Hakuilua ja hierontoja, sekä nälkäinen poni

Me oltiin hakuilemassa pari päivää päiväleirin muodossa viime viikonloppuna. Oli kivaa, vaikka hyttysiä oli ihan mustanaan muutaman päivän sateen jäljiltä ja metsäkin märkä. Mutta porukka oli ihan huippu ja aika meni nopeasti. Lauantaina meitä oli kahdeksan koirakkoa ja kahdelle päivälle osallistujat tekivät vain yhden treenin ja vain lauantain hakuilijat kaksi. Silti aikaa kului noin kahdeksan tuntia. Lystillä oli neljä maalimiestä valmiina metsässä. Ensimmäiset kaksi näyttäytyivät, viimeiset kaksi otettiin ääniavuilla eli ihan samoin kuin edellisissäkin treeneissä, kun kouluttaja halusi nähdä miten koirat toimii. Ei ongelmia. Reippaasti Lysti syöksyi maalimiehille leikkimään. Ensimmäinen ääniapu aiheutti hiukan epävarmuutta ja vauhti hiukan hiljeni. Hyvin kuitenkin toimi muuten.

Sunnuntaina meitä oli vain viisi koirakkoa ja kouluttaja oli suunnitellut meille kaikille kaksi treeniä. Ensin tehtiin normi hakutreeni ja viimeiseksi partiointi-/tuuliharjoitus. Hakutreenissä meillä oli muistikuvatreeniä ohjelmassa eli molemmille puolille maalimiehet, joilta ääniapu. Lähetys vuoron perään viimeisestä avusta alkaen. Näitä tehtiin kaksi. Kokeilussa myös ruokapalkka kouluttajan toiveesta, vaikka sanoinkin, ettei se Lystiä kiinnosta. Kolmannelta ja neljänneltä maalimieheltä tuli ruoka, maalimiehiä viisi. Viimeinen maalimies ylitys-/risteilyharjoituksena lyhyeen matkaan eli neljänneltä jäätiin metsään, otettiin apu toiselta puolelta, lähetys keskilinjalta.

Valmistautumista ensimmäiseen muistikuvaharjoitukseen. Kuva Minna Muuri

Ensimmäinen muistikuvapari meni hyvin, toisellakin ensimmäinen maalimies, vaikka ruoka jäikin syömättä ja koira syöksyi minun luokseni valmiina jatkamaan etsintöjä. Söi se kuitenkin pitkin hampain, kun mentiin yhdessä takaisin maalimiehelle. Neljäs maalimies olikin sitten vaikea. Se oli pienen kumpareen päällä ja keli oli melko tuuleton. Kovasti Lysti kyllä yritti, muttei millään saanut paikallistettua, vaikka selvästi olikin välillä hajulla. Reippaasti se kuitenkin aina lähti takaisin etsimään, kun sen lähetin. Kolmannella yrityksellä etenin kymmenisen metriä maalimiehen suuntaan ennen lähetystä ja siitä se jo saikin hajun ja puolittain karkasi maalimiehelle. Harmittavasti sieltä tuli se ruoka, joka jäi oikeastaan kokonaan syömättä. Viimeinen maalimies meni kuitenkin hyvin, vaikka hetken joutuikin etsimään ja sieltä sai lelun palkaksi ja koko porukan metsään leikkimään. Erittäin hyvä harjoitus oli tämä. Vähän haastetta peliin, kun itse olen turhan varovainen.

Tämäkin kuva Minnan ottama, kuten muutkin treenikuvat.

Tuuliharjoitus ei sitten mennytkään ihan niin hyvin ja vettäkin jo satoi ihan kivasti. Pari maalimiestä se haistoi ja sinne sinkosi, mutta ei se oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä ja se vain käveli mukana tekemättä oikein mitään. Olihan se varmaan vaikeaakin, kun pientä kuusikkoa, eikä oikein tuulta ja paksu kostea ilma, kun avoimemmalta paikalta sai kuitenkin hajun jo kaukaa. Mutta onnistuttiin viimein kuitenkin ja ehkäpä se jotenkin auttaa nenän käytössä jatkossa, kun ehtii hiukan prosessoida nyt tullutta tietoa. Toivottavasti ainakin. Kun sitten viimein päästiin lähtemään kotiin, alkoikin sataa oikein kunnolla, moottoritiellä ei meinannut eteensä nähdä. Kerrankin täydellinen ajoitus. Nyt onkin parin viikon tauko, mikä varmaan tekee ihan hyvää, kun kuitenkin Lystillä oli ennen leiriä vain neljä hakutreeniä takana ja nyt niitä tuli kahdessa päivässä kolme lisää, niin aika tuhti paketti nuorelle koiralle. Kovasti sitä ainakin väsytti.

Hakukoulutuksen lisäksi on ohjaaja kouluttautunut itsekseen, aiheena hyppynoudon kuormittavuus urheilukoirahierojan näkökulmasta katsottuna. Oli mielenkiintoista. Asiaa tuli vaan niin paljon, että kaikki on sekaisin, eikä mitään järkeä missään. Mutta, ainakin nyt osaan paremmin arvioida hyppytekniikkaa, mikä Lystillä on vielä pahemmin pielessä kuin aiemmin ajattelin. Uskon myös, ettei ole mikään ongelma tehdä hyppynoutoa noinkin pienellä koiralla kuin Lysti, mutta jotta koira pysyy ehjänä, on se sen verran vaativaa, etten tiedä vieläkään uskallanko yrittää. Onneksi ei ole vielä kiirettä sen asian kanssa, kun PK-kisatavoitteet on aikaisintaan vuodelle 2023. Ehtii rakentaa fysiikkaa ja hyppytekniikkaa ihan rauhassa ja miettiä sitten asiaa uudelleen.

Koirat kävi myös hierojalla. Peikolla oli ihan aihettakin ja jumeja löytyi taas ihan kiitettävästi, sekä fasciat oli kireät eli se ei ehkä kuitenkaan juo tarpeeksi, vaikka siltä näyttäisi. Lystillä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta halusin sen kanssa harjoitella operaatiota vastaisuuden varalle. Se kun on aika epäluuloinen uusien asioiden suhteen. Jännitti sitä nytkin, mutta hämmästyttävän nopeasti se rentoutui, eikä yrittänyt yhtään kertaa poistua paikalta, kuten etukäteen pelkäsin sen tekevän. Oikein hyvä harjoitus ja mukava kokemus oli tämä. Kaveri, jonka hallilla ollaan käyty, opiskelee urheilukoirahierojaksi ja tekee tällä hetkellä harjoitushierontoja. Siellä siis käytiin. Siellä oli myös hyppynouto-koulutus.

Niin ja sitten ponin perkele. Ponissa on ollut virtaa ihan kivasti ja sen kanssa on ollut mukava harrastaa, kun se on liikkunut reippaasti ja mielellään. Mutta se on jostain syystä myös varsin ahne nykyään ja se aiheuttaa hiukan ongelmia. Porukka kun on niukalla laitumella ja toisella puolella on mehevää pitkää heinää, niin Kambur kurkottelee niitä aidan ali ja kun kurkottelee, ei huomaakaan kun on jo toisella puolella ja fiksuna on nyt oppinut, että hyvin voi mennä toiselle puolelle jos kerta haluaa. Ei se aitoja ole rikkonut tai mitään muuta, vaan ihan luikahtanut ali, kun virrat on ollet poissa tallin piharemontin vuoksi. Ei kivaa. 

Melko kiiltävä vai mitä? (30.5.)

Sillä on nyt ollut maha hiukan löysällä, joka ehkä aiheuttaa moista vai mikä lie, mutta ärsyttävää se on silti. Täytynee syöttää sille taas bentoniittisavea tai kalkkia kuurina, josko se auttaisi. Todennäköisesti ei, muttei siitä haittaakaan ole. Vähän se on lihonutkin, mutta se nyt on normaalia laidunkaudella, eikä siis ole huolenaihe toistaiseksi. Enimmäkseenhän kyse on nesteestä ja se taas katoaa helposti kunhan syksy saa. Ja kun se kuitenkin viime keväänä painoi vielä noin sata kiloa enemmän ja silti kutistui ihan kivaan kuntoon talven aikana, tekee se niin ensi talvenakin ja vielä helpommin ja nopeammin kuin tänä vuonna. Eikä se edes paljoa laitumella lihonut ja sitä toivomme nytkin.