Kesää kohti sitä aina kummasti piristyy samaa tahtia kuin valo lisääntyy. Paitsi jos sataa lunta, räntää, vettä vaakatasossa ja lämpötilat on nollan huitteilla, kuten nyt taas on ollut. Johan se lämpöaalto kestikin täällä rannikolla peräti kai kaksi päivää. Ihan oli melkein +10 astetta lämmintä. Mutta kai se kesä tulee tänäkin vuonna.
Sen verran on lumet sulaneet, että löytyy jo paljastakin metsää paikoittain, joten kevätintoa pullollaan, ollaan jo hiukan käyty muistuttelemassa maastojuttuja mieliin. Tehtiin Lystin kanssa vähän esineruutua muutama päivä sitten. Vähän oli todellakin vähän, kun talloin vain pienen alueen ja vein sinne vain yhden esineen. Lysti huusi jo autossa, kun tajusi heti, että nyt on kohta kivaa puuhaa tarjolla. Ja kun sitten viimein pääsi, niin vähän oli virtaa enemmän kuin järkeä ja meni juoksenteluksi. Mutta kiitos pienen alueen, löysikin silti melko nopsasti. Ihan hyvä siis ensitreeniksi tälle vuodelle.
Jotain sellaistakin ollaan tehty, mitä Lysti ei vielä ennen ollutkaan tehnyt ja minäkin viimeksi vuosia sitten. Tehtiin nimittäin pieni jälki tässä pari päivää sitten. Tapansa mukaan oli Lystillä intoa ihan kauheasti ja ihan tarkka ei ollut, mutta kyllä se ihan jäljesti ja jäljen päässä ollut keppikin löytyi hienosti ja myös ilmaistiin häntää heiluttamalla. Tuntuisi olevan helppoa Lystille, kun vaan ohjaaja saisi itsestään kaivettua jonkinlaista intoa lajia kohtaan. Nytkin mietin kokoajan, miten kivan hakuradan siihenkin paikkaan olisi jo saanut. Vielä siis eletään toivossa, josko joskus hakumetsään pääsisi.
Kevätpuuhiin kuuluu myös lumisen talven jälkeen viimein metsälenkkeilemään pääsy. Menneenä talvenahan sitä lunta tosiaankin oli, edellisenä kun ei ollut yhtään. Nyt on kuitenkin jo sen verran sulia paikkoja, että ollaan päästy metsäilyn makuun myös lenkkeilyn muodossa. Ja kyllä sitä on kaivattukin. Ensimmäisen kerran kun käytiin pienesti metsän puolella ponin ja koirien kanssa, niin tuli varsin vahva tunne siitä, että me kaikki nautittiin ihan yhtä paljon. Ponikin tuli perässä jotenkin niin kevyesti, ettei tosikaan ja innoissaan tutki kaikkea. Koirista nyt puhumattakaan. Auringon paiste, lämmin tuulensuojaisa paikka ja kuivia heinänkorsia rouskuttava poni. Olisin voinut jäädä sinne.
En kuitenkaan jäänyt ja nyt on taas kylmää ja lunta tulee taivaan täydeltä. Takatalvea siis pukkaa. Toivotaan, ettei kestä kauaa ja päästään taas kesäharrasteiden pariin.
Pääsiäisenä meillä ei ollut tokoa, mutta omineen olisi saanut mennä treenaamaan. Minä en kuitenkaan mennyt tällä kertaa, kun taukokin tekee ihan hyvää. Sisällä ollaan nyt tehty vähän kauko-ohjausta ja muuta pientä. Eilen oli outo juttu, kun tehtiin niitä kaukoja. Ensin sujui täydellisesti ja sen jälkeen Lysti kieltäytyi täysin tulemasta edes perusasentoon. Se vaan tuijotti, eikä ymmärtänyt yhtään. On näitä ollut ennenkin, eikä silloin auta muu kuin antaa sillä kerralla olla. Kun vaan tietäisi miksi se niin tekee. Nytkin hetken päästä kun otettiin uusiksi, kaikki oli taas ok ja sujui. Onko tämä jotain, "ei tartte jauhaa kun kerta osaan jo"- tylsistymistä vai mitä. No, toistaiseksi ollaan hyvin selvitty sillä, että jätetään sikseen. Toivoa vaan sopii, että jos joskus päästään kokeeseen asti, ei toista toimiaan siellä.
"Punnitsin" ponin eilen, kun viikolla vaihdoin lyhyemmän vyön siloihin, enkä voinut tajuta, miten se on ollut liian lyhyt vielä vuosi sitten. Nyt jäi ensimmäisissä reijissä roikkumaan ja silloin sitä ei saanut edes sinne ensimmäisiin reikiin, kun ei riittänyt se pituus. Viimeistään nyt voi huokaista ja lakata harrastamasta pakkoliikuntaa, koska poni laihtuu yhä, vaikka minun silmä kertookin muuta. Viime punnitus kertoi painon olevan 470kg ja nyt painomittanauha näytti 458kg. Lähtöpaino kun on ollut reippaasti yli 500kg. Ihan pahimmillaan en sitä punninnut, mutta jossain vaiheessa n. vuosi sitten mitta näytti n.520kg, kun oli jo hiukan hoikistunut. On siitä varmaan sellainen sata kiloa kadonnut.
Ja onhan se nyt muutenkin hiukan toisen näköinen. Yläkuva otettu hiukan ennen nykyiseen talliin muuttoa, alakuva noin kuukausi sitten. Kuvissa eroa noin vuosi ja noin sata kiloa. Ei ole ikävä entistä elämää, vaikkakin viime aikoina on ollutkin ikävä kaikkia kavereita vanhalta tallilta. Yhtä näin joku aika sitten ja se kai tämän ikävän laukaisi. Tiedä sitten. Kiva olisi nähdä muitakin. Mutta ehkä vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti