perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tömähdys tantereeseen

Tänään ei ollut hyvä päivä. Ja nyt harmittaa. En taas kuunnellut poniani.

Menin tallille ja homma alkoi ihan hyvin. Ljúfur tuli innoissaan vastaan kun menin pihatolle, eikä se ollut edes piehtaroinut. Harjaus sujui siis nopsasti ja koska kenttä oli tyhjä, ajattelin taas juoksuttaa. Jonkin aikaa on tuullut aika reilusti ja pihaton läheltä oli kaatunut suuri mänty. Hieman oli stressienergiaa ponissa ja viimeinkin nähtiin kunnon ravia molempiin suuntiin. Kun kaveri alkoi hyytyä, päätin taas tehdä selkäännousutreeniä. Eipä olisi kannattanut.


Ljúfur eilen lenkillä

Hommahan on sujunut ihan hyvin. Poni on ollut rento ja selässä on saanut rauhassa istuskella. Nytkin se seisoi sievästi paikallaan, kun siirsin pallin viereen. Seisoi paikallaan kun nostin toisen jalan selän yli, mutta nosti päätään ja käänsi korvat taakse. Siinä kohtaa olisi pitänyt ottaa pakkia ja muuttaa suunnitelmaa, mutta.. En sitten niin tehnyt, vaan menin selkään ja tulin nopeasti myös alas, kun poni pukitti. Siihen se jäi viereen pöhisemään ja tuijottamaan. Ei varmaan edes tajunnut, mitä tapahtui.

Hetki tehtiin sitten vaan selkään nojailua ja muuta ihan "alkeistreeniä" ja lähdettiin sitten lenkille. Takaisin tultuamme jatkettiin vielä hetki. Vaan ei se kyllä kovin hyvin sitä selkäännojailua sietänyt. Oli kovin varuillaan. Harmittaa. Onneksi se ei muuten ottanut nokkiinsa kuitenkaan. Nyt varmaan pidetään taas paussia ja odotetaan parempaa hetkeä jatkaa harjoituksia.


Tämäkin eiliseltä lenkiltä

Eiköhän tästä taas selvitä, kunhan osaan pitää oman pääni kasassa. Ljúfur ei varmaan kauheasti juttua enää muistele. Samoin täytyy minunkin ajatella.. tai siis olla ajattelematta :) Sitä vaan en ymmärrä, että miten ihmeessä minulla voi olla oikea kankku kipeä, vaikka tömähdin vasemmalle kankulleni?

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kevään ensimmäiset

Tänään on ollut varsin vauhdikas vapaapäivä. Aamusta lähdettiin koirapoikien kanssa hakemaan autoa korjaamolta. Eilen se sinne vietiin ja käveltiin sitten kotiin. Ja tänään siis haettiin. Matkaa korjaamolle on noin yhdeksän kilometriä. Tänään vähän lintsattiin ja mentiin alkumatka, noin kaksi kilometriä, polkupyörällä. Tai siis minä lintsasin, poikakoirathan sai pistellä ihan tosissaan. Tosin juoksihan ne muutenkin tuplasti minuun verrattuna, kun kuitenkin noin 70% lenkistä olivat vapaana, kuten eilenkin.

Korjaamolta suuntasin suorinta tietä tallille. Ihan kauhea ikävä jo olikin herra Plussapalloa, kun en kahteen päivään ollut päässyt käymään. Keli on tänään ollut kivan aurinkoinen, mutta ihan hiton kylmä. Lämpötilat pakkasella ja jumalaton pohjoistuuli. Ljúfur joutui siis talliin harjattavaksi, kun pihalla olisi paleltunut. Tällä viikolla onkin ponissa ollut harjattavaa, kun se muutaman muun tallin hevosen tavoin on alkanut nautiskella savikylvyistä.


Savinen poniini.

Tänään otettiin rennosti, vaikka pari vapaata olikin alla. Harjauksen jälkeen mentiin kentälle. Juoksuttelin noin vartin verran ja ihan reippaasti tyyppi liikkuikin. Ravia ei tosin nytkään juuri nähty, mutta eipä kyllä käyntiäkään. Töltillä lähinnä herra eteni ja hämmästyttävän mielellään. Ja ihan hyvällä töltillä jopa. Annoin sen valita askellajin, kunhan liikkui. Käytiin vielä pieni lenkki, pellon kautta pihatolle.

