Hiljaiseloa

Maanantaina Kamburin laidunlauma sai vahvistusta ja sen verran kävin tallilla, että olin seuraamassa, kuinka lauma ottaa uuden tulokkaan vastaan. Hyvin sujahti porukkaan 9-vuotias risteytysponiruuna. Juoksivat jonkin verran, mutta mitään suurta draamaa ei nähty. Koirien kanssa käytiin illalla pieni lenkki omalla kylällä. Noah vielä vähän väsähtää kuumuudessa, mutta Peikko porskuttaa vaan.

Tiistaina tehtiin Korpun kanssa noin kuuden kilometrin ajolenkki lähinnä käynnissä. Lämmintä oli, muttei mahdotonta ja hyvin jaksoi poni. Virtaa ei tällä kertaa ollut ihan siihen malliin kuin mitä viime aikoina on ollut, vaikka reippaasti etenikin. Paarmoja oli aika hurjasti kyllä, mikä ei nyt mitenkään kyllä yllättänyt.

Suihkun jälkeen on hyvä käydä kentällä piehtaroimassa ennen iltapalalle siirtymistä.

Keskiviikkona käytiin koirien kanssa kylillä, eli siis ihmisten ilmoilla, reipas lenkki. Pääsivät monta kertaa uimaan ja tuntuivat jaksavan hyvin, vaikka kuuma olikin. Noahkaan ei yhtään väsähtänyt, päinvastoin. Jaksoi vielä illalla kotonakin riekkua lelujen kanssa. Hyvää taisi tehdä meille kaikille.

Torstaina oltiin koirien kanssa rannassa, tuolla tutussa oman kylän venerannassa. Sieltä käsin tehtiin pientä lenkkiä ja uitiin ja lenkkeiltiin ja taas uitiin. Tai en minä kyllä uinut, vaikka olisin voinut. Tunti saatiin kulumaan hyvin, vaikka kilometrejä ei kertynyt varmaan kahta enempää. Tallille piti mennä vielä koirien uiton jälkeen, vaan pukkasi ukkosen, niin en mennyt. Hyvää teki sade, vaikkei se kovin kauaa kestänytkään.

Perjantaina kunnon päikkärit ja tallille vasta kahdeksan aikaan. Auton mittari näytti silloinkin vielä +29, mutta luotin siihen, että viilenee. Kamburia laittaessani, oli vielä ihan tosi kuuma. Onneksi aika paljon saa kulkea metsän suojissa, missä hiukan viileämpää. Rauhallisesti matkaan lähdimme puoli ysin aikaan. Ja viilenihän se. Takaisin tullessamme alkoi kärryillä tulla jo vilu, kun mittari näytti vain +22. Viime kesänä ei tainnut olla edes päiväaikaan kertaakaan yhtä lämmintä.

Lenkille tuli pituutta himpan vajaa 11km. Ravailtiin ja laukkailtiinkin pehmeämmissä paikoissa. Aika lailla sai mennä jos siltä tuntui, muuten käveltiin. Rauhassa sai ilta myöhällä liikkua tälläkin kertaa. Alkumatkasta väistettiin yhtä autoa ja kahdeksan kilometrin kohdalla tuli vastaan koiran lenkittäjä. Loppumatkasta, isolla tiellä, olikin liikennettä hämmästyttävän paljon. Meripäivät varmaan vaikutti. Onneksi Korppu on liikennevarma, eivät nimittäin ajele sitä kuuttakymppiä mikä tuossa on rajoituksena. Yksi tiekempi tilanne tuli, kun molemmista suunnista tuli auto juuri mutkassa. Päästiin väistämään pikkutien haaraan, mutta takaa tulevalla oli niin kiire, että kaasutti ohi lähes kosketusetäisyydeltä jo siinä vaiheessa, kun oltiin vasta väistämässä. Korppu hypähti kyllä vähän, mutta rauhoittui saman tien.

Isolle tielle tulossa

Lähitallin laitumella olevat hevoset meinasivat myös vilitä teinihepoisen ihan kunnolla, juoksemalla täysillä laitumen toisesta päästä aidalle tien viereen ja kirittämällä siinä. Hiukan kuumui kaveri aisojen välissä, mutta vaikka pisti juoksuksi, oli käsissä ja hiljensikin kohtuu hyvin, jonka jälkeen pysyi käynnissä. Oli kyllä valmiina syöksymään hurjaan laukkaan ja varmasti olisi syöksynytkin, jos jotain ylimääräistä olisi lisäksi vielä tapahtunut. Onneksi ei tapahtunut ja Skorps rauhoittui heti, kun päästiin kavereiden ohitse ja kääntymään kotiin.

Lenkin jälkeen..

Tallilla hoideltiin vehkeet narikkaan, pestiin hiet pois ja laitettiin linimenttiä jalkoihin vähän varmuuden vuoksi, sekä arnikaa peppu- ja lannelihaksistoon, kun ne helposti jumittaa. Takaisin laitumelle palattuaan, kävi Kambur ensin piehtaroimassa, tuli takaisin portille luokseni sanomaan heipat ja syöksyi kiljupukitellen kavereiden luokse, jotka olivat laitumen kauimmaisessa nurkassa.

Lauantaina oli taas, tuulesta huolimatta, ihan hirmuttoman kuumaa, joten kaikki tekeminen oli hiukan hankalaa. Tallilla kävin jossain vaiheessa. Lappasin lantaa molemmilta laitumilta ja tarkkailin tilannetta. Ljúfurin meinasin ottaa hoidettavaksi, mutta koska tyyppi voi hyvin ja laidunsi tyytyväisenä kavereiden kanssa, en hennonnut sitä sieltä poiskaan raahata. Kambur laidunsi myös perimmäisessä nurkassa tyytyväisenä, koska heinäpaali on tuhottu jo pari päivää sitten, eikä onneksi uutta ole ilmestynyt, vielä. Sekin sai siis jäädä tekemään juuri sitä mitä oli tekemässä.

Koirien kanssa lähdettiin lenkille illalla kahdeksan maissa. Omalla kylällä kierrettiin tuo meidän peruslenkki, n.4km. Lämmintä oli vieläkin. Vastaantulijoita tasan yksi pariskunta koirineen, jonne Peikon tietysti piti vilahtaa, kun pääsivät huomaamatta aika lähelle mutkan takaa. Ja koska Peikko tiesi, ettei nyt mennyt ihan niin kuin piti, jäi sitten jäkittämään ja joutui taas laumasta ajetuksi. Kummasti auttaa taas muistamaan, että kun kutsu käy, niin silloin liikutaan ja livakasti. Yksi vaihtoehto on tietysti lenkkeillä aina narussa, mutta luulen, ettei Peikko valitse kuitenkaan sitä vaihtoehtoa.

Sunnuntaina läksin tallille jo ajoissa, ennen kuin tuli taas liian kuuma. Vaikka +26 oli silloinkin jo, mutta viime viikkojen helteiden jälkeen tuo lämpötila tuulen kera tuntui ihan hyvältä. Käytiin Korpun kanssa noin kuuden kilometrin kärrylenkki ilman yhtään raviaskelta eli siis käynnissä. Hyvin jaksoi ja kävelikin ihan reippaasti, vaikkei kaahottanutkaan. Ja kun ei kaahottanut, pystyi myös keskittymään pieniin tehtäviin. Eikä tullut edes pahasti hiki. Lenkin aikana laitumelle oli taas ilmestynyt paali eli siihen se sitten taas juurtui laitumelle palattuaan seuraavaksi kahdeksi päiväksi vähintään.

Kotona kävin vaatteet vaihtamassa, nappasin koirat mukaan ja läksin asioille. Samalla käytiin sitten koirien kanssa Kyminlinnan valleilla pienellä kävelyllä. Kävivät lähtiessä joessa uimassa ja palatessa myös, niin hyvin jaksoivat. Illalla koirat kävivät vielä metsässä pienesti pyörähtämässä.

Vielä olisi kolmisen viikkoa loman alkuun. Sitten saa olla vaikka kuinka kuuma, koska voidaan liikkua yöaikaan. Vaikka tuskin se sitten enää on. Eikä sekään haittaa. Toisaalta, ainakin minun lauma on jo aika hyvin tottunut tähän kuumuuteen. Ljúfurille tämä ei ole uutta, mutta se hikoili aluksi vaikkei mitään tehnytkään. Nyt en ole moista enää huomannut. Kambur ja Peikko on olleet kokoajan ihan ok, liikkuneet normaalisti, eivätkä ole näyttäneet olevan helteestä millänsäkään, vaikka niille tämä uutta onkin. Noah väsähti aluksi hyvin helposti, mutta sekin alkaa olla jo  melko lailla ok. Ja vielä jos vähän saa kastautua jossain vedessä, ei silläkään ole mitään ongelmia. Ei me tietenkään varsinkaan koirien kanssa paljoa päiväaikaan lenkkeillä, paitsi jos pääsevät uimaan vähän väliä. Kun joskushan niidenkin vaan on päästävä päätään tuulettamaan. Rauhaiseloa siis.

Kärryttelyä ja lenkkeilyä, helteet jatkuu

En sitten kuitenkaan mennyt yömaastoon torstaina, vaan puuhasin pihalla ja kävin yksikseni pyörälenkillä, sekä koirien kanssa pienellä kävelyllä. Ei sitä vaan jaksa, kun aamulla nousee jo klo 04.40. Venerannassa piipahdin pyöräillessä, eikä siellä juuri silloin ainakaan sinilevää näkynyt. Ihan oli kirkas vesi. Tilanne voi kyllä muuttua tosi nopeasti, joten ihan en nyt sinne ole ryntäämässä koirien kanssa.

Perjantaina sitten otin töistä tultuani kunnon päikkärit, kun yöunista ei niin enää ollut väliä ja läksin tallille vasta kahdeksan maissa illalla. Ihanan rauhallista, jopa ötököitä oli tosi vähän. Varauduin kyllä pitkillä housuilla, mutta ihan turhaan. Korppu laitumelta ja kärryt perään. Melkein en meinannut kärryille päästä, kun tyyppi oli jo menossa. Siihen toki puutuin, koska paikallaan nyt vaan ollaan juuri niin kauan kuin on tarvis. Luvan kanssa matkaan ja sitten mentiin. Olihan virtaa ponissa. Ihan koko matkan olisi vaan hölkkäillyt, mutta siihen reittivalintani oli sopimaton, joten joutui tyytymään kävelyyn yli puolet matkasta. Vaan olipa mukavaa. Kohtuu lämmin oli vieläkin, mutta koska aurinkoa ei näkynyt, niin tuntui viileältä. 

Käytiin sellainen reipas 8,5km lenkki heittämässä ja rauhallista oli. Muutama auto meni ohi kotimatkalla, muuten aika yksinään sai koko matkan kipitellä. Kylän läpi kävellessä, oli jotenkin ihana tunnelma, vanhat talot ja kavioiden kopse saivat aikaan jonkinlaisen aikahypyn. Hieno tunne.

Lauantaina menin tallille iltapäivästä. Hoidin ensin Ljúfurin. Tallikaverin kanssa siivottiin/tyhjennettiin vanhasta oljesta sitten pihatto, kunhan palautin Ljúfurin takaisin. Helteessä ja paarmasyöttinä ei niin kiva homma, mutta tulihan tehtyä. Meinasi loppua kunto molemmilta.

Kamburin hoidinkin taas tallin käytävällä. Vähemmän paarmoja. Karsinassakin sen käytin ja vaikutti rauhallisemmalta. Ilme oli ainakin jo ihan toinen kuin viimeksi. Eiköhän se siitä siis taas rauhoitu normaaliksi. Kärryttelemässä käytiin sellainen vajaa tunti, ehkä noin neljä kilometriä. Ja vaikka oli vielä kovin lämmintä silloin kuuden aikaan, olisi tyyppi tälläkin kerralla vaan juossut. Ja sai se pienen spurtin ottaakin kotimatkalla.

Koirien kanssa käytiin vielä reipas lenkki tallilta palattuani. Ajeltiin kirkolle Apsille ja käytiin siitä noin tunnin lenkki niin, että pääsivät pari kertaa uimaan. Lämpöäkään ei ollut enää kuin +25 ja koska aurinko jo matalammalla puiden takana, oli ihan sopiva keli lenkkeillä. Parempi nyt ainakin kuin ne yli +30 lämpötilat.

Siinä matkalla on tällainen vanha (riippu)silta yli joen, jonka kaiteessa kesät talvet aina samalla kohdalla koristuksia. Ihana.

Sunnuntaina keli taas lämpeni hiukan, joten kärrylenkille en viitsinyt lähteä. Lähdettiin siis vain kävelylle. Ihan hyvää tekee sekin, parempi nyt ainakin kuin seisoa heinäpaalilla tai portilla. Joo, niillä on laitumella vapaa kuivaheinätarjoilu, mutten minä sille mitään voi. Pakko yrittää liikuttaa niin paljon kuin mahdollista, ettei poni räjähdä. Paksu se on kuin hitto, kuten toki koko porukka, vaan näillä on mentävä.

Käytiin siis Korpun kanssa sellainen noin tunnin kävelylenkki ja poni oli kovin kuuliainen ja hyväntuulinen koko matkan. Tallissa taas hoidettiin ja lenkin jälkeen päästiin vaihteeksi myös käymään kuljetuskopissa. Sinne se menee korvat tötteröllä, eikä ole mitään ongelmaa seisoa paikallaan. Voihan Skorpan. Ota siitä nyt selvää. Kopissa kivaa, karsinassa kamalaa. Hohhoijaa..

Koirien kanssa käytiin illan viiletessä 1,5 tunnin lenkki. Parissa paikassa pääsivät vähän veteen puljaamaan, niin jaksoivat hyvin. Varsinkin kun minä jumitin monta kertaa marjapusikoihin herkuttelemaan. Onni on lenkkimaastot, missä tien varsia ei ole siistitty. On nimittäin vattupusikkoa niin että riittää. Ja villejä herukkapusikoita ja pari karviaispuskaakin.  Mustikoista ja puolukoista puhumattakaan. En pane pahakseni.

Ei näillä helteillä paljon harrasteta

Niin paljon kuin minä lämmöstä pidänkin, on tämä kolmenkympin helle eläimille liikaa. Aika rauhaiseloa siis vietellään. Sinilevääkin on merenrannat melkein järjestään täynnä, joten uimaan pääsy on hankaloitunut huomattavasti. Meri kun on lähin vesi meiltä katsottuna. Lähimmälle järvelle on jo tuplamatka ja joelle vielä pidempi, joka näillä keleillä on se varmin vaihtoehto.

Lauantaina kuitenkin ajeltiin Kotkaan ja joenvarsilenkille. Tallilta kuului huonoja uutisia ja oli ihan pakko päästä tuulettamaan päätä. Kuumaa oli, mutta hyvin jaksoivat koirat, kun pääsivät vähän väliä veteen. Reilu tunti oltiin, muttei matkaa varmaan tullut kuin ehkä kolmisen kilometriä.

Kotona kävin syömässä ja ajelin sitten tallille. Sen verran oli lämmintä vielä viiden aikaan, ettei tullut mieleenkään tehdä mitään kovin rasittavaa. Kambur siis narun päähän ja uittomontulle taas. Edellisestä päivästä taas oppineena, otettiin talutusvälineeksi juoksutusliina, jottei tarvitsisi itseään kastella. Ja kas, kun oli riittävästi narua, niin niinhän se vaan pulahti Skorpan uimaan ihan kunnolla heti oitis. Jätettiin homma sitten siihen yhteen kertaan, ettei vaan tulisi mitään takapakkia, ja kipiteltiin takaisin tallille. Helppo keikka siis.

Mihinhän se luulee olevansa menossa? Olin siis varustekopissa hakemassa liinaa ja Korppu vähän tutkaili, mitä naulakoista löytyy. Onneksi ei taida ihan koko hevonen tuohon rapulle mahtua.

Sunnuntaina tallille jo ajoissa. Otin ensin Kamburin sisälle talliin viileään muka lepäämään, koska oli entistä kuumempaa. Menin pihattolaitumelle luomaan lantaa. Parin kottikärryllisen jälkeen oli pakko antaa periksi, koska mitään ei enää nähnyt, kun hiki valui silmiin. Hurja kolina kuului tallista, kun pääsin pihaan. Kambur yritti löytää tietään ulos vankeudesta kiipeilemällä pitkin seiniä. Huoh. Se on ollut ihan nätisti karsinassa jo pitkään, yksinkin, mutta jostain syystä nyt ei oikein taas ollut mitään tolkkua koko hommassa. Että se siitä viileässä lepäämisestä. Poni oli ihan läpimärkä hiestä, kun oli hillunut. Lähdettiin sitten käymään uittomontulla, kun ensin rauhoittui sen verran, että pääsin ylipäätään sen hakemaan. Enhän voi palkita sitä hillumisesta päästämällä pinteestä.

Kuva lauantailta

Kun palattiin uimasta, laitoin sen taas talliin, koska nyt siellä oli muitakin. Kyllä se oli silti levoton, muttei sentään kiipeillyt. Ihan hyvin se jo saikin aiemmin turpansa ruvelle ja muutaman muunkin pienen naarmun, puhumattakaan karsinalle aiheituneista tuhoista. Tarjoilin ruoan karsinaan ennen laitumelle palaamista.

Kotona oli jo tosi ajoissa ja niinhän siinä kävi, että tylsistyin ihan toden teolla, kun koirienkaan kanssa ei oikein mihinkään päässyt. Päätin sitten illan hiukan viiletessä lähteä vielä ajamaan Kamburin, kun laitumelle oli taas ilmestynyt kuivaheinäpaali ja koska poni on ilmankin paksu ja koska helteiden luvataan jatkuvan pitkään. Ja koska en viikolla kuitenkaan pysty ihan yöllä ajelemaan eli lomaa on luvassa. Pihassa auton mittari näytti vain +25, mutta johan se tallille ajellessa nousi sinne +30:een. Pilviä alkoi kuitenkin kertyä ja kun olin lähtövalmiina kahdeksan maissa, keli tuntui jo ihan siedettävältä. Heitettiin reilun neljän kilometrin lenkki paarmoja pakoillen. Ja vaikka poni nukkui varustaessa, oli siinä virtaa enemmän kuin tarpeeksi. Kovin tyytyväinen poni palasikin takaisin ja pääsi suihkun kautta takaisin laitumelle. Kotiin ajellessa kymmenen aikoihin, oli lämpöä enää +20.

Lauantailta tämäkin

Maanantaina en käynyt tallilla. Enkä kyllä paljon missään muuallakaan. Pihalla hengailtiin koirien kanssa ja koska lenkille ei helteen vuoksi ole asiaa, harrastettiin aivojumppaa. Koirapojat etsivät siis nameja nurtsilta ja vähän noudettiin kunnon kapulaa. Noah nyt sen kanssa tietty riekkui. Peikko välillä nouti rauhassa ja välillä vaan katseli, muttei kuitenkaan väistellyt toimintaa mitenkään. Käytiin pienellä kävelylläkin, yhteensä kilometrin verran enintään. Meni se ilta näinkin. Pääsihän ainakin ajoissa nukkumaan, kerrankin.

Tiistaina menin tallille, vaikka kovin kuumaa vielä onkin. Yöliikutuksetkaan ei ole mahdollisia, koska joskus pitää nukkuakin, joten viikonloppua odotellen, jos lämpötilat ei sitä ennen laske. Kevyesti siis pientä puuhailua. Ljúfurin hain talliin ensin, hoidin ja jätin sinne viileään lepäämään. Kambur laitumelta ja silat selkään. Ohjasajaen kentällä taivutusharjoituksia, takakulmissa apuna puomit. Paarmat häiritsivät keskittymistä, mutta alkoi tajuta kuitenkin. Ei oltu kauaa, max 10 minuuttia. Silat pois ja akka selkään ja samaa treeniä pienesti selästä. Tämä sujui paremmin. Hyvä siitä tulee. Käytiin vielä montulla harjoittelemassa sieltä poistumista eli ei ryntäillä vaikka tekisikin mieli. Tällä kertaa ei uitu.

Saisko tulla jo?

Tallilta tultuani, käytiin vielä koirien kanssa lenkillä tuolla metsätiellä. Noah väsähti aika reippaasti, vaikkei oltu kuin puolisen tuntia. Sai sitten puljata pihassa ammeessa, niin vähän viileni. Peikon mahanalusen jouduin kastelemaan, koska se ei vapaaehtoisesti itseään kastele, paitsi rannassa jollain tapaa kun on tarpeeksi kuumissaan.

Keskiviikkona ajattelin ensin lähteä koirien kanssa kiertämään Huutjärveä tai Kärsäjärveä tai jotain, mutta muutinkin sitten mieleni ja menin tallille. Korpun hain talliin hoidettavaksi ja pedikyyriin. Kovin oli levoton. Harjoiteltiin vielä karsinassa oloa ihan samalla kaavalla kuin koppiinkin menoa. Se kun todella menee ihan sekaisin, kun joutuu sinne. Pyörii ympyrää ihan hysteerisenä ja jos katoan näköpiiristä, yrittää kiivetä sieltä pois. Mitään vaikutusta ei tunnu olevan, onko tallissa yksin vai onko muita hevosia siellä myös. Mikä tuon aiheuttaa, ei tietoa, epäilyjä kyllä. Nyt sitten harjoitellaan. Vielä on aikaa, ennen kuin laidunkausi loppuu.

Koirien kanssa haettiin vähän iltapalaa metsästä ja pihalta

Voi kun jo viilenisi, että pääsisi ihmisten ajoissa lenkille tai ylipäätään lenkille. Sinileväkin voisi kadota just vaikka nyt heti. Huomenna menen kyllä yömaastoon vaikka mikä olisi tai iltamyöhällä nyt ainakin. Yhden päivän nyt pärjää normaaliakin lyhyemmillä unilla kun seuraavana yönä saa sitten nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.

Jäsenet järjestykseen ja vähän muutakin

Lauantaina menin tallille puolilta päivin. Ljúfur ensin "käsittelyyn". Tilanne laitumella näytti rauhoittuneen. Ljúfur kyllä hiukan väistätteli uutta kaveria, muttei enää ajanut. Ihan lähekkäin laidunsivatkin. Hyvä niin. Ljúfur pääsi koirien kanssa pienelle lenkille ja samalla tarkistettiin kauempaa laitumen tilanne, kun tämä herhiläispapparainen oli poissa. Siellä varsat 1v ja 3v laidunsivat rauhassa keskenään. Toinen pappaheppanen oli sisällä pihatossa.

Ljúfuria takaisin laitumelle viedessäni, palasivat samaa matkaa myös ponit laitumelle. Olivat pari päivää pihatossaan ravien takia. Hiukan aiheutti juoksentelua, muttei kovin paljoa. Sinne ne jäi laiduntamaan, kun läksin.

Kamburin vuoro oli sitten lähteä kärrylenkille. Käytiin juoksentelemassa himpan vajaa kymmenen kilometriä. Paarmoja oli ihan hurjasti ja kaikki tietysti Korpun kimpussa. Meinasi mennä hermo moneen otteeseen ponilta, mutta pienen ravipätkän jälkeen aina hetkeksi rauhoittui. Muutamassa paikassa mentiin vähän kovempaakin. Pari kertaa pelästyi ihan kunnolla, mitä ei yleensä tapahdu. Ensin juoksi Ljúfurin uusi laidunkaveri täysillä aidalle, aiheuttaen pienen äkkiryntäyksen eteenpäin. Helposti sain kiinni ja matka jatkui rauhallisissa merkeissä. Hetken päästä tallinomistaja oli mustikassa ja tuli jotenkin yllättäen näkökenttään mutkan takaa. Taas rynnättiin. No, hyvä huomata, että käsissä on, vaikka sitten lähtisikin ryöstämään.

Sunnuntaina olikin jännä päivä. Kamburilla oli tapaaminen jäsenkorjaajan kanssa, kuten muutamalla muullakin tallin hevosella. Laitumella oli aika rento tunnelma, kun hain Korppua hoitoon. Seitsemästä kuusi makasi. Pujottelin omani luo ja laitoin sille riimun päähän. Vaan Korppu ei jaksanut nousta, heittäytyi vain levyksi. Pisti vielä silmätkin kiinni varmuuden vuoksi. Aika tovin sain houkutella, ennen kun nousi ylös. Yleensä annan maata, niin kiire ei koskaan ole, mutta nyt en voinut.

Ensin katsottiin liikkeet kentällä. Etukäteen olin jo laittanut hiukan tietoja ja sanoikin heti, että takapäässä on vikaa. Ja niin olikin. Paljon. Niskassa vasemmalla myös, mikä laukesi helposti. Takaosaa saikin sitten työstää ihan huolella, eikä silti meinannut tapahtua mitään. Laser lauloi. Kyllä se lopulta näytti jo paremmalta ja liikkuikin paremmin. Laitoin vielä arnikaa pahiten runnottuihin kohtiin, ennen kuin palautin ponin laitumelle. Ohjeeksi saatiin pari vapaata/taluttelupäivää ja kuukauden päästä uusintakatsaus.

Tällainen näkymä minua laitumella odotti

Olihan kiva jutella kerrankin ihmisen kanssa, jolla on myös olleet hevoset kengättä tyyliin aina. Kuolaimet eivät myöskään kuulu kuvioon. Harrastaa matkaratsastusta ja kisaa 80 kilometriä. Sainkin hyviä bootsivinkkejä samalla. Kiitos siitä. Ihan kaikkeen ei ehtinyt tunnissa paneutua, mutta ehkä joskus toisen kerran sitten. Vaikka toisaalta toivon kyllä, ettei tarvisi hänen palvelujaan käyttää. Elokuussa on Kouvolassa matkaratsastuskisat, niin ehkä sitten siellä.

Maanantaina kävin tallilla hoitamassa ja (ötökkä)myrkyttämässä ponit. Lappasin lantaakin hiukan, mutta kauaa en ollut, kerrankin. Koirien kanssa käytiin metsässä pieni kierros. Kaikenkaikkiaan kuitenkin varsin laiskansorttinen ilta.

Tiistaina käytiin Korpun ja koirien kanssa lenkillä. Rauhallisesti käveltiin neljän kilometrin verran. Matkalla vielä juteltiin tutun kanssa jonkin aikaa, joten kauhean rankkaa ei tosiaankaan ollut. Keli oli hyvä, paitsi paarmat ja muut öttiäiset kiusasivat.

Tulevat pihattokaverukset tutustuu (11.7. ke @Tuuli)

Keskiviikkona ajattelin ohjasajaa Korpun kentällä, mutta koska kenttä oli varattu, päädyin virittelemään kärryt perään ja käytiin tekemässä sama neljän kilometrin lenkki, mitä edellisenäkin päivänä. Kävellen edettiin lähinnä, kotimatkalla pienesti hölkkää. Liikkeet näyttivät takaa katsottuna selkeästi paremmilta, jotenkin vakaammilta. Eikä hivuttanutkaan, ainakaan ei yhtään kolissut kuten yleensä. Hienoa!

Koirat kävivät taas vaan metsässä illalla, kun jotenkin tallireissut vaan venähtää näin kesäisin. Lisää tunteja vuorokauteen tarvisin. Talvisin voisi muutaman vaikka ottaa poiskin. Vaikka ne pimeimmät.

