Köh köh

Sairastuvalta päivää. Meillä on ollut yskä ja köhä kylässä menneellä viikolla. Siis koirilla. Eipä ole ennen ollutkaan, vaikka ollaan aina harrastettu ja liikuttu koiratapahtumissa. Hyvin siis on selvitty tähän asti, vaan nyt se sitten iski.

Viime lauantaina Kouvolassa Noah treeneissä köhi, mutta laitettiin namien piikkiin, kun aika ahne on kuitenkin. Seuraavana päivänä köhi muutaman kerran ja nielu oli punainen. Maanantaina kävin hakemassa matolääkkeet eläinlääkäriltä ja samalla kysäisin yskimisestä. Peikko ei yskinyt vielä silloin ja Noahkin oli muuten kunnossa, joten pääteltiin johtuvan ihan ärsytyksestä. Olihan se pari päivää huutanut lumikolalle lumitöitä tehdessä.

Tänään lenkillä

Illalla Noahille kuitenkin nousi kuume yli 40 asteen ja se oli ihan poissa pelistä. Onneksi kuume lähti itsestään laskemaan ja koirakin piristyi silmissä. Ruokakin maistui taas. Köhä jatkui.

Peikko alkoi köhiä tiistaina aamuyöstä ja köhikin ihan reippaasti alusta asti. Ei se sitä tuntunut haittaavan, eikä sille noussut edes kuumetta. Ihan on ollut koko ajan oma rasittava itsensä. Varsinkin kun ovat nyt olleet levossa koko viikon. Alkaa olla virtaa kaverilla. Perjantaina pääsivät Ljúfurin kanssa lenkille, kun Noah ei enää köhinyt. Vaan ei se vielä kunnossa ollut, koska reilu kahden kilometrin lenkki oli sille liikaa. Väsähti kovin. Tänään ovat tehneet 3km lenkin ja jaksoivat molemmat hyvin. Peikkokaan ei enää juurikaan köhi. Voiton puolella siis.

Vanha kuva tammikuun pakkasilta, löytyi kameran kätköistä eilen

Yhtään en tiedä, mistä pojat taudin ovat saaneet ja kuinka monta kaveria ovat tartuttaneet, ennen kuin oireet alkoivat. Sennenkaverit ainakin ovat vaaranvyöhykkeessä vielä, vaikkei kukaan viime viikolla treenanneista koirista olekaan toistaiseksi köhinyt.

Talven ihmemaa

Kummallinen on ollut tämä talvi. Ennen Joulua satoi vettä ja oli normaalia lämpimämpää. Ei tainnut olla yhtään pakkasyötä edes. Sitten tuli ne hervottomat pakkaset vuoden vaihteen jälkeen. Jonka jälkeen alkoi kohtuullisen keväiset kelit ja joka paikka oli peilijäässä. Sitten se alkoi sulaa ja oli jo hetken ihan kivat kelit, kunnes.. Nyt sitten tulee lunta. Ja sitä tulee ja tulee. 

Alkuviikosta näytti tältä

Tänään tältä ja tämä on otettu aamulla. Lumisade jatkuu yhä.

Ollaan me kuitenkin ehditty muutakin tehdä kuin lumitöitä, vaikka kieltämättä kyllä epäilinkin. Eilen käytiin poikien kanssa Kouvolassa. Matkailua siis ollaan tällä viikolla harrastettu. Meidän ensimmäiset sennen treenit tänä vuonna oli ohjelmassa. Aamulla jo lunta tuprutteli ja päivän mittaan tuntui vaan yltyvän. Perille kumminkin päästiin.

Molemmat pojat teki Rallya. Peikko teki alokkaan rataa, jossa oli lähinnä erilaisia käännöksiä. Yllättävän hyvin jaksoi Peikko keskittyä tekemiseen, vaikka välillä vähän herpaantuikin. Silloinkin alkoi vaan loikkimaan vasten ja riekkumaan, mikä on ihan ok. Se oli kuitenkin minun kanssa tekemässä hommia, eikä haaveillut muuta.

Noah teki voittajan rataa ja oli ihan tosi hyvä. Mielentila oli ok. Ehkä hieman liian innokas kyllä, muttei stressaantunut. Oikealla seuraaminen oli jopa parempaa kuin vasemmalla (ai, miten niin ollaan sitä jauhettu viimeaikoina) ja peruutuskin sujui joten kuten, mutta se nyt onkin vielä vaiheessa. Ensi kerran otettiin myös käytösruutua ja sekin meni hyvin. Tosin otettiin varman päälle ja makasi sivulla eli helppo oli. Pois mennessä sai suorittaa vielä muutaman aksaesteen ja se olikin varmaan paras palkka. Kivaa oli.

Peikkokin sai muutaman esteen suorittaa myöhemmin. Se tosin on sitä mieltä, että kaikki muut esteet paitsi puomi ja putki, on ihan turhia. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, ei putkellakaan ole niin väliä. Se siis karkaili puomille ja kavereiden luo ja oli rasittava. Paitsi että se on samalla niin hauska, ettei sille voi muuta kuin nauraa.

