Kevät etenee

Tai no, kevät ikään kuin jäi vähän välistä ja siirryttiin suoraan kesään. Todellakin, kun ensin oli päivälämpötilat siellä alle viiden asteen ja yöllä pakkasta ja sitten hupsista vaan liki kolmenkympin hellelukemat. Puihin ilmestyi lehden parissa päivässä ja nyt kun vielä sataakin, kaikki kasvaa silmissä.

Elämä on aikalailla kulkenut kuten ennenkin. Lystin kanssa aloitettiin kuun alussa uudessa toko-ryhmässä. Edellisessä suunniteltiin itse treenit ja ohjaaja katsoi ja auttoi sitten niiden kanssa. Nyt ohjaaja kertoo mitä tehdään ja sen mukaan edetään. Sopii paremmin minulle tämä. Koirakkoja on nyt viisi, edellisen kolmen sijaan ja Lystillä olikin ensimmäisellä kerralla melko jännää. Hyvin se pystyi toimimaan, vaikka ei ihan normaalilla tavalla kyennytkään keskittymään. Teki kuitenkin ihan sen mukaan, mitä osaa. Toisella kerralla oli aika vaisu, mutta lämpöä oli silloin jo helteen verran, mikä osaltaan vaikutti. Ja ainahan se tarvii pari kolme kertaa tottuakseen uuteen juttuun. Kolmannella kerralla oli jo ihan oma itsensä.

Pysähdyttiin treeneistä tullessa kirkolle lenkkeilemään ja uimaan

Lystin hakuilutkin edistyy. Ruokapalkkakokeilun jälkeen, tehtiin seuraavalla kerralla vain motivaatiota eli kolme haamua, joista kahdella ekalla suora palkka ja viimeisellä lelu piilossa ja vaadittiin maahanmeno. Hienosti painui kyllä maahan ihan itse. Ei ole menneet kotitreenit hukkaan. Sitäpaitsi se tiesi ihan tarkkaan mitä oltiin tekemässä, eikä mitkään hajut kiinnostaneet pätkääkään. Viimeksi se alkoi jo heti autosta tullessa hakemaan maalimiehen hajua molemmin puolin metsätietä. Ikävä vaan, että rata oli tällä kertaa eri paikassa ja keskilinja metsässä. Kyllä on niin työkoira tuo, että selkeästi on paljon seesteisempi, kun saa tehdä oikeita töitä. Ei siis rauhallisempi, vaan jotenkin tyytyväisemmän oloinen. 

Ilmaisuakin olemme siis harjoitelleet ja nykyään haukutan aina hakuradalle mennessä jo autolla, vaikkei se vielä maalimiehellä haukukaan.

Pitäisi nyt ihan oikeasti aktivoitua jäljen ja muiden osa-alueiden treenaamiseenkin, jos ei muuten niin ihan mielen virkistykseksi kun tuo niistä niin tykkää. Kerran olen tehnyt ruutua ja pudotettua, kerran jälkeä nyt viimeisen parin kolmen viikon aikana. Mutta jos sitten vaikka tavoite hakukokeessa joskus vuonna kaksisataa tai jotain.

Poni on viettänyt aika rauhaiseloa, kun nyt vaan on ollut kaikkea. Ensin se oli väsynyt, kun alkoivat laiduntaa koko päivän ja sai siksi lomaa ja sitten on ollut itsellä kaikkea menoa ja silloin kun ei ole ollut, on tullut vettä taivaan täydeltä. Ja nyt kun on sitä vettä tullut ja ollut kohtuu lämmintä (+10 -+20) ja ruoho siis kasvanut, on ponikin paisunut. Enimmäkseen toki nestettä kerännyt ja kasvattanut heinämahaa, mutta kuitenkin. Liikkua pitäisi ja liikutaankin kunhan lakkaa satamasta. Me saatiin viime viikolla viimein työvaljaatkin. Yhdeltä vuonistutulta ostin käytetyt kohtuu hintaan. Niihin kun vielä saadaan mäkivyöt ja mieluusti kakkula-aisat, niin päästään kenttää lanaamaan. Koppiksista pitäisi vähän levittää aisoja, niin niidenkin kanssa voisi käyttää. Tai jos saisi hommattua vaikka jotkut sopivammat kärryt ja ainakin reki olisi kiva ja vaikka mitä. Mutta onhan nyt sentään valjaat.

Eilen käytiin ajolenkillä ihan ravivaljailla ja virtaa oli ponissa, vai liekö ötökät kiusasivat, mutta ravailtiin pitkät pätkät ponin ehdotuksesta. Ihan sai päättää tällä kertaa itse vauhdin, minä pidin huolta suunnasta, kun yleensä homma toimii juuri tasan toisinpäin. Tänään käytiin reilu tunnin metsälenkki koirien kanssa kimpassa ja kaikki omin jaloin. Etsittiin uusia reittejä tuolta Strukan kallioilta ja löydettiinkin. Sen verran vaan alkaa olla heinä ja muu aluskasvillisuus kasvanut, että alkaa olla hankala kulkea. Ja huomisen jälkeen saattaa olla hetken liian märkääkin, koska huomenna pitäisi tulla suurin piirtein koko vuoden sademäärä kerralla. Toivottavasti ei pidä ennuste paikkaansa kuitenkaan.