Hakuilua, tokoilua, lenkkeilyä ja laiduntamista

Meillä on hakuryhmä! Tai no, se on kyllä ihan oikeasti etsintäkoe-ryhmä, mutta porukalla ollaan nyt tehty hakua ja tottistakin olisi ollut tarjolla sunnuntaina, mutta koska tokot, niin se jäi väliin. Meidänhän piti mennä tutustumaan ryhmään jo aiemmin ja päiväkin oli vähän niin kuin sovittu, mutta sitten tuli lumi maahan kertarysäyksellä ja treenit tauolle. Nyt sitten viimein pääsin tutustumaan ja ihan jäseneksikin ja voi kun onkin ollut kivaa. 

Ensimmäinen kerta tuli vähän äkkiä, kun edellisenä iltana kasin aikaan tuli viesti, että aamulla olisi treeniä tarjolla. Otin sen sitten vähän sen kannalta, että katsotaan mitä tapahtuu, enkä siis ollut juurikaan suunnitellut treeniä. Ihan innoissaan Lysti kuitenkin maalimiehille juoksi, kun sai lelun palkaksi, mutta heti kun sen antoi voittaa, niin lelu unohtui ja hajut alkoi kiinnostaa. Seuraavalla kerralla olin sitten suunnitellut ja palkaksi oli ruokaa plus viimeiseltä myös lelu. Hyvin se juoksi, vaikkei se ruoka kiinnostanutkaan, eikä se sitä oikein edes syönyt. Treeneissä oli vierailulla myös vanha tuttu palveluskoiramies ja se sitten Lystiä leikitti oikein kunnolla ja todettiin se minkä jo tiesinkin, että lelupalkka se olla pitää. Siinä vaan jännittää kohtuullisen kokematon ryhmä, ettei käy mitään kämmiä sen kanssa. Ruoka olisi sen puolesta helpompi. No, seuraavaksi kerraksi on treeni jo taas mietitty. MIetitään sitä sitten sen jälkeen taas uudestaan.

Treenien jälkeen on Lysti ollut aina ihan poikki ja se onkin nukkunut monta tuntia sen jälkeen. Ekan kerran jälkeen se oli myös loppuillan ihan ylikierroksilla, koska oli ollut taas uusi ja vähän jännäkin kokemus. Niin sille aina käy, kun se kuormittuu. Kotona ollaan treenattu ensin purkille maahanmenoa ja nyt sitten lelulle. Lelun kanssa ollaan treenattu myös ilmaisua, kun se kuitenkin aika pienen viiveen kanssa alkaa helposti itsekin haukkua tarjoamaan, kun turhautuu. Ruoallahan tätä ei tapahtunut. Katsotaan sitten kuinka toimii ihan treenissä ja sen mukaan sitten treenataan lisää.

Kotona kokeiltiin viime viikolla vähän pienen esineen etsintää eli tarkkuusruutua. Oletin luvassa olevan sähläystä ja säätöä, mutta eipä ollutkaan. Lysti keksi oikeastaan heti, mitä tehdä ja osasi ilmaista nosessa oppimaansa hyväksi käyttäen. Toki treeni oli helppo eli näki kun heitin 50 sentin kolikon maahan, mutta hyvä alku. Pudotetun esineen noutoakin ollaan tehty joskus jo aiemmin ja sekin pitäisi taas ottaa ohjelmistoon, kuten jälki ja esineruutukin. Mutta vaikka työtä onkin, niin kovasti tuntuisi EK meille sopivalta lajilta, koska Lystille vaihtelua ja minulle helpommat osa-alueet, koska vähemmän metsässä juoksemista. Sitäpaitsi, kun nykyään ilmaisulle kello pysäytetään, niin sinne maalimiehellehän ei tarvi juosta, jos koira vaan jaksaa haukkua. Paras jaksaa, kun rullaa en millään viitsisi opettaa.

Tokossa meillä oli pääsiäisen jälkeen kokeenomainen treeni. Oli jännää ja kivaa. Palkatta mentiin ja Lysti teki juuri niin hyvin kuin osasi ja palkkaantui tosi hyvin pelkällä sosiaalisella palkalla. Vähän se ihmetteli, kun kaverit oli aidan takana ja ne pystyi kuulemaan, muttei näkemään ja niitä piti vähän väliä vilkuilla, eikä keskittyminen töihin ollut ihan huippuluokkaa. Hyvin se kuitenkin suoriutui ja kivaakin sillä tuntui olevan, vaikka ainahan sillä on. Onhan meillä vielä tekemistä ennen kuin se koevalmis on, mutta oli siellä paljon hyvääkin. Ja nythän me taas tiedetään mitä treenata. Ja ollaan me edistyttykin. Sunnuntaina oli viimeinen kerta tätä "kurssia", mutta minä jatkan vielä toisen ryhmän kanssa touko-kesäkuun, koska me nyt vaan tarvitaan sitä toistaiseksi. Siitä on ollut niin paljon apua, kun tuo on niin erilainen koira kuin yksikään aiemmista, niin ihan ei aina älyä kuinka sille asiat esittäisi, jotta se toimii. 

