Maanantaina ehdin juuri ja juuri kotiin töistä, kun vieraat olivatkin jo pihassa. Siinä kun edellisen yön oli pyörinyt sängyssä kaiken maailman asioiden sinkoillessa mielessä, oli kieltämättä aika zombi olo. Hommat kuitenkin hoidettiin ja vieraat saateltiin kotimatkalle muutamaa tuntia myöhemmin. Itse vaihdoin vaatteet ja painuin vielä tallille. Sen verran hurjasti on ötökät taas lisääntyneet, että pakko oli mennä ponit hoitamaan ja myrkyttämään, vaikkei olisi jaksanutkaan. Molemmat saivat siis harjauksen ja ötökkämyrkkyä reilulla kädellä annosteltuna.
 |
| Ystikset Leevi ja Kambur, sekä miljoona öttiäistä |
Samalla käynnillä tsekkasin myös Ljúfurin ja koko Korpun laidunporukan jalat ja kaikilla paitsi yhdellä ne olivat enemmän tai vähemmän turvoksissa. Ljúfurilla onneksi hyvin vähän. Olen siis epäillyt, että kuivan kesän johdosta on laidunruohossa jotain, mikä moisen reaktion aiheuttaa. Ja siltä se nyt näyttäisi. Tai voihan kyseessä toki olla vaikka joku virus, mutta ihan en nyt kuitenkaan sille kannalle kallistuisi. Oli miten oli, oma huoleni puolittui, koska kyse ei siis selvästikään ole risoista jaloista vaan jostain muusta. Saatanpa silti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos tilanne ei parane.
Tiistaina väsytti vielä aikalailla, vaikka yön nukuinkin nyt hyvin. En siis jaksanut kauheasti mitään erityistä tehdä. Menin tallille, kun olin hetken elpynyt kotosalla. Hain Korpun laitumelta, nappasin koirat autosta ja lähdettiin lenkille. Lämmintä oli taas, vaikka hetken oli jo viileämpää. Hiki siis tuli, vaikkei lenkille tullut pituutta kuin nelisen kilometriä.
 |
| Suihkussa lenkin jälkeen (14.6.-18 @Tuuli) |
Keskiviikkona oli vaihteeksi ajopäivä. Monta päivää olikin taas edelliskerrasta. Hyvä on välillä pitääkin pidempää taukoa, kun nyt kuitenkin yleensä säännöllisesti ajetaan. No, pitkä tauko ei ollut tämä, mutta normi viikkoa pidempi. Käytiin noin kahdeksan kilometrin lenkki, lähinnä kävellen. Parissa pehmeämpi pohjaisessa paikassa hölkkäiltiin vähän. Kotimatkalla tulivat tallin shettikset vastaan ja koska kävivät kääntymässä pienen matkan päässä, saivat meidät ravilla nopsasti taas kiinni. Päästettiin ne ohi ja sitten saikin teinihevoista hiukan pidellä, kun mukaan olisi tahtonut. Ei tullut yllätyksenä. Vähän siksi tähän ratkaisuun päädyinkin, että näitäkin tilanteita päästään harjoittelemaan. Ja ihan hyvinhän se viimein tokeni ja malttoi kävellä ihan rennosti. Lopussa ohitettiin me taas vuorostaan shettikset. Käytiin vielä kanttaamassa Ljúfurin laitumen kautta, katsomassa tarviiko tyyppi rasvausta (ei tarvinut), joten takaisin tallilla oltiin kuitenkin vasta shettisten jälkeen. Hyvä harjoitus.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa metsässä heittämässä pieni lenkki. Samalla kerättiin voikukkaa kuivatettavaksi.
Torstaina olikin taas oikein kunnon hellepäivä, vaikka olihan jo tiistaina ja keskiviikkonakin ihan mukavan lämmintä. Hervoton tuuli tosin hiukan helpotti, eikä siis tuntunut tukalalta. Vaikka eihän minusta koskaan tunnu. Ljúfur ei olisi vieläkään taitanut kaivata rasvausta, mutta sai sen tällä kertaa kuitenkin. Voimakkaat tuulet ovat auttaneet asiaa ja pihatossa sisällä hengailu. Hienoa, että sillä on siihen nyt mahdollisuus.
Kamburille olin suunnitellut ratsutreeniä ja vaikka jo meinasin muuttaa suunnitelmaa puuskaisen tuule takia, tehtiin sitten kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan pieni treeni kentällä. Ja vitsit, että olikin pätevä poni. Alussa jouduin muistuttamaan jo selkäännousussa, että pitää keskittyä, eikä vaan haistella maata. Vaan kun siitä selvittiin, muutama raviympyrä juoksuttaen, menikin ihan super hienosti. Korppu liikkui rennosti ja reippaasti, juuri sinne minne pyysin. Pohjeapukin tuntui olevan mennyt perille tauon aikana ja pystyttiin jopa muuttelemaan käynnin tempoa. Muutama tölttiaskelkin tuli välillä. Taipuminen on vielä vähän hakusessa, koska kärryn kanssa on oppinut kääntymään taipumatta. Mutta kyllä me sekin vielä opitaan, kunhan vaan harjoitellaan. Treeni taisi kestää vain viisi tai ehkä jopa kymmenen minuuttia, mutta oli juuri sopivasti ja Kambur pääsi ansaitusti takaisin laitumelle kavereiden seuraan.
Tallilta lähtiessä kantattiin koirien kanssa vielä kaupan kautta ja heitettiin siinä samalla pieni lenkki. Oli taas hajuja niin, että kilometrin lenkkiin hurahti helposti puoli tuntia, jos ei ylikin, kun annoin haistella. Ja kävi ne uimassakin. Väsyttää kummasti nuuskuttelu vieraassa paikassa, eikä ole aina niin tarve pidemmälle lenkille, jos ei ole aikaa.
