keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Pentuarkea ja sen sellaista

Joiku on ollut nyt meillä kohta jo kolme viikkoa, vaikka välillä tuntuukin, että se on ollut täällä aina. Hyvin on pikkuherra oppinut talon tavoille, itseasiassa paremmin kuin hyvin. Lystin kanssa ne riehuu ja varsinkin juoksee aina kun vain mahdollista. Ja Peikkokin on ollut ihan ok ja välillä jopa yhtynyt leikkiin. Välillä Peikko komentaa, mikä on ihan hyvä, koska Lysti taas sietää ihan kaiken. Joiku on kyllä hauska ja ihan täydellisen sopiva meidän porukkaan ja oikeasti tosi reipas pikkukoiran alku. Pieni se tosiaankin on, viime punnituksella tasan 10 viikkoa vanhana komeat 2,6 kiloa, mutta jotenkin sitä ei vaan enää huomaa, kun luonnetta sillä kyllä riittää. Ihmisistä se ei välitä, paitsi jos ihmisellä on herkkuja. Jos ei ole, ei häneen myöskään kosketa. Kovalla vauhdilla kulkevat autot on myös jänniä, hitaasti kulkevat autot ei aiheuta reaktioita. Vieraat koirat on kaikki kivoja kavereita ja joka paikka pitäisi päästä tutkimaan. Se on myös kova kiipeilemään ja hyppimään ja liikkuu millä tahansa alustalla. Varsin hyväpäisen oloinen pieni koira siis. 



Joikun arkeen on kuulunut tietty Lystin kanssa leikkimistä. Siihen on myös kuulunut uusien juttujen opettelua, kuten esimerkiksi yksinoloa ja autoilua. Ollaan käyty myös tallilla ja tavattu tallikoira ja tallin ihmisiä. Ollaan käyty myös äidilläni kyläilemässä sekä vieraammissa ja vilkkaammissa paikoissa lenkkeilemässä. Ollaan käyty hallilla treenaamassa ja Lystin rallytokotreeneissä hengailemassa. Joiku käväisi myös rallymölleissä palkintojen jaossa ja tutustumassa tilanteeseen. 

Lystillä siis alkoi lokakuun alusta Kotkan Koiraystäväin seuran rallytoko treenit. Mehän käytiin aiemmin viiden kerran alkeiskurssi ja kun seuran fb-sivulla ilmoiteltiin uuden ryhmän perustamisesta, ilmoittauduimme oitis. Joikullehan rallya on lähinnä suunniteltu, mutta sama kai tuo on. Oppiihan sitä ainakin itse ja voi sitten opettaa Joikulle kotona.



Lysti käväisi siis KKSn rallymöllikisoissa. Osallistuttiin supermölliluokkaan, ihan vain koska halusin pystyä sen palkkaamaan tarvittaessa ja kyseisessä luokassa se oli mahdollista. Lysti ei ollut ihan parhaassa vedossa, mutta ihan kivasti kuulolla kuitenkin, eikä ohjaajakaan mokannut pahasti. Tuloksena 97 pistettä ja 2./9. Ihan hyvin siis meni. Sitäpaitsi oli ihan kivaa muutenkin.


Meidän kisarata tässä, aika helppo minusta ja kiva

Kambur on ollut aika kevyellä liikunnalla taas vaihteeksi, koska pentu. On se liikkunut, mutta tosiaankin aika harvakseltaan ja max tunnin ajo- tai talutuslenkkejä lähinnä. Vähän ollaan jumpattu kentällä maasta käsin irtona, liinassa ja ohjasajaen. Nyt on tuntunut aika kivalta, eikä puolierojakaan ole ollut. Hänelle sopii tällainen harvempi ja kevyempi liikunta, minkä olen kyllä pannut merkille ennenkin. Kesäkiloja sillä on, muttei mitenkään pahasti ja nekin alkaa heti huveta, kun ovat kokonaan kuivalla. Nyt laiduntavat vielä sään salliessa. 



Hassua, kun minusta Kambur näyttää tosi paksulta nyt verrattuna kevääseen. Entinen tallikaveri taas kehui instastoryyn laittamastani videosta, kuinka se on niin hoikka. Riippuu siitä mihin vertaa, kun onhan se paksu siihen verraten, mitä se jo parhaimmillaan oli, muttei taas lähellekään yhtä paksu, mitä se pahimmillaan ennen nykyiselle tallille muuttoa oli. No, jos tuleva talvi pysyttäisi terveenä ja päästäisi liikkumaan normaalisti, niin keväällä se on hyvällä onnella normaalipainossa. Kevättä odotellessa, yritetään sopeutua tähän vuoden pimeimpään kauteen jälleen kerran.

maanantai 4. lokakuuta 2021

Joiku on täällä

Lauantaina (2.10.) starttasi Yaris noin kello seitsemän aikaan aamulla kohti Turkua. Yhden pysähdyksen taktiikalla oli ajatus edetä, mutta mentiin sitten kahdella, koska P-paikalla jossa pysähdyin ulkoiluttamaan koiria, oli liikaa liikennettä. Onneksi kahden kilometrin päässä oli apsi. Siitä otin myös bensaa, kun matkaa ei ollut enää kuin puoli tuntia.

Perillä paperit ja muut jutut, pentu kainaloon ja matka kohti uusia seikkailuja alkoi. Kyllä oli jännittävää, kun odotusarvona oli varautunut pentu. Poikien pentutesti oli keskeytettävä, koska heitä ei ihminen kiinnostanut. Toimintakykyä kuitenkin kuulemma oli, joten sen puolesta en ollut huolissani. Jännitti vaan lähinnä se, että miten tutustuminen Peikkoon ja Lystiin sujuu, jos pentu ei luontaisesti turvaa vieraaseen ihmiseen. 

Ensimmäisen puoli tuntia Joiku kiljui suoraa huutoa. Minulla oli taas kevari etupenkillä, kuten Peikkoa ja Lystiäkin hakiessa ja hetkeksi se aina rauhoittui, kun laitoin käden sinne. Pysähdyttiin sitten siinä heti alkumatkasta ja Lysti pääsi vähän moikkaamaan pentua. Sekös järkytti Joikua ja se sai ihan kunnon raivarin. Matka jatkui. Seuraava tunti meni pennulla läähättäen ja täristen, sitten se sammui ja nukkui kotiin asti. Vielä yksi pysähdys puoli tuntia ennen kotia ja siinä käytin Joikun pissalla ja isot pojat pääsivät vuorollaan haistamaan sitä sylistä. 




Kotona oltiin viimein puoli kolmen aikaan iltapäivästä. Otin ensin Joikun autosta ja käytin sen hihnassa pissalla.  Pentu syliin ja isot autosta. Mentiin metsään. Joiku oli ensin sylissä ja kun isot rauhoittuivat kulkemaan edellä, päästin sen maahan. Ja kun tilanne vaikutti rauhalliselta ja Joikukin heilutti minulle jo häntää ja nuoli naamaa, päästin sen vapaaksi. Ja siellä se mennä touhotti isojen seassa ilman mitään ongelmia ja tuli kutsuttaessa luokse. Niin reipas pieni. 

Siinä sitten meni loppu päivä tutustuessa ja ulkoillessa. Sen verran oli rankka reissu, että Joikukin nukkui melkein koko illan. Mikä oli hyvä, kun itsellä edellinen yö meni hiukan lyhyillä unilla, niin oli ihan kiva pystyä nukkumaan päikkärit. Yöksi Joiku joutui häkkiin, koska väsyneenä hyökkäili Lystin kimppuun jos se tuli liian lähelle. Ja hyvin se nukkuikin. Aamulla kuuden aikaan se heräsi. Käytiin ulkona, koirat sai ruokaa ja taas ulkoiltiin. Sitten jatkettiin vielä unia melkein kymmeneen. Joikua en enää laittanut häkkiin ja se nukkui yöpöydän vieressä lattialla.




Nyt ollaan sitten vain opeteltu elämään tällä kokoonpanolla. Peikko välttelee, mutta pari kertaa sekin on ihan yrittänyt pyytää Joikua leikkiin. Hyvin antaa Joiku kuitenkin Peikon olla rauhassa, joten Peikollekin pentu on ihan ok. Lystin kanssa jo leikkivät ihan täysillä sisällä. Ulkona lähtee vielä sen verran helposti Lystillä lapasesta, että siellä pitää rajottaa vielä aika kovalla kädellä. Joiku on kuitenkin niin hirvittävän pieni. Lujaa se kyllä menee, eikä mene enää kauaa kun Lysti jää sille vauhdissa kakkoseksi. 

Joikun eskarikin on alkanut heti saman tien, kun se nyt kuitenkin tuntuu olevan varsin reipas kaveri. Tottumaton vain. Ollaan naksuteltu ihan tuttuja juttuja, sekä maahanmenoa ja kosketuskeppiä. Kasvattajahan on jo naksutellut istumista/luopumista. Ollaan myös opeteltu nenän käyttöä nameja etsimällä. Eilen käytiin tallilla. Tänään käytiin lenkillä koko porukalla aamusta metsätiellä. Joiku toki tuli osan matkasta sylikyydillä, mutta silti. Sen jälkeen se jäikin yksin kotiin ja me muut lähdettiin tallille lenkittämään poni. Illalla käytiin hallilla. Joikukin pääsi treenaamaan eli halliin syömään nameja ja leikkimään. Ja se sujui hienosti. Se pääsi myös moikkaamaan Mikkoa ja tutkimaan toimistoa. Se tapasi samalla myös pari muuta ihmistä ja näki vieraan koirankin, tosin sylistä. Sen jälkeen olikin sen verran kaikesta uudesta kuormittunut pentu, että sillä oli oikein kunnon iltavillit. Se riehui Lystin kanssa ja itsekseen, eikä meinannut rauhoittua millään. Pari tuntia meni, kunnes se kaatui suurin piirtein suorilta jaloilta umpiuneen. Ei ole hievahtanutkaan sen jälkeen. Huomenna se saa viettää rauhallisen kotipäivän. 

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Pentujuttuja

Pennut siis syntyivät 8.8. ja niitä on viisi, kaksi urosta ja kolme narttua. Ne ovat rodultaan pieniamerikanpaimenkoiria ja niiden emä on pieni bluemerle narttu Neneh ja isä kookas blacktrikki uros Unski. Molemmat pentueen pojat ovat trikkejä.

Pentujen tervehtimisreissu meni hyvin. Osasin perille, vaikka navi vähän kikkailikin ja sitä joutui hiukan säätämään. Osasin vielä poiskin, vaikka yhden pikku mutkan tein, kun en laittanut navigaattoria päälle ja käännyin toiseen suuntaan kuin mitä intuitio sanoi. Mitä tästä taas opimme. Usko aina intuitioon.

Pennut olivat söpöjä. Ja pieniä. Ihan hirvittävän pieniä. Tassut suurinpiirtein peukalonpään kokoiset. Ja oli ne kyllä vielä niin vauvoja, vaikka kovaa menivätkin sen hetken kun hereillä jaksoivat olla. Pojista toinen on ollut alusta asti suosikkini, vaikka en edes tunne heitä. Intuitio? Tiedä sitten. Nyt kuitenkin kun heidät tapasin, ei enää ollutkaan ihan niin selvää suosikkia. Kovin tasaisia kaikki. Pojista isompi, työnimeltään Onni, oli rauhallisempi, kun taas pienempi, Jack, vilkkaampi. Mitään suuria eroja ei siinä hetkessä pystynyt näkemään, mutta kasvattajan sanoin Jack on energisempi vekkuli ukkeli.


Oikealla narttu Tirri, sen vieressä Onni ja alimpana Jack.

Hirmu reippaita olivat kaikki, vaikka luonne erotkin sieltä kyllä erottuivat. Pojista onni vaikutti enemmän oman tiensä kulkijalta ja vähän haaveilijalta, ehkä myös kiltimmältä/pehmeämmältä. Jack taas oli melkomoinen riiviö. Se otti aika ronskisti siskoa niskasta ja ravisti ihan kunnolla. Jack vaikutti myös pidättyväisemmältä ihmisten suhteen, mutta muuten se oli varsin itsevarma. Siellä ollessa tuntui ihan siltä, ettei oikeastaan ole niin väliä, kumpi meille tulee, mutta jo kotimatkalla mieli muuttui. Tai siis palasi entiseen, koska Jack nyt vaan on 💗 Se on ollut ihan syntymästään asti se suosikki. Jotenkin se on vaan puhutellut minua enemmän kuin muut yhteensä. 

Kysyin tietty joko oli ajatusta, kumpi pojista meille tulisi. Kerroin myös Jackin suosikkiasemasta, mutta sanoin senkin, ettei se nyt enää ole niin selvä, kun on pennut tavannut. Vielä kysyi kasvattaja, minkälaisesta koirasta pidän. Toisen pojan perhe oli tulossa katsomaan pentuja seuraavana päivänä ja siitäkin riippuisi, kumpi olisi meidän lauman jatke.




Seuraavana päivänä sitten tuli viesti, että toiset tykkäisivät rauhallisemmasta eli kävisikö minulle Jack. Ja tottakai se kävi. Jack siis muuttaa meille lokakuun alussa ja hänen nimekseen tuli Joiku. Häntä on jo alettu kutsumaan sillä nimellä.

Miksi juuri pieniamerikanpaimenkoira? Niin. Aussit ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Hakuporukassa on ollut muutama todella kiva aussi ja ulkonäkökin on miellyttänyt, kun eivät ole olleet karvaisia näyttelypuudeleita vaan kevyempiä paimen- tai sekalinjaisia. Silti koko ja turkki on arveluttanut, joten en ole sellaista sitten sen vakavammin itselleni harkinnut. Silloin kun viimeksi koiraa itselleni etsin, googlettelin huvikseni aussimixejä, jos sitä kautta löytyisi pienempi "aussi" ja sieltä putkahti rotu nimeltä pohjoisamerikanpaimenkoira tai pieniamerikanpaimenkoira. Koskaan en ollut kuullutkaan moisesta. Taas googlettelin. Ja sain tietää, että rotu on jalostettu pienikokoisista ausseista, eikä muita rotuja ole käytetty. Täydellistä, juuri sitä mitä olin tietämättäni etsinyt. No, ei niitä pentuja ihan niin vaan sitten löytynytkään ja loppujen lopuksi Lysti tuli taloon.


Hän on Joiku eli Pitmywits It´s Not Unusual (kuva Emma Hurme)

Sittenhän vielä kävi niin, että tuttu, jolla oli ennestään appenzelli sekä aussi, ottikin kolmanneksi pampain. Se vaikutti alusta asti tosi hauskalta tyypiltä ja vahvisti mielipidettäni siitä, että sellaisen haluan.

Nyt sitten on jo jonkin aikaa ollut ajatus, että meille tarvittaisi kolmas koira. Lysti tarvii kaverin ja Peikko rauhaa. Minä voisin keskittyä Lystin kanssa ainoastaan PK-lajeihin ja toisen kanssa voisi tehdä muita lajeja. Sitten sillä tutun uroksella kävi narttu vieraisilla ja narttukin vaikutti kivalta. Ensin ohitin tiedon ajatuksella, että varmasti on jo varauksia vino pino, turha yrittää. Kun sitten tiineys varmistui, mietin hetken ja totesin että saahan sitä kysyä. Kun nyt kuitenkaan ei ihan nyt just ollut aikomus ottaa koiraa, niin ei sitten edes niin paljon harmittaisi, jos ei sieltä vihreää valoa näytettäisi. No, vastauksena sain että narttuja on kysytty, uroksia ei niin paljoa ja katsotaan mitä sieltä syntyy. Sitten jännitettiin synnytyksen käynnistymistä ja itse synnytystä reaaliajassa instan välityksellä. Ja kaksi urostahan sieltä sitten tuli ja heti seuraavana päivänä kasvattajalta viesti, että toinen voisi tulla meille, jos kaikki menee hyvin. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Mitenkään en enää malttaisi odottaa pennun kotiutumista, mutta onneksi kuitenkin aika tuntuu menevän nopeasti kaikesta huolimatta. Enää reilu kaksi viikkoa.

perjantai 10. syyskuuta 2021

Uutta ja vanhaa

Ponin elämän rauhallinen kausi näyttää jatkuvan, vaikka helteistä ei ole jäljellä enää kuin kaunis muisto. Ollaan lenkkeilty maasta käsin jonkun verran kera koirien. Ollaan myös pyöritty kentällä enemmän kuin varmaan ikinä. Ollaan ohjasajettu, juostu narun päässä ja irtona, sekä jumpattu tai tehty muuta pikku temppua. Ollaan myös ajettu, mutta vähemmän kuin miesmuistiin. Ratsastanut olen ehkä kerran, tällä viikolla. Muuta en nyt ainakaan muista.

Hevoset ovat nyt olleet taas kokoajan ulkona, koska joka vuotinen tallin pesu ja kunnostus on käynnissä. Hirvikärpäsiä ei ole enää paljoa, mutta kärpäsiä ja polttiaisia sitten senkin edestä. Ostin kaverilta jokin aika sitten pari käytettyä ötökkäloimea, kun sattui sopiva koko. Sattui hyvään saumaan, kun olen jonkinlaista ötökkäsuojaa harkinnut, mutta en ole viitsinyt uutta ostaa kalliilla rahalla, poni kun on aika taitava rikkomaan loimensa. Näitä ei ole suuremmin hajottanut. On niihin pikku reikiä ilmestynyt, mutta ihme olisi jos ei olisi ilmestynyt. Onhan niillä kumminkin laitumella se metsäsaareke. Toinen loimista on ihan perus seepraloimi mahaläpällä ja kaulaosalla, toisessa on normivyöt ja irrotettava kaulakappale ja sen selkäosa on sateenpitävä. Hyvät ovat olleet molemmat ja kokoajan nyt käytössä, koska ne polttiaiset. Sitäpaitsi se verkkosadeloimi on myös sopivan vilakka helposti loimen alla hikoavalle pounille, jolla jo talvikarvaa on jonkin verran.




Talliin tuli viikko sitten uusi hevonen. Keväästä astihan ollaan menty neljän porukassa eli kaksi vierasta ja kaksi tallinpitäjän omaa. Nyt siis tuli uusi nuori tamma, joka on vielä itsekseen kun tuli ulkomailta ja karanteeni pääntaudin ym. varalta on ihan toivottava. Terve se on, mutta eihän sitä koskaan voi varmaksi sanoa. Kovasti se on kiinnostanut vanhaa porukkaa, muttei muuten ole suuremmin arkeemme vaikuttanut. Viikko vielä ja pääsevät kaikki tutustumaan tarkemmin toisiinsa.

Koirat on lenkkeilleet nyt jonkin verran pyörällä, kun kelit on viileämmät kuin kesällä. Tai jos tarkkoja ollaan, välillä jopa liian viileät, kun toppatakkia on tarvinut päälle pukea, kun on ponin kärryillä ollut tarkoitus istuskella. Ilman ei olisi tarennut. Hassu vuosi, kun talvi oli kunnollinen ja kevät jäi kokonaan välistä, silloinkin oli kylmää kuin hitto. Kesä oli hieno sen kaksi kuukautta putkeen ja sitten tulikin syksy. Se kiva kuulas loppukesä, kun kelit on lämpimät muttei liian, jäi myös välistä. Kymmenen kuukautta kylmää siis ja kaksi lämmintä. Not nice.

Lysti on toki myös treenannut. Ollaan maastoja tehty aika vähän, mutta edetty on silti. Haussa esimerkiksi viimeksi sillä oli neljä valmista maalimiestä, jotka se kaikki myös ilmaisi käskevästi haukkumalla. Metsäkin oli vieras. Homma näytti jo ihan oikealta haulta. Onhan siinä vielä paljon tekemistä ennen kuin kisoihin pääsee, jos nyt yleensäkään pääsee, koska tottis. Sekin on kyllä edistynyt, kun ollaan tehty lähinnä vain tunnetilaa. Jälki on myös ihan hyvässä mallissa, ei kyllä niin pitkällä kuin haku. Esineruutu on aika kiva jo, tarkkuusruutu ja pudotettu vaatii vielä  hommia, vaikka on nekin edistyneet.




Rally kurssi loppui viime viikolla. Oli kiva kurssi ja opittiinkin jotain. Viimeisellä kerralla tehtiin rataa, itseasiassa kaksi alo-luokan kisarataa. Lysti ei ollut oikein oma itsensä ja se mielisteli ja oli tosi herkillä. Olisiko ollut maha kipeä tai jotain, ei selvinnyt, mutta nyt on taas ihan ok. Sitähän pisti viime viikolla ampiainen ja silloin käyttäytyi aika samankaltaisesti, kunhan pahin kipu oli hellittänyt. Joten mene ja tiedä sitten, mikä tähän oli syynä. Ensimmäinen rata meni vielä jotenkin, toisessa oli jo enemmän haasteita. Molemmista on video olemassa, kuten suurimmasta osasta treenejäkin. Tässä kuitenkin viimeisen treenikerran ensimmäinen rata. Ei se nyt niin huono ollut.




Tallinpitäjälle tuli jokin aika sitten sakemannin pentu. Meidän pojatkin ovat häntä päässeet moikkaamaan. Lysti alkaisi heti leikkiä, mutta pentu saa hiukan vielä kasvaa, ennen kuin riehumaan pääsevät. Peikko ei halua olla moisen otuksen kanssa missään tekemisissä. Poistuu pikaisesti takaisin autoon, jos pentu on paikalla. Paras olisi tottua vaan, koska meillekin on pentu tulossa. Projekti Lystille kaveri on siis nyt siinä vaiheessa, että pennut ovat viisi viikkoisia ja niitä on viisi, kaksi urosta ja kolme narttua. Toinen pojista on Lystin tuleva kaveri. Vielä en tiedä kumpi, mutta sekin selvinnee ihan lähipäivinä. Elämme siis jännittäviä aikoja. Lisää pennuista myöhemmin, kunhan olen heidät ensin tavannut. Ja se tapahtuu huomenna. Melkein en malta odottaa. Nukkua tuskin ainakaan pystyn. 

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Paluu arkeen

Loma on vietetty helteisessä kelissä ja töihinpaluusta suoriuduttu onnekseni hiukan vähemmän helteisessä kelissä. Lämmintä silti on ollut, paitsi ihan nyt viime päivinä, kun on viimein satanut myös täällä kaakossa. Kyllä muuten tuntuu kylmältä +18 astetta niiden +30 lämpötilojen jälkeen. Ja kovin on kummalliselta tuntunut, kun on voinut lenkkeillä ja harrastaa ihan milloin vain vuorokauden ajasta riippumatta. Paarmatkin on kadonneet, mutta hirvikärpäset ovat tulleet tilalle, joten metsään ei ole asiaa hevosen kanssa nyt ainakaan. Harrastustahtikin on hidastunut, koska aika on niin paljon rajallisempaa nyt taas, kun töissä menee iso osa päivästä. Ollaan me jotain silti tehty, mutta varsin paljon vähemmän ja sellaista vähemmän aikaa vievää eli ollaan taas kaiveltu Lystin kanssa toko/tottis jutut esille ja työstettäväksi, kun niitä on niin helppoa tehdä pihalla vaikka joka välissä sen minuutin pari.


Tästä näkee hyvin paarmojen määrän pahimmillaan. Harvoin niitä kuvaan saa, paitsi kun niitä on niin paljon, että joku aina osuu. Taustalla oleva kiviröykkiö on rautakautinen kalmisto, joita tuolla meren muinaisen rantaviivan tienoilla on useita.

Kamburin kanssa on ajettu ja lenkkeilty narussa, kerran olen vain selässä keikkunut. Tai itseasiassa useamminkin, kun ollaan tehty myös pelkkää selkäännousutreeniä ihan huvikseen. Mutta siis ratsastanut olen vain kerran. Aika rauhallista elämää on viettänyt poni kumminkin, kun paino on pysynyt hallinnassa, vaikka toki noussut onkin nyt laidunkaudella jonkin verran. Nyt kuitenkin ollut samoissa jo pitkään. Ovat saaneet jo kuivaa heinää, kun laitumella ei paljoa mitään syötävää ole ja turvotus on heti osittain kadonnut. Haavankin se taas sai takaseensa, nyt siihen ennestään terveeseen eli vasempaan ja siitäkin löytyi myöhemmin patti, joka viittaisi jännevammaan. Ihan ok se kuitenkin liikkuu, mutta lepuuttelee aika voimakkaasti molempia takasia. Voi myös johtua ihan väsymyksestä, kun ovat nyt olleet aika paljon yötä päivää ulkona, koska paarmat ovat kadonneet. Helteellähän olivat siis päivät sisällä.


Hän jaksoi juuri ja juuri raahautua ovesta sisälle talliin, ennen kuin sammui.

Koirien kanssa on lenkkeilty ihan hävyttömän vähän, koska aika ei vaan riitä yli tunnin lenkkeihin, jos aina sitäkään. Siksi siis ollaan tehty poni koirat combolla jonkin verran enemmän lenkkejä kuin pitkään aikaan, jotta kaikki saavat edes sinne päin riittävästi liikuntaa. Lomalla tottuu niin hyvään, että nyt tuntuu kuin ei aika riittäisi mihinkään. Eikä aina vaan jaksa, kun unet jää vähille.

Peikko kävi taas fyssarilla. Ei siinä mitään suurempaa oireilua ollut, mutta tarkistusta kaipasin, jotta taas tietää missä mennään. Ja olihan siellä SI-nivelen seudulla nikamalukkoja ja niska taas tutusta paikasta kireänä. Nyt on taas paikat ojennuksessa, ainakin hetken. Lystikin oli käynnillä mukana hoitohuoneessa, koska helle, ja käyttäytyi ihan hyvin, vaikka hiukan levoton olikin. Onhan siellä toki nuorelle kovasti haisteltavaa ja kaikkea ihmeellistä, joten sallittakoon pieni uteliaisuus. Ei siitä kuitenkaan haittaa ollut ja Peikko saatiin oikein hienosti hoidettua.

Lystillä onkin sitten ollut hiukan enemmän tapahtumia. Käytiin taas näyttelyssäkin. Porvoossa elokuun alussa oli ryhmis ja siellä kolme mudia ilmoitettuna. Lysti oli ainoa uros ja sai erin muttei muuta. Kumpikaan paikalla olleista nartuista ei saanut eriä, joten tavallaan Lysti oli nytkin paras. Tiukka tuomari. Kiva reissu siinä suhteessa, että kehä oli melko aamusta ja päästiin saman tien kotiin, joten aikaa jäi muuhunkin. Tuttujakin tavattiin, joten ei ollut turha reissu. Ja kotona oltiin tosiaankin jo yhden aikaan.




Lystin kanssa ollaan myös päästy tälle vuodelle asettamiini tavoitteisiin maastolajien suhteen. Jälki ja haku on aloitettu ja molemmissa takana noin kymmenkunta treeniä. Haussa tarkalleen ottaen yhdeksän plus yksi viime kesän kokeiluluontoinen, sekä ilmaisutreenit kotona ja jäljellä 11 treeniä, lukuunottamatta keppi-ilmaisutreenejä, joita on lukuisia. Jäljellä ollaan hyvässä mallissa, kun kepit ilmaistaan ja koira jäljestää ja on tehnyt myös kulmia. Kokemusta tarvii rutkasti lisää, sekä kulma- ja janatreeniä ihan erikseen vielä paljon. Ilmaisuunkin tarvitaan kestoa, ettei ponkaise heti ylös ja kepit pystyy myös ohjaaja löytämään sitten sokkojäljiltä. Niitä katsellaan sitten ensi vuonna tarkemmin. En usko sen olevan ongelma, vaikka eihän sitä tiedä. Mutta siis siihen nähden, ettei se minua ole koskaan kiinnostanut ja aloituskin venyi, vaikka sitä olisi voinut tehdä jo viime vuonna heti pennun tulosta alkaen, homma on tällä hetkellä hyvin hanskassa. Haussa taas ollaan ehdottomasti paremmassa mallissa kuin itse olisin osannut edes kuvitella, kun Lysti etsii valmiita maalimiehiä innoissaan ja ilman mitään ongelmia, sekä myös ilmaisee tarvittaessa. Kumpiakaan ei olla vielä tehty muuta kuin kokeilumielessä, jotta nähdään missä mennään, mutta siis mitään ongelmia ei oikeastaan ole ollut juurikaan, vaan homma on edennyt joka treenikerralla, kuin oppikirjasta. Tarkkuusruutukin on varsin hieno, siihen tarvitaan vain pohjaltaan vaikeampia ruutuja ja lisää sokkoja. Pudotettukin on ihan hyvässä vaiheessa treenin vähyyteen nähden. Esineruutu on tänä kesänä vähän jäänyt, mutta hyvä pohja siinäkin on olemassa, kun viime kesänä tehtiin ahkerasti, kun muutakaan ei oikein ollut. Viimeinen ruututreeni oli ihan super. Oli vaikeaa, mutta koira ei antanut periksi ja löysi viimein. Eikä muuten kysellyt yhtään.


Ekoista hakutreeneistä otettu kuva, kun Lystillä vielä oli kiire mamman luokse maalimieheltä.

Lysti on aloittanut myös Rally-Toko treenit. Yksi kerta takana ja ohjaaja oli ihan pihalla. Hyvin on kaikki unohtunut, vaikkei viimeisistä kisoista ole aikaa kuin kuusi vuotta. Mutta kyllä sekin sieltä vielä palautuu, mutta helppoa se ei ole. Kaivelin vanhat rallytreeni välinnet esille, jos vaikka harjoittelisi vähän. Suurin ongelmahan on siis se, etten pysty keskittymään koiraan ja sen kanssa toimimiseen, kun pitää keskittyä rataan ja miten siellä toimitaan. No, oli se aloittaessakin vaikeaa ja silloinkin opin, vaikka rataa ei juuri tullutkaan treenattua kuin kisoissa, joten enköhän minä opi nytkin.

Eletään jännittäviä aikoja. Lystin mahdollisen tulevan ystävän syntyminen tapahtuu ihan näillä hetkillä. Avautumisvaihe on käynnissä ja vuorokauden sisään toivottavasti selviää, tuleeko meille vielä yksi koiraskoira joukon jatkoksi. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kovasti on jo suunnitelmia päässä, mitä hänen kanssaan tulevaisuudessa treenataan. Jos ei nyt tule pentua, niin tulee sitten kun tulee. Kaikki on kuitenkin valmiina ja haku päällä. Jännää.

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 4, kaikki loppuu aikanaan

Helteet senkun jatkuu, joten sen mukaan on mentävä. Kambur liikkui todella kevyesti, koska helle ja paarmat. Vähän käytiin kävelyillä tai sitten ei tehty mitään, paitsi rasvailtiin ja myrkyteltiin. Pesunkin sai taas. Viikonloppuna kärryteltiin. Lauantaina 6,7 km ja sunnuntaina 9,7 km. Sen verran tuulista oli, varsinkin sunnuntaina, että paarmoja ei juuri ollut, joten saatiin tehtyä ihan rauhalliset käyntilenkit. Sunnuntaina jopa liian rauhallisen, kun päivällä menin. Ponia ei olisi huvittanut, mutta koska illalle oli luvattu ukkosta ja sadetta, jota toki toivottiin tulevankin, otin varman päälle ja menin jo päivällä. Hellelukematkin oli ihan siedettävät, vain +27, ja kova tuuli. Enkä muuten olisi mennytkään.



Koirat liikkuivat ja puuhasivat sitten vähän enemmän kuin the pony. Niiden kanssa kun liikkuu, ei paarmat haittaa ja lämpö taas ei haittaa minua muutenkaan. Ihan päinvastoin. Käytiin siis lenkkeilemässä taasen veden äärellä pari kertaa ihan kunnolla. Toinen kerta kipiteltiin reitillä Katariina-Mansikkalahti-Sapokka ja sama takaisin päin. Samalla koirat tietty uivat koirarannalla ja muuallakin mahdollisissa paikoissa. Toinen kerta oli tuttu jokivarsi, tällä kertaa Hakamäki-Langinkoski-Keisarinmaja-riippusilta-Hakamäki. 1,5-2 tuntia meni molemmissa aikaa. Näiden lisäksi kipiteltiin ponin kanssa joen rantaan ja sieltä ympäri ja pienesti Hutikalla ja kirkolla. Rannassakin käytiin ihan vaan uimassa muutaman kerran.



Lystin viikkoon kuului myös ihan kiitettävästi treenejä. Ja vähän Peikonkin. Maanantaina tehtiin jälkeä. Takamettään noin 100 metriä pitkä jälki, jossa yksi kulma ja viisi keppiä. Vanheni noin puoli tuntia. Alussa ihan pieni jäljen sivussa kulkeminen muutaman metrin. Kun palasi jäljelle löytyikin heti keppi, jonka jälkeen keskittynyttä ja tarkkaa työskentelyä. Hyvä että malttoi palkkioistaan nauttia, kun jo jatkoi innoissaan matkaa. Palkkasin nyt kolmelta namilla ja kahdelta lelulla, joista toinen viimeinen. Oli kyllä niin huippu, ettei mitään määrää. Nyt pieni miettimistauko ja sitten taas harjoitukset jatkuvat. Mutta jo nyt, alle kymmenen jälkitreenikerran jälkeen, on homma jo sillä tasolla, että voitaisi jäädä talvitauolle. On se kyllä aika pakkaus.

Keskiviikkona oltiin taas kentällä kaverin kanssa, jolla siis myös on pari mudia. Ja pari muutakin koiraa. Tehtiin tarkkuusruutua vieraalla esineellä ja kokonaan vieraan tekemänä. Helppo pohja kentän laidan heinikossa, Kaksi eri ruutua ja treeniä, sama esine. Ensimmäinen löytö muutama sekunti lähetyksestä. Toisessa hieman häröilyä ja ruudusta poistuminen, mutta hetkeä aiemmin siitä kulki koiran lenkittäjä, joten en ihmettele. Jatkoi kuitenkin omatoimisesti etsintää, kun kutsuin lähemmäs. Löydön ilmaisi ensin hiukan vieressä, mutta korjasi itse. Tamäkin juttu on nyt jo hyvällä tasolla.

Kentällä tehtiin myös aktiivisuustreeniä eli sai vaatia leikkiä. Ei siis paljon muuta kuin leikittiin. Peikkokin teki muutaman sivulletulon ja oli ihan innoissaan. Treeni ei toki kestänyt minuuttiakaan, hyvä jos edes puolta, mutta kuitenkin.



Perjantaina ajelin aamupäivästä Haminaan, missä treffit treenihallilla Lystin velipojan omistajan sekä keskiviikkoisen treenikaverin kanssa. Kuuma oli kuin hitto eli ei mitään uutta sen suhteen. Vaikka auto olikin seinän vieressä varjossa koko treeniajan, ei silti tuntunut kivalta pitää koiria autossa siinä helteessä. Saivat siis tulla halliin häkkeihin. Peikko majoittui omaan kevythäkkiinsä ja Lysti isompaan hallissa olleeseen häkkiin. Hirmu hienosti oli Lysti häkissä ja jopa lepäsi. Menikin sinne ensimmäisen kerran jälkeen ihan itse vapaaehtoisesti. Enpä olisi uskonut. Niin taas osoitti juniori olevansa fiksumpi kuin mitä tyhmä ihminen luulee. Sillä vaan välillä fiksuus katoaa sähläykseen, joten annettakoon anteeksi väärä arvioni.

Lysti teki taas pienen aktiivisuus/yrittelijäisyys treenin ja nosea. Nyt ei tuntunut olevan vieraalla paikalla mitään merkitystä. Toki Peikko oli mukana, mutta kuitenkin. Oli innoissaan ja kivasti mukana, eikä vaikuttanut stressienergiseltä. Tehtiin siis pieni "tottis"treeni ja laatikkoetsintä kahdesti. Ensin laatikot jonossa, jolloin hakeutui alussa seinän viereen etsimään, kun se on toki tutumpaa. Korjasi kuitenkin itse ja löysikin ja ilmaisi nopeasti. Toinen kerta laatikot kehällä, joista haistoi kaksi ja oikaisi suoraan läpi oikealle laatikolle ja ilmaisi. Kai se haju jotenkin sen nenään tuli. En ihan kuitenkaan usko sen tunnistaneen laatikkoa. Toisesta etsinnästä video.



Peikko teki myös vähän "nosea" eli vein sen tilaan, missä oli muutama purkki joissa haju ja niiden vieressä nameja. Kaikki se löysi ja söi, mutta vähän ohimennen, koska juuri hiukan aiemmin samassa tilassa oli ollut pentu ja sen hajut kiinnosti enemmän ja miljoonat muutkin hajut, koska koirahalli. Pääasia kuitenkin, että teki jotain eikä koomannut. Mentiin vielä laatikoille ja kyllä se sieltäkin sen hajun bongasi ja ihan yritti jopa ilmaista. Ei se ensin ollut kovin innostunut tai muutenkaan etsinyt, mitä nyt haisteli, mutta hajulla alkoi melkein jo innostua. Hyvä Peikko. 


Häntä heiluu niin ettei tarkennus pystynyt parempaan

Olisipa aina loma, niin jaksaisi Peikonkin kanssa enemmän puuhata. Vaikkei siinä kauaa menekään, niin silti se tuntuu työpäivän jälkeen yleensä ylivoimaiselle, kun tietää ettei Peikko välttämättä arvosta. Sitten tulee vaan itselle paha mieli, jos koira ahdistuu ja kun kuitenkin haluaisi vain rentoutua. Ihan riittää kun huolehtii ponin liikunnan, koirien liikunnan ja treenaa Lystin kanssa jos jaksaa ja ehtii. Tai skippaa jonkun osa-alueen, jotta ehtii levätä. Toisaalta taas jos Peikko ei ahdistu, tulee ihan hirvittävän hyvä mieli ja siksi kannattaisi jotain tehdäkin. Vaan kun ei jaksa. No, vielä on viikko syksylle lomaa tähteellä ja ainahan sitä voi vaikkapa sairastua. Tai vaan jättää tallikäynnin välillä välistä. Aiemminhan pyrin aina pitämään tallivapaan maanantaina ja perjantaina, mutta se on nyt jotenkin jäänyt talven virusepisodin jälkeen. Kun silloin kävi kaksi kertaa päivässä hoitamassa ja ulkoiluttamassa, niin kerta päivässä on tuntunut helpolta, eikä ole enää samalla tavalla kaivannut vapaata. Jos nyt kuitenkin taas yrittäisi ihan oman jaksamisen vuoksi, vaikka ponin kanssa kiva onkin puuhata. 

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 3, huh hellettä ja Lystin perjantaipöhnä

Ponilla oli rauhallinen viikko, koska helteet jatkuu ja jatkuu vaan ja koska minulla oli iltamenoja. Aamulla kävin parina päivänä, mutta toisena poni veti sikeitä, enkä halunnut herättää, joten lähdin kotiin ja toisena käytiin rannassa ponin ja koirien kanssa. Päivällä ei voi käydä, koska paarmat ja toki +30 lämpötilat. Vaikka lämmön vielä kestää ponikin, niin paarmoja ei. Yhtenä päivänä tehtiin vajaan puolen tunnin ohjasajotreeni kentällä, josta alku meni sinkoillessa paarmoja karkuun ja loppu muuten vaan kiirehtien. Ei ollut kivaa kummallakaan, mutta tulihan nyt ainakin liikuttua. Pari kertaa käytiin 7,5 km kärrylenkillä. Toisella kerralla juostiin, koska paarmat. Mentiin suurimmaksi osaksi kuitenkin pelloilla ja pehmeillä alustoilla, koska kovilla teillä ei ole terveellistä juosta. Aikaa tähän lenkkiin meni 50 minuuttia, kun kävellen saman mittaiseen lenkkiin meni 1 h 11 min. Kävellä pystyttiin, koska parina päivänä kävi tuuli sen verran voimakkaammin, että paarmoja ei ollut paljoa.


Hän on juuri herännyt

Koirat liikkui tälläkin viikolla paljon uiden, mutta koska kuvio autolla rantaan - uintia - autolla kotiin alkoi tympiä, käytiin myös joenranta lenkeillä Kotkassa. Hissukseen käveltiin joenrantaa pitkin ja koirat kävivät vedessä puljaamassa kaikissa mahdollisissa kohdissa. Oli kivaa, kun ei ollut mihinkään kiire ja ekalla kerralla tavattiin tuttujakin ja aikaa meni jutellessa. Kerran koirat siis lenkkeilivät myös ponin kanssa, mutta silloinkin rantaan puljaamaan.

Lystillä oli muutenkin ihan kohtuu tapahtumarikas viikko. Kaksi kertaa tehtiin jälkitreeni takamettään. Molemmilla kerroilla kaksi erillistä pätkää, joiden päässä keppi. Ensimmäinen kerta suorat pätkät n.10-20 metriä ja toinen kerta n.20-30 metriä pitkät pätkät kulmalla. Molemmat kerrat sujuivat hienosti. Suorat toki oli helpotkin, mutta kokemusta ja varsinkin itseluottamusta kartuttavat nekin. Ilmaisut oli hienot eli ne on nyt ainakin opittu. Vaikka pidemmissä jäljissä on ollut selvästi havaittavissa sitä, että kun olen palkannut namilla välikepit ja viimeisen lelulla, niin keppien arvo on laskenut. Ja kulmat, ekat ikinä, ja Lysti selvitti ne ihan ilman apua kuin vanha tekijä. Meni se puolisen metriä ensin ohi, palasi ja jatkoi oikeaan suuntaan tasan jäljellä. On se kyllä välillä aika uskomaton. Ensimmäinen kulmallinen jälki uusittiin, koska meni ohi kepistä, kun haaveili jotain muuta, eikä reagoinut siihen lainkaan, kuten yleensä jos menee ohi. Sen jälkeen olikin sitten varsin tarkka ja kepeistä ei juuri ohi ole enää menty.


Joen rannassa Korelan puolella. Peikko ei halunnut kuvattavaksi 😁

Karhulassa kaverin kanssa kentällä treenatessa tehtiin pudotettua. Pohja kentän laidassa oli vaikea, korkeaa lupiinipuskaa ja heinikkoa. Ensin tehtiin helppo, lyhyt ja kentän ja pusikon rajalla. Se oli ihan ok, vaikka vähän nuuskuttelikin muuta, kun hajujahan siellä on. Toinen oli jo puskassa ja etsimiseen meni aikaa, mutta ei antanut periksi ja viimein löysikin. Tauon jälkeen sitten pikältä matkalta, mikä oli liian vaikea, joten helpotettiin sitten niin että tein alusta uudelleen ja esine oli ihan näkyvissä kentän puolella. Matkaa pitää selvästi alkaa nyt pidentämään reippaasti, koska kuvio on muuten kyllä hanskassa. Hyvä treeni kuitenkin ja taas on taso kartoitettu tässäkin asiassa.

Meillä oli myös jännä päivä perjantaina, kun Lysti kävi luustokuvissa. Kuvaus tehtiin minun ollessa odotustilassa, joten siitä ei ole kerrottavaa, mutta nukkui hämmästyttävän helposti, vaikka luulin ettei nukkuisi kun on vähän sählä jännittäjä joissain asioissa. Kaikki näytti hyvältä, paitsi lonkkamaljat hiukan matalat. Lääkärin arvio C/C, mutta kuvissa näytti kyllä niin siistiltä ettei sillä kirjaimella kyllä minulle mitään väliä ole, koska mitään haittaa noista ei tule varmana koskaan olemaan, varsinkin koska kevyt koira. Tulokset siis tuli heti seuraavana mahdollisena arkipäivänä ja kaikki priimaa paitsi ne lonkat. Kyllä Hannu tietää.



Lystin herääminen ei sitten mennytkään yhtä hienosti kuin nukahtaminen. Se oli oikeastaan koko loppu päivän selvästi huonovointinen ja aika pitkään myös liikkui huterasti. Kuvaus oli kuitenkin jo aamulla ja vielä illalla, kun ennen tallille lähtöä käytin koirat metsässä, sen takapää ei kestänyt yhtään äkkinäistä liikettä ilman että meinasi lähteä jalat alta. Onneksi se kuitenkin nukkui ihan rauhassa koko päivän ja vielä yönkin ja oli aamulla jo ihan oma itsensä.

Vähän olen nyt myöskin tällä viikolla tehnyt projektin Lystille kaveri eteen jotain. Pentua siis kyselty ja kasvattajan hyväksyntä saatu, joten mahdollisesti jos uroksia syntyy, Lysti saa kaverin lokakuussa. Rotu ei ole sama, koska yksi kiinnostava rotu on vielä kokematta. Siitä lisää sitten jos pennun tulo varmistuu. Jännää.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kesälomalla osa 2, sertin metsästystä ja hikeä

Lomakelit on olleet kohdallaan, siis jos minulta kysytään. +30 huitteissa on lämpötilat pyörineet, eikä öisinkään ole juuri ollut +20 vähempää. Koirat ei ehkä niin nauti ja poni kaikkein vähiten, koska kuuma ja paarmat ja muut ötökät. Mutta hevoset on nyt ulkoilleet öisin ja olleet päivät viileässä tallissa ja voivat selvästi paremmin. Liikutukset on menneet aika myöhään, joten kotona olen ollut iltaisin yleensä vasta kympin aikaan. Onneksi lomalla sen ei ole niin väliä, vaikka aamut sitten venyykin.

Kamburin viikkoon mamman ensimmäisellä lomaviikolla kuului ihan tavan juttuja. Käytiin kärrylenkeillä, eikä paarmojakaan ollut ainakaan iltaisin niin paljoa, ettei olisi kävellä pystynyt. Tiet on niin kovat, ettei siellä juuri hölkätä pystykään, varsinkaan kun Flexit hajosi silloin pitkällä lenkillä Juhannuksena. Mikä toki ei ole ihmekään, koska tiet on kuin hiekkapaperia ja tossut oli jo vanhat. Nyt on käytössä Scootit. Eteen sellaiset jo olikin, taakse tilattiin uudet. Samalla tilasin gaiterseja lisää, sekä mudstrapit kaikkiin tossuihin. Eiköhän näillä pärjäillä nyt jonkun tovin, kun talveksi on kuitenkin vielä nastoitetut Flexit ja niihin säärystimiä vaikka ja kuinka, ihan uusiakin.



Ainoa tavallisuudesta poikkeava juttu Kamburin viikossa oli kentän lanaus. Ei ollut helppoa se. Kuormalavasta viritelty lana sekä tekemäni aisat toimivat hienosti ja ponikin toimi. Kuskin toiminnassa sen sijaan olisi ollut parantamisen varaa. Kun ei ihan vielä tiennyt, miten lana pitkien vapaiden aisojen päässä käyttäytyy, ei jälki ollut välttämättä niin siistiä ja paikkailla sai vähän väliä, mutta valmista saatiin. Aikaa meni noin 40 minuuttia eli ihan hyvä treeni ponille ja minullekin. Ainakin hiki tuli molemmille.

Kambur joutui myös kylpyyn. Taas. On niin ihanaa kun voi pestä ponin vaikka kerta viikkoon lämpimällä vedellä ja suihkuttaakin tai viilentää vaikka joka päivä tarvittaessa, eikä tarvi säästää vettä. Ihokin pysyy niin paljon paremmassa kunnossa ja kutinat pysyy minimissä. Puhtaana se ei kyllä pysy, mutta se nyt ei ole niinkään se pointti, vaan ihan hyvinvointi. Ja sen suhteen pesu riittävän usein toimii. Pesun jälkeen käytiin kävelyllä, jotta poni kuivuisi, ennen kuin se ehtii heittää katolleen. Ihan ei onnistunut, koska katolleen se heitti jo puolessa välissä lenkkiä, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja poni unohtui selän taakse. Siinä hommassa se on kyllä sairaan nopee, vaikka muuten onkin varsin rauhallinen kaveri, jolla ei ole välttämättä kiire koskaan mihinkään.



Koirien kesää ja siis tähänkin viikkoon on kuulunut lähinnä uiminen. Eipä sitä helteellä paljon muuta. Kun nyt kumminkin pelkkä rantaan ajo, uiminen ja kotiin takaisin autolla systeemi alkoi tympiä ja kun aikaa nyt on, koska loma, niin käytiin pari kertaa lenkillä muualla, paikoissa missä kokoajan mahdollisuus pulahtaa veteen vilvoittelemaan. Yksi lenkki ihan tuossa kylillä elikkä kierrettiin järviä ja koirat pääsivät uimaan sekä Kärsäjärveen että Huutjärveen. Kyseiset järvet ovat kooltaan enemmänkin lampia ja vesi varsin lämmintä näillä helteillä, mutta on se märkää ja viileämpää kuin ilma. 

Toinen vastaava lenkki heitettiin Kotkan puolella ja kävi vielä niin mukavasti, että kun kurvasin autolla kentän laitaan parkkiin, oli kaveri siellä treenaamassa noutajiensa kanssa ja heidän kanssaan sitten saatiinkin hyvin kulumaan pari tuntia kävellessä ja juorutessa ja koirien uidessa ja touhutessa. Oli muuten varsin väsyneitä koiria sen reissun jälkeen. Ihan sai rauhassa talleilla iltasella, ei kumpikaan tainnut edes huomata kun lähdin.



Lenkkeilyn lisäksi Lysti treenasi vähän. Treffattiin mudinomistaja kaverin kanssa Karhulassa kentällä treenailun merkeissä keskiviikkona. Peikko jäi kotiin ja lähdettiin Lystin kanssa reissuun kaksin ihan harjoituksen vuoksi, kun hävyttömän vähän kumpaistakaan on tullut yksin liikuteltua mihinkään. Lysti teki keppi-ilmaisua ja tarkkuusruutua. "Jäljen" tein metsän puolelle polulle. Siinä oli muutaman metrin välein esineitä, pieniä esineitä ja keppejä. Ensin Lysti ei tajunnut, haisteli ja kuseskeli vaan, kun siinä metsikössä paljon koirat lenkkeilevät, niin hajuja on. Ensimmäinen esine autettuna, sen jälkeen ymmärsi, että jotain tarttis tehdä, mutta seuraavista esineistä meni silti yli. Annoin mennä. Ilmaisi kuitenkin  viimein pari keppiä ja takaisin tullessa vielä yhden, joka sinne oli jäänyt. Vaikea treeni, mutta hyvä. Tietää taas mitä treenata. Tarkkuusruutu tehtiin hiekalle, n1,5m vain, esineenä ruuvi. Ei mitään ongelmia, löysi nopsasti ja ilmaisi sujuvasti. Enkä huomannut mitää eroa toiminnassa, vaikka Lysti olikin yksin mukana. Olipa kivaa, kun oli juttuseuraa ja vertaistukea. Nyt taas hiukan enemmän osaa käyttää omiakin aivoja jälkitreeneissä, kun tuli taas uusia näkökantoja asiaan. 



Kävästiin sitten lauantaina Lystin kanssa Harjussa ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä. Juuri ja juuri päästiin vielä kipittelemään junnuluokkaan, seuraava koitos onkin jo nuortenluokassa. Hyvin meni. Kuuma oli kuin hitto ja kehä tuhottomasti myöhässä eli odottelua tuli paljon. Hienosti jaksoi Lysti olla ja käyttäytyi todella mallikkaasti. Rauhassa katseli ohikulkevaa liikennettä, eikä välittänyt edes iholle tunkevista koirista mitään. Alussa toki olisi halunnut seurustella vähän kaikkien kanssa, muttei kauaa viitsinyt hötkyillä. Kehässä ei oikein enää jaksanut, mutta esiintyi kuitenkin ihan hyvin, vaikka temperamentti kyllä puuttui tyystin. Antoi jopa mitata, mikä oli hämmentävää, kun kotonahan se ei ole onnistunut koskaan. Reilusti jäi alle maksimin, vaikka tuomari epäili sen olevan liian iso. Turkki tekee niin paljon. Ryhmäkehässä sitten oli hetken autossa levättyään paljon pirteämpi. Sieltä ei kuitenkaan sijoitusta, mikä ei todellakaan yllättänyt, varsinkin kun kehässä ryhmät 1 ja 5 samaan aikaan eli hitokseen koiria. Hyvää kokemusta kuitenkin. Kotimatkalla pysähdyttiin Siltiksellä ja Lysti pääsi käymään Huutjärvessä uimassa ja emäntä ostamaan mansikoita.



Kyllä kesä on kiva, vaikka saisi jo hiukan viilentyä kelit. Ei muuten, mutta koirien kanssa on aika mahdotonta tehdä päivisin mitään ja hevosen kanssa ei voi tehdä oikein milloinkaan mitään, koska paarmat vie järjen. Onneksi se nyt on kuitenkin pysynyt jotakuinkin kuosissa. Onhan se kerännyt nestettä ja ihrakertymät kasvaneet hiukan, mutta suuren suurta lihomista ei ole havaittavissa. Laidun on köyhä, koska syöty. Sokerista ruoho varmaan on, koska on niin kuivaa. Sitä on kuitenkin niin vähän syötäväksi ja saavat kuivaa lisäksi, ettei suurta ongelmaa ole. Kuivassa on sokerit 107 ja srv ihan alakanttiin eli ihan ok sapuskaa läskeille. Muut arvot aikalailla rajoissa myös eli ei vaadi juuri mitään lisiäkään. Kambur saa BH Tenderiä n.2dl, koska tykkää siitä ja syö sen kanssa ihan mitä vaan, Muuten ei tarvisi. Chiaa saa n.1dl, jotta kakka kulkee + metaboliselle tarkoitettua yrttiseosta ja puolikkaan annoksen kivennäistä. Poni voi hyvin ja näyttää hyvältä, joten näillä mennään. Tehdään muutoksia jos tarvii. 

Onneksi on kuitenkin kesäloma. Sääliksi käy tuuraajaa siellä töissä, ei käy kateeksi.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kesälomalla osa 1, Juhannus

Virallisesti loma alkaa 28.6., mutta koska Juhannus, on ennen sitä ollut jo kolme vapaata plus melkein vapaa torstai, koska en ollut töissä kuin nelisen tuntia. Lepäilyksi on pyhät menneet, mutta eiköhän se sitten jo riitä ja jaksaa taas jotain muutakin kuin maata.

Koska helle, aikalailla yksipuolista on Juhannuksen liikunnalliset harrasteet olleet. Koirat on lähinnä uineet. Ja sitten ne on uineet ja vähän kävelleet siinä sivussa. Ja sitten ne on kävelleet ja vähän uineet siinä sivussa. Eli uimavoittoista on ollut. Lystille ostin viilennysliivin, kun se on niin herkkä lämmölle. Tuntuu toimivan, ainakin pysyy tosi kauan märkänä ja sitä myötä viilentää pitkään. Lysti sai myös mahalääkettä muutaman päivän, kun oli vähän nuutunut ja maha löysällä ja jaksaa nyt heti paremmin helteestä huolimatta. Harmi, etten tajunnut aiemmin, mutta onneksi edes nyt.

Jälkitreeniäkin mahtui Juhannukseen hiukan. Tehtiin yhtenä päivänä ensin ruutu metsän puolelle, missä kuusi keppiä ja myöhemmin samana päivänä lyhyt jälki, missä viisi keppiä. Molemmat sujuivat hyvin. Keppi-ilmaisussa on hiukan tällä hetkellä sähläystä havaittavissa ja ilmaisut on vähän mitä milloinkin. Kepit kuitenkin ilmaistaan, vaikka usein kuvio on se, että ensin vauhdilla ohi ja kun kepin haju ehtii aivoihin asti, sitten etsitään ja ilmaistaan eli kepillä on jälki toisarvoinen juttu, mikä ei minusta ole huono asia, kun kuitenkin jatkaa ihan hyvin jäljestystäkin sen jälkeen.


Uinnin jälkeen maistuu uni kun ei ole niin kuuma

Ponin kanssa ollaan lenkkeilty helteistä huolimatta ja hoidettu öttiäisten puremia. Nyt niitä nimittäin on, kun sekä paarmat että mäkäräiset hykkäsivät sankoin joukoin ukkosen jäljiltä. Kaksi kertaa on paettu paarmoja kärryiltä käsin ja koska poni jaksaa paremmin kuin koskaan, ollaan hölkkäilty ihan urakalla pitkääkin lenkkiä ja rikottu jo kaikki tossutkin, koska tiet on kuin hiekkapaperia. Tähän mennessä pisin lenkki ikinä 15,4km sujui ajassa 2h 16min. Luulisi että laidunkilot pysyy kurissa. Ainakin nesteet lähtee liikkeelle, koska tällä pitkällä lenkillä jouduin jossain viiden kilometrin kohdalla kiristämään valjaita kun alkoivat valua kaulalle. Tarkempi tutkinta osoitti, että kireä vatsavyö ei ollut enää kireää nähnytkään, vaikka se sitä olikin vielä lähtiessä, vaan nyt väliin mahtui kevyesti nyrkki. Muutama reikä kireämmälle ja johan pysyi vermeet oikealla paikallaan.



Ponin Juhannukseen mahtui myös talutuslenkki metsäpolulla ja ratsastusta kentällä. Harvemmin kentällä tulee pyörittyä muutenkaan, saati sitten selästä käsin, joten ihan on mainitsemisen arvoinen asia se. Ensin meni hyvin, oikeastaan hämmästyttävän hyvin, kunnes paarmat löysivät meidät ja alkoi hermo mennä molemmilta. Yritettiin vielä lähteä kävelylle, mutta siellä oli vielä enemmän paarmoja, joten lopetettiin hyvän sään aikaan. Puoli tuntia ja 2,8km kentällä pyörimistä käynnissä, ravissa ja töltissä oli kuitenkin jo ihan liikunnaksi laskettavissa, joten ei ollut huono juttu lopettaa siihen. Nyt kun jaksaisi säännöllisesti harrastaa sitäkin, saattaisi olla että molemmat jopa oppisivat jotain. Ja onhan Skorpan jo 7 vuotta vanha (25.6.) eli melkein niin kuin aikuinen hevonen, joten jotain voi jo vaatiakin. Vaan mielummin me taidetaan kuitenkin vaan maastoilla, tavalla tai toisella. Se on parasta se.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Pientä säätöä

Kesä etenee, loma lähenee. Kauheasti on suunnitelmia, mitä tehdä kun on aikaa, vaan tekemättä ne jää tänäkin vuonna, kuten jokaisena edellisenäkin. Vaan loma onkin lomailua varten ja tehdään juuri niitä asioita, mitkä sattuu juuri silloin huvittamaan.

Kambur on lakannut karkailemasta. Se siis oli viikon verran yksin omalla lohkollaan, missä kulki sähkö kunnolla ja siellä se pysyi. Helteet tuli ja alkoi hirvittää, kun siellä ei ollut varjoa, eikä kulkua katokseen. Sitäpaitsi se alkoi lihoa, kun ensin oli kevyt liikunta viikko ja sitten se oli yksin pienemmällä alueella, eikä siis liikkunut juuri nimeksikään ja söi kokoajan, kun ei ollut muutakaan puuhaa. Päästin sen sitten yhtenä päivänä muiden kanssa ja menin itse vahtimaan ja samalla tarkistamaan aidat. Kyllä oli onnellinen poni, kun pääsi kavereiden luokse. Vaan ei mennyt kauaa, kun se jo alkoi kurkotella aidan alta evästä. Ensimmäisellä kerralla se uskoi, kun kielsin. Toisella kerralla ei enää, mutta taisi saada sähköä, kun kuitenkin hetken päästä nykäisi päänsä pois. Kolmannella kerralla olin jo kauempana ja se kurkotti jo melko kauas aidan alle. Läksin jo kävelemään kohti, kun kieltokaan ei tehonnut, mutta sitten se saikin ihan kunnon sähköiskun ja pomppasi pari metriä taaksepäin. Sen jälkeen se jätti aidat rauhaan, vaikka kävikin vähän väliä "kokeilemassa" noin puolen metrin päässä aidoista olisiko sähkö jo kadonnut. No, ei ollut.



Seuraavana aamuna se oli sitten laitettu muiden kanssa uudelle lohkolle, eikä ole enää karannut. Ei se kyllä tarvi kuin kerran huomata, ettei sähköä olekaan, niin varmasti se taas sinne sujahtaa. Mutta onneksi nyt kuitenkin on pysynyt ihan hyvin. Nyt ne on olleet myös rajoitetulla laidunnuksella köyhän laitumen lisäksi eli ovat aamupäivät laitumella ja iltapäivällä tulevat tarhaan ja ovat siellä iltaan asti. Tarjolla on kuivaa heinää.  Ja yöthän ne siis ovat sisällä. Viime vuonna saivat alku kesästä olla öitä ulkona, mutta nyt tuli ötökät niin rytinällä ja niitä on enemmän kuin koskaan, ettei ne siellä viihdy. Jonottavat jo varsin varhain sisälle, vaikka katoskin on.

Pari kertaa ollaan nyt päästy ajelemaan länkivaljailla, kun saatiin viimein mäkivyöt. Niitä piti hiukan säätää, kun full-kokoisena olivat tietenkin vähän väljät. Poni-koko kuitenkin oli selvästi liian pieni, joten vähän joutui tuunaamaan. Muutaman reijän ja remmin lyhennyksen jälkeen, ovat nyt kuitenkin toimivat. Koppiksistakin piti hiukan leventää aisaväliä, mutta viimein päästiin testaamaan. Mielellään liikkui poni, joten ihan hyvältä varmaan tuntui ja hikijäljetkin oli ihan symmetriset ja hyvät. Alamäet se meni selvästi rennommin kuin häntävyön kanssa. Häntävyö on aina ollutkin Kamburin mielestä erittäin epämiellyttävä, enkä ihmettele. 



Nyt on taas ollutkin vähän rauhallisempaa ponin liikutuksen kanssa, kun mittari on näyttänyt yli +30 lukemia lähes joka päivä. Vähän ollaan käyty kävelyillä maasta käsin tai sitten vaan olen suihkutellut ponin kylmällä vedellä ja päästänyt takaisin kavereiden luokse. Heinätöiden ajan ovat laitumen portit olleet koko päivän auki, muttei nuo siellä ole viihtyneet, koska kuuma ja paarmat. Kopissa ovat lähinnä nuokkuneet ja käyneet välillä vähän syömässä. Nyt on heinät vintillä ja portit kiinni.

Lystin kanssa ollaan treenattu ennen helteitä ihan aktiivisestikin ja käyty treeneissä. Nyt kun on kuuma ja Lysti kovin herkkä lämmölle, on kotitreenit jääneet. Oltiin vähän aikaa sitten EK-ryhmän kanssa treenaamassa jälkeäkin ja hyvä että oltiinkin. Jälki kun on ollut aina vähän sellainen vieraampi alue minulle, eikä niin kiinnostavakaan. Nyt pääsin kävelemään ensimmäisen kerran vähän kaiken tasoisten koirien perässä omani lisäksi ja saihan siitä nyt ihan eri kuvan hommasta. Nyt ainakin tiedän, miltä haluan koiran jäljestyksen näyttävän ja kun on joku selkeä päämäärä, on treenaaminenkin heti mielekkäämpää. 



Lystin oma jälki oli noin 100m pitkä, uun mallinen, lopussa keppi ja noin 40 minuuttia vanha. Kaksi henkilöä minun lisäkseni lähti mukaan kävelemään. Ensin Lysti ei tajunnut yhtään mitään. Se kyllä etsi kovasti, muttei ihan tiennyt mitä ja ihmisetkin häiritsi. Kun jälki kääntyi vasten tuulta, se jäljesti erittäin pätevästi, tarkasti ja varmasti. Kaverit käveli nyt vähän kauempana kuin aluksi, mutta en tiedä oliko sillä enää merkitystä. Taas kun käännyttiin sivutuuleen, alkoi sählääminen, eikä se ollut jäljellä ollenkaan. Se hyppi jopa päin puita ja haisteli kovasti jotain sieltä. Loppuun kuitenkin päästiin jotenkin, muttei keppi kiinnostanut pätkääkään.

Vaan olipa hyvä harjoitus. Minä opin, miltä tuntuu, kun koira oikeasti jäljestää niin, että voit täysin luottaa siihen ja kävellä vaan perässä. Ja siihen pyrimme. Minulle myös alkoi valjeta treenikavereiden ja vetäjän kanssa käydyistä keskusteluista, miten sinne yritän päästä. Projektina siis tälle kesälle kasvattaa keppimotivaatiota ja opettaa, että kepit on ne joista saa palkkaa. Lysti kyllä osaa jäljestää tai ainakin oppii helposti, kun se vaan haluaa riittävästi löytää ja päästä palkalle.



Nyt ollaan sitten tehty keppi-ilmaisua pihalla ja se alkaa sujua ja olla Lystin mielestä kiva leikki. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtää homma metsään ja sitten jäljelle lyhyillä keppiväleillä. Välejä sitten pikku hiljaa pidennetään ja toivotaan että päästää haluttuun lopputulokseen. Aika sitten näyttää, kuinka sen asian kanssa käy.

Tokot ei ole menneet erityisen hyvin. Koska kuuma ja hankala olo ja kaikkea, ei Lysti ole jaksanut keskittyä yhtään, eikä sitä juuri ole kiinnostanut tehdä oikein yhtään mitään. Pätkittäin tulee hyvääkin pätkää, mutta selvästi nyt on tauon paikka. Ja tänään olikin viimeinen kurssi kerta ja kokeenomainen treeni. Se ei mennyt erityisen hyvin. Seuruuta se ei oikeastaan suorittanut juuri lainkaan, kun ilman jäätäviä apuja, se olisi jäänyt vaan seisoskelemaan ja olisin saanut kävellä keskenäni. Liikkeestä maahan ihan ok, pienillä avuilla toki, mutta perusasentoon se ei jaksanut nousta ei sitten millään. Luoksetulo myös ihan ok, vähän vaisu, kuten kaikki muutkin liikkeet kyllä. Kaket ei tapahtunut, kun istumaan nousu nyt vaan ei näillä helteillä nappaa. Läheltä ja käsiavuilla saatiin kuitenkin jotain liikettä aikaiseksi. Kapulan pito ja hyppy oli hyvät, suorastaan erinomaiset vaisudesta huolimatta. 

Ei tämä näin kirjoitettuna niin huonolta näytä kuin miltä se tuntui ja osaahan se kaikki alokkaan liikeet, varmuutta ne tarvii kyllä. Mielentila ja ulkopuoliset häiriöt on se suurin ongelma. Ja tällä hetkellä myös helle. Rannalla juuri uimasta tulleena se toimii ihan kivasti, vaikkei silloinkaan niin kuin parhaimmillaan. Viileämpiä kelejä odotellessa pidämme nyt siis taukoa tottelevaisuuslajeista ja toivomme, että into palaa jossain vaiheessa. 

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Hakuilua ja hierontoja, sekä nälkäinen poni

Me oltiin hakuilemassa pari päivää päiväleirin muodossa viime viikonloppuna. Oli kivaa, vaikka hyttysiä oli ihan mustanaan muutaman päivän sateen jäljiltä ja metsäkin märkä. Mutta porukka oli ihan huippu ja aika meni nopeasti. Lauantaina meitä oli kahdeksan koirakkoa ja kahdelle päivälle osallistujat tekivät vain yhden treenin ja vain lauantain hakuilijat kaksi. Silti aikaa kului noin kahdeksan tuntia. Lystillä oli neljä maalimiestä valmiina metsässä. Ensimmäiset kaksi näyttäytyivät, viimeiset kaksi otettiin ääniavuilla eli ihan samoin kuin edellisissäkin treeneissä, kun kouluttaja halusi nähdä miten koirat toimii. Ei ongelmia. Reippaasti Lysti syöksyi maalimiehille leikkimään. Ensimmäinen ääniapu aiheutti hiukan epävarmuutta ja vauhti hiukan hiljeni. Hyvin kuitenkin toimi muuten.

Sunnuntaina meitä oli vain viisi koirakkoa ja kouluttaja oli suunnitellut meille kaikille kaksi treeniä. Ensin tehtiin normi hakutreeni ja viimeiseksi partiointi-/tuuliharjoitus. Hakutreenissä meillä oli muistikuvatreeniä ohjelmassa eli molemmille puolille maalimiehet, joilta ääniapu. Lähetys vuoron perään viimeisestä avusta alkaen. Näitä tehtiin kaksi. Kokeilussa myös ruokapalkka kouluttajan toiveesta, vaikka sanoinkin, ettei se Lystiä kiinnosta. Kolmannelta ja neljänneltä maalimieheltä tuli ruoka, maalimiehiä viisi. Viimeinen maalimies ylitys-/risteilyharjoituksena lyhyeen matkaan eli neljänneltä jäätiin metsään, otettiin apu toiselta puolelta, lähetys keskilinjalta.


Valmistautumista ensimmäiseen muistikuvaharjoitukseen. Kuva Minna Muuri

Ensimmäinen muistikuvapari meni hyvin, toisellakin ensimmäinen maalimies, vaikka ruoka jäikin syömättä ja koira syöksyi minun luokseni valmiina jatkamaan etsintöjä. Söi se kuitenkin pitkin hampain, kun mentiin yhdessä takaisin maalimiehelle. Neljäs maalimies olikin sitten vaikea. Se oli pienen kumpareen päällä ja keli oli melko tuuleton. Kovasti Lysti kyllä yritti, muttei millään saanut paikallistettua, vaikka selvästi olikin välillä hajulla. Reippaasti se kuitenkin aina lähti takaisin etsimään, kun sen lähetin. Kolmannella yrityksellä etenin kymmenisen metriä maalimiehen suuntaan ennen lähetystä ja siitä se jo saikin hajun ja puolittain karkasi maalimiehelle. Harmittavasti sieltä tuli se ruoka, joka jäi oikeastaan kokonaan syömättä. Viimeinen maalimies meni kuitenkin hyvin, vaikka hetken joutuikin etsimään ja sieltä sai lelun palkaksi ja koko porukan metsään leikkimään. Erittäin hyvä harjoitus oli tämä. Vähän haastetta peliin, kun itse olen turhan varovainen.


Tämäkin kuva Minnan ottama, kuten muutkin treenikuvat.


Tuuliharjoitus ei sitten mennytkään ihan niin hyvin ja vettäkin jo satoi ihan kivasti. Pari maalimiestä se haistoi ja sinne sinkosi, mutta ei se oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä ja se vain käveli mukana tekemättä oikein mitään. Olihan se varmaan vaikeaakin, kun pientä kuusikkoa, eikä oikein tuulta ja paksu kostea ilma, kun avoimemmalta paikalta sai kuitenkin hajun jo kaukaa. Mutta onnistuttiin viimein kuitenkin ja ehkäpä se jotenkin auttaa nenän käytössä jatkossa, kun ehtii hiukan prosessoida nyt tullutta tietoa. Toivottavasti ainakin. Kun sitten viimein päästiin lähtemään kotiin, alkoikin sataa oikein kunnolla, moottoritiellä ei meinannut eteensä nähdä. Kerrankin täydellinen ajoitus. Nyt onkin parin viikon tauko, mikä varmaan tekee ihan hyvää, kun kuitenkin Lystillä oli ennen leiriä vain neljä hakutreeniä takana ja nyt niitä tuli kahdessa päivässä kolme lisää, niin aika tuhti paketti nuorelle koiralle. Kovasti sitä ainakin väsytti.

Hakukoulutuksen lisäksi on ohjaaja kouluttautunut itsekseen, aiheena hyppynoudon kuormittavuus urheilukoirahierojan näkökulmasta katsottuna. Oli mielenkiintoista. Asiaa tuli vaan niin paljon, että kaikki on sekaisin, eikä mitään järkeä missään. Mutta, ainakin nyt osaan paremmin arvioida hyppytekniikkaa, mikä Lystillä on vielä pahemmin pielessä kuin aiemmin ajattelin. Uskon myös, ettei ole mikään ongelma tehdä hyppynoutoa noinkin pienellä koiralla kuin Lysti, mutta jotta koira pysyy ehjänä, on se sen verran vaativaa, etten tiedä vieläkään uskallanko yrittää. Onneksi ei ole vielä kiirettä sen asian kanssa, kun PK-kisatavoitteet on aikaisintaan vuodelle 2023. Ehtii rakentaa fysiikkaa ja hyppytekniikkaa ihan rauhassa ja miettiä sitten asiaa uudelleen.




Koirat kävi myös hierojalla. Peikolla oli ihan aihettakin ja jumeja löytyi taas ihan kiitettävästi, sekä fasciat oli kireät eli se ei ehkä kuitenkaan juo tarpeeksi, vaikka siltä näyttäisi. Lystillä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta halusin sen kanssa harjoitella operaatiota vastaisuuden varalle. Se kun on aika epäluuloinen uusien asioiden suhteen. Jännitti sitä nytkin, mutta hämmästyttävän nopeasti se rentoutui, eikä yrittänyt yhtään kertaa poistua paikalta, kuten etukäteen pelkäsin sen tekevän. Oikein hyvä harjoitus ja mukava kokemus oli tämä. Kaveri, jonka hallilla ollaan käyty, opiskelee urheilukoirahierojaksi ja tekee tällä hetkellä harjoitushierontoja. Siellä siis käytiin. Siellä oli myös hyppynouto-koulutus.

Niin ja sitten ponin perkele. Ponissa on ollut virtaa ihan kivasti ja sen kanssa on ollut mukava harrastaa, kun se on liikkunut reippaasti ja mielellään. Mutta se on jostain syystä myös varsin ahne nykyään ja se aiheuttaa hiukan ongelmia. Porukka kun on niukalla laitumella ja toisella puolella on mehevää pitkää heinää, niin Kambur kurkottelee niitä aidan ali ja kun kurkottelee, ei huomaakaan kun on jo toisella puolella ja fiksuna on nyt oppinut, että hyvin voi mennä toiselle puolelle jos kerta haluaa. Ei se aitoja ole rikkonut tai mitään muuta, vaan ihan luikahtanut ali, kun virrat on ollet poissa tallin piharemontin vuoksi. Ei kivaa. 


Melko kiiltävä vai mitä? (30.5.)

Sillä on nyt ollut maha hiukan löysällä, joka ehkä aiheuttaa moista vai mikä lie, mutta ärsyttävää se on silti. Täytynee syöttää sille taas bentoniittisavea tai kalkkia kuurina, josko se auttaisi. Todennäköisesti ei, muttei siitä haittaakaan ole. Vähän se on lihonutkin, mutta se nyt on normaalia laidunkaudella, eikä siis ole huolenaihe toistaiseksi. Enimmäkseenhän kyse on nesteestä ja se taas katoaa helposti kunhan syksy saa. Ja kun se kuitenkin viime keväänä painoi vielä noin sata kiloa enemmän ja silti kutistui ihan kivaan kuntoon talven aikana, tekee se niin ensi talvenakin ja vielä helpommin ja nopeammin kuin tänä vuonna. Eikä se edes paljoa laitumella lihonut ja sitä toivomme nytkin.

tiistai 25. toukokuuta 2021

Kevät etenee

Tai no, kevät ikään kuin jäi vähän välistä ja siirryttiin suoraan kesään. Todellakin, kun ensin oli päivälämpötilat siellä alle viiden asteen ja yöllä pakkasta ja sitten hupsista vaan liki kolmenkympin hellelukemat. Puihin ilmestyi lehden parissa päivässä ja nyt kun vielä sataakin, kaikki kasvaa silmissä.

Elämä on aikalailla kulkenut kuten ennenkin. Lystin kanssa aloitettiin kuun alussa uudessa toko-ryhmässä. Edellisessä suunniteltiin itse treenit ja ohjaaja katsoi ja auttoi sitten niiden kanssa. Nyt ohjaaja kertoo mitä tehdään ja sen mukaan edetään. Sopii paremmin minulle tämä. Koirakkoja on nyt viisi, edellisen kolmen sijaan ja Lystillä olikin ensimmäisellä kerralla melko jännää. Hyvin se pystyi toimimaan, vaikka ei ihan normaalilla tavalla kyennytkään keskittymään. Teki kuitenkin ihan sen mukaan, mitä osaa. Toisella kerralla oli aika vaisu, mutta lämpöä oli silloin jo helteen verran, mikä osaltaan vaikutti. Ja ainahan se tarvii pari kolme kertaa tottuakseen uuteen juttuun. Kolmannella kerralla oli jo ihan oma itsensä.


Pysähdyttiin treeneistä tullessa kirkolle lenkkeilemään ja uimaan

Lystin hakuilutkin edistyy. Ruokapalkkakokeilun jälkeen, tehtiin seuraavalla kerralla vain motivaatiota eli kolme haamua, joista kahdella ekalla suora palkka ja viimeisellä lelu piilossa ja vaadittiin maahanmeno. Hienosti painui kyllä maahan ihan itse. Ei ole menneet kotitreenit hukkaan. Sitäpaitsi se tiesi ihan tarkkaan mitä oltiin tekemässä, eikä mitkään hajut kiinnostaneet pätkääkään. Viimeksi se alkoi jo heti autosta tullessa hakemaan maalimiehen hajua molemmin puolin metsätietä. Ikävä vaan, että rata oli tällä kertaa eri paikassa ja keskilinja metsässä. Kyllä on niin työkoira tuo, että selkeästi on paljon seesteisempi, kun saa tehdä oikeita töitä. Ei siis rauhallisempi, vaan jotenkin tyytyväisemmän oloinen. 


Ilmaisuakin olemme siis harjoitelleet ja nykyään haukutan aina hakuradalle mennessä jo autolla, vaikkei se vielä maalimiehellä haukukaan.


Pitäisi nyt ihan oikeasti aktivoitua jäljen ja muiden osa-alueiden treenaamiseenkin, jos ei muuten niin ihan mielen virkistykseksi kun tuo niistä niin tykkää. Kerran olen tehnyt ruutua ja pudotettua, kerran jälkeä nyt viimeisen parin kolmen viikon aikana. Mutta jos sitten vaikka tavoite hakukokeessa joskus vuonna kaksisataa tai jotain.