Ponilla alkoi laidunkausi pari viikkoa sitten. Eihän siellä vielä paljoa mitään kasva ja vielä vähemmän kasvaa, kun sekin mikä kasvaa jyrsitään heti pois, mutta onhan se nyt silti ihan huippua. Eihän ne siellä vielä ole kuin hetken aina päivittäin, mutta siitä se lisääntyy aika ja ruohokin kasvaa. Ei niitä kauheasti kiinnostanut juoksennella, kun sinne ensi kertaa pääsivät, turpa maahan vaan ja ruohoa suuhun. Pari spurttia kuitenkin ottivat ja muutaman kuvan sain otettua. 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi loput laidunkuvat

Mia kävi ponin O.T.E hoitamassa joku aika sitten ja huomasi samalla oikeassa takajalassa muutoksia. Ne tutkittiin viimeviikolla, samalla kun hoidettiin taas hampaat. Ultralla tutkittaessa ei ensin oikein mitään löytynyt, mutta sitten ihan sattumalta ja hyvällä onnella sieltä pieni vamma löytyi sisemmästä koukistajasta. Epäili, että jänne olisi saanut osumaa kaviosta tai sitten jonkun muun tällin. Epäilyksenä itselläni, että kun silloin joku aika sitten rysähti lankkuseinästä läpi kaverin puolelle tarhan kopissa, niin siinä rytäkässä jotain sattui. Sen verran näytti hurjalta kun sotkeentui takasistaan lankkuihin. Pääasia nyt kuitenkin, ettei jalassa ole mitään suuren suurta ja tämä pieni mikä on, paranee kyllä. Rauhassahan me ollaan yhä muutenkin liikuttu ja sillä tiellä jatketaan tästä eteenpäinkin.

Sitten ne hampaat, minkä vuoksi aikakin oli varattu. Ne olivat ihan kunnossa nyt ja tarkastusväliä saatiin venytettyä nyt 10 kuukauteen, kun se tähän asti on ollut vain puoli vuotta. Ei siis enää diasteemaa eikä kariestakaan. Ja muutenkin legot oli ihan oikeassa järjestyksessä, eikä piikkejäkään ollut. Kehuja sai myös hyvästä lihavuuskunnostaan, kun aiemmin ollaan saatu kuulla ylipainosta. Kamburin paino on tällä hetkellä painomittanauhalla mitattuna 432kg. On siinä vielä ylimääräistä ja laitumelta sitä tulee takuulla lisää, mutta eiköhän se taas ihan helpolla putoa, kuten viime kesän jälkeenkin.

Muuten ei mitään uutta. Lenkkeilty on koirien kanssa narussa, kärryjen kanssa kylillä ja ohjasajaenkin. Kentällä ollaan työskennelty lähinnä käynnissä ohjasajaen tai liinassa. Oikea kierros on ollut vaikea, mutta paranemaan päin. Ei me nyt toki kovin usein siellä pyöritä, max kerran viikossa, mutta ollaan nyt sentään vähän yritetty. Ratsastanutkin olen sentään pari kertaa tänä vuonna. Nyt kun metsään pääsee, täytyisi vähän senkin suhteen ryhdistäytyä, niin saataisi kadotetut lihakset takaisin. Vaikka hyvin ne on palautunut pelkällä käyntiliikunnalla. Koirat on lenkkeilleet aika paljon nyt metsässä ja sen kyllä huomaa. Tarvisivat taas enemmän sitä ihmisten ilmoilla liikkumista, mutta kun menevät niin paljon helpommin ponin kanssa, niin vähän on nyt muut jutut jääneet. Pyöräillenkin ovat lenkkeilleet toki, mutta silloin ei paljoa haistella, mikä olisi se tärkein juttu. Kuntoa ollaan yritetty kasvattaa niilläkin, jotta Lysti jaksaa paremmin harrastaa. Kestää sitten virekin paremmin ja on se jo nähtävissäkin. Vaikka ollaan me kyllä muutenkin vähän venytelty mukavuusrajoja. 

Kesää odotellessa, keväthän on vähä niin kuin peruttu. Muutamana päivänä oli lähes teepaitakeli ja nyt taas välillä ihan valkoinen maa, koska niin kylmää. Vaan kai se tulee jonkinlainen kesä tänäkin vuonna. Kärpäsistä ei niin väliä.

Kevätpuuhia ja sen sellaista

Kesää kohti sitä aina kummasti piristyy samaa tahtia kuin valo lisääntyy. Paitsi jos sataa lunta, räntää, vettä vaakatasossa ja lämpötilat on nollan huitteilla, kuten nyt taas on ollut. Johan se lämpöaalto kestikin täällä rannikolla peräti kai kaksi päivää. Ihan oli melkein +10 astetta lämmintä. Mutta kai se kesä tulee tänäkin vuonna.

Sen verran on lumet sulaneet, että löytyy jo paljastakin metsää paikoittain, joten kevätintoa pullollaan, ollaan jo hiukan käyty muistuttelemassa maastojuttuja mieliin. Tehtiin Lystin kanssa vähän esineruutua muutama päivä sitten. Vähän oli todellakin vähän, kun talloin vain pienen alueen ja vein sinne vain yhden esineen. Lysti huusi jo autossa, kun tajusi heti, että nyt on kohta kivaa puuhaa tarjolla. Ja kun sitten viimein pääsi, niin vähän oli virtaa enemmän kuin järkeä ja meni juoksenteluksi. Mutta kiitos pienen alueen, löysikin silti melko nopsasti. Ihan hyvä siis ensitreeniksi tälle vuodelle.

Jotain sellaistakin ollaan tehty, mitä Lysti ei vielä ennen ollutkaan tehnyt ja minäkin viimeksi vuosia sitten. Tehtiin nimittäin pieni jälki tässä pari päivää sitten. Tapansa mukaan oli Lystillä intoa ihan kauheasti ja ihan tarkka ei ollut, mutta kyllä se ihan jäljesti ja jäljen päässä ollut keppikin löytyi hienosti ja myös ilmaistiin häntää heiluttamalla. Tuntuisi olevan helppoa Lystille, kun vaan ohjaaja saisi itsestään kaivettua jonkinlaista intoa lajia kohtaan. Nytkin mietin kokoajan, miten kivan hakuradan siihenkin paikkaan olisi jo saanut. Vielä siis eletään toivossa, josko joskus hakumetsään pääsisi.

Kevätpuuhiin kuuluu myös lumisen talven jälkeen viimein metsälenkkeilemään pääsy. Menneenä talvenahan sitä lunta tosiaankin oli, edellisenä kun ei ollut yhtään. Nyt on kuitenkin jo sen verran sulia paikkoja, että ollaan päästy metsäilyn makuun myös lenkkeilyn muodossa. Ja kyllä sitä on kaivattukin. Ensimmäisen kerran kun käytiin pienesti metsän puolella ponin ja koirien kanssa, niin tuli varsin vahva tunne siitä, että me kaikki nautittiin ihan yhtä paljon. Ponikin tuli perässä jotenkin niin kevyesti, ettei tosikaan ja innoissaan tutki kaikkea. Koirista nyt puhumattakaan. Auringon paiste, lämmin tuulensuojaisa paikka ja kuivia heinänkorsia rouskuttava poni. Olisin voinut jäädä sinne.

En kuitenkaan jäänyt ja nyt on taas kylmää ja lunta tulee taivaan täydeltä. Takatalvea siis pukkaa. Toivotaan, ettei kestä kauaa ja päästään taas kesäharrasteiden pariin. 

Pääsiäisenä meillä ei ollut tokoa, mutta omineen olisi saanut mennä treenaamaan. Minä en kuitenkaan mennyt tällä kertaa, kun taukokin tekee ihan hyvää. Sisällä ollaan nyt tehty vähän kauko-ohjausta ja muuta pientä. Eilen oli outo juttu, kun tehtiin niitä kaukoja. Ensin sujui täydellisesti ja sen jälkeen Lysti kieltäytyi täysin tulemasta edes perusasentoon. Se vaan tuijotti, eikä ymmärtänyt yhtään. On näitä ollut ennenkin, eikä silloin auta muu kuin antaa sillä kerralla olla. Kun vaan tietäisi miksi se niin tekee. Nytkin hetken päästä kun otettiin uusiksi, kaikki oli taas ok ja sujui. Onko tämä jotain, "ei tartte jauhaa kun kerta osaan jo"- tylsistymistä vai mitä. No, toistaiseksi ollaan hyvin selvitty sillä, että jätetään sikseen. Toivoa vaan sopii, että jos joskus päästään kokeeseen asti, ei toista toimiaan siellä.

"Punnitsin" ponin eilen, kun viikolla vaihdoin lyhyemmän vyön siloihin, enkä voinut tajuta, miten se on ollut liian lyhyt vielä vuosi sitten. Nyt jäi ensimmäisissä reijissä roikkumaan ja silloin sitä ei saanut edes sinne ensimmäisiin reikiin, kun ei riittänyt se pituus. Viimeistään nyt voi huokaista ja lakata harrastamasta pakkoliikuntaa, koska poni laihtuu yhä, vaikka minun silmä kertookin muuta. Viime punnitus kertoi painon olevan 470kg ja nyt painomittanauha näytti 458kg. Lähtöpaino kun on ollut reippaasti yli 500kg. Ihan pahimmillaan en sitä punninnut, mutta jossain vaiheessa n. vuosi sitten mitta näytti n.520kg, kun oli jo hiukan hoikistunut. On siitä varmaan sellainen sata kiloa kadonnut.

Ja onhan se nyt muutenkin hiukan toisen näköinen. Yläkuva otettu hiukan ennen nykyiseen talliin muuttoa, alakuva noin kuukausi sitten. Kuvissa eroa noin vuosi ja noin sata kiloa. Ei ole ikävä entistä elämää, vaikkakin viime aikoina on ollutkin ikävä kaikkia kavereita vanhalta tallilta. Yhtä näin joku aika sitten ja se kai tämän ikävän laukaisi. Tiedä sitten. Kiva olisi nähdä muitakin. Mutta ehkä vielä joskus.