Koirakuulumisia ja kevättä

Valoisat illat ovat vihdoin täällä. Lumetkin sulaa kovaa vauhtia ja aurinkokin jaksaa välillä paistaa. Se on siis kevät. Vielä ei metsään ole mitään asiaa, lunta on yhä sen verran, mutta tiet on sulat ja nastakengät on taas saanut laittaa odottamaan ensi talvea, niin ponin kuin minunkin. Ihan huippua.

Poni on palannut normaaliin rytmiin taas ja sen kunto kasvaa kohisten. Silloin tällöin se on irrotellutkin ihan kunnolla, kun virtaa on kertynyt, mutta nyt on jo sen verran lämmintä, että rauhassa on saanut edetä. Kärryillä ja maastakäsin ollaan suurimmaksi osaksi menty, kerran olen käynyt pienen lenkin myös selästä ja jonkun kerran ollaan työskennelty kentällä ympyrällä joko liinassa tai ohjasajaen. Nyt onkin kenttä ihan huippukunnossa, kun on sulanut, eikä ole vielä rutikuiva ja pehmeä kuten kesällä oli.

Lystin kanssa käytiin tapaamassa sisaruksia pari viikkoa sitten. Oli kiva nähdä. Ihan on samat piirteet ja erot yhä kaikissa nähtävissä kuin silloin kahdeksan viikkoisenakin, ihan karvan pituutta myöten. Oltiin reilun tunnin verran Viikin pelloilla hervottomassa tuulessa kuuntelemassa sisarusten huutoa. Ääntä nimittäin lähti. Paha oli jutella, kun ei kuullut mitään. Tärkeimmät kuulumiset tuli silti vaihdettua.

Vasemmalla velipoika Lakki ja Lysti, oikealla Lysti siskonsa Caran kanssa.

Lakin emännän ottama kuva koko porukasta.

Lystin kanssa ollaan puuhattu sitä sun tätä, lähinnä tokoa ja nosea. Käytiin tammi- ja helmikuussa Porvoossa nosekoulutuksessa. Ensimmäinen kerta oli ihan katastrofi. Lysti ei tajunnut yhtään mitä oltiin tekemässä. Sillä oli muutenkin paha murkkuvaihe silloin päällä ja sitä kiinnosti vain toisten koirien hajut, mitkä ei ole aiemmin kiinnostaneet lainkaan. No, ongelmaan pääsimme käsiksi ja saatiin ohjeita kotiin. Treenattiin kotona kuusi viikkoa ahkerasti ja homma alkoikin toimia ja helmikuussa Porvoossa saatiinkin kehuja molemmat. Sillä kertaa kun koira sekä ohjaaja olivat hiukan paremmin kartalla. Nyt on ollutkin taas taukoa siitä puuhasta, kun oli ihan kunnon talvi kerrankin ja kovia pakkasia, joten ulkona treenaaminen ei ollut kovin kivaa ja kotona sisällä se ei oikein enää ole tuntunut hyödylliseltä.

Okkimdogilla

Tokossa ollaan edetty mielestäni ihan hyvin. Ollaan nyt käyty sunnuntaisin Strömforsissa ohjatuissa treeneissä ja keskiviikkoisin Kyminlinnassa Okkimdog-hallilla omatoimitreeneissä. Kotonakin ollaan toki treenattu ja kauppojen parkkiksilla, kun muuten on runsaan lumen ja pakkasen vuoksi ollut vähän haasteellista tehdä ulkona mitään. Viime sunnuntaina tehtiin kisanomainen treeni, joka meni ihan hyvin. Lysti teki juuri sen minkä osasi ja virekin kesti tosi hyvin vaikka ihan sosiaalisella palkalla mentiin. Kapulan pito meni niin hienosti, että siitä sai kyllä namiakin. Ihan ei ollut keskittyminen huipputasoa ja virekin oli normia matalampi, mutta hyvin tuli taso silti kartoitettua ja nyt on selkeät sävelet taas miten edetään. Kolme kertaa on vielä jäljellä ohjattuja, sitten ollaan taas omillaan. 

Peikko on käynyt fyssarilla yhteensä kolme kertaa ja paikkoja on auottu joka kerta. Nyt on vaikuttanut hyvältä jo jonkin aikaa. Se on ollut iloinen ja reipas oma itsensä. Ei se Lystin kanssa vieläkään leiki juurikaan, sisällä välillä vähän, mutta muuten menee lujaa. Aluksi tuntui, ettei kestä yhtään kovempaa menoa, kun on taas heti kipeä ja jouduinkin antamaan kipulääkettä aina rankemman lenkin jälkeen. Nyt ei ole tarvinut enää aikoihin, joten ehkäpä sillä vihdoin alkaisi olla paikat ojennuksessa.

Pyöräilykausikin on aloitettu viime viikonloppuna, koirien kanssa siis. Pari kertaa ollaan nyt käyty. Vielä kun hiekoitushiekat siivotaan ja pikkutietkin ovat täysin sulat ja varsinkin kuivat, pyöräilläänkin varmaan ahkerasti. Talven aikana onkin koirien kunto rapistunut, koska kylmää ja pimeää ja jalkakipuja (minulla). Mutta nyt kun on taas pyöräilykelit, ei jalkakivutkaan niin haittaa ja valoakin riittää, koska kesäaika. Vielä kun pääsisi maastotreeneihinkin, mutta sitä joutuu vielä odottelemaan hetken. Kesää kohti kuitenkin mennään ja se jos joku on ihan parasta.

Synttäreitäkin ollaan vietetty. 21.1. nimittäin Lysti täytti kokonaisen vuoden ja 29.3. Peikko seitsemän vuotta. Koronarajoitukset jatkuu, joten koira- tai hevostapahtumia ei ole. Saa nähdä, onko enää koskaan. No, ehkäpä nyt kuitenkin. Rallyryhmäänkin olisi päästy Lystin kanssa, mutta koska korona, sekin on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Vaan näillä nyt mennään ja odotetaan aikaa parempaa.