Torstaina oli taas Loviisan ravit. Onhan niitä tässä ollut muitakin, mutta tänään siellä juoksivat myös tallin shettikset, joten katsomaan piti lähteä. Kuumaa oli, mutta oikein mukavaa. Nopsasti vierähti taas ilta ja kello oli jo vaikka mitä, ennen kuin kotiin ehdin. Koirat siis joutuivat tyytymään taas vain pieneen pissalenkkiin metsän puolella.

Perjantaina oli taas jälleen kerran ajatus ohjasajaa Kambur, mutta taas jälleen kerran se myös jäi. Tällä kertaa tallilla oli sairastapaus ja sen verran pahalta näytti ponin tilanne, etten itsekään ollut enää täysissä sielun ja ruumiin voimissa tekemään mitään kovin ajatusta vaativaa. Lähdettiin siis tulevan pihattokaverin seuraksi uittomontulle. Kivaa oli ja itsekin jouduin lähes uimaan. Korppukin meni syvemmälle kuin koskaan ja ihan omasta halusta. Askel vielä ja sekin olisi uinut.

Ljúfurinkin hoidin taas jo heti tallille tullessa, kuten yleensä. Muuta sen kanssa ei ole enää juuri tehty. Ihan hyvin se näyttää voivan, mutta kun vertaa muihin, on sen sieraimet aina kovin suurena eli hengitys kulkee huonosti, vaikkei pumppaakaan ja hikoileekin vaikkei mitään tee. Pihatossa sisällä se paljon seisoskelee. Alkaa varmaan pian olla aika sen päästä Limpun kaveriksi. Voihan itku..

Koirien kanssa käytiin talleilun jälkeen lenkillä kaupalla ja sen läheisyydessä. Ei oltu kauaa, koska kuuma ja uimaankin pääsivät. Mutta koska pitkään lenkkiin ei ollut mahdollisuutta ja lenkkiä kuitenkin tarvitsivat, oli nuuskutuslenkki taas oikein hyvä ratkaisu. Väsähtivät mukavasti.

Vielä bonuksena Tuulin ottamia kuvia viime perjantain ratsastuksesta. Ponihan näyttää ihan ratsulta.

Sitä sun tätä

Lauantai, kesäkuun viimeinen päivä. Kylmää ja myrskyisää. En valita, niin hieno kesä on ollut, ettei tee mieli. Jos on välillä kylmää, se on ihan ok, vaikka en siitä pidäkään. Sataa vain saisi. Täällä kaakossa on yhä kovin kuivaa, eikä oikein mikään kasva. Vaan kai se aikanaan sitten sataakin. Voisihan se tietysti niinkin olla, että sataisi ja paistaisi sillä tavalla sopivasti. Ei kuten viime kesänä, muttei niinkään kuin tänä kesänä, vaan sopivasti. Toivoa aina voi.

Pukeiduin tuhdisti kun tallille läksin, jotta tarkenen istuskellä kärryillä. Käytiin siis Korpun kanssa ajelulla. Sellainen reilu 11km köpöteltiin. Ei me kaukana käyty, mutta käytiinpä kääntymässä molessa eri paikassa. Pari pistotietä ja muita pikkulenkkejä, niin äkkiä sitä matkaa vain kertyi. Vajaa kaksi tuntia oltiin liikenteessä ja ravailtiin sen minkä pystyttiin eli lähinnä ne pistotiet, kun toinen on nurmipohjainen ja toinen pehmeämpi hiekka. Niin kovia on muut tiet, että takasten tossut on jo puhki ja etustenkin aika kuluneet. Toivon löytäväni vastaavat ehjät facen bootsikirppikseltä, ettei tarvisi vielä uusia ostaa.

Sen verran olin kylmissäni ja myös nälissäni lenkin jälkeen, että Ljúfur sai jäädä hoitamatta. Eipä ollut ötököitäkään, kun tuuli niin, ettei pystyssä meinannut pysyä. Kotiin siis ruoan laittoon ja hetkeksi lämmittelemään.

Myöhemmin käytiin vielä koirien kanssa pyörälenkillä. Heti kun on viileämpää, eikä edes aurinkoista, ei oikein huvita kauheasti mikään. Pyöräily on silloin aina hyvä vaihtoehto. Ja koiratkin tykkää.

Sunnuntai, heinäkuun ensimmäinen. Tuuli oli yhä hurja, mutta paistoi myös aurinko ja oli heti lämpimämpää. Koirat mukaan tallille ja lenkille. Ljúfur pääsi ensin kyllä hoidettavaksi, jotta se varmasti tulee tehdyksi. Eikä sitten ole enää kiire minnekään, vaan voi lenkkeillä ihan rauhassa kelloa vilkuilematta. Ja niinhän me sitten tehtiinkin. Kambur siis pääsi koirien kanssa lenkille. Aikaa kului ja kilometrejä kertyi noin 6,5. Oli kivaa ja rentoa ja kelikään ei ollut hullumpi. Paitsi tuuli.

Kambur theTuulitukka

Kotimatkalla sattui hauska ja/tai perin kummallinen sattumus. Peikko kipittää aina etunenässä ja niin nytkin. Noah oli siinä jossain minun ja Peikon välissä. Yht'äkkiä näen Peikon seisovan ketun vieressä noin kymmenen metrin päässä minusta. Samalla hetkellä kettu tajuaa tilanteen ja pinkoo karkuun, Peikko perässä. Peikko tuli onneksi kutsusta takaisin muutaman metrin juostuaan. Toivottavasti myös kettu uskaltautui meidän mentyämme takaisin, koska tuore saalis siltä jäi tielle. Ei tuollaista yleensä pääse näkemään, koska metsän eläimet poistuvat paikalta jo kauan ennen meidän osumista paikalle tai pysyttelevät metsän puolella. Me oltiin siis tiellä. Nyt vaan oli niin hervoton tuuli, ettei kettu kuullut meitä ja tuuli kävi meitä vastaan, joten se ei myöskään haistanut meitä. Eikä saalistaessaan sitten nähnytkään.

Maanantaina olikin talliton päivä ja aikalailla tekemätönkin päivä. Jalka kiukutteli, joten otin lepiä työpäivän jälkeen. Koirienkaan kanssa en käynyt kuin pienesti metsässä.

Tiistaina ja keskiviikkona kärryteltiin Korpun kanssa. Tiistaina tehtiin 6,5 kilometrin lenkki rauhallista tahtia. Yksi entinen tallikaveri hevosineen tuli vastaan, muuten ei taidettu juuri ketään nähdä. Keskiviikkona tehtiin lyhyempi lenkki, vain vajaa 5km, mutta hölkkäiltiin enemmän. Korppua ärsytti ötökät sen verran reippaasti, ettei paljoa tarvinut käskeä, päinvastoin.

Ai, miten niin muka oli vähän "kärppäsiä".

Koirat lenkkeilivät tiistaina omalla kylällä ja keskiviikkona kaupalla käydessä. Olipahan taas nuuskuteltavaa ja hyvin väsähtivät, vaikkei lenkillä niin pituutta ollutkaan. Ja kiva on minustakin välillä käydä ihmisten ilmoilla.

Torstaina oli sadepäivä, enkä viitsinyt mennä tallille, kun ei ollut pakko. Ljúfurkin oli hoidettu edellisenä päivänä. Koirien kanssa kävin lenkillä, kun sade näytti hetkeksi hellittäneen. Vaan ehti se taas alkaa jo uudestaan, ennen kuin kotiin kerittiin.

Perjantainakin piti sataa, muttei se sitten satanutkaan. Tai ihan vähän aamulla, muttei sitten enempää. Onneksi. Tallille heti töiden jälkeen pikavauhtia. Ljúfurin laitumelle saapui uusi kaveri, 3v connemararuuna. Pitihän sitä mennä seuraamaan, kun edellisen varsan laitumeen laskua en nähnyt. Mitään suurta draamaa ei syntynyt, muutama raviaskel ja siinä se. Vaan jonkin ajan kuluttua alkoi syntyä draamaakin, kun meidän Ljúfur, maailman kiltein hevonen, alkoi yht'äkkiä ajaa varsaa pitkin laidunta korvat luimussa. Ikinä en ole nähnyt sen tekevän mitään vastaavaa. Toivotaan, että rauhoittuu. Ei ole kauhean kivaa tuollainen. Minkä sille kyllä kerroinkin. Ei arvostanut. Meni mökkiin mököttämään.

Kuva nyysitty onnellisen uuden emännän facesta.

Kambur pääsikin sitten helpolla. Tehtiin kevyt ratsutreeni. Kentällä pyörittiin hetki, vaan keskittyminen oli tiessään ja ötökätkin häiritsi. Jouduttiin pyörimään hiukan suunniteltua kauemmin, koska halusin saada ponin kuitenkin jotenkin kuulolle. Ja onnistuihan sekin viimein. Ei me silti oltu kuin sen kymmenisen minuuttia. Käytiin vielä tiellä pieni pätkä kipittelemässä ja mentiin ihan raviakin pätkät molempiin suuntiin. Hyvä siitä tulee.

Kuskista ei kannata välittää, poni on kuitenkin ihan pätevänä. Kuvat videolta napattuja.

Seuraavan kerran mennäänkin sitten varmaan maastoon, kunhan taas selkään kipuan. Harvakseltaan yritän tehdä, vaikka kuinka tekisi mieli ratsastella enemmänkin. Täytyy kysellä, jos joku lähtisi vaikka seuraksi. Vaikka hyvinhän tuo kulkee yksinkin. Huippu heppu.

Back in business

Maanantaina ehdin juuri ja juuri kotiin töistä, kun vieraat olivatkin jo pihassa. Siinä kun edellisen yön oli pyörinyt sängyssä kaiken maailman asioiden sinkoillessa mielessä, oli kieltämättä aika zombi olo. Hommat kuitenkin hoidettiin ja vieraat saateltiin kotimatkalle muutamaa tuntia myöhemmin. Itse vaihdoin vaatteet ja painuin vielä tallille. Sen verran hurjasti on ötökät taas lisääntyneet, että pakko oli mennä ponit hoitamaan ja myrkyttämään, vaikkei olisi jaksanutkaan. Molemmat saivat siis harjauksen ja ötökkämyrkkyä reilulla kädellä annosteltuna.

Ystikset Leevi ja Kambur, sekä miljoona öttiäistä

Samalla käynnillä tsekkasin myös Ljúfurin ja koko Korpun laidunporukan jalat ja kaikilla paitsi yhdellä ne olivat enemmän tai vähemmän turvoksissa. Ljúfurilla onneksi hyvin vähän. Olen siis epäillyt, että kuivan kesän johdosta on laidunruohossa jotain, mikä moisen reaktion aiheuttaa. Ja siltä se nyt näyttäisi. Tai voihan kyseessä toki olla vaikka joku virus, mutta ihan en nyt kuitenkaan sille kannalle kallistuisi. Oli miten oli, oma huoleni puolittui, koska kyse ei siis selvästikään ole risoista jaloista vaan jostain muusta. Saatanpa silti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos tilanne ei parane.

Tiistaina väsytti vielä aikalailla, vaikka yön nukuinkin nyt hyvin. En siis jaksanut kauheasti mitään erityistä tehdä. Menin tallille, kun olin hetken elpynyt kotosalla. Hain Korpun laitumelta, nappasin koirat autosta ja lähdettiin lenkille. Lämmintä oli taas, vaikka hetken oli jo viileämpää. Hiki siis tuli, vaikkei lenkille tullut pituutta kuin nelisen kilometriä.

Suihkussa lenkin jälkeen (14.6.-18 @Tuuli)

Keskiviikkona oli vaihteeksi ajopäivä. Monta päivää olikin taas edelliskerrasta. Hyvä on välillä pitääkin pidempää taukoa, kun nyt kuitenkin yleensä säännöllisesti ajetaan. No, pitkä tauko ei ollut tämä, mutta normi viikkoa pidempi. Käytiin noin kahdeksan kilometrin lenkki, lähinnä kävellen. Parissa pehmeämpi pohjaisessa paikassa hölkkäiltiin vähän. Kotimatkalla tulivat tallin shettikset vastaan ja koska kävivät kääntymässä pienen matkan päässä, saivat meidät ravilla nopsasti taas kiinni. Päästettiin ne ohi ja sitten saikin teinihevoista hiukan pidellä, kun mukaan olisi tahtonut. Ei tullut yllätyksenä. Vähän siksi tähän ratkaisuun päädyinkin, että näitäkin tilanteita päästään harjoittelemaan. Ja ihan hyvinhän se viimein tokeni ja malttoi kävellä ihan rennosti. Lopussa ohitettiin me taas vuorostaan shettikset. Käytiin vielä kanttaamassa Ljúfurin laitumen kautta, katsomassa tarviiko tyyppi rasvausta (ei tarvinut), joten takaisin tallilla oltiin kuitenkin vasta shettisten jälkeen. Hyvä harjoitus.

Kuvituskuva muutaman viikon takaa

Illalla käytiin vielä koirien kanssa metsässä heittämässä pieni lenkki. Samalla kerättiin voikukkaa kuivatettavaksi.

Torstaina olikin taas oikein kunnon hellepäivä, vaikka olihan jo tiistaina ja keskiviikkonakin ihan mukavan lämmintä. Hervoton tuuli tosin hiukan helpotti, eikä siis tuntunut tukalalta. Vaikka eihän minusta koskaan tunnu. Ljúfur ei olisi vieläkään taitanut kaivata rasvausta, mutta sai sen tällä kertaa kuitenkin. Voimakkaat tuulet ovat auttaneet asiaa ja pihatossa sisällä hengailu. Hienoa, että sillä on siihen nyt mahdollisuus.

Kamburille olin suunnitellut ratsutreeniä ja vaikka jo meinasin muuttaa suunnitelmaa puuskaisen tuule takia, tehtiin sitten kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan pieni treeni kentällä. Ja vitsit, että olikin pätevä poni. Alussa jouduin muistuttamaan jo selkäännousussa, että pitää keskittyä, eikä vaan haistella maata. Vaan kun siitä selvittiin, muutama raviympyrä juoksuttaen, menikin ihan super hienosti. Korppu liikkui rennosti ja reippaasti, juuri sinne minne pyysin. Pohjeapukin tuntui olevan mennyt perille tauon aikana ja pystyttiin jopa muuttelemaan käynnin tempoa. Muutama tölttiaskelkin tuli välillä. Taipuminen on vielä vähän hakusessa, koska kärryn kanssa on oppinut kääntymään taipumatta. Mutta kyllä me sekin vielä opitaan, kunhan vaan harjoitellaan. Treeni taisi kestää vain viisi tai ehkä jopa kymmenen minuuttia, mutta oli juuri sopivasti ja Kambur pääsi ansaitusti takaisin laitumelle kavereiden seuraan.

Tallilta lähtiessä kantattiin koirien kanssa vielä kaupan kautta ja heitettiin siinä samalla pieni lenkki. Oli taas hajuja niin, että kilometrin lenkkiin hurahti helposti puoli tuntia, jos ei ylikin, kun annoin haistella. Ja kävi ne uimassakin. Väsyttää kummasti nuuskuttelu vieraassa paikassa, eikä ole aina niin tarve pidemmälle lenkille, jos ei ole aikaa.

Perjantai oli jo selkeästi viileämpi päivä, suorastaan kylmä. Sadekuurojakin tuli joitakin. Tallille en mennyt, vaan vietin rennon illan ihan muissa merkeissä. Päikkärit ja hengailua kotona. Kuuden huitteissa koirat kyytiin ja Heinlahden kentälle agilityn möllikisoihin hengailemaan. Olipas kivaa jutella kavereiden kanssa ja koiratkin saivat sopivasti virikkeitä hengaillessa mukana. Vähän treenattiinkin samalla sivummalla. Noah oli innoissaan kuin ilmapallo kun vähän seurailtiin. Peikkokin kykeni ihan pienen pieneen suoritukseen. Ensi yrittämällä tuli taas häiriö, joka aiheutti paniikkitilanteen ja Peikko halusi vain pois. Pääsi autoon. Hetken päästä uudestaan ja olikin hyvin palautunut, joten pystyttiin tekemään pientä kontaktitreeniä perusasennossa. Kotonahan se jo toimii vaikka kuinka kauan ja seuraaminenkin on alussa eli pari askelta jo toimii. Häiriön sietokyky on maalaiskoiralla huono, joten kymmenen sekuntia oli varmaan maksimi kontaktissa, ennen kuin palkkasin. Eikä se ollut yhtä intensiivistä kuin kotona, mutta yritti kuitenkin tosissaan, mikä on ihan huippua verrattuna entiseen. Ehkä se joskus kymppi veenä vielä voi vaikka kisatakin.