Perjantai oli jo selkeästi viileämpi päivä, suorastaan kylmä. Sadekuurojakin tuli joitakin. Tallille en mennyt, vaan vietin rennon illan ihan muissa merkeissä. Päikkärit ja hengailua kotona. Kuuden huitteissa koirat kyytiin ja Heinlahden kentälle agilityn möllikisoihin hengailemaan. Olipas kivaa jutella kavereiden kanssa ja koiratkin saivat sopivasti virikkeitä hengaillessa mukana. Vähän treenattiinkin samalla sivummalla. Noah oli innoissaan kuin ilmapallo kun vähän seurailtiin. Peikkokin kykeni ihan pienen pieneen suoritukseen. Ensi yrittämällä tuli taas häiriö, joka aiheutti paniikkitilanteen ja Peikko halusi vain pois. Pääsi autoon. Hetken päästä uudestaan ja olikin hyvin palautunut, joten pystyttiin tekemään pientä kontaktitreeniä perusasennossa. Kotonahan se jo toimii vaikka kuinka kauan ja seuraaminenkin on alussa eli pari askelta jo toimii. Häiriön sietokyky on maalaiskoiralla huono, joten kymmenen sekuntia oli varmaan maksimi kontaktissa, ennen kuin palkkasin. Eikä se ollut yhtä intensiivistä kuin kotona, mutta yritti kuitenkin tosissaan, mikä on ihan huippua verrattuna entiseen. Ehkä se joskus kymppi veenä vielä voi vaikka kisatakin.
 |
| Kuvituskuva muutaman viikon takaa |
Illalla käytiin vielä koirien kanssa metsässä heittämässä pieni lenkki. Samalla kerättiin voikukkaa kuivatettavaksi.
Torstaina olikin taas oikein kunnon hellepäivä, vaikka olihan jo tiistaina ja keskiviikkonakin ihan mukavan lämmintä. Hervoton tuuli tosin hiukan helpotti, eikä siis tuntunut tukalalta. Vaikka eihän minusta koskaan tunnu. Ljúfur ei olisi vieläkään taitanut kaivata rasvausta, mutta sai sen tällä kertaa kuitenkin. Voimakkaat tuulet ovat auttaneet asiaa ja pihatossa sisällä hengailu. Hienoa, että sillä on siihen nyt mahdollisuus.
Kamburille olin suunnitellut ratsutreeniä ja vaikka jo meinasin muuttaa suunnitelmaa puuskaisen tuule takia, tehtiin sitten kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan pieni treeni kentällä. Ja vitsit, että olikin pätevä poni. Alussa jouduin muistuttamaan jo selkäännousussa, että pitää keskittyä, eikä vaan haistella maata. Vaan kun siitä selvittiin, muutama raviympyrä juoksuttaen, menikin ihan super hienosti. Korppu liikkui rennosti ja reippaasti, juuri sinne minne pyysin. Pohjeapukin tuntui olevan mennyt perille tauon aikana ja pystyttiin jopa muuttelemaan käynnin tempoa. Muutama tölttiaskelkin tuli välillä. Taipuminen on vielä vähän hakusessa, koska kärryn kanssa on oppinut kääntymään taipumatta. Mutta kyllä me sekin vielä opitaan, kunhan vaan harjoitellaan. Treeni taisi kestää vain viisi tai ehkä jopa kymmenen minuuttia, mutta oli juuri sopivasti ja Kambur pääsi ansaitusti takaisin laitumelle kavereiden seuraan.
Tallilta lähtiessä kantattiin koirien kanssa vielä kaupan kautta ja heitettiin siinä samalla pieni lenkki. Oli taas hajuja niin, että kilometrin lenkkiin hurahti helposti puoli tuntia, jos ei ylikin, kun annoin haistella. Ja kävi ne uimassakin. Väsyttää kummasti nuuskuttelu vieraassa paikassa, eikä ole aina niin tarve pidemmälle lenkille, jos ei ole aikaa.
Perjantai oli jo selkeästi viileämpi päivä, suorastaan kylmä. Sadekuurojakin tuli joitakin. Tallille en mennyt, vaan vietin rennon illan ihan muissa merkeissä. Päikkärit ja hengailua kotona. Kuuden huitteissa koirat kyytiin ja Heinlahden kentälle agilityn möllikisoihin hengailemaan. Olipas kivaa jutella kavereiden kanssa ja koiratkin saivat sopivasti virikkeitä hengaillessa mukana. Vähän treenattiinkin samalla sivummalla. Noah oli innoissaan kuin ilmapallo kun vähän seurailtiin. Peikkokin kykeni ihan pienen pieneen suoritukseen. Ensi yrittämällä tuli taas häiriö, joka aiheutti paniikkitilanteen ja Peikko halusi vain pois. Pääsi autoon. Hetken päästä uudestaan ja olikin hyvin palautunut, joten pystyttiin tekemään pientä kontaktitreeniä perusasennossa. Kotonahan se jo toimii vaikka kuinka kauan ja seuraaminenkin on alussa eli pari askelta jo toimii. Häiriön sietokyky on maalaiskoiralla huono, joten kymmenen sekuntia oli varmaan maksimi kontaktissa, ennen kuin palkkasin. Eikä se ollut yhtä intensiivistä kuin kotona, mutta yritti kuitenkin tosissaan, mikä on ihan huippua verrattuna entiseen. Ehkä se joskus kymppi veenä vielä voi vaikka kisatakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti