Sitä sun tätä

Lauantai, kesäkuun viimeinen päivä. Kylmää ja myrskyisää. En valita, niin hieno kesä on ollut, ettei tee mieli. Jos on välillä kylmää, se on ihan ok, vaikka en siitä pidäkään. Sataa vain saisi. Täällä kaakossa on yhä kovin kuivaa, eikä oikein mikään kasva. Vaan kai se aikanaan sitten sataakin. Voisihan se tietysti niinkin olla, että sataisi ja paistaisi sillä tavalla sopivasti. Ei kuten viime kesänä, muttei niinkään kuin tänä kesänä, vaan sopivasti. Toivoa aina voi.

Pukeiduin tuhdisti kun tallille läksin, jotta tarkenen istuskellä kärryillä. Käytiin siis Korpun kanssa ajelulla. Sellainen reilu 11km köpöteltiin. Ei me kaukana käyty, mutta käytiinpä kääntymässä molessa eri paikassa. Pari pistotietä ja muita pikkulenkkejä, niin äkkiä sitä matkaa vain kertyi. Vajaa kaksi tuntia oltiin liikenteessä ja ravailtiin sen minkä pystyttiin eli lähinnä ne pistotiet, kun toinen on nurmipohjainen ja toinen pehmeämpi hiekka. Niin kovia on muut tiet, että takasten tossut on jo puhki ja etustenkin aika kuluneet. Toivon löytäväni vastaavat ehjät facen bootsikirppikseltä, ettei tarvisi vielä uusia ostaa.

Sen verran olin kylmissäni ja myös nälissäni lenkin jälkeen, että Ljúfur sai jäädä hoitamatta. Eipä ollut ötököitäkään, kun tuuli niin, ettei pystyssä meinannut pysyä. Kotiin siis ruoan laittoon ja hetkeksi lämmittelemään.

Myöhemmin käytiin vielä koirien kanssa pyörälenkillä. Heti kun on viileämpää, eikä edes aurinkoista, ei oikein huvita kauheasti mikään. Pyöräily on silloin aina hyvä vaihtoehto. Ja koiratkin tykkää.

Sunnuntai, heinäkuun ensimmäinen. Tuuli oli yhä hurja, mutta paistoi myös aurinko ja oli heti lämpimämpää. Koirat mukaan tallille ja lenkille. Ljúfur pääsi ensin kyllä hoidettavaksi, jotta se varmasti tulee tehdyksi. Eikä sitten ole enää kiire minnekään, vaan voi lenkkeillä ihan rauhassa kelloa vilkuilematta. Ja niinhän me sitten tehtiinkin. Kambur siis pääsi koirien kanssa lenkille. Aikaa kului ja kilometrejä kertyi noin 6,5. Oli kivaa ja rentoa ja kelikään ei ollut hullumpi. Paitsi tuuli.

Kambur theTuulitukka

Kotimatkalla sattui hauska ja/tai perin kummallinen sattumus. Peikko kipittää aina etunenässä ja niin nytkin. Noah oli siinä jossain minun ja Peikon välissä. Yht'äkkiä näen Peikon seisovan ketun vieressä noin kymmenen metrin päässä minusta. Samalla hetkellä kettu tajuaa tilanteen ja pinkoo karkuun, Peikko perässä. Peikko tuli onneksi kutsusta takaisin muutaman metrin juostuaan. Toivottavasti myös kettu uskaltautui meidän mentyämme takaisin, koska tuore saalis siltä jäi tielle. Ei tuollaista yleensä pääse näkemään, koska metsän eläimet poistuvat paikalta jo kauan ennen meidän osumista paikalle tai pysyttelevät metsän puolella. Me oltiin siis tiellä. Nyt vaan oli niin hervoton tuuli, ettei kettu kuullut meitä ja tuuli kävi meitä vastaan, joten se ei myöskään haistanut meitä. Eikä saalistaessaan sitten nähnytkään.

Maanantaina olikin talliton päivä ja aikalailla tekemätönkin päivä. Jalka kiukutteli, joten otin lepiä työpäivän jälkeen. Koirienkaan kanssa en käynyt kuin pienesti metsässä.

Tiistaina ja keskiviikkona kärryteltiin Korpun kanssa. Tiistaina tehtiin 6,5 kilometrin lenkki rauhallista tahtia. Yksi entinen tallikaveri hevosineen tuli vastaan, muuten ei taidettu juuri ketään nähdä. Keskiviikkona tehtiin lyhyempi lenkki, vain vajaa 5km, mutta hölkkäiltiin enemmän. Korppua ärsytti ötökät sen verran reippaasti, ettei paljoa tarvinut käskeä, päinvastoin.

Ai, miten niin muka oli vähän "kärppäsiä".

Koirat lenkkeilivät tiistaina omalla kylällä ja keskiviikkona kaupalla käydessä. Olipahan taas nuuskuteltavaa ja hyvin väsähtivät, vaikkei lenkillä niin pituutta ollutkaan. Ja kiva on minustakin välillä käydä ihmisten ilmoilla.

Torstaina oli sadepäivä, enkä viitsinyt mennä tallille, kun ei ollut pakko. Ljúfurkin oli hoidettu edellisenä päivänä. Koirien kanssa kävin lenkillä, kun sade näytti hetkeksi hellittäneen. Vaan ehti se taas alkaa jo uudestaan, ennen kuin kotiin kerittiin.

Perjantainakin piti sataa, muttei se sitten satanutkaan. Tai ihan vähän aamulla, muttei sitten enempää. Onneksi. Tallille heti töiden jälkeen pikavauhtia. Ljúfurin laitumelle saapui uusi kaveri, 3v connemararuuna. Pitihän sitä mennä seuraamaan, kun edellisen varsan laitumeen laskua en nähnyt. Mitään suurta draamaa ei syntynyt, muutama raviaskel ja siinä se. Vaan jonkin ajan kuluttua alkoi syntyä draamaakin, kun meidän Ljúfur, maailman kiltein hevonen, alkoi yht'äkkiä ajaa varsaa pitkin laidunta korvat luimussa. Ikinä en ole nähnyt sen tekevän mitään vastaavaa. Toivotaan, että rauhoittuu. Ei ole kauhean kivaa tuollainen. Minkä sille kyllä kerroinkin. Ei arvostanut. Meni mökkiin mököttämään.

Kuva nyysitty onnellisen uuden emännän facesta.

Kambur pääsikin sitten helpolla. Tehtiin kevyt ratsutreeni. Kentällä pyörittiin hetki, vaan keskittyminen oli tiessään ja ötökätkin häiritsi. Jouduttiin pyörimään hiukan suunniteltua kauemmin, koska halusin saada ponin kuitenkin jotenkin kuulolle. Ja onnistuihan sekin viimein. Ei me silti oltu kuin sen kymmenisen minuuttia. Käytiin vielä tiellä pieni pätkä kipittelemässä ja mentiin ihan raviakin pätkät molempiin suuntiin. Hyvä siitä tulee.

Kuskista ei kannata välittää, poni on kuitenkin ihan pätevänä. Kuvat videolta napattuja.

Seuraavan kerran mennäänkin sitten varmaan maastoon, kunhan taas selkään kipuan. Harvakseltaan yritän tehdä, vaikka kuinka tekisi mieli ratsastella enemmänkin. Täytyy kysellä, jos joku lähtisi vaikka seuraksi. Vaikka hyvinhän tuo kulkee yksinkin. Huippu heppu.