Poni on viettänyt aika rauhaiseloa, kun nyt vaan on ollut kaikkea. Ensin se oli väsynyt, kun alkoivat laiduntaa koko päivän ja sai siksi lomaa ja sitten on ollut itsellä kaikkea menoa ja silloin kun ei ole ollut, on tullut vettä taivaan täydeltä. Ja nyt kun on sitä vettä tullut ja ollut kohtuu lämmintä (+10 -+20) ja ruoho siis kasvanut, on ponikin paisunut. Enimmäkseen toki nestettä kerännyt ja kasvattanut heinämahaa, mutta kuitenkin. Liikkua pitäisi ja liikutaankin kunhan lakkaa satamasta. Me saatiin viime viikolla viimein työvaljaatkin. Yhdeltä vuonistutulta ostin käytetyt kohtuu hintaan. Niihin kun vielä saadaan mäkivyöt ja mieluusti kakkula-aisat, niin päästään kenttää lanaamaan. Koppiksista pitäisi vähän levittää aisoja, niin niidenkin kanssa voisi käyttää. Tai jos saisi hommattua vaikka jotkut sopivammat kärryt ja ainakin reki olisi kiva ja vaikka mitä. Mutta onhan nyt sentään valjaat.



Eilen käytiin ajolenkillä ihan ravivaljailla ja virtaa oli ponissa, vai liekö ötökät kiusasivat, mutta ravailtiin pitkät pätkät ponin ehdotuksesta. Ihan sai päättää tällä kertaa itse vauhdin, minä pidin huolta suunnasta, kun yleensä homma toimii juuri tasan toisinpäin. Tänään käytiin reilu tunnin metsälenkki koirien kanssa kimpassa ja kaikki omin jaloin. Etsittiin uusia reittejä tuolta Strukan kallioilta ja löydettiinkin. Sen verran vaan alkaa olla heinä ja muu aluskasvillisuus kasvanut, että alkaa olla hankala kulkea. Ja huomisen jälkeen saattaa olla hetken liian märkääkin, koska huomenna pitäisi tulla suurin piirtein koko vuoden sademäärä kerralla. Toivottavasti ei pidä ennuste paikkaansa kuitenkaan. 

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Hakuilua, tokoilua, lenkkeilyä ja laiduntamista

Meillä on hakuryhmä! Tai no, se on kyllä ihan oikeasti etsintäkoe-ryhmä, mutta porukalla ollaan nyt tehty hakua ja tottistakin olisi ollut tarjolla sunnuntaina, mutta koska tokot, niin se jäi väliin. Meidänhän piti mennä tutustumaan ryhmään jo aiemmin ja päiväkin oli vähän niin kuin sovittu, mutta sitten tuli lumi maahan kertarysäyksellä ja treenit tauolle. Nyt sitten viimein pääsin tutustumaan ja ihan jäseneksikin ja voi kun onkin ollut kivaa. 

Ensimmäinen kerta tuli vähän äkkiä, kun edellisenä iltana kasin aikaan tuli viesti, että aamulla olisi treeniä tarjolla. Otin sen sitten vähän sen kannalta, että katsotaan mitä tapahtuu, enkä siis ollut juurikaan suunnitellut treeniä. Ihan innoissaan Lysti kuitenkin maalimiehille juoksi, kun sai lelun palkaksi, mutta heti kun sen antoi voittaa, niin lelu unohtui ja hajut alkoi kiinnostaa. Seuraavalla kerralla olin sitten suunnitellut ja palkaksi oli ruokaa plus viimeiseltä myös lelu. Hyvin se juoksi, vaikkei se ruoka kiinnostanutkaan, eikä se sitä oikein edes syönyt. Treeneissä oli vierailulla myös vanha tuttu palveluskoiramies ja se sitten Lystiä leikitti oikein kunnolla ja todettiin se minkä jo tiesinkin, että lelupalkka se olla pitää. Siinä vaan jännittää kohtuullisen kokematon ryhmä, ettei käy mitään kämmiä sen kanssa. Ruoka olisi sen puolesta helpompi. No, seuraavaksi kerraksi on treeni jo taas mietitty. MIetitään sitä sitten sen jälkeen taas uudestaan.




Treenien jälkeen on Lysti ollut aina ihan poikki ja se onkin nukkunut monta tuntia sen jälkeen. Ekan kerran jälkeen se oli myös loppuillan ihan ylikierroksilla, koska oli ollut taas uusi ja vähän jännäkin kokemus. Niin sille aina käy, kun se kuormittuu. Kotona ollaan treenattu ensin purkille maahanmenoa ja nyt sitten lelulle. Lelun kanssa ollaan treenattu myös ilmaisua, kun se kuitenkin aika pienen viiveen kanssa alkaa helposti itsekin haukkua tarjoamaan, kun turhautuu. Ruoallahan tätä ei tapahtunut. Katsotaan sitten kuinka toimii ihan treenissä ja sen mukaan sitten treenataan lisää.




Kotona kokeiltiin viime viikolla vähän pienen esineen etsintää eli tarkkuusruutua. Oletin luvassa olevan sähläystä ja säätöä, mutta eipä ollutkaan. Lysti keksi oikeastaan heti, mitä tehdä ja osasi ilmaista nosessa oppimaansa hyväksi käyttäen. Toki treeni oli helppo eli näki kun heitin 50 sentin kolikon maahan, mutta hyvä alku. Pudotetun esineen noutoakin ollaan tehty joskus jo aiemmin ja sekin pitäisi taas ottaa ohjelmistoon, kuten jälki ja esineruutukin. Mutta vaikka työtä onkin, niin kovasti tuntuisi EK meille sopivalta lajilta, koska Lystille vaihtelua ja minulle helpommat osa-alueet, koska vähemmän metsässä juoksemista. Sitäpaitsi, kun nykyään ilmaisulle kello pysäytetään, niin sinne maalimiehellehän ei tarvi juosta, jos koira vaan jaksaa haukkua. Paras jaksaa, kun rullaa en millään viitsisi opettaa.





Tokossa meillä oli pääsiäisen jälkeen kokeenomainen treeni. Oli jännää ja kivaa. Palkatta mentiin ja Lysti teki juuri niin hyvin kuin osasi ja palkkaantui tosi hyvin pelkällä sosiaalisella palkalla. Vähän se ihmetteli, kun kaverit oli aidan takana ja ne pystyi kuulemaan, muttei näkemään ja niitä piti vähän väliä vilkuilla, eikä keskittyminen töihin ollut ihan huippuluokkaa. Hyvin se kuitenkin suoriutui ja kivaakin sillä tuntui olevan, vaikka ainahan sillä on. Onhan meillä vielä tekemistä ennen kuin se koevalmis on, mutta oli siellä paljon hyvääkin. Ja nythän me taas tiedetään mitä treenata. Ja ollaan me edistyttykin. Sunnuntaina oli viimeinen kerta tätä "kurssia", mutta minä jatkan vielä toisen ryhmän kanssa touko-kesäkuun, koska me nyt vaan tarvitaan sitä toistaiseksi. Siitä on ollut niin paljon apua, kun tuo on niin erilainen koira kuin yksikään aiemmista, niin ihan ei aina älyä kuinka sille asiat esittäisi, jotta se toimii. 



Ponilla alkoi laidunkausi pari viikkoa sitten. Eihän siellä vielä paljoa mitään kasva ja vielä vähemmän kasvaa, kun sekin mikä kasvaa jyrsitään heti pois, mutta onhan se nyt silti ihan huippua. Eihän ne siellä vielä ole kuin hetken aina päivittäin, mutta siitä se lisääntyy aika ja ruohokin kasvaa. Ei niitä kauheasti kiinnostanut juoksennella, kun sinne ensi kertaa pääsivät, turpa maahan vaan ja ruohoa suuhun. Pari spurttia kuitenkin ottivat ja muutaman kuvan sain otettua. 


Klikkaa kuvaa nähdäksesi loput laidunkuvat

Mia kävi ponin O.T.E hoitamassa joku aika sitten ja huomasi samalla oikeassa takajalassa muutoksia. Ne tutkittiin viimeviikolla, samalla kun hoidettiin taas hampaat. Ultralla tutkittaessa ei ensin oikein mitään löytynyt, mutta sitten ihan sattumalta ja hyvällä onnella sieltä pieni vamma löytyi sisemmästä koukistajasta. Epäili, että jänne olisi saanut osumaa kaviosta tai sitten jonkun muun tällin. Epäilyksenä itselläni, että kun silloin joku aika sitten rysähti lankkuseinästä läpi kaverin puolelle tarhan kopissa, niin siinä rytäkässä jotain sattui. Sen verran näytti hurjalta kun sotkeentui takasistaan lankkuihin. Pääasia nyt kuitenkin, ettei jalassa ole mitään suuren suurta ja tämä pieni mikä on, paranee kyllä. Rauhassahan me ollaan yhä muutenkin liikuttu ja sillä tiellä jatketaan tästä eteenpäinkin.

Sitten ne hampaat, minkä vuoksi aikakin oli varattu. Ne olivat ihan kunnossa nyt ja tarkastusväliä saatiin venytettyä nyt 10 kuukauteen, kun se tähän asti on ollut vain puoli vuotta. Ei siis enää diasteemaa eikä kariestakaan. Ja muutenkin legot oli ihan oikeassa järjestyksessä, eikä piikkejäkään ollut. Kehuja sai myös hyvästä lihavuuskunnostaan, kun aiemmin ollaan saatu kuulla ylipainosta. Kamburin paino on tällä hetkellä painomittanauhalla mitattuna 432kg. On siinä vielä ylimääräistä ja laitumelta sitä tulee takuulla lisää, mutta eiköhän se taas ihan helpolla putoa, kuten viime kesän jälkeenkin.




Muuten ei mitään uutta. Lenkkeilty on koirien kanssa narussa, kärryjen kanssa kylillä ja ohjasajaenkin. Kentällä ollaan työskennelty lähinnä käynnissä ohjasajaen tai liinassa. Oikea kierros on ollut vaikea, mutta paranemaan päin. Ei me nyt toki kovin usein siellä pyöritä, max kerran viikossa, mutta ollaan nyt sentään vähän yritetty. Ratsastanutkin olen sentään pari kertaa tänä vuonna. Nyt kun metsään pääsee, täytyisi vähän senkin suhteen ryhdistäytyä, niin saataisi kadotetut lihakset takaisin. Vaikka hyvin ne on palautunut pelkällä käyntiliikunnalla. Koirat on lenkkeilleet aika paljon nyt metsässä ja sen kyllä huomaa. Tarvisivat taas enemmän sitä ihmisten ilmoilla liikkumista, mutta kun menevät niin paljon helpommin ponin kanssa, niin vähän on nyt muut jutut jääneet. Pyöräillenkin ovat lenkkeilleet toki, mutta silloin ei paljoa haistella, mikä olisi se tärkein juttu. Kuntoa ollaan yritetty kasvattaa niilläkin, jotta Lysti jaksaa paremmin harrastaa. Kestää sitten virekin paremmin ja on se jo nähtävissäkin. Vaikka ollaan me kyllä muutenkin vähän venytelty mukavuusrajoja. 

Kesää odotellessa, keväthän on vähä niin kuin peruttu. Muutamana päivänä oli lähes teepaitakeli ja nyt taas välillä ihan valkoinen maa, koska niin kylmää. Vaan kai se tulee jonkinlainen kesä tänäkin vuonna. Kärpäsistä ei niin väliä.