Virallista

Vaihteeksi jotain virallistakin pelkän harrastelun sijasta. Vaikka eihän sillä niin väliä ole, kunhan koirilla on jotain puuhaa. Ja ahkerastihan me ollaan harrasteltu. Tänään kuitenkin oltiin Noahin kanssa Lahdessa ihka ensimmäisissä virallisissa rally-toko kisoissa.

Tällaista rataa oli tarjolla tänään, kuva kyllä näyttää olevan aika epätarkka...

Noah on yhä outo. Leikkii ja touhuaa kyllä Peikon kanssa, mutta on kauhean mielistelevä ja väsyy/hyytyy helposti. Hallissa odotellessamme vuoroamme, se ei ollut kiinnostunut juurikaan edes lelusta, saati sitten minusta ilman lelua. Hajut oli se mikä kiinnosti. Olisikohan nyt vaan jotkut juoksut sekoittaneet koiraskoiran pään, kun ei se kumminkaan kipeältä vaikuta, on vaan ihan pihalla.

Radalle sain kuitenkin hieman sitä heräteltyä ja vaikkei se ihan oma itsensä ollutkaan, suoritti se kuitenkin kohtuullisen keskittyneesti. Muuten sujui homma minusta ihan hyvin, mutta ohjaajalle tuli kesken spiraalin joku ihme uskonpuute ja aloin epäillä unohtaneeni radan. Samalla sitten kaadettiin yksi törpäkkö, kun sekoilin. Luulin siis unohtaneeni kyltit 8-10. Loppuun kuitenkin suoritettiin, enkä sitten mitään ollut unohtanut, mutta keskittyminen kyllä kärsi.

Pisteet näin tulostaulusta melkein samantien ja ohjaajasta huolimatta 86 pistettä oli saldo. Luulin siis itse kämmänneeni, muttei se ihan niin mennytkään, kun viimein sitten sain arvostelulipukkeen käteeni. Kyltiltä 5 oli tullut tehtävävirhe -10, enkä kyllä ole varma miksi. Luulisin, että lopun sivulletulossa oli jotain sanomista, kun Noah käännähti taas miten sattuu. Kommentit "Hieno kontakti, siistiä työtä. Nojaava seuraaminen, mutta ei häirinnyt ohjaajan liikkumista." Nojasikin kyllä voimakkaasti mielentilastaan johtuen. Tulos siis oli ihan ok, mutten vaan osaa olla tyytyväinen, syystä koska Noah ei ollut oma itsensä.

Noahista ei kuvaa tullut otettua reissulla, mutta Peikosta oli ihan pakko tällainen napata :)

Muuten ei mitään kovin ihmeelistä ole tapahtunut. Tallilla olen ollut iltaisin, paitsi tiistaina oli asioidenhoitopäivä, enkä tänäänkään sitten ehtinyt. Ljúfur on liikkunut kohtuullisen reippaasti siihen nähden, ettei kuntoa kauheasti ole. Pari kertaa olen juoksuttanut kentällä ja raviakin toisella kerralla saatiin jo paremmin, eilen ei sitten juuri lainkaan. Mutta koska se mielellään tölttäsi, annoin sen sitten edetä sillä askellajilla, kun onhan se nyt kuluttavampaa (kai) kuin pelkkä käynti. Juoksutuksen jälkeen ollaan aina käyty myös pieni lenkki.

Auringonlaskua ihmettelemässä

Torstaina oltiin porukalla lenkillä eli poni ja poikakoirat. Kovasti tuntui olevan taas Ljúfurille mieluista saada seuraa ja reippaasti edettiinkin. Muitakin oli liikenteessä ja sekös vielä kiihdytti lisää pientä poniinia. Varsinkin, kun hetki käveltiin naapuritallin hevosen perässä tietä myöten kylälle päin ja yht'äkkiä se sama hevonen tulikin mutkan takaa vastaan. Sen perässä palasivat maastosta kaksi oman tallin hevosta ja kun kaikki menivät tallille ja pientä ponia vaan raahattiin kauemmaksi kotoa, niin hermohan siinä meinasi mennä. Viimeinen pisara oli tien varressa kuohuva koski ja sitten pitikin jo pukitella ja hillua kuin paraskin rodeoponi. Nauratti. No, hyvää se vaan tekee, vaikka kyllähän tuo hilluu tarhassakin kaverinsa kanssa, vaikkei aina huvittaisikaan. Hyvin kakara silti saa sen houkuteltua mukaan. Projekti rantapallosta rantakuntoon etenee siis ilman kaksijalkaisenkin apua, jos ei niin nopeasti niin ainakin varmasti. Onni on nuori pihattokaveri :)