Hallilta mentiin vielä kyläilemään ja kun viimein päästiin kotiin illan suussa, odottivat vielä lumityöt. Ja sama rumba jatkui aamulla. Kolme kertaa olen pihalla lunta lykkinyt ja lisää tulee. Pari tuntia olin tallilla, muuten päivä on mennyt lumitöissä aamusta iltaan.

Ljúfurin kanssa käytiin pieni maastolenkki heittämässä ja pyöriskeltiin muutama kierros myös kentällä. Kovasti oli mörköjä liikkeellä tänään, eikä kotimatkalla meinannut jalkakaan pitää, kun piti kiihdytellä. Sitten meinasikin mennä kumoon koko poni. Ja sekös sapetti. Tallille kuitenkin selvittiin, eikä yksikään mörkö saanut pientä ponia syötyä suihinsa. Ja kuskikin pysyi kyydissä.

Kentällä

Huh, hengissä selvittiin tuumaa Luippis.

Lenkin jälkeen maistuu ruoka

Ja ruuan jälkeen maistui piehtarointi, kun viimein pääsi palaamaan pihattotarhaansa. Olihan kyllä keli. Tarhan portin alin veräjä oli umpilumessa ja hiukka vaikea löytää. Polviin asti oli lunta tupruttanut juuri siihen portille. Saa nähdä mikä tilanne on huomenna...

Kuvaajalla

Käytiin eilen aamupäivällä poikien kanssa Loviisassa. Siellä meitä odotti nuori nainen kameroineen. Koirien tervehdittyä, kävelimme rantaan, missä koirat sai juosta vapaana. Noahille pallo suuhun, niin malttoi pysyä pois ihanan vieraan ihmisen (Noahin heikkous) iholta. Peikolla riitti puuhaa muutenkin. Siellä ulkoilevat kaikki kulmakunnan koirat ja hajuja riitti. Puolitoista tuntia kaikkinensa vierähti nopeasti juorutessa, samalla kun Noahille heiteltiiin palloa tai lumipalloja ja Peikko yritettiin pitää poissa kameran tieltä silloin kun sillä osoiteltiin Noksua.

Kivoja kuvia saatiin. Tässä omat suosikkini molemmista pojista.

Talvi tuli takaisin

Lämmintä on yhä, mutta sade sentään tulee lumena. Viime viikko olikin ponipojan lomaviikko käytännön syistä. Vesisade ja välillä satanut lumiräntäpa..a jäädytti tiet ja kulkureitit aika luistinradoiksi, joten pientä lenkkiä pellolla ja monen monta vapaapäivää, kun en vaan uskaltanut ottaa ponia edes tarhasta ulos, ettei katko koipiaan. Olipahan aikaa tehdä pihaton suursiivous ja olkien vaihto-operaatio. Auttelin myös karsinoiden siivouksessa, kun kerran paikalla olin.

Vanha kuva, joka ei muistaakseni ole täällä aiemmin ollut. Ohjasajolenkillä ennen lumien tuloa tammikuussa. 

Koirat ovat kuitenkin lenkkeilleet normaalisti ja koska on ollut lämmintä, ne on myös päässeet tallille mukaan istuskelemaan autoon. Vähän ollaan kotitreeniä tehty sisällä iltaisin, muttei kauheasti muuta. Peikkoa on haukutettu ja se alkaa taas ainakin hieman löytää äänensä. Käytännössä siis silloin kun haukkuu, yhä harvoin, haukkuu oikein kunnon äänellä, eikä vaan puhise. Jälkeä olen silti harkinnut sen lajiksi, kun ei se haukku vaan sieltä luontaisesti tule. Hakua vaan sitten omaksi iloksi.

Kävi Peikko myös tapaamassa mahdollista uutta mudistia viime viikolla ja samalla Haminassa eräällä maneesilla hangailemassa. On se aika jätkä kyllä just nyt. Hetki meni, ennen kuin sain sen irti hajuista ja ehti edes seurustella. Kotimatkalla pysähdyttiin kaupalla, kun minun kävi niin Noksua sääliksi, kun ei yhtään päässyt pelailemaan. Vesisateessa sitten tehtiin oikealla seuraamista ja peruutusta ja puolenvaihtoja. Noahilla oli ihan sikakivaa. Peikkokin teki seuraamista ja oli oikeastaan aika hyvä, kun mikään ei häirinnyt keskittymistä.

Noah auttaa kevättä rikkomalla jäitä ojista ja lätäköistä.

Ljúfurkin on nyt parina päivänä päässyt kunnon lenkille, kun lumi on peittänyt jäiset paikat ja vesi ennen sitä sulattanut ne sohjoksi, ja uusi satulakin on kunnolla sisäänajettu. Eilen tehtiin ensin kunnon ohjasajolenkki pitkästä aikaa ja olihan vaan niin mukavan miellyttämisen haluinen poni muutaman vapaan jäljiltä. Takaisin tultua heitin satulan selkään ja käytiin pieni (n.1,5km) lenkki lähipellolla. Ihanan reipas, mutta kuitenkin rento poni. Tölttipätkällä meinasi vauhti hiukan kiihtyä, mutten uskaltanut antaa mennä, kun pohja on aika huono siellä lumikerroksen alla. 

Nyt tuleekin lunta ihan urakalla ja lumityöt odottavat. Ei vaan jaksaisi kauheasti kiinnostaa...

Ratsureima

Pääsin viimein lauantaina kokeilemaan satulaa liikkeessä, kun liukkaus oli hetkeksi poissa. Käytiin ensin lenkillä metsässä. Lenkin jälkeen laitoin "uuden" satulan selkään, ohjat riimuun kiinni ja kiipesin kyytiin. Hetken istuskelin ja odottelin suurimman trafiikin hälvenemistä. Kun kentällä juoksutuksessa oleva hevonen siirtyi pois, suuntasimme Ljúfurin kanssa sinne. Yllättävää kyllä, Ljúfurilla ei ollut juuri mitään ongelmia mennä kentälle tällä kertaa. Pari kertaa se pysähtyi kyselemään, "ollaanko oikeesti menossa", mutta jatkoi matkaa reippaasti kun pyysi. Korvat hörössä kipitti kentälle täysin rentona. Niin hieno poni.

Ei me kummoisia tehty. Muutama kierros kenttää ympäri, pari voltin tapaista ja pari pientä tölttipätkää, siinä se. Namia suuhun, rapsutuksia ja kiireesti alas, että varmasti jää ponille hyvä mieli hommasta. Minähän olisin jatkanut kyllä vaikka kuinka, mutta tällä kertaa näin oli viisainta. 

Kun vielä oli lunta ja pakkasta...

Nyt sitten taas sataa vettä ja räntää, eikä pakkasesta ole tietoakaan. Joka paikka on jäässä, eikä mihinkään taas pääse. Äkkiä tosin tiet sulaa, jos kelit tällaisena jatkuu. Sitä odotellessa...

Niin ja satula muuten tuntui tosi hyvältä! 

Liukastelua

Se sitten lauhtui tuo ilma ihan kunnolla ja nyt onkin ollut jäätävän liukasta. Kengättömän ponin kanssa ei juuri ole asiaa mihinkään, eikä oikein itselläkään ilman nastoja. Eilen olin nastatta liikkeellä koko lauman kanssa ja kaaduin kolme kertaa. Poni onneksi pysyi pystyssä, vaikka tiukkaa tekikin ajoittain. Koirilla ei ongelmia ollut, mutta jotenkin siellä metsässä rymytessään molemmat saivat tassuihinsa vuotavia naarmuja. Ei ne tuntuneet tahtia haittaavan, eikä vuotokaan kestänyt kuin hetken. Nyt niitä ei enää edes löydy, vaikka kuinka yrittää tihrustaa.

Viime viikolla sain vihdoin kotiin FB-ryhmästä käytettynä ostamani rungottoman satulan. Limpun omahan oli Ljúfurille iso ja menikin vaihdokkina issikkajoustiksen ex-omistajalle. Tämä joustorunkoinen issikkasatula on Luippikselle juuri passeli, mutta minun ahterini ei siitä erityisesti tykkää. Niimpä etsiskelin jo tovin rungotonta halpista. Nyt se on sitten kotona ja oikein tyytyväinen olen. Onhan se iso tuon lyhyeen selkään, mutta rungottomana istuu kuitenkin hyvin, kunhan kuski osuu oikeaan paikkaan selässä. Ja on muuten ihan hervottoman hyvä istua. Ihan kuin olisi kotiin tullut, niin tuntui tutulta. Harmittavasti kokeilut rajoittuvat toistaiseksi paikallaan seisovan ponin selässä istuskeluun tuon liukkauden vuoksi, mutta jos vaikka huomenna sitten. Kenttä kun on jotakuinkin taas käyttökunnossa.

Tällainen tämä siis on. Kuva on myyjän käsialaa, itse ei ole tullut kuvattua.

Jos tämä nyt sitten kuitenkin liikkeessä osoittautuu sopimattomaksi, on sitä yksi tallilaisista hiukan kiinnostunut omalleen kokeilemaan. Joten eiköhän se silti selän itselleen löydä, vaikkei meillä pelittäisikään. Tosin minä en ehkä ole valmis luopumaan, koska tästä minun ahterini tykkäsi kovasti. Kunhan nyt vain nuo tiet sulaisivat tai tulisi kunnolla sitä lunta, että pääsisi maastoilemaan. Pari kovin keväistä päivääkin jo oli, muttei se nyt ihan vielä kevät kuitenkaan ole. Lumetkin suli lähes kaikki pois. Eilen taas satoi hiukan lisää ja nyt sitten se jääkerros on vielä piilotettukin. Taluttaen uskallan tuolla vielä jotenkin liikkua, mutta selästä ei tulisi mieleenkään. Eikä oikein ohjasajaenkaan. Työt saa siis odottaa parempaa keliä.