vaikutti kivalta. Ensin ohitin tiedon ajatuksella, että varmasti on jo varauksia vino pino, turha yrittää. Kun sitten tiineys varmistui, mietin hetken ja totesin että saahan sitä kysyä. Kun nyt kuitenkaan ei ihan nyt just ollut aikomus ottaa koiraa, niin ei sitten edes niin paljon harmittaisi, jos ei sieltä vihreää valoa näytettäisi. No, vastauksena sain että narttuja on kysytty, uroksia ei niin paljoa ja katsotaan mitä sieltä syntyy. Sitten jännitettiin synnytyksen käynnistymistä ja itse synnytystä reaaliajassa instan välityksellä. Ja kaksi urostahan sieltä sitten tuli ja heti seuraavana päivänä kasvattajalta viesti, että toinen voisi tulla meille, jos kaikki menee hyvin. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Mitenkään en enää malttaisi odottaa pennun kotiutumista, mutta onneksi kuitenkin aika tuntuu menevän nopeasti kaikesta huolimatta. Enää reilu kaksi viikkoa.

perjantai 10. syyskuuta 2021

Uutta ja vanhaa

Ponin elämän rauhallinen kausi näyttää jatkuvan, vaikka helteistä ei ole jäljellä enää kuin kaunis muisto. Ollaan lenkkeilty maasta käsin jonkun verran kera koirien. Ollaan myös pyöritty kentällä enemmän kuin varmaan ikinä. Ollaan ohjasajettu, juostu narun päässä ja irtona, sekä jumpattu tai tehty muuta pikku temppua. Ollaan myös ajettu, mutta vähemmän kuin miesmuistiin. Ratsastanut olen ehkä kerran, tällä viikolla. Muuta en nyt ainakaan muista.

Hevoset ovat nyt olleet taas kokoajan ulkona, koska joka vuotinen tallin pesu ja kunnostus on käynnissä. Hirvikärpäsiä ei ole enää paljoa, mutta kärpäsiä ja polttiaisia sitten senkin edestä. Ostin kaverilta jokin aika sitten pari käytettyä ötökkäloimea, kun sattui sopiva koko. Sattui hyvään saumaan, kun olen jonkinlaista ötökkäsuojaa harkinnut, mutta en ole viitsinyt uutta ostaa kalliilla rahalla, poni kun on aika taitava rikkomaan loimensa. Näitä ei ole suuremmin hajottanut. On niihin pikku reikiä ilmestynyt, mutta ihme olisi jos ei olisi ilmestynyt. Onhan niillä kumminkin laitumella se metsäsaareke. Toinen loimista on ihan perus seepraloimi mahaläpällä ja kaulaosalla, toisessa on normivyöt ja irrotettava kaulakappale ja sen selkäosa on sateenpitävä. Hyvät ovat olleet molemmat ja kokoajan nyt käytössä, koska ne polttiaiset. Sitäpaitsi se verkkosadeloimi on myös sopivan vilakka helposti loimen alla hikoavalle pounille, jolla jo talvikarvaa on jonkin verran.




Talliin tuli viikko sitten uusi hevonen. Keväästä astihan ollaan menty neljän porukassa eli kaksi vierasta ja kaksi tallinpitäjän omaa. Nyt siis tuli uusi nuori tamma, joka on vielä itsekseen kun tuli ulkomailta ja karanteeni pääntaudin ym. varalta on ihan toivottava. Terve se on, mutta eihän sitä koskaan voi varmaksi sanoa. Kovasti se on kiinnostanut vanhaa porukkaa, muttei muuten ole suuremmin arkeemme vaikuttanut. Viikko vielä ja pääsevät kaikki tutustumaan tarkemmin toisiinsa.

Koirat on lenkkeilleet nyt jonkin verran pyörällä, kun kelit on viileämmät kuin kesällä. Tai jos tarkkoja ollaan, välillä jopa liian viileät, kun toppatakkia on tarvinut päälle pukea, kun on ponin kärryillä ollut tarkoitus istuskella. Ilman ei olisi tarennut. Hassu vuosi, kun talvi oli kunnollinen ja kevät jäi kokonaan välistä, silloinkin oli kylmää kuin hitto. Kesä oli hieno sen kaksi kuukautta putkeen ja sitten tulikin syksy. Se kiva kuulas loppukesä, kun kelit on lämpimät muttei liian, jäi myös välistä. Kymmenen kuukautta kylmää siis ja kaksi lämmintä. Not nice.

Lysti on toki myös treenannut. Ollaan maastoja tehty aika vähän, mutta edetty on silti. Haussa esimerkiksi viimeksi sillä oli neljä valmista maalimiestä, jotka se kaikki myös ilmaisi käskevästi haukkumalla. Metsäkin oli vieras. Homma näytti jo ihan oikealta haulta. Onhan siinä vielä paljon tekemistä ennen kuin kisoihin pääsee, jos nyt yleensäkään pääsee, koska tottis. Sekin on kyllä edistynyt, kun ollaan tehty lähinnä vain tunnetilaa. Jälki on myös ihan hyvässä mallissa, ei kyllä niin pitkällä kuin haku. Esineruutu on aika kiva jo, tarkkuusruutu ja pudotettu vaatii vielä  hommia, vaikka on nekin edistyneet.




Rally kurssi loppui viime viikolla. Oli kiva kurssi ja opittiinkin jotain. Viimeisellä kerralla tehtiin rataa, itseasiassa kaksi alo-luokan kisarataa. Lysti ei ollut oikein oma itsensä ja se mielisteli ja oli tosi herkillä. Olisiko ollut maha kipeä tai jotain, ei selvinnyt, mutta nyt on taas ihan ok. Sitähän pisti viime viikolla ampiainen ja silloin käyttäytyi aika samankaltaisesti, kunhan pahin kipu oli hellittänyt. Joten mene ja tiedä sitten, mikä tähän oli syynä. Ensimmäinen rata meni vielä jotenkin, toisessa oli jo enemmän haasteita. Molemmista on video olemassa, kuten suurimmasta osasta treenejäkin. Tässä kuitenkin viimeisen treenikerran ensimmäinen rata. Ei se nyt niin huono ollut.




Tallinpitäjälle tuli jokin aika sitten sakemannin pentu. Meidän pojatkin ovat häntä päässeet moikkaamaan. Lysti alkaisi heti leikkiä, mutta pentu saa hiukan vielä kasvaa, ennen kuin riehumaan pääsevät. Peikko ei halua olla moisen otuksen kanssa missään tekemisissä. Poistuu pikaisesti takaisin autoon, jos pentu on paikalla. Paras olisi tottua vaan, koska meillekin on pentu tulossa. Projekti Lystille kaveri on siis nyt siinä vaiheessa, että pennut ovat viisi viikkoisia ja niitä on viisi, kaksi urosta ja kolme narttua. Toinen pojista on Lystin tuleva kaveri. Vielä en tiedä kumpi, mutta sekin selvinnee ihan lähipäivinä. Elämme siis jännittäviä aikoja. Lisää pennuista myöhemmin, kunhan olen heidät ensin tavannut. Ja se tapahtuu huomenna. Melkein en malta odottaa. Nukkua tuskin ainakaan pystyn. 

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Paluu arkeen

Loma on vietetty helteisessä kelissä ja töihinpaluusta suoriuduttu onnekseni hiukan vähemmän helteisessä kelissä. Lämmintä silti on ollut, paitsi ihan nyt viime päivinä, kun on viimein satanut myös täällä kaakossa. Kyllä muuten tuntuu kylmältä +18 astetta niiden +30 lämpötilojen jälkeen. Ja kovin on kummalliselta tuntunut, kun on voinut lenkkeillä ja harrastaa ihan milloin vain vuorokauden ajasta riippumatta. Paarmatkin on kadonneet, mutta hirvikärpäset ovat tulleet tilalle, joten metsään ei ole asiaa hevosen kanssa nyt ainakaan. Harrastustahtikin on hidastunut, koska aika on niin paljon rajallisempaa nyt taas, kun töissä menee iso osa päivästä. Ollaan me jotain silti tehty, mutta varsin paljon vähemmän ja sellaista vähemmän aikaa vievää eli ollaan taas kaiveltu Lystin kanssa toko/tottis jutut esille ja työstettäväksi, kun niitä on niin helppoa tehdä pihalla vaikka joka välissä sen minuutin pari.


Tästä näkee hyvin paarmojen määrän pahimmillaan. Harvoin niitä kuvaan saa, paitsi kun niitä on niin paljon, että joku aina osuu. Taustalla oleva kiviröykkiö on rautakautinen kalmisto, joita tuolla meren muinaisen rantaviivan tienoilla on useita.

Kamburin kanssa on ajettu ja lenkkeilty narussa, kerran olen vain selässä keikkunut. Tai itseasiassa useamminkin, kun ollaan tehty myös pelkkää selkäännousutreeniä ihan huvikseen. Mutta siis ratsastanut olen vain kerran. Aika rauhallista elämää on viettänyt poni kumminkin, kun paino on pysynyt hallinnassa, vaikka toki noussut onkin nyt laidunkaudella jonkin verran. Nyt kuitenkin ollut samoissa jo pitkään. Ovat saaneet jo kuivaa heinää, kun laitumella ei paljoa mitään syötävää ole ja turvotus on heti osittain kadonnut. Haavankin se taas sai takaseensa, nyt siihen ennestään terveeseen eli vasempaan ja siitäkin löytyi myöhemmin patti, joka viittaisi jännevammaan. Ihan ok se kuitenkin liikkuu, mutta lepuuttelee aika voimakkaasti molempia takasia. Voi myös johtua ihan väsymyksestä, kun ovat nyt olleet aika paljon yötä päivää ulkona, koska paarmat ovat kadonneet. Helteellähän olivat siis päivät sisällä.


Hän jaksoi juuri ja juuri raahautua ovesta sisälle talliin, ennen kuin sammui.

Koirien kanssa on lenkkeilty ihan hävyttömän vähän, koska aika ei vaan riitä yli tunnin lenkkeihin, jos aina sitäkään. Siksi siis ollaan tehty poni koirat combolla jonkin verran enemmän lenkkejä kuin pitkään aikaan, jotta kaikki saavat edes sinne päin riittävästi liikuntaa. Lomalla tottuu niin hyvään, että nyt tuntuu kuin ei aika riittäisi mihinkään. Eikä aina vaan jaksa, kun unet jää vähille.

Peikko kävi taas fyssarilla. Ei siinä mitään suurempaa oireilua ollut, mutta tarkistusta kaipasin, jotta taas tietää missä mennään. Ja olihan siellä SI-nivelen seudulla nikamalukkoja ja niska taas tutusta paikasta kireänä. Nyt on taas paikat ojennuksessa, ainakin hetken. Lystikin oli käynnillä mukana hoitohuoneessa, koska helle, ja käyttäytyi ihan hyvin, vaikka hiukan levoton olikin. Onhan siellä toki nuorelle kovasti haisteltavaa ja kaikkea ihmeellistä, joten sallittakoon pieni uteliaisuus. Ei siitä kuitenkaan haittaa ollut ja Peikko saatiin oikein hienosti hoidettua.

Lystillä onkin sitten ollut hiukan enemmän tapahtumia. Käytiin taas näyttelyssäkin. Porvoossa elokuun alussa oli ryhmis ja siellä kolme mudia ilmoitettuna. Lysti oli ainoa uros ja sai erin muttei muuta. Kumpikaan paikalla olleista nartuista ei saanut eriä, joten tavallaan Lysti oli nytkin paras. Tiukka tuomari. Kiva reissu siinä suhteessa, että kehä oli melko aamusta ja päästiin saman tien kotiin, joten aikaa jäi muuhunkin. Tuttujakin tavattiin, joten ei ollut turha reissu. Ja kotona oltiin tosiaankin jo yhden aikaan.




Lystin kanssa ollaan myös päästy tälle vuodelle asettamiini tavoitteisiin maastolajien suhteen. Jälki ja haku on aloitettu ja molemmissa takana noin kymmenkunta treeniä. Haussa tarkalleen ottaen yhdeksän plus yksi viime kesän kokeiluluontoinen, sekä ilmaisutreenit kotona ja jäljellä 11 treeniä, lukuunottamatta keppi-ilmaisutreenejä, joita on lukuisia. Jäljellä ollaan hyvässä mallissa, kun kepit ilmaistaan ja koira jäljestää ja on tehnyt myös kulmia. Kokemusta tarvii rutkasti lisää, sekä kulma- ja janatreeniä ihan erikseen vielä paljon. Ilmaisuunkin tarvitaan kestoa, ettei ponkaise heti ylös ja kepit pystyy myös ohjaaja löytämään sitten sokkojäljiltä. Niitä katsellaan sitten ensi vuonna tarkemmin. En usko sen olevan ongelma, vaikka eihän sitä tiedä. Mutta siis siihen nähden, ettei se minua ole koskaan kiinnostanut ja aloituskin venyi, vaikka sitä olisi voinut tehdä jo viime vuonna heti pennun tulosta alkaen, homma on tällä hetkellä hyvin hanskassa. Haussa taas ollaan ehdottomasti paremmassa mallissa kuin itse olisin osannut edes kuvitella, kun Lysti etsii valmiita maalimiehiä innoissaan ja ilman mitään ongelmia, sekä myös ilmaisee tarvittaessa. Kumpiakaan ei olla vielä tehty muuta kuin kokeilumielessä, jotta nähdään missä mennään, mutta siis mitään ongelmia ei oikeastaan ole ollut juurikaan, vaan homma on edennyt joka treenikerralla, kuin oppikirjasta. Tarkkuusruutukin on varsin hieno, siihen tarvitaan vain pohjaltaan vaikeampia ruutuja ja lisää sokkoja. Pudotettukin on ihan hyvässä vaiheessa treenin vähyyteen nähden. Esineruutu on tänä kesänä vähän jäänyt, mutta hyvä pohja siinäkin on olemassa, kun viime kesänä tehtiin ahkerasti, kun muutakaan ei oikein ollut. Viimeinen ruututreeni oli ihan super. Oli vaikeaa, mutta koira ei antanut periksi ja löysi viimein. Eikä muuten kysellyt yhtään.


Ekoista hakutreeneistä otettu kuva, kun Lystillä vielä oli kiire mamman luokse maalimieheltä.

Lysti on aloittanut myös Rally-Toko treenit. Yksi kerta takana ja ohjaaja oli ihan pihalla. Hyvin on kaikki unohtunut, vaikkei viimeisistä kisoista ole aikaa kuin kuusi vuotta. Mutta kyllä sekin sieltä vielä palautuu, mutta helppoa se ei ole. Kaivelin vanhat rallytreeni välinnet esille, jos vaikka harjoittelisi vähän. Suurin ongelmahan on siis se, etten pysty keskittymään koiraan ja sen kanssa toimimiseen, kun pitää keskittyä rataan ja miten siellä toimitaan. No, oli se aloittaessakin vaikeaa ja silloinkin opin, vaikka rataa ei juuri tullutkaan treenattua kuin kisoissa, joten enköhän minä opi nytkin.

Eletään jännittäviä aikoja. Lystin mahdollisen tulevan ystävän syntyminen tapahtuu ihan näillä hetkillä. Avautumisvaihe on käynnissä ja vuorokauden sisään toivottavasti selviää, tuleeko meille vielä yksi koiraskoira joukon jatkoksi. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kovasti on jo suunnitelmia päässä, mitä hänen kanssaan tulevaisuudessa treenataan. Jos ei nyt tule pentua, niin tulee sitten kun tulee. Kaikki on kuitenkin valmiina ja haku päällä. Jännää.

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 4, kaikki loppuu aikanaan

Helteet senkun jatkuu, joten sen mukaan on mentävä. Kambur liikkui todella kevyesti, koska helle ja paarmat. Vähän käytiin kävelyillä tai sitten ei tehty mitään, paitsi rasvailtiin ja myrkyteltiin. Pesunkin sai taas. Viikonloppuna kärryteltiin. Lauantaina 6,7 km ja sunnuntaina 9,7 km. Sen verran tuulista oli, varsinkin sunnuntaina, että paarmoja ei juuri ollut, joten saatiin tehtyä ihan rauhalliset käyntilenkit. Sunnuntaina jopa liian rauhallisen, kun päivällä menin. Ponia ei olisi huvittanut, mutta koska illalle oli luvattu ukkosta ja sadetta, jota toki toivottiin tulevankin, otin varman päälle ja menin jo päivällä. Hellelukematkin oli ihan siedettävät, vain +27, ja kova tuuli. Enkä muuten olisi mennytkään.



Koirat liikkuivat ja puuhasivat sitten vähän enemmän kuin the pony. Niiden kanssa kun liikkuu, ei paarmat haittaa ja lämpö taas ei haittaa minua muutenkaan. Ihan päinvastoin. Käytiin siis lenkkeilemässä taasen veden äärellä pari kertaa ihan kunnolla. Toinen kerta kipiteltiin reitillä Katariina-Mansikkalahti-Sapokka ja sama takaisin päin. Samalla koirat tietty uivat koirarannalla ja muuallakin mahdollisissa paikoissa. Toinen kerta oli tuttu jokivarsi, tällä kertaa Hakamäki-Langinkoski-Keisarinmaja-riippusilta-Hakamäki. 1,5-2 tuntia meni molemmissa aikaa. Näiden lisäksi kipiteltiin ponin kanssa joen rantaan ja sieltä ympäri ja pienesti Hutikalla ja kirkolla. Rannassakin käytiin ihan vaan uimassa muutaman kerran.



Lystin viikkoon kuului myös ihan kiitettävästi treenejä. Ja vähän Peikonkin. Maanantaina tehtiin jälkeä. Takamettään noin 100 metriä pitkä jälki, jossa yksi kulma ja viisi keppiä. Vanheni noin puoli tuntia. Alussa ihan pieni jäljen sivussa kulkeminen muutaman metrin. Kun palasi jäljelle löytyikin heti keppi, jonka jälkeen keskittynyttä ja tarkkaa työskentelyä. Hyvä että malttoi palkkioistaan nauttia, kun jo jatkoi innoissaan matkaa. Palkkasin nyt kolmelta namilla ja kahdelta lelulla, joista toinen viimeinen. Oli kyllä niin huippu, ettei mitään määrää. Nyt pieni miettimistauko ja sitten taas harjoitukset jatkuvat. Mutta jo nyt, alle kymmenen jälkitreenikerran jälkeen, on homma jo sillä tasolla, että voitaisi jäädä talvitauolle. On se kyllä aika pakkaus.

Keskiviikkona oltiin taas kentällä kaverin kanssa, jolla siis myös on pari mudia. Ja pari muutakin koiraa. Tehtiin tarkkuusruutua vieraalla esineellä ja kokonaan vieraan tekemänä. Helppo pohja kentän laidan heinikossa, Kaksi eri ruutua ja treeniä, sama esine. Ensimmäinen löytö muutama sekunti lähetyksestä. Toisessa hieman häröilyä ja ruudusta poistuminen, mutta hetkeä aiemmin siitä kulki koiran lenkittäjä, joten en ihmettele. Jatkoi kuitenkin omatoimisesti etsintää, kun kutsuin lähemmäs. Löydön ilmaisi ensin hiukan vieressä, mutta korjasi itse. Tamäkin juttu on nyt jo hyvällä tasolla.

Kentällä tehtiin myös aktiivisuustreeniä eli sai vaatia leikkiä. Ei siis paljon muuta kuin leikittiin. Peikkokin teki muutaman sivulletulon ja oli ihan innoissaan. Treeni ei toki kestänyt minuuttiakaan, hyvä jos edes puolta, mutta kuitenkin.



Perjantaina ajelin aamupäivästä Haminaan, missä treffit treenihallilla Lystin velipojan omistajan sekä keskiviikkoisen treenikaverin kanssa. Kuuma oli kuin hitto eli ei mitään uutta sen suhteen. Vaikka auto olikin seinän vieressä varjossa koko treeniajan, ei silti tuntunut kivalta pitää koiria autossa siinä helteessä. Saivat siis tulla halliin häkkeihin. Peikko majoittui omaan kevythäkkiinsä ja Lysti isompaan hallissa olleeseen häkkiin. Hirmu hienosti oli Lysti häkissä ja jopa lepäsi. Menikin sinne ensimmäisen kerran jälkeen ihan itse vapaaehtoisesti. Enpä olisi uskonut. Niin taas osoitti juniori olevansa fiksumpi kuin mitä tyhmä ihminen luulee. Sillä vaan välillä fiksuus katoaa sähläykseen, joten annettakoon anteeksi väärä arvioni.

Lysti teki taas pienen aktiivisuus/yrittelijäisyys treenin ja nosea. Nyt ei tuntunut olevan vieraalla paikalla mitään merkitystä. Toki Peikko oli mukana, mutta kuitenkin. Oli innoissaan ja kivasti mukana, eikä vaikuttanut stressienergiseltä. Tehtiin siis pieni "tottis"treeni ja laatikkoetsintä kahdesti. Ensin laatikot jonossa, jolloin hakeutui alussa seinän viereen etsimään, kun se on toki tutumpaa. Korjasi kuitenkin itse ja löysikin ja ilmaisi nopeasti. Toinen kerta laatikot kehällä, joista haistoi kaksi ja oikaisi suoraan läpi oikealle laatikolle ja ilmaisi. Kai se haju jotenkin sen nenään tuli. En ihan kuitenkaan usko sen tunnistaneen laatikkoa. Toisesta etsinnästä video.



Peikko teki myös vähän "nosea" eli vein sen tilaan, missä oli muutama purkki joissa haju ja niiden vieressä nameja. Kaikki se löysi ja söi, mutta vähän ohimennen, koska juuri hiukan aiemmin samassa tilassa oli ollut pentu ja sen hajut kiinnosti enemmän ja miljoonat muutkin hajut, koska koirahalli. Pääasia kuitenkin, että teki jotain eikä koomannut. Mentiin vielä laatikoille ja kyllä se sieltäkin sen hajun bongasi ja ihan yritti jopa ilmaista. Ei se ensin ollut kovin innostunut tai muutenkaan etsinyt, mitä nyt haisteli, mutta hajulla alkoi melkein jo innostua. Hyvä Peikko. 


Häntä heiluu niin ettei tarkennus pystynyt parempaan

Olisipa aina loma, niin jaksaisi Peikonkin kanssa enemmän puuhata. Vaikkei siinä kauaa menekään, niin silti se tuntuu työpäivän jälkeen yleensä ylivoimaiselle, kun tietää ettei Peikko välttämättä arvosta. Sitten tulee vaan itselle paha mieli, jos koira ahdistuu ja kun kuitenkin haluaisi vain rentoutua. Ihan riittää kun huolehtii ponin liikunnan, koirien liikunnan ja treenaa Lystin kanssa jos jaksaa ja ehtii. Tai skippaa jonkun osa-alueen, jotta ehtii levätä. Toisaalta taas jos Peikko ei ahdistu, tulee ihan hirvittävän hyvä mieli ja siksi kannattaisi jotain tehdäkin. Vaan kun ei jaksa. No, vielä on viikko syksylle lomaa tähteellä ja ainahan sitä voi vaikkapa sairastua. Tai vaan jättää tallikäynnin välillä välistä. Aiemminhan pyrin aina pitämään tallivapaan maanantaina ja perjantaina, mutta se on nyt jotenkin jäänyt talven virusepisodin jälkeen. Kun silloin kävi kaksi kertaa päivässä hoitamassa ja ulkoiluttamassa, niin kerta päivässä on tuntunut helpolta, eikä ole enää samalla tavalla kaivannut vapaata. Jos nyt kuitenkin taas yrittäisi ihan oman jaksamisen vuoksi, vaikka ponin kanssa kiva onkin puuhata. 

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 3, huh hellettä ja Lystin perjantaipöhnä

Ponilla oli rauhallinen viikko, koska helteet jatkuu ja jatkuu vaan ja koska minulla oli iltamenoja. Aamulla kävin parina päivänä, mutta toisena poni veti sikeitä, enkä halunnut herättää, joten lähdin kotiin ja toisena käytiin rannassa ponin ja koirien kanssa. Päivällä ei voi käydä, koska paarmat ja toki +30 lämpötilat. Vaikka lämmön vielä kestää ponikin, niin paarmoja ei. Yhtenä päivänä tehtiin vajaan puolen tunnin ohjasajotreeni kentällä, josta alku meni sinkoillessa paarmoja karkuun ja loppu muuten vaan kiirehtien. Ei ollut kivaa kummallakaan, mutta tulihan nyt ainakin liikuttua. Pari kertaa käytiin 7,5 km kärrylenkillä. Toisella kerralla juostiin, koska paarmat. Mentiin suurimmaksi osaksi kuitenkin pelloilla ja pehmeillä alustoilla, koska kovilla teillä ei ole terveellistä juosta. Aikaa tähän lenkkiin meni 50 minuuttia, kun kävellen saman mittaiseen lenkkiin meni 1 h 11 min. Kävellä pystyttiin, koska parina päivänä kävi tuuli sen verran voimakkaammin, että paarmoja ei ollut paljoa.


Hän on juuri herännyt

Koirat liikkui tälläkin viikolla paljon uiden, mutta koska kuvio autolla rantaan - uintia - autolla kotiin alkoi tympiä, käytiin myös joenranta lenkeillä Kotkassa. Hissukseen käveltiin joenrantaa pitkin ja koirat kävivät vedessä puljaamassa kaikissa mahdollisissa kohdissa. Oli kivaa, kun ei ollut mihinkään kiire ja ekalla kerralla tavattiin tuttujakin ja aikaa meni jutellessa. Kerran koirat siis lenkkeilivät myös ponin kanssa, mutta silloinkin rantaan puljaamaan.

Lystillä oli muutenkin ihan kohtuu tapahtumarikas viikko. Kaksi kertaa tehtiin jälkitreeni takamettään. Molemmilla kerroilla kaksi erillistä pätkää, joiden päässä keppi. Ensimmäinen kerta suorat pätkät n.10-20 metriä ja toinen kerta n.20-30 metriä pitkät pätkät kulmalla. Molemmat kerrat sujuivat hienosti. Suorat toki oli helpotkin, mutta kokemusta ja varsinkin itseluottamusta kartuttavat nekin. Ilmaisut oli hienot eli ne on nyt ainakin opittu. Vaikka pidemmissä jäljissä on ollut selvästi havaittavissa sitä, että kun olen palkannut namilla välikepit ja viimeisen lelulla, niin keppien arvo on laskenut. Ja kulmat, ekat ikinä, ja Lysti selvitti ne ihan ilman apua kuin vanha tekijä. Meni se puolisen metriä ensin ohi, palasi ja jatkoi oikeaan suuntaan tasan jäljellä. On se kyllä välillä aika uskomaton. Ensimmäinen kulmallinen jälki uusittiin, koska meni ohi kepistä, kun haaveili jotain muuta, eikä reagoinut siihen lainkaan, kuten yleensä jos menee ohi. Sen jälkeen olikin sitten varsin tarkka ja kepeistä ei juuri ohi ole enää menty.


Joen rannassa Korelan puolella. Peikko ei halunnut kuvattavaksi 😁

Karhulassa kaverin kanssa kentällä treenatessa tehtiin pudotettua. Pohja kentän laidassa oli vaikea, korkeaa lupiinipuskaa ja heinikkoa. Ensin tehtiin helppo, lyhyt ja kentän ja pusikon rajalla. Se oli ihan ok, vaikka vähän nuuskuttelikin muuta, kun hajujahan siellä on. Toinen oli jo puskassa ja etsimiseen meni aikaa, mutta ei antanut periksi ja viimein löysikin. Tauon jälkeen sitten pikältä matkalta, mikä oli liian vaikea, joten helpotettiin sitten niin että tein alusta uudelleen ja esine oli ihan näkyvissä kentän puolella. Matkaa pitää selvästi alkaa nyt pidentämään reippaasti, koska kuvio on muuten kyllä hanskassa. Hyvä treeni kuitenkin ja taas on taso kartoitettu tässäkin asiassa.

Meillä oli myös jännä päivä perjantaina, kun Lysti kävi luustokuvissa. Kuvaus tehtiin minun ollessa odotustilassa, joten siitä ei ole kerrottavaa, mutta nukkui hämmästyttävän helposti, vaikka luulin ettei nukkuisi kun on vähän sählä jännittäjä joissain asioissa. Kaikki näytti hyvältä, paitsi lonkkamaljat hiukan matalat. Lääkärin arvio C/C, mutta kuvissa näytti kyllä niin siistiltä ettei sillä kirjaimella kyllä minulle mitään väliä ole, koska mitään haittaa noista ei tule varmana koskaan olemaan, varsinkin koska kevyt koira. Tulokset siis tuli heti seuraavana mahdollisena arkipäivänä ja kaikki priimaa paitsi ne lonkat. Kyllä Hannu tietää.



Lystin herääminen ei sitten mennytkään yhtä hienosti kuin nukahtaminen. Se oli oikeastaan koko loppu päivän selvästi huonovointinen ja aika pitkään myös liikkui huterasti. Kuvaus oli kuitenkin jo aamulla ja vielä illalla, kun ennen tallille lähtöä käytin koirat metsässä, sen takapää ei kestänyt yhtään äkkinäistä liikettä ilman että meinasi lähteä jalat alta. Onneksi se kuitenkin nukkui ihan rauhassa koko päivän ja vielä yönkin ja oli aamulla jo ihan oma itsensä.

Vähän olen nyt myöskin tällä viikolla tehnyt projektin Lystille kaveri eteen jotain. Pentua siis kyselty ja kasvattajan hyväksyntä saatu, joten mahdollisesti jos uroksia syntyy, Lysti saa kaverin lokakuussa. Rotu ei ole sama, koska yksi kiinnostava rotu on vielä kokematta. Siitä lisää sitten jos pennun tulo varmistuu. Jännää.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 2, sertin metsästystä ja hikeä

Lomakelit on olleet kohdallaan, siis jos minulta kysytään. +30 huitteissa on lämpötilat pyörineet, eikä öisinkään ole juuri ollut +20 vähempää. Koirat ei ehkä niin nauti ja poni kaikkein vähiten, koska kuuma ja paarmat ja muut ötökät. Mutta hevoset on nyt ulkoilleet öisin ja olleet päivät viileässä tallissa ja voivat selvästi paremmin. Liikutukset on menneet aika myöhään, joten kotona olen ollut iltaisin yleensä vasta kympin aikaan. Onneksi lomalla sen ei ole niin väliä, vaikka aamut sitten venyykin.

Kamburin viikkoon mamman ensimmäisellä lomaviikolla kuului ihan tavan juttuja. Käytiin kärrylenkeillä, eikä paarmojakaan ollut ainakaan iltaisin niin paljoa, ettei olisi kävellä pystynyt. Tiet on niin kovat, ettei siellä juuri hölkätä pystykään, varsinkaan kun Flexit hajosi silloin pitkällä lenkillä Juhannuksena. Mikä toki ei ole ihmekään, koska tiet on kuin hiekkapaperia ja tossut oli jo vanhat. Nyt on käytössä Scootit. Eteen sellaiset jo olikin, taakse tilattiin uudet. Samalla tilasin gaiterseja lisää, sekä mudstrapit kaikkiin tossuihin. Eiköhän näillä pärjäillä nyt jonkun tovin, kun talveksi on kuitenkin vielä nastoitetut Flexit ja niihin säärystimiä vaikka ja kuinka, ihan uusiakin.



Ainoa tavallisuudesta poikkeava juttu Kamburin viikossa oli kentän lanaus. Ei ollut helppoa se. Kuormalavasta viritelty lana sekä tekemäni aisat toimivat hienosti ja ponikin toimi. Kuskin toiminnassa sen sijaan olisi ollut parantamisen varaa. Kun ei ihan vielä tiennyt, miten lana pitkien vapaiden aisojen päässä käyttäytyy, ei jälki ollut välttämättä niin siistiä ja paikkailla sai vähän väliä, mutta valmista saatiin. Aikaa meni noin 40 minuuttia eli ihan hyvä treeni ponille ja minullekin. Ainakin hiki tuli molemmille.

Kambur joutui myös kylpyyn. Taas. On niin ihanaa kun voi pestä ponin vaikka kerta viikkoon lämpimällä vedellä ja suihkuttaakin tai viilentää vaikka joka päivä tarvittaessa, eikä tarvi säästää vettä. Ihokin pysyy niin paljon paremmassa kunnossa ja kutinat pysyy minimissä. Puhtaana se ei kyllä pysy, mutta se nyt ei ole niinkään se pointti, vaan ihan hyvinvointi. Ja sen suhteen pesu riittävän usein toimii. Pesun jälkeen käytiin kävelyllä, jotta poni kuivuisi, ennen kuin se ehtii heittää katolleen. Ihan ei onnistunut, koska katolleen se heitti jo puolessa välissä lenkkiä, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja poni unohtui selän taakse. Siinä hommassa se on kyllä sairaan nopee, vaikka muuten onkin varsin rauhallinen kaveri, jolla ei ole välttämättä kiire koskaan mihinkään.



Koirien kesää ja siis tähänkin viikkoon on kuulunut lähinnä uiminen. Eipä sitä helteellä paljon muuta. Kun nyt kumminkin pelkkä rantaan ajo, uiminen ja kotiin takaisin autolla systeemi alkoi tympiä ja kun aikaa nyt on, koska loma, niin käytiin pari kertaa lenkillä muualla, paikoissa missä kokoajan mahdollisuus pulahtaa veteen vilvoittelemaan. Yksi lenkki ihan tuossa kylillä elikkä kierrettiin järviä ja koirat pääsivät uimaan sekä Kärsäjärveen että Huutjärveen. Kyseiset järvet ovat kooltaan enemmänkin lampia ja vesi varsin lämmintä näillä helteillä, mutta on se märkää ja viileämpää kuin ilma. 

Toinen vastaava lenkki heitettiin Kotkan puolella ja kävi vielä niin mukavasti, että kun kurvasin autolla kentän laitaan parkkiin, oli kaveri siellä treenaamassa noutajiensa kanssa ja heidän kanssaan sitten saatiinkin hyvin kulumaan pari tuntia kävellessä ja juorutessa ja koirien uidessa ja touhutessa. Oli muuten varsin väsyneitä koiria sen reissun jälkeen. Ihan sai rauhassa talleilla iltasella, ei kumpikaan tainnut edes huomata kun lähdin.



Lenkkeilyn lisäksi Lysti treenasi vähän. Treffattiin mudinomistaja kaverin kanssa Karhulassa kentällä treenailun merkeissä keskiviikkona. Peikko jäi kotiin ja lähdettiin Lystin kanssa reissuun kaksin ihan harjoituksen vuoksi, kun hävyttömän vähän kumpaistakaan on tullut yksin liikuteltua mihinkään. Lysti teki keppi-ilmaisua ja tarkkuusruutua. "Jäljen" tein metsän puolelle polulle. Siinä oli muutaman metrin välein esineitä, pieniä esineitä ja keppejä. Ensin Lysti ei tajunnut, haisteli ja kuseskeli vaan, kun siinä metsikössä paljon koirat lenkkeilevät, niin hajuja on. Ensimmäinen esine autettuna, sen jälkeen ymmärsi, että jotain tarttis tehdä, mutta seuraavista esineistä meni silti yli. Annoin mennä. Ilmaisi kuitenkin  viimein pari keppiä ja takaisin tullessa vielä yhden, joka sinne oli jäänyt. Vaikea treeni, mutta hyvä. Tietää taas mitä treenata. Tarkkuusruutu tehtiin hiekalle, n1,5m vain, esineenä ruuvi. Ei mitään ongelmia, löysi nopsasti ja ilmaisi sujuvasti. Enkä huomannut mitää eroa toiminnassa, vaikka Lysti olikin yksin mukana. Olipa kivaa, kun oli juttuseuraa ja vertaistukea. Nyt taas hiukan enemmän osaa käyttää omiakin aivoja jälkitreeneissä, kun tuli taas uusia näkökantoja asiaan. 



Kävästiin sitten lauantaina Lystin kanssa Harjussa ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä. Juuri ja juuri päästiin vielä kipittelemään junnuluokkaan, seuraava koitos onkin jo nuortenluokassa. Hyvin meni. Kuuma oli kuin hitto ja kehä tuhottomasti myöhässä eli odottelua tuli paljon. Hienosti jaksoi Lysti olla ja käyttäytyi todella mallikkaasti. Rauhassa katseli ohikulkevaa liikennettä, eikä välittänyt edes iholle tunkevista koirista mitään. Alussa toki olisi halunnut seurustella vähän kaikkien kanssa, muttei kauaa viitsinyt hötkyillä. Kehässä ei oikein enää jaksanut, mutta esiintyi kuitenkin ihan hyvin, vaikka temperamentti kyllä puuttui tyystin. Antoi jopa mitata, mikä oli hämmentävää, kun kotonahan se ei ole onnistunut koskaan. Reilusti jäi alle maksimin, vaikka tuomari epäili sen olevan liian iso. Turkki tekee niin paljon. Ryhmäkehässä sitten oli hetken autossa levättyään paljon pirteämpi. Sieltä ei kuitenkaan sijoitusta, mikä ei todellakaan yllättänyt, varsinkin kun kehässä ryhmät 1 ja 5 samaan aikaan eli hitokseen koiria. Hyvää kokemusta kuitenkin. Kotimatkalla pysähdyttiin Siltiksellä ja Lysti pääsi käymään Huutjärvessä uimassa ja emäntä ostamaan mansikoita.



Kyllä kesä on kiva, vaikka saisi jo hiukan viilentyä kelit. Ei muuten, mutta koirien kanssa on aika mahdotonta tehdä päivisin mitään ja hevosen kanssa ei voi tehdä oikein milloinkaan mitään, koska paarmat vie järjen. Onneksi se nyt on kuitenkin pysynyt jotakuinkin kuosissa. Onhan se kerännyt nestettä ja ihrakertymät kasvaneet hiukan, mutta suuren suurta lihomista ei ole havaittavissa. Laidun on köyhä, koska syöty. Sokerista ruoho varmaan on, koska on niin kuivaa. Sitä on kuitenkin niin vähän syötäväksi ja saavat kuivaa lisäksi, ettei suurta ongelmaa ole. Kuivassa on sokerit 107 ja srv ihan alakanttiin eli ihan ok sapuskaa läskeille. Muut arvot aikalailla rajoissa myös eli ei vaadi juuri mitään lisiäkään. Kambur saa BH Tenderiä n.2dl, koska tykkää siitä ja syö sen kanssa ihan mitä vaan, Muuten ei tarvisi. Chiaa saa n.1dl, jotta kakka kulkee + metaboliselle tarkoitettua yrttiseosta ja puolikkaan annoksen kivennäistä. Poni voi hyvin ja näyttää hyvältä, joten näillä mennään. Tehdään muutoksia jos tarvii. 

Onneksi on kuitenkin kesäloma. Sääliksi käy tuuraajaa siellä töissä, ei käy kateeksi.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kesälomalla osa 1, Juhannus

Virallisesti loma alkaa 28.6., mutta koska Juhannus, on ennen sitä ollut jo kolme vapaata plus melkein vapaa torstai, koska en ollut töissä kuin nelisen tuntia. Lepäilyksi on pyhät menneet, mutta eiköhän se sitten jo riitä ja jaksaa taas jotain muutakin kuin maata.

Koska helle, aikalailla yksipuolista on Juhannuksen liikunnalliset harrasteet olleet. Koirat on lähinnä uineet. Ja sitten ne on uineet ja vähän kävelleet siinä sivussa. Ja sitten ne on kävelleet ja vähän uineet siinä sivussa. Eli uimavoittoista on ollut. Lystille ostin viilennysliivin, kun se on niin herkkä lämmölle. Tuntuu toimivan, ainakin pysyy tosi kauan märkänä ja sitä myötä viilentää pitkään. Lysti sai myös mahalääkettä muutaman päivän, kun oli vähän nuutunut ja maha löysällä ja jaksaa nyt heti paremmin helteestä huolimatta. Harmi, etten tajunnut aiemmin, mutta onneksi edes nyt.

Jälkitreeniäkin mahtui Juhannukseen hiukan. Tehtiin yhtenä päivänä ensin ruutu metsän puolelle, missä kuusi keppiä ja myöhemmin samana päivänä lyhyt jälki, missä viisi keppiä. Molemmat sujuivat hyvin. Keppi-ilmaisussa on hiukan tällä hetkellä sähläystä havaittavissa ja ilmaisut on vähän mitä milloinkin. Kepit kuitenkin ilmaistaan, vaikka usein kuvio on se, että ensin vauhdilla ohi ja kun kepin haju ehtii aivoihin asti, sitten etsitään ja ilmaistaan eli kepillä on jälki toisarvoinen juttu, mikä ei minusta ole huono asia, kun kuitenkin jatkaa ihan hyvin jäljestystäkin sen jälkeen.


Uinnin jälkeen maistuu uni kun ei ole niin kuuma

Ponin kanssa ollaan lenkkeilty helteistä huolimatta ja hoidettu öttiäisten puremia. Nyt niitä nimittäin on, kun sekä paarmat että mäkäräiset hykkäsivät sankoin joukoin ukkosen jäljiltä. Kaksi kertaa on paettu paarmoja kärryiltä käsin ja koska poni jaksaa paremmin kuin koskaan, ollaan hölkkäilty ihan urakalla pitkääkin lenkkiä ja rikottu jo kaikki tossutkin, koska tiet on kuin hiekkapaperia. Tähän mennessä pisin lenkki ikinä 15,4km sujui ajassa 2h 16min. Luulisi että laidunkilot pysyy kurissa. Ainakin nesteet lähtee liikkeelle, koska tällä pitkällä lenkillä jouduin jossain viiden kilometrin kohdalla kiristämään valjaita kun alkoivat valua kaulalle. Tarkempi tutkinta osoitti, että kireä vatsavyö ei ollut enää kireää nähnytkään, vaikka se sitä olikin vielä lähtiessä, vaan nyt väliin mahtui kevyesti nyrkki. Muutama reikä kireämmälle ja johan pysyi vermeet oikealla paikallaan.



Ponin Juhannukseen mahtui myös talutuslenkki metsäpolulla ja ratsastusta kentällä. Harvemmin kentällä tulee pyörittyä muutenkaan, saati sitten selästä käsin, joten ihan on mainitsemisen arvoinen asia se. Ensin meni hyvin, oikeastaan hämmästyttävän hyvin, kunnes paarmat löysivät meidät ja alkoi hermo mennä molemmilta. Yritettiin vielä lähteä kävelylle, mutta siellä oli vielä enemmän paarmoja, joten lopetettiin hyvän sään aikaan. Puoli tuntia ja 2,8km kentällä pyörimistä käynnissä, ravissa ja töltissä oli kuitenkin jo ihan liikunnaksi laskettavissa, joten ei ollut huono juttu lopettaa siihen. Nyt kun jaksaisi säännöllisesti harrastaa sitäkin, saattaisi olla että molemmat jopa oppisivat jotain. Ja onhan Skorpan jo 7 vuotta vanha (25.6.) eli melkein niin kuin aikuinen hevonen, joten jotain voi jo vaatiakin. Vaan mielummin me taidetaan kuitenkin vaan maastoilla, tavalla tai toisella. Se on parasta se.