perjantai 27. lokakuuta 2017

Sennen-päivä Ruukissa ja pikatalvi

Viime sunnuntaina osallistuimme siis Sennenyhdistyksen Pääkaupunkiseudun alajaoston järjestämään tapahtumaan Ruotsinpyhtään Ruukissa. Kymenlaakso Sennen oli myös kutsuttu ja pari autollista meitä siellä olikin. Mukava päivä. 

Koirat saivat odotella aluksi autossa, kun odotus-/katselutila oli aika ahdas ja kaikilla koirat mukana. Ja niin taas muistin, mitä on osallistua tapahtumaan, missä suurin osa on perus kotikoiria, jotka seurustelee kaikkien kanssa pitkän narun päässä ja se on ihmisten mielestä ihan okei. Ei minusta. Eikä Noksusta. Se ahdistuu ahtaissa tiloissa, missä kuka vain voi yht'äkkiä syöksyä iholle. Noksu pääsi sisälle vasta kun olin ensin juoksuttanut sitä pihalla pallon kanssa ja tungos oli hieman hellittänyt. Ja sehän yllätti käyttäytymällä ihan hienosti ja olemalla suht rentokin alun kiehumisen jälkeen.


Ruukin maisemia

Olin ilmoittautunut Nose Work-kokeiluun ja meidän vuoro olikin heti esittelyjen jälkeen. Ensimmäinen kierros meni Noahilla vähän kaiken muun haisteluun, mutta löysi kuitenkin puolivahingossa ja pääsin palkkaamaan. Muutama toisto ja tauolle. Toisella kierroksella tiesi jo mitä teki ja löysi nopeasti. Mukava laji, jota aion ehdottomasti harrastaa myös jatkossa kotona.

Peikko pääsi myös hengailemaan sisälle ja leikkimään. Aluksi se leikkikin, mutta kyllästyi tapansa mukaan nopeasti. Namit kelpasi kyllä ja muutenkin sillä tuntui olevan ihan hauskaa. Käytiin pieni lenkki kaikki kolme yhdessä ja sitten pääsi Noah vähän vielä aksaamaan, kun kenttä oli tyhjentynyt. Ja voi kun sillä olikin hauskaa.




Tiistaina käytiin Kamburin kanssa kärryttelemässä. Ja kyllä huomasi, että lomailtu ollaan. Valjastettaessa ei olisi malttanut millään olla paikallaan ja kun viimein päästiin matkaan, piti ensimmäiset parisataa metriä tuijotella kaikkea. Sen jälkeen rentoutui, vaikka reippaasti etenikin. Kunnes kilometrin kohdalla väsähti tai kylästyi tai jotain. Vauhti nyt kuitenkin hidastui. Muuten lenkki meni oikein hienosti ja pari pientä ravipätkääkin otettiin. Takaisin tullessa oli jo lähes pimeää, eikä sekään tuottanut mitään ongelmia.


Appeella lenkin jälkeen.

Loppu viikko onkin mennyt lomaillessa hevosten osalta. Keskiviikkona oli tarkoitus irtojuoksuttaa molemmat yhdessä, muttei päästy kentälle. Koirat oli minulla mukana pihaton siivouksessa ja sen jälkeen tallin pihalla hengailemassa. Pieni lenkkikin heitettiin. Eilen sitten satoikin lunta aika reippaasti, joten tallille ei ollut mitään asiaa kesärenkailla, koska teitä ei oltu aurattu. Yritin kyllä, mutta annoin periksi jo ensimetreillä. Lykittiin sitten vähän lunta ja käytiin lenkillä.




Tausta harmaana koska lumipyry..

Tänään pääsin jo melkein tallille asti autolla. Viimeinen 700m piti kävellä, koska tallin tie oli auraamatta. Koirat oli mukana, mutten käynyt kuin moikkaamassa poneja ja heittämässä niille lisää heinää, kun se oli loppu. En sitten viitsinyt ottaa niitä, kun vapaalle heinälle tottuneet ponit olivat hysteerisen nälkäisiä ja jopa Ljúfur, joka rouskuttelee yleensä korren kerrallaan hissukseen, ahmi suun niin täyteen, ettei meinannut pystyä enää pureskelemaan. Huomenna sitten uusi yritys.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Vaihteeksi aurinkoakin

Syksy etenee ja sateet vähenee. No, ainakin väliaikaisesti. Tänäänkään ei ole satanut vielä lainkaan. Ponipoikien kanssa käytiin reilun tunnin lenkki ihanassa auringon paisteessa. Kamburilla oli tiistaina rokotus, joten sillä on vielä hikiliikuntakielto, josta syystä ei nyt päästä kärryttelemään. Ihan lomalla se oli eiliseen asti. Eilen vähän ohjasajeltiin kentällä, kun se alkoi jo tunkea melkein väkisin mukaan pihatolta. On se kyllä hauska. Lenkillä se nauratti ihan urakalla, kun hyppäsi hieman liioitellen ojien yli hassulla nelijalkaloikalla. Samaisten ojien yli, mistä Ljúfur käveli edes huomaamatta niitä. Yhtenä päivänä tehtiin ratsujuttuja maasta käsin ensin kentällä ja sitten tiellä. Takaisin pihaan palattuamme, juurtui Kambur selkäännousujakkaran viereen, eikä suostunut hievahtamaankaan. Otti oikein vielä ohjan suuhunsa ja veti vastaan, kun yritin saada sitä liikkeelle. Eihän siinä muu auttanut, kuin kiivetä selkään hetkeksi, että poni sai palkkansa.




Eläinlääkäri siis kävi tiistaina rokottamassa. Pyysin samalla vilkaisemaan leukapatin jämiä ja etuhampaita, jotka tällä hetkellä vähän yksiristikaksi vaiheessa, kun sekaisin on pysyviä sekä maitohampaita. Kummankaan suhteen ei syytä huoleen. Ja kyllä sai taas olla ylpeä fiksusta ponilapsesta, jonka ilmekään ei värähtänyt, kun klipperillä hurautettiin karvat pois leuasta tai muutenkaan. Korvat hörössä innoissaan vaan olisi osallistunut kaikkeen.


Kirpparilta löytynyt fleece koekäytössä hikilenkin jälkeen viime viikonloppuna. Eikä ole edes mitenkään hirmu suuri, vaikka on 145 senttinen.

Ljúfur on ollut nyt hiukan kevyemmällä liikunnalla sen kompuroinnin vuoksi. Jos vaikka olisi jotain vialla. Ei se kyllä ole enää kompuroinut, tänäänkin kerran koko lenkin aikana ja niitähän sattuu kelle tahansa silloin tällöin. Sitäpaitsi sille tekee varmaan hyvää sen ratsastusäksidentin jälkeen muutenkin nyt pitää taukoa totisemmasta puuhastelusta. Kolme kertaa olen selkään kiivennyt sen jälkeen ja joka kerralla stressitaso on ollut huima. Ja koska en halua vahvistaa sitä mielentilaa enää yhtään enempää, ollaan nyt pidetty sitten taukoa. Ohjasajettu on joitain kertoja, mutta lähinnä kuitenkin vain remmilenkkeilty.




Koirat on joutuneet hengaamaan aika lailla metsässä, koska siellä on aivan hervoton määrä suppilovahveroita ja niitä on sitten pitänyt tietysti kerätä, kun ei niitä halua talloakaan. Tänään haettiin ämpärillinen, niiden jo kerättyjen 2,5 ämpärillisen lisäksi. Puoli ämpärillistä meni työkaverille, yksi on kuivatettu ja yksi unohtui esikuivatukseen uunin päälle ja meni pilalle. Nyt on puolikas ämpäri kuivurissa ja toinen puolikas odottaa vuoroaan.

Koirat ovat lenkkeilleet myös ponien ja varsinkin Ljufurin kanssa ihan urakalla. Pari ertaa ollaan käyty myös ihmisten ilmoilla, mutta mitään ei olle vieläkään oikein harrastettu. Huomenna ollaan menossa sennenyhdistyksen tapahtumaan Ruukkiin, Strömfors Dog Sports hallille. Ohjelmassa lajiesittelyjä, joista yhtä lukuunottamatta kaikkia ollaan harrastettu enemmän tai vähemmän. Ainoa minulle tuntemattomampi juttu on Nose Work, joten sitä ollaan ilmoittauduttu testaamaan. Kiva kun kerrankin jotain tapahtumaa on niin lähellä, että voidaan osallistua, eikä ole hinnallakaan pilattu.



maanantai 9. lokakuuta 2017

Sataa sataa ropisee

Siis todellakin sataa. Lähes taukoamatta ja joka päivä. Eilen meinasin jättää tallireissun kokonaan väliin, koska vettä tuli kaatamalla. Neljän huitteissa aloin jo olla niin tylsistynyt, että lähdin sitten kuitenkin. Ponien kanssa en tehnyt kyllä mitään, siivoilin vain vähän pihattotarhaa. Tänään käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa pieni lenkki, sateessa tietenkin. Pihattotarha lainehtii ja muistuttaa enemmän riisipeltoa kuin laidunta. Ojat kulkevat aidan vierustoilla, mutta koska tulvivat pitkin peltoja, niin märkää on.








Ennen kuin tämä hiton sadekausi alkoi, reipailtiin kyllä ihan reippaina enemmän ja vähemmän, milloin milläkin kokoonpanolla.












Vähän on tapahtunutkin. Viimeksi kun Ljúfur oli peräponina kärrylenkillä, se meni kertaalleen ihan kunnolla polvilleen. Aika alkumatkasta vielä, joten toivottavasti oli kyse vain vanhan ponin jäykkyydestä. Polvista näytti kuitenkin menneen vain vähän karvoja poikki, joten matka jatkui. Polvet kuitenkin olivat saaneet ihoon asti osumaa ja hiukan vuotivatkin. Poni kuitenkin liikkui puhtaasti, joten lenkki heitettiin kaikesta huolimatta. Ei ihan suunnitellun pituisena tai vauhtisena, mutta lenkki kuitenkin.


Asfaltti-ihottumaa polvissa.

Kamburin leukapatti alkoi myös oireilla. Sehän on kasvattanut kokoa jo jonkin aikaa ja viimein se sitten puhkesi. Sitä ennen se oli pari päivää kipeä, eikä siihen saanut koskea. Nyt kun se on vuotanut tyhjäksi, sitä ei juurikaan enää ole. Jotain veren sekaista nestettä sieltä tuli, ei siis mätää tms. Ja siinä oli/on kaksi reikää ihan vieretysten eli ettei vaan nyt kuitenkin olisi johtunut se keväinen naaman turvotus käärmeenpuremasta josta olisi tämä patti jäänyt, kun samalla puolellakin on. Miltään fisteleiltäkään ne eivät näytä, mutta voihan ne silti kuitenkin olla.




Ponipojat muutivat siis takaisin pihattoon viimeinkin viime torstaina. Toistaiseksi ovat kaksistaan, kun pihattokaveri on talliasukkina olosuhteiden pakosta. Mitään suurta hässäkkää ei muuttoon liittynyt. Molemmat kävelivät lähes suorinta tietä heinäpaalille ja juurtuivat siihen. Mitä nyt Kambur ensin järkyttyi syvästi, koska paalia oli siirretty. Se marssi päättäväisesti siis ensin vanhalle paikalle ja tuijotti hetken sen näköisenä, että mitähän v..tua? Pieni spurtti ja näköyhteys paaliin oli saavutettu. Askellaji muuttui saman tien hitaaksi käynniksi, kun nuori herra suunnisti syömään.






Koirat ovat lenkeilleet, muttei sitten muuta. Jos tästä taas pääsisi vauhtiin, kun autokin on taas alla. Hyvin ne kyllä oppivat laina-autossakin matkustamaan, eikä sinne odottamaan jäädessäänkään saaneet aikaan mitään katastrofia. Ihan pysyivät kiltisti takapenkillä.  Eivät silti olleet kovin paljoa mukana, vaikka jotenkin tuntui, että varsinkin Noah matkusti mielummin niin. No, nyt matkustavat jälleen tutussa häkissä. Auto vaan on vaihtunut.