Eilisen karkailusaldo oli loppujen lopuksi kolme ja puoli. Tänään olen ollut tarkkana ja poni on pysynyt tarhassa, toistaiseksi.
Iltapäivälle asti meni eilenkin hyvin. Kävin joskus puolen päivän jälkeen syöttelemässä ponipoikia metsässä, Limppu vapaana. Kai se sitten oli sitä mieltä, ettei vielä riittänyt, kun oli taas poistunut tarhasta sillä aikaa kun olin koirien kanssa lenkillä. Tulin tarhan vieressä kulkevaa polkua takaisin ja näin jo kaukaa, että aitanauha oli taas löysällä. Kävelin rauhassa hakemaan riimua ja kas, siinähän oli Limppukin jo korvat hörössä tulossa samaista polkua minua kohti. Poni tarhaan ja aitanauhan kiristys.
Illalla kävin kaupassa ja vaikka hieman epäilinkin, poni pysyi tarhassa. Kiikutin kiireesti tuoretta ruohoa herran turvan eteen ja menin sisälle. Eikä aikaakaan kun taas kuului pihalta kolinaa. Siellähän se taas oli. Poni kiinni ja tarhaan ja pientä viritystä aidan alituspaikkaan. Enkä sitten juuri muuta ehtinytkään kun palata sisälle ja istahtaa sohvalle kun kuului hitonmoista rytinää ja poni oli hetkessä olkkarin ikkunan takana. Poni taas kiinni ja tarhaan, paitsi että Limppu päätti tarhan portilla, ettei tahdo sinne ja otti pitkät, kaataen minut samalla kumoon ja siinä rytinässä sain vielä risasta portista sähköäkin. Limppu oli siis tullut rytinällä läpi portista kun ei tutusta paikasta enää päässyt.
Poni antoi hämmästyttävän hyvin kiinni, jälleen kerran. Naruriimu päähän ja liinaan ja pihalle pyörimään. Siinähän juoksi narun perässä ympyrää jonkin tovin molempiin suuntiin. Ja hyvin juoksikin, ei yhtään kyseenalaistanut pyyntöjäni enää. Aikansa juoksutettuani, vein Limpun tarhaan ja otin Ljúfurin vielä juoksutukseen hetkeksi. Ljúfur pääsi suoraan talliin, ennen kuin hain naama väärin päin seisovan Limpun tarhasta. Että sitä ottikin päähän.
Tänä aamuna Limppu käveli taas suoraan sinne alituspaikkaan ja alkoi haistella narua siihen malliin, että tästä tää muuten lähtee. Minä olinkin passissa ja karjaisin pari rumaa sanaa, niin johan lähti poni ja lujaa. Hintsusti pelästyi kun on tottunut, ettei kukaan ole katselemassa. Hetken päästä hivuttautui kuitenkin taas aidalle ja taas minä kiljahdin. Sitten alkoikin herra murjottaa, eikä hievahtanutkaan pitkään aikaan. Kaikki heinätkin taisi Ljúfur sillä aikaa ehtiä syömään. Oma vika. Päivällä käytiin lenkillä ja saivat samalla syödä ja tarhaankin olen jotain ekstraa kiikuttanut. Nyt on siis pysynyt siellä missä pitääkin.
Sitten sitä muuta. Perjantaina oltiin agilityssä. Kartturin kunto ei ollut ihan kohdillaan viikon kuumeilun jäljiltä ja olinkin kahden vaiheilla, josko edes yritän. Rata vaikutti kumminkin siltä, ettei ihan kauheasti tarvisi juosta, joten päätin yrittää.
Alussa jauhettiin 3-4-5 pätkää jonkin tovin, ennen kuin se sujui edes jotenkin. Loppu meni ihan ok, paitsi kuskilta meinasi loppua kunto. Ihan kivaa oli kumminkin ja hyvä mieli tuli kun kumminkin yritin, vaikken ollutkaan ihan täysissä voimissa.
Perjantaina tein Noahille myös ruudun ja sehän meni vallan hienosti. Kaksi esinettä vaan, eikä ruutukaan ollut täysimittainen, mutta ei sen väliä. Koira pelitti hyvin. Ja irrotuksetkin alkaