keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Huh hellettä

Lämpöä piisaa. Ilman kosteus huima ja mittarilukemat liki kolmessakympissä. Kyllä tarkenee. Minua ei haittaa, mutta eläinten kannalta hiukka liikaa. Uitu siis on ja Noksu on treenannutkin, muttei paljon muuta.




Ponipojat on olleet laitumella muutaman tunnin päivässä. Eilen käytiin vaan rauhallisella syöpöttelylenkillä, kun paarmoja on niin hitosti, etten raaskinut poikia syötiksi viedä. Puolitoista tuntia vierähti kepeästi neljän kilometrin lenkkiin kun ei pidetty kiirettä. Minä nautin ja ponipojatkin, ainakin vähän.

Noah on väsynyt. Noah on hyvin väsynyt. Rankkaa on pienelle koiraskoiralle tämä lomailu. Hakutreenit meni eilen ihan penkin alle. Ei pysynyt Noksun pää kasassa, ei sitten yhtään. Syliin vaan tunki ilman aikomustakaan ilmaista, joten kun pari kertaa olin palauttanut herran autoon, annoin periksi. Turhaa se on silloin vääntää, kun herran mielentila on tuollainen. Ei siitä tule kuin paha mieli, eikä kumpikaan opi kumminkaan mitään. Edellinen kerta oli jo hieman levoton. Umpparit meni hyvin, mutta avoimelta jouduin hakemaan pari kertaa pois, ennen kuin keskittyi. Tosin silloin vain lipasi ohi mennessään, ennen kuin läsähti maahan haukkumaan. Nyt saa levätä ja katsotaan vielä huomenna. Sitten varmaankin on ohjelmassa hakuilulomaa viikko pari, ei se auta. Minä kyllä treenaisin mieluusti, mutta kun tuolle on selvästi liikaa useampi kerta viikossa. Pitäs olla varakoira... No, kohta se on pakkokin uuden hankkimista ruveta harkitsemaan vakavasti, kun tuo dementiaosasto pikku hiljaa poistuu vahvuudesta kumminkin.



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Kesä on..

Merta ja aurinkoa

Uimisesta nauttivia koiria

Sukelteleva Diiva

Laiduntavia ponipoikia

Lomailua ja retkeilyä

Kauniita värejä

Kavereita

Nuotio ja grillimakkaraa

Ja paljon paljon muuta.. Kuten hakua, esineruutua, agilityä ulkona, ötököitä, pyöräilyä, ulkoilua, uimista, uusia perunoita, metsämansikoita.. Minä niin pidän kesästä!



torstai 20. kesäkuuta 2013

Hyppyjä ja hakua

Hakuilua eilen aamulla ihan hyvällä menestyksellä. Alku ei ollut lupaava, kun jouduin pitkästä aikaa puuttumaan käytökseen "viritysilmaisussa" ennen radalle menoa. Tuli sen verta vauhdilla, että törmäsi. No, radalle mentiin. Vasemmassa etukulmassa piilo, oikeassa avoin maalimies kiven takana. Piilo jätetiin rakosilleen, kun ei kauheasti olla piiloja otettu muutoin kuin kotona. Ei olisi tarvinut. Koiraskoira haukkui piilon takana huomaamatta raollaan ollutta ovea. Ja hyvin haukkuikin. Avoimella ukolla käyttäytyi myös hyvin. Helppo treeni.

Tänään oltiin toisen porukan kanssa myöskin hakuilemassa. Kaksi maalimiestä Noahille vieraissa umpipiiloissa, joista toinen piilo on lojunut metsässä viime kesästä eli on hyvinkin hajuton. Ensimmäisellä mietti aika kauan, ennen kuin aloitti ilmaisun, mutta itse ratkaisi kumminkin. Haukku pätkivää. Toisellakin mietti vähän, mutta aloitti jo huomattavasti paremmin. Haukku pätki yhä, muttei niin pahasti. Ihan tyytyväinen kumminkin olen. Koira tietää mitä piilolla tehdään, se tarvitsee vain vielä varmuutta lisää. Palkkaus piilolta aiheuttaa tosin hieman päänvaivaa, Herra oli hieman röyhkeä. Tartteepi miettiä...

Hyppyeste tuli eilen. Kasasin sen ja vähän kokeiltiin Noahin kanssa. Herra oli hieman innoissaan. Tänään sitten treenattiin ihan oikeasti kapulan kanssa. Aloitus 80 sentistä, josta kerta kokeilun jälkeen nosto nopeasti ysikymppiin ja yhtä nopeasti metriin. Eihän se vielä varma ole suoritustavasta eli ohituksiakin tuli, mutta hypyt sinänsä ei tuottaneet mitään ongelmia kapulankaan kanssa. Mutta siihen nähden, että tekniikkaa on treenattu kerran tänä vuonna pallolla ja sillä turvepaalilla, homma toimi erinomaisesti. Itse hypythän on Noahille helppoja.


Tästä tää lähtee
Hupsista vaan ja yli ollaan
Hei kato, täällä oli tämmönen
Näitkö? Olinko hyvä?

Ja kuten kuvistakin näkee, vaikka eivät niin hyviä olekaan, ei tuo metri ole Noahille kovin kummoinen suoritus. Ilmarakoa jää kumminkin ihan reilusti. Sitäpaitsi Noksulle on ollut ihan älyttömän helppo opettaa metrinen hyppy, kun se niin rakastaa hyppäämistä. Ja koska se ei juuri ota nokkiinsa siitä, että joskus vähän kolahtaa, mutta sen verran on kumminkin herkkä, että muistaa taas ponnistaa seuraavalla kerralla paremmin.

Eilisten hakutreenien jälkeen käytiin kentälläkin hyppäämässä ja jyrkkää A-estettä kiipeilemässä. Taitaapi olla minulla nyt sellainen koira, jolle ei telineet tuota mitään ongelmia, kunhan vaan oppii ne ensin kunnolla.




Niin ja tämä tyyppi tässä yläkuvassa, pieni paksu pappaheppanen, on ollut ylen kiltti ja pysynyt vallan näpsäkästi tarhassa jo monta päivää. Huomenna molemmat pienet paksut ponit pääsevät muutamaksi tunniksi laitumelle, kun kävin eilen hakemassa polkupyörän. Tänään on pyörä testattu Noahin kanssa ja ihan toimivaksi havaittu. Yhtä hyvää ei olekaan kuin varastettu vanha, mutta tämä on kyllä aika lähellä.



tiistai 18. kesäkuuta 2013

Noutoja

Kyllästyin odottelemaan tilaamaani PK-hyppyestettä ja päädyin treenaamaan hyppynoutoa turvepaalilla. Päältä ponnistamisen estämiseksi, laitoin paalin päälle pätkän kakkosnelosta. Toimiva ratkaisu tekniikan opetteluun, vaikka korkeus ei ollutkaan kuin ehkä 60cm. Aina kun ei jaksa kentällekään ajella viiden minuutin treenin takia, varsinkaan kun lähimmällekin kentälle matkaan menee jo 15-20 minuuttia suuntaansa.

Pallolla suoritettiin treeni ja koska Noah rakastaa hyppäämistä ja palloja ja noutamista, homma onnistui yli odotusten. Vajaan kymmenen yrityksen jälkeen koiraskoira tajusi, että mistä sen palkan oikein saakaan. Eli apuja en kauheasti tarjoillut, annoin sen ihan itse hiffata, mikä on jutun juoni. Palkkaa ei tippunut jos ohitti esteen jompaan kumpaan suuntaan. Noutohan ei jäänyt kertaakaan suorittamatta, paitsi sen kerran kun pallo hukkui heinikkoon. Agilityn harrastamisesta tietty oli tässä hommassa hurjasti apua, kun hyppy käsky tarkoittaa että hyppää yli lähimpänä näkyvästä esteestä.

Vähän tehtiin myös ihan tasamaanoutoa oikealla kapulalla. Teknisesti homma toimi, mutta hieman oli hitaan oloinen, vaikkakin laukalla ja ihan innolla kyllä suorittikin. Tosin tästä en ole suuresti huolissani, kotona kun tuo usein on liiankin rauhallinen monessakin asiassa. Mitä ei takuulla yksikään agilitytreenikaveri ainakaan usko.




Tilanne katsaus karkulaisen elämään. Limppu on vissiinkin antanut periksi tai sitten saanut kunnolla sähköä, mutta poni on pysynyt tarhassa. Toissailtana tuli läpi ihan viime metreillä.. ja joutui taas juoksemaan. Eilen ei tullut kertaakaan, eikä näyttänyt edes harkitsevan. Tänäänkin on pysynyt hyvin, mutta vielä tässä on aikaa. Elämme kuitenkin toivossa.



sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Karkulainen vol 2 ja vähän muutakin

Eilisen karkailusaldo oli loppujen lopuksi kolme ja puoli. Tänään olen ollut tarkkana ja poni on pysynyt tarhassa, toistaiseksi.

Iltapäivälle asti meni eilenkin hyvin. Kävin joskus puolen päivän jälkeen syöttelemässä ponipoikia metsässä, Limppu vapaana. Kai se sitten oli sitä mieltä, ettei vielä riittänyt, kun oli taas poistunut tarhasta sillä aikaa kun olin koirien kanssa lenkillä. Tulin tarhan vieressä kulkevaa polkua takaisin ja näin jo kaukaa, että aitanauha oli taas löysällä. Kävelin rauhassa hakemaan riimua ja kas, siinähän oli Limppukin jo korvat hörössä tulossa samaista polkua minua kohti. Poni tarhaan ja aitanauhan kiristys.




Illalla kävin kaupassa ja vaikka hieman epäilinkin, poni pysyi tarhassa. Kiikutin kiireesti tuoretta ruohoa herran turvan eteen ja menin sisälle. Eikä aikaakaan kun taas kuului pihalta kolinaa. Siellähän se taas oli. Poni kiinni ja tarhaan ja pientä viritystä aidan alituspaikkaan. Enkä sitten juuri muuta ehtinytkään kun palata sisälle ja istahtaa sohvalle kun kuului hitonmoista rytinää ja poni oli hetkessä olkkarin ikkunan takana. Poni taas kiinni ja tarhaan, paitsi että Limppu päätti tarhan portilla, ettei tahdo sinne ja otti pitkät, kaataen minut samalla kumoon ja siinä rytinässä sain vielä risasta portista sähköäkin. Limppu oli siis tullut rytinällä läpi portista kun ei tutusta paikasta enää päässyt.




Poni antoi hämmästyttävän hyvin kiinni, jälleen kerran. Naruriimu päähän ja liinaan ja pihalle pyörimään. Siinähän juoksi narun perässä ympyrää jonkin tovin molempiin suuntiin. Ja hyvin juoksikin, ei yhtään kyseenalaistanut pyyntöjäni enää. Aikansa juoksutettuani, vein Limpun tarhaan ja otin Ljúfurin vielä juoksutukseen hetkeksi. Ljúfur pääsi suoraan talliin, ennen kuin hain naama väärin päin seisovan Limpun tarhasta. Että sitä ottikin päähän.

Tänä aamuna Limppu käveli taas suoraan sinne alituspaikkaan ja alkoi haistella narua siihen malliin, että tästä tää muuten lähtee. Minä olinkin passissa ja karjaisin pari rumaa sanaa, niin johan lähti poni ja lujaa. Hintsusti pelästyi kun on tottunut, ettei kukaan ole katselemassa. Hetken päästä hivuttautui kuitenkin taas aidalle ja taas minä kiljahdin. Sitten alkoikin herra murjottaa, eikä hievahtanutkaan pitkään aikaan. Kaikki heinätkin taisi Ljúfur sillä aikaa ehtiä syömään. Oma vika. Päivällä käytiin lenkillä ja saivat samalla syödä ja tarhaankin olen jotain ekstraa kiikuttanut. Nyt on siis pysynyt siellä missä pitääkin.

Sitten sitä muuta. Perjantaina oltiin agilityssä. Kartturin kunto ei ollut ihan kohdillaan viikon kuumeilun jäljiltä ja olinkin kahden vaiheilla, josko edes yritän. Rata vaikutti kumminkin siltä, ettei ihan kauheasti tarvisi juosta, joten päätin yrittää.




Alussa jauhettiin 3-4-5 pätkää jonkin tovin, ennen kuin se sujui edes jotenkin. Loppu meni ihan ok, paitsi kuskilta meinasi loppua kunto. Ihan kivaa oli kumminkin ja hyvä mieli tuli kun kumminkin yritin, vaikken ollutkaan ihan täysissä voimissa.

Perjantaina tein Noahille myös ruudun ja sehän meni vallan hienosti. Kaksi esinettä vaan, eikä ruutukaan ollut täysimittainen, mutta ei sen väliä. Koira pelitti hyvin. Ja irrotuksetkin alkaa olla aika hyvät, vaan on niiden kanssa tehty töitäkin.

Tänään tehtiin vähän piiloilmaisua pihalla ja hyvin meni sekin. Noah jopa haukkui minuakin ihan hyvin, mikä ei aina ole niin sanottu, varsinkaan omalla pihalla. Venytettiin ilmaisua ja parikymmentä kestää jo ihan hyvin, ennen kuin alkaa "kakomaan" palkan toivossa.

Tämä viikonloppu onkin sitten muuten mennyt lähinnä sohvalla, agilityn SM-kisoja netistä tuijottaen. Nyt on menossa maxien finaali, mitä tässä samalla kuuntelen ja katsonkin välillä kun joku tuttu juoksee.



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Karkulainen

Meidän Limppu, joka ei koskaan ikinä milloinkaan tule läpi aidasta, vaikka aita olisi onneton pieni naru matalalla ilman sähköä, oli aidan väärällä puolella eilen kahteen otteeseen.




Ensin päivällä. Kauan lie ollut "karkuteillä", minä huomasin tyypin puuttuvan kun menin viemään heiniä. Aidat oli paikoillaan eli kämmi oli varmaan käynyt, kun oli yrittänyt imuroida aidan toiselta puolelta vihreitä korsia ja sujahtanut vahingossa läpi. Aidassahan ei tietenkään ollut sähköä, kun ei sitä ole tähänkään asti tarvittu. Tyyppi löytyi hyvissä sielun ja ruumiin voimissa pihalta syömästä. Silloin ei siinä ollut kun läksin heinien kanssa tarhan suuntaan.

Illalla olin agilityssä ja kun tulin kotiin, löytyi Limppu omasta karsinastaan hyvin närkästyneenä, kun häntä täällä seisotetaan ihan ilman ruokaa. Heiniähän oli kyllä tarjolla, muttei ne kelvanneet, kun kuppiin olisi pitänyt jotain saada. Hain sitten Ljúfurinkin sisälle ja laitoin tyypit yöpuulle hieman etuajassa. Samasta paikasta oli taas tullut ali. Teon paljasti likainen kohta hieman löystyneessä aitalangassa ja kaltattu aluskasvillisuus aidan takana. Tällä kertaa aidassa oli sähkö.

Aamulla herra Vuonovalas kävi ensitöikseen tarkistamassa saman kohdan ja totesi kai ajatuksen mahdottomaksi kun tyytyi rouskuttamaan kuivaa heinää. Vielä hetki sitten oli aidan oikealla puolella. Toivottavasti tästä ei synny ongelmaa.

Onneksi nuo ei kuitenkaan kauas lähde, jos yksinään ovat valloillaan. Kahdestaan saattavat sitten jo lähteäkin kylille.



perjantai 14. kesäkuuta 2013

Ei pöllömmin

Eilen oli siis viimein odotetut hakutreenit. Odotetut tietty siksi, että näkisin miten edellinen treeni ja pikku loma on vaikuttanut koiraskoiraan. Mutta myös siksi, että treenikaverin uusi pentu tuli ensimmäistä kertaa esittäytymään. Reipas, pieni ja ehdottomasti oikean(kolmi)värinen aussipoika kävi syömässä kaikkien luona herkkuja ja kun maha täyttyi, eikä herkut enää kiinnostaneet, vedettiin kunnon pentupömelöt kanervikossa ja kierrettiin taas kaikkien sylissä vuorotellen rapsuteltavana.




Noahin treeni meni hyvin. Intoa oli, mutta järkikin pysyi siellä missä piti ja homma hoitui varsin mallikkaasti. Ensimmäisellä maalimiehellä kävi vahinko ja liian kovan vauhdin seurauksena, Noah liukui alamäkeen maalimiehen päälle. Ihan ei jarrut pitäneet. Se siis uusittiin ja sitten keskittyikin tosissaan, kuten koko lopputreenin. Neljä valmista maalimiestä otettiin, pitkähköt ilmaisut muilta, paitsi viimeiseltä vain pari haukkua. Kolmannella kävi juomassa lätäköstä kesken ilmaisun, mutta hyvin jatkoi omatoimisesti sen jälkeen. Nyt ei enää etsinnässäkään ihmetellyt, vaan etsi ja löysi hyvin.

Kohta olisi tarkoitus startata metsään ruutuilemaan ja samalla lenkille. Illalla on vielä aksatreenitkin. Kuten joku niin viisaasti mainitsi omassa blogissaan, loma on ihmisen parasta aikaa :)



tiistai 11. kesäkuuta 2013

Täällä taas...

Vähän on ollut taukoa päivityksissä, mutta kun ei mitenkään ole malttanut olla sisällä, kun kelit on olleet niin ihanan kesäiset. Välillä vähän liiankin kesäiset. Minähän kyllä pidän lämpimästä, mutta koirille on ollut liian kuumaa ajoittain. Onneksi liikunnan on voinut hoidella uimisella, ettei ihan ole päässyt kunto rapistumaan. Nyt on taas viileämpää ja eilen heitettiinkin jo pieni lenkki pitkästä aikaa.




Siltä varalta, että joku ihmettelee Marun kohtuullisen karmeaa kesäkampausta, selitys tulee tässä.. Kone hajosi kesken kaiken ja osa jäi ajelematta. Nyt on kaverin kone lainassa ja Marukin jo hieman siistimpi. Vielä en ehtinyt kuin kokeilla, mutta ehkäpä huomenna on jo kokonaan kesäturkissa oleva mummokoira.


Ikäjärjestys

Hakuilut on olleet tauolla viime viikon, helteiden ja päällekkäisyyksien vuoksi, mutta koska Noahille tuli edellisellä viikolla kolmet hakutreenit, niin pikku loma oli vain hyväksi. Edellisellä kerralla nimittäin tehtiin niin, että jos kosketti, maalimies otettiin kokonaan pois ja Noah laitettiin seuraavalle. Ja kun oli liikaa virtaa, Noah sitten otti ja kosketti kahta ensimmäistä, jotka siis molemmat otettiin pois ja vasta kolmannella keskittyi todellakin olemaan niin kuin kuuluu ja sai siis palkan hienosta työstä. Enempää ei sillä kertaa otettu. Mielenkiinnolla odotan torstaisia hakutreenejä...

Aksailtu ollaan kumminkin säännöllisesti, helteistä huolimatta. Välillä on mennyt hyvin ja välillä huonommin, mutta yleensä vika on ollut enempi ohjaajassa kuin koirassa tai koiran mielentilassakaan.




Tällaista rataa juostiin reilu pari viikkoa sitten. Kartturi oli ihan pihalla, kun jotenkin en saanut radasta mitään otetta. Kyllä minä estejärjestyksen opin, mutten osannut hahmottaa ohjauskuvioita. Kyllä me jotenkin onnistuttiin, muttei mitenkään erityisen hyvä mieli jäänyt kyllä.

Seuraavalla viikolla oli taas pitkä rata ja sen hahmottaminen sujuikin jo ihan hyvin ja oma mielentilakin oli parempi kuin edellisellä kerralla. Treenikin meni paremmin, tietenkin. Itseasiassa vallan loistavasti.




Tästä on myös kokeiluluontoinen kuva, josta tosin puuttuu putki numero 19, kun en saanut sitä mitenkään mahtumaan kuviin. Taustalla on myös ylimääräiset puomi ja A-este, jotka seisovat kentällä yötä päivää. Muut esteethän asuvat kontissa.




Viime perjantaina tehtiinkin vaihteeksi kahta pienempää radan pätkää. Ihan kivaa vaihteeksi. Taas otin kuvia, kun en minä muuten välttämättä enää osaa rataa piirtää kotona. Tähän laitoin myös numeroinnit, muttei ne oikein näy. Olisi pitänyt laittaa isommalla.




Tässä piirrettyinä molemmat versiot. Jotkut suorittivat molemmat pätkät putkeen, mutta osa kuten minäkin teki pätkän kerrallaan ja toisella kierroksella sitten toinen pätkä. Hyvää harjoitusta meille kisoja ajatellen.





Eilen illalla olikin möllikisat omalla kentällä ja käytiin pari rataa juoksemassa. Ensimmäinen möllirata meni ihan hyvin, mutta koska olin kokoajan ihan hitosti myöhässä, rimoja tippui. Noah kun on kiltti ja hyppää huonostakin ponnistuspaikasta jos akka kerran käskee. Aalla se myös jostain syystä kääntyi ympäri ja tuli alas, josta siis kielto. Minä olin aika paljon takana, mutta niin minä olen treeneissäkin, eikä se ympäri käänny silti. Ehkäpä hidastin ja koira luuli olevansa väärällä esteellä tai jotain. Mutta videota saattaa olla tarjolla tänään, joten sittenhän sen näkee. Tuloksena 15 ja maxien voitto. No, möllikoiria oli radalla vain kaksi.

Kisaavien rata päättyi putken väärään päähän kuudennella esteellä. Tuloksena siis hylky, muttei tämäkään rata huono ollut. Koira tosin kävi kohtalaisilla kierroksilla ja ohjaus ei ollut ollenkaan helppoa, mutta ihan tyytyväinen saa silti olla. Sitäpaitsi onnistuin ohjaamaan kahteen oikeaankin putken päähän, joka ei ollut ollenkaan helppo nakki. Rata oli nimittäin sama kuin mölleissä, kepit lisättynä ja esteiden suoritussuuntia hieman muutettuna. Koirathan muisti jo edelliseltä radalta suoritusjärjestyksen, joten hyllyjä sateli muillekin. Ja muut oli sentään ihan oikeasti kisaavia, suurin osa kolmosen koiria. Ei siis huono tulos ollenkaan.


Kännykkälaatua

Ponien kanssa käytiin toissa viikonloppuna fiksailemassa laitumen aidat kuntoon. Rauhallisesti käppäiltiin laitumelle, kunnes Limppu tajusi ihan viime metreillä mihin ollaan menossa. Sitten tuli kiire. Parikymmentä metriä ennen se sitten meni menojaan, enkä edes yrittänyt sitä pysäyttää. Niin se on tehnyt joka vuosi ensimmäisellä kerralla. Kävin sitten poistamassa vaan narun ja annoin kaverin nauttia elämästään.

Vähän epäilin, etteivät anna enää kiinni kun reilu puolen tunnin päästä aloin tehdä lähtöä, mutta kiltisti lähtivät molemmat matkaan. Kotiin päin matkustelinkin Limpun selässä ja Limppu olikin varsin otettu tärkeästä tehtävästä. Yhtään ei hampsittu evästä, eikä kompuroitu, eikä nähty mörköjä. Rennosti korvat hörössä vain taivallettiin hämmästyttävän reipasta tahtia. Nämä hetket on juuri niitä, joiden takia elämä näyttää taas pitkään valoisammalta. Kuten olen ennenkin todennut, hevosissa on kumma voima ♥

Nyt ovat saaneet ponipojat tyytyä takamettän väliaikaslaitumiin, kun polkupyöräni on varastettu. Minä kun tarvin sitä herrojen laitumellevientiä varten. Ajelen nimittäin pyörällä laitumelta vietyäni ja laitumelle hakeakseni ponit. Kävellen tulee vähän liikaa päivittäin kun pojat ovat siellä kuitenkin vain osan vuorokaudesta ja matkaa on kumminkin noin 3km suuntaansa.


Nämä siis rakennetaan vaan siksi aikaa kun pojat syö ja puretaan sitten. Seuraavan kerran taas toiseen paikkaan.