Kotona käväisin välillä. Istahdin hetkeksi ja vetäsin banaani-ananas smoothieta kitusiin. Vähän reilummin kampetta niskaan ja poikakoirat taas autoon. Suuntana tämän kevään ensimmäiset hakutreenit meille. Muut on jo pari kertaa treenanneet, mutten ole päässyt mukaan.




Ihan en ollut taas kartalla, koska muistin treeniajan väärin ja olin menossa treeneihin vasta huomenna. Koirat oli siis syöneet aamulla normaalisti. Noahiinhan se ei vaikuta, mutta Peikkoa vähän epäilin. Hyvin kuitenkin pelasi myös Peikkis.

Noah otti etukulmat samanaikaisina haamuina muutamalla haukulla. Virtaa oli ja vauhti hurjaa, mutta järkikin tuntui olevan onneksi matkassa. Hieno Noah. Peikko otti kolme haamua yksitellen noin kolmestakympistä ja hirvittävän hyvin toimi Peikkokin. Hyvin muisti mikä oli homman nimi, mutta vaikka hieman viivyteltiin palkan kanssa, ei sillä ollut aikomustakaan haukkua. No, kateissa se ääni on nyt taas ollut muutenkin, ettei ollut kyllä yllätys. Lopuksi otettiin vielä repuilla leikkiä ja haukun yritystä. Kyllähän se yrittää, mutta kun se lopputulos on taas vaan puhf. Huoh.


Bongaa Peikko.

Torstaina oltiin toisen hakuporukan kanssa kimppatreenimässä kentällä. Alkaa muutkin aktivoitumaan, kuin minä. Peikko teki vaan ihan pentutottista ja makkaran metsästystä, kun hieman on ollut keskittymisvaikeutta häiriössä. Hämmästyttävän hyvin se tosin nyt kyllä keksittyi, vaikka toisin epäilin. Nälkäkin sillä kyllä oli. Hieman oli "huono kuulo" eli ei ihan keskittynyt käskyihin ja arpoi toimintoja, kun ei kuunnellut. Teki kuitenkin aina jotain ja huomio oli minussa. Pisteet siitä. Huomasin myös, että on alkanut ennakoimaan pysäytyskäskyjä eli treenitapaa täytynee hieman fiksata.

Noah teki hommia vasta kun kaikki muut olivat jo lähteneet. Ihan keskittymistä ja uutta tapaa tehdä, oli Noksun urakka tänään. Uusi tapa on helppo juttu kyllä koiralle, minä tarvin harjoitusta, jotta hommasta tulee sujuvaa. Samasta syystä en nyt selvittele treeniä sen tarkemmin vielä, kun olen itsekin vähän pihalla. Hyvin kuitenkin meni.


Hieman ennen auringonlaskua, kolme lentokonetta menossa jonnekin...

Tällä viikolla on luonto esittänyt parhaat puolensa. Ensinnäkin aurinko on paistanut joka päivä lähes kirkkaalta taivaalta ja on ollut todella lämmin. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä saimme nauttia upeista revontulista. Minäkin bongasin ne ihan vahingossa iltalenkillä, enkä ollut ensin uskoa silmiäni. Mutta uskottava se vaan oli, kun kotiin tullessa luin muiden FB päivityksiä. Samana iltana aiemmin oli ollut myös hieno auringonlasku. Ja monena muunakin iltana tällä viikolla. Eilen oli auringonpimennys. Töissä tirkisteltiin sitä hitsausmaskin lasin läpi. Ei meinannut töistä tulla mitään, kun joka välissä piti käydä lähimmässä ikkunassa kurkkimassa. Yli 80% auringosta pimeni ja oli se kyllä hienon näköistä.

Huomenna ajattelin hakea polkupyöräni poikakoirien kanssa jossain vaiheessa. Saavat tyytyä vain neljän kilometrin lenkkiin vaihteeksi. Siihen lisäksi tietty mummojen mentävät metsäkäpsyttelyt. Ljúfurin kanssa sitten tehdään huomenna ihan kunnon lenkki ja vietetään muutenkin aikaa, kun tänään oli vähän kiire. Laihdutusprojekti on nyt hieman hidastunut parin vaparin ja yhden kevyen päivän ansiosta, mutta tästä se taas lähtee uuteen nousuun.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Hieno päivä

Aurinko piristää kummasti, eikä sisälle paljonkaan tee mieli hautautua. Ulkoiltu on siis tänäänkin tuntitolkulla. Aamulla ensin metsässä koirien kanssa. Aamupäivästä tallille pihattoa ja pihattotarhaa siivoamaan. No, pihatto tuli siivottua, mutta tarha jäi suurimmaksi osaksi vain haaveeksi, niin hyvin oli kasat jämähtäneet jäähän. Ja siis maahan kiinni.




Ljúfurin kanssa käytiin vähän hengailemassa laitumella ja pellon laitaa käveleksimässä. Poni sai ihmetellä rauhassa milloin mitäkin ja juoda kuralätäköistä, mikä on sen mielestä paljon kivempaa kuin juominen astiasta. Pihalla treenattiin taas vaihteeksi selkäännousua, kun kerrankin oli rauhallista. Yksi hevonen oli tallissa laitettavana kuntoon ratsastusta varten, isäntä jakoi päiväheiniä, mutta muuten ei ollut ristinsielua missään. Ljúfur oli taas oma itsensä eli selkään vasemmalta ja oikealta alas treeni ei aiheuttanut mitään suuria tunteita. Siinä se seisoi kuin tatti ja näytti tyytyväiseltä. Niin hieno poika.




Kummasti siinä taas kolmisen tuntia vierähti. Kotona pyörähdin syömässä ja hetken istahtamassa, kunnes pakkasin poikakoirat autoon ja suunnistin metsään esineruutuilemaan. Autosta ulos hypätessäni määränpäässä, huomasin ilokseni, että ampumaradalla oli treenit käynnissä ja sehän on aina hyvää paukkutreeniä molemmille, vaikkei kumpainenkaan haulikon ääneen mitenkään reagoikaan.

Talloin kapean, mutta syvän ruudun. Noahille vein takakulmiin esineet. Vasemmasta kulmasta esine nousikin heti, mutta oikea oli vaikea, kuten yleensäkin. Jotenkin se aina kanttaa siitä ohi, laitoit sen etsimään sitten mistä hyvänsä. Hyvin se kuitenkin etsi ja yritti ja viimein löysikin. Palkkasin toisen jälkeen patukalla. Ihan hyvällä mallilla siis.




Peikolle samat esineet. Vietiin yksi kerrallaan yhdessä johonkin 20 metriin. Innoissaan etsi ja hyvin löysikin, eikä antanut periksi. Kehuin heti kun oli esineellä ja kannustin tuomaan, juoksin ihan karkuun kun tuli kohti. Ja niin toi molemmat ihan perille asti. Palkkasin makkaralla esineistä, lopuksi leikkiä lampaankarvapatukalla, mikä on Peikon lemppari.




Vielä otin Noahin tottistelemaan, kun ajattelin käyttää paukut kunnolla hyväkseni, mutta johan juuri silloin lopettivat. Höh. No, seuraamista otettiin vähän kuitenkin ja hyvin seurasikin, tiiviisti muttei kuitenkaan nojannut. Sai vielä juoksennella pallon kanssa ihan kunnolla.

Ajeltiin sitten Pyhtään Apsille ja lähdettiin siitä lenkille. Mennessä paistoi aurinko ihan koko matkan suoraan edestä ja aiheutti jonkin asteista hikoilua. Reilu neljän kilometrin lenkki heitettiin rauhallista tahtia. Nyt on ihan rauhallista myös tässä talossa. Harmi, että huomenna alkaa taas työviikko, eikä siis ehdi auringosta paljoakaan nauttia ennen kuin se laskee. Jos se siis edes paistaa. Toivottavasti paistaa.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Viikon kohokohdat.. tai jotain

Aurinkoista on ollut, paitsi tiistaina, kun oli myrsky. Lämmintä ei niinkään, paitsi aamulla tuolla metsän siimeksessä auringonpaisteessa silmät kiinni nautiskellessa, saattoi melkein kuvitella, että on jo kesä. No, ei ole. Mutta se tulee kyllä.

Koirilla on alkanut pyöräilykausi. Ensimmäisellä lenkillä joutui Peikolle kerran kertomaan kohtuullisen selväsanaisesti, että pyöräillessä ei ole lupa hillua puolelta toiselle. Se on vaarallista. Sen jälkeen se on muistanut. Noah käy ylikierroksilla ja on rasittava, muttei se mitään uutta ole. Pyöräily on vaan sen mielestä niin siistiä. Vähänhän tuo on epäsuhtainen pari pyöräilemään yhdessä, Noah 57cm/30kg ja Peikko 47cm/16kg. Peikko siis saa pistellä ihan tosissaan tai vastaavasti Noah joutuu himmailemaan. Vaan aika on rajallista, joten näillä mennään.




Esineruutuakin ollaan elettu hieman muistuttelemaan mieleen. Lähinnä Peikko on treenannut, jotta vähän näkee, missä mennään. Syksyllähän se etsi kyllä innoissaan, muttei sillä ollut hajuakaan mitä sille löydetylle esineelle kuuluu tehdä. Se lähinnä heilutteli sille vaan häntäänsä. Koko talvi ollaan tehty "etsi"-sanaa tutuksi sisällä ja vähän pihallakin ja nythän se esine sieltä noukitaan ja kiikutetaan minulle. Jos nyt ei aina ihan perille asti, mutta noudetaan kumminkin. Hieno Peikko.

Noah on tehnyt vähän Rally-tokoa. Jos vaikka johonkin kisaankin joskus pääsisi. Aika huonohan niihin on päästä, mutta toivossa on hyvä elää ja yrittää treenata. Ollaan hiukan aloiteltu oikealla seuraamista ja puolen vaihtoja ja yritetty opetella käsiohjausta paremmaksi.




Ljúfur on lenkkeillyt ahkerasti, joko poikakoirien kanssa tai yksinään. Ja saipa se eilen jopa ihan naisseuraakin lenkille mukaan, kun saatiin seuraksi tallin kolmesta tammasta yksi, ratsastajineen tietty. Viime viikolla ei tuntunut paino kauheasti laskevan, joten siitä pelästyneenä, ollaan tehty pitkiäkin lenkkejä, eikä vapaata olla vietetty. Paitsi se myrskypäivä.


Ihan pikkasen vaikeeta kuvata kävellessä. (Kännykkä)laatu on sitten sen mukainen..

Ohjasajoakin on ponin viikkoon kuulunut, jopa kahdesti. Ja onpahan ollutkin pätevä poni. Ja sitä päristelyn määrää. Niin on tyytyväinen, kun pääsee töihin. Ylähuuli kilometrin mittaisena se keskittyy ihan täysillä. Vähän meinasi jännittää, kun sillan yli olisi pitänyt mennä ja "koski" kohisi alla, toisella puolella oli traktori käynnissä ja vielä samaan syssyyn tuli autokin vastaan. Siitäkin selvittiin taluttamalla ja takaisin päin tultiin ihan reippaasti. Töitäkin ollaan yritetty ohjasajaessa tehdä ja viimeksi meni jo avotaivutukset ja väistöt ihan hyvin ja jopa peruutustakin saatiin aikaiseksi joitakin askeleen tapaisia. Sitähän ei olla ennen otettu.

Ja sitten on se muu liikunta-osasto eli kaverin kanssa rallattaminen. Aina, kun jompikumpi tulee "töistä", alkaa jonkinmoinen nujuaminen. Ensin ne yleensä alkaa rapsutella toisiaan ja sitten lähtee. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Tänään oli vissiin liian lämmintä, kun meno oli aika kesyä. Kännykällä yritin kuvata, tuotos alla. Pari samanmoista "spurttia" irtosi ja se oli sitten siinä.




Tällä viikolla nyt tuntuisikin sitten paino laskeneen sen verran, etten ihan usko mittanauhan lukemiin. Ainahan siihen tietty vaikuttaa seisomisasento, nauhan paikka ja pullistaako vai ei. Ja varmaan monta muutakin asiaa. Eikä nauha nyt muutenkaan niin tarkka ole. Mutta suuntaa se antaa ja se tuntuisi olevan oikea. Tätä vauhtia jopa saattaa tavoite olla saavutettu ennen laidunkautta. Hyvillä mielin siis kesää kohti.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Virallista

Vaihteeksi jotain virallistakin pelkän harrastelun sijasta. Vaikka eihän sillä niin väliä ole, kunhan koirilla on jotain puuhaa. Ja ahkerastihan me ollaan harrasteltu. Tänään kuitenkin oltiin Noahin kanssa Lahdessa ihka ensimmäisissä virallisissa rally-toko kisoissa.


Tällaista rataa oli tarjolla tänään, kuva kyllä näyttää olevan aika epätarkka...

Noah on yhä outo. Leikkii ja touhuaa kyllä Peikon kanssa, mutta on kauhean mielistelevä ja väsyy/hyytyy helposti. Hallissa odotellessamme vuoroamme, se ei ollut kiinnostunut juurikaan edes lelusta, saati sitten minusta ilman lelua. Hajut oli se mikä kiinnosti. Olisikohan nyt vaan jotkut juoksut sekoittaneet koiraskoiran pään, kun ei se kumminkaan kipeältä vaikuta, on vaan ihan pihalla.

Radalle sain kuitenkin hieman sitä heräteltyä ja vaikkei se ihan oma itsensä ollutkaan, suoritti se kuitenkin kohtuullisen keskittyneesti. Muuten sujui homma minusta ihan hyvin, mutta ohjaajalle tuli kesken spiraalin joku ihme uskonpuute ja aloin epäillä unohtaneeni radan. Samalla sitten kaadettiin yksi törpäkkö, kun sekoilin. Luulin siis unohtaneeni kyltit 8-10. Loppuun kuitenkin suoritettiin, enkä sitten mitään ollut unohtanut, mutta keskittyminen kyllä kärsi.

Pisteet näin tulostaulusta melkein samantien ja ohjaajasta huolimatta 86 pistettä oli saldo. Luulin siis itse kämmänneeni, muttei se ihan niin mennytkään, kun viimein sitten sain arvostelulipukkeen käteeni. Kyltiltä 5 oli tullut tehtävävirhe -10, enkä kyllä ole varma miksi. Luulisin, että lopun sivulletulossa oli jotain sanomista, kun Noah käännähti taas miten sattuu. Kommentit "Hieno kontakti, siistiä työtä. Nojaava seuraaminen, mutta ei häirinnyt ohjaajan liikkumista." Nojasikin kyllä voimakkaasti mielentilastaan johtuen. Tulos siis oli ihan ok, mutten vaan osaa olla tyytyväinen, syystä koska Noah ei ollut oma itsensä.


Noahista ei kuvaa tullut otettua reissulla, mutta Peikosta oli ihan pakko tällainen napata :)

Muuten ei mitään kovin ihmeelistä ole tapahtunut. Tallilla olen ollut iltaisin, paitsi tiistaina oli asioidenhoitopäivä, enkä tänäänkään sitten ehtinyt. Ljúfur on liikkunut kohtuullisen reippaasti siihen nähden, ettei kuntoa kauheasti ole. Pari kertaa olen juoksuttanut kentällä ja raviakin toisella kerralla saatiin jo paremmin, eilen ei sitten juuri lainkaan. Mutta koska se mielellään tölttäsi, annoin sen sitten edetä sillä askellajilla, kun onhan se nyt kuluttavampaa (kai) kuin pelkkä käynti. Juoksutuksen jälkeen ollaan aina käyty myös pieni lenkki.


Auringonlaskua ihmettelemässä

Torstaina oltiin porukalla lenkillä eli poni ja poikakoirat. Kovasti tuntui olevan taas Ljúfurille mieluista saada seuraa ja reippaasti edettiinkin. Muitakin oli liikenteessä ja sekös vielä kiihdytti lisää pientä poniinia. Varsinkin, kun hetki käveltiin naapuritallin hevosen perässä tietä myöten kylälle päin ja yht'äkkiä se sama hevonen tulikin mutkan takaa vastaan. Sen perässä palasivat maastosta kaksi oman tallin hevosta ja kun kaikki menivät tallille ja pientä ponia vaan raahattiin kauemmaksi kotoa, niin hermohan siinä meinasi mennä. Viimeinen pisara oli tien varressa kuohuva koski ja sitten pitikin jo pukitella ja hillua kuin paraskin rodeoponi. Nauratti. No, hyvää se vaan tekee, vaikka kyllähän tuo hilluu tarhassakin kaverinsa kanssa, vaikkei aina huvittaisikaan. Hyvin kakara silti saa sen houkuteltua mukaan. Projekti rantapallosta rantakuntoon etenee siis ilman kaksijalkaisenkin apua, jos ei niin nopeasti niin ainakin varmasti. Onni on nuori pihattokaveri :)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kyllä se siitä

Oltiin tänään Valkealassa sennentreeneissä. Tuija oli järjestänyt kunnon Rally-treenit kouvolalaisten harrastajien kanssa. Oli ihan tosi kivaa ja opettavaista taasen. Alokkaan rata oli jo rakennettu, kun pääsin paikalle. Samantien sitten tutustumaan ja melkein samantien suorittamaankin. Noah oli jotenkin ihmeen rauhallinen ja radalla kovin mielistelevä. Yritti liikaa, eikä keskittynyt kuuntelemaan, vaan teki mitä sattuu. Rata arvosteltiin ja eihän siellä isoja virheitä ollut, vaikkei se hyvältä tuntunutkaan ja 93 pistettä oli saldo.




Seuraavaksi avoimen rata, joka tehtiin Noksun kanssa myös. Sama meno jatkui, koira ei ollut oma itsensä. Pari -10 liikevirhettä, enkä lähtenyt uusimaan, kun koira oli niin outo. Pisteitä 80. Ihan tyytyväinen olin kuitenkin sinänsä, eka avoimen rata, enkä minä sekoillut kuin ekalla kyltillä. Nyt vaan taas huolestuttaa, ettei ole jotain vialla. Eilen Noah oli iltalenkillä jotenkin vaisu loppumatkasta ja vatsa löysällä. Tänään on vatsa ollut ok ja lenkilläkin ihan reipas, mutta kovasti halipulainen eli hakeutui vähän väliä rinnalle tuijottelemaan tai perään kävelemään. No, katsellaan katsellaan.

Peikko teki hallilla tottista ja olikin varsin pätevä. Keskittyikin häiriöstä huolimatta kohtuullisen hyvin. Vähän vilkuili ja haahuili, mutta pienen leikkituokion jälkeen jo toimi lähes moitteetta. No, murkku mikä murkku.

Seurasin myös pari voittajaluokan suoritusta ja kävin myös tutustumassa rataan ihan uteliaisuuttani, mikä olikin varsin opettavaista. Paljon tuli taas oppia ja uutta intoa. Kivaa oli.


Et nyt viittis ottaa niitä kuvia..

Tallilla on vierähtänyt tänä viikonloppuna myös aika monta tuntia. Eilen olin repsikkana ajolenkillä. Ensin oli vähän jännää ja suorastaan pelottavaa, kun hevosella tuntui virtaa olevan, enkä ole vuosiin kyydissä istunut, mutta äkkiä se ohi meni ja olikin tosi hauskaa. Vanha ravuri hieman kuumui kilpailutilanteesta, kun takana kiritti nuorempi kaveri. Kovaa mentiin ja vähän extreamiakin koettiin lumihangessa, kun käännyttiin väärälle tielle, jota ei sitten ollutkaan aurattu koko talvessa. Hevosen riisumisessa valjaista avustin sen minkä osasin, kun hetki jos toinenkin on vierähtänyt edellisestä kerrasta. Ei minusta varmaan haittaakaan ollut, tiedä sitten oliko hyötyäkään.

Ljúfurin kanssa tein vielä reilun tunnin lenkin, jonka jälkeen treenattiin vielä kentällä selkäännousua. Siihen harjaus ja vähän paskanluontia. Ja kas kummaa, reilu neljä tuntia oli hurahtanut hujauksessa. Kotona vielä koirapoikien kanssa lenkille ja ruokaa koirille sekä itselle. Siinä se päivä sitten olikin.


Ystävykset eilen Ljúfurin lenkin jälkeen

Tänään juoksutin Lurpan kentällä. Ravi oli taas hiukkasen hukassa, varsinkin vasempaan kierrokseen. Tölttiä tarjosi, kun ravia pyysi. Oikealle ravia saatiin joitain kierroksia, vasempaan muutama askel. Ohjasajoin myös joitain voltteja ja hieman kiemurauraa. Hyvin keskittyi tällä kertaa, mitä nyt hieman vilkuili, kun porukkaa alkoi enemmän liikuskella pihalla. Käytiin vielä pieni lenkki tiellä ja treenattiin taas sitä selkäännousua kentällä. Paskanluontia tänään pidemmän kaavan mukaan eli kaikki mitä sulaneen lumen altakin oli paljastunut. Ja taas olikin kaksi ja puoli tuntia mennyt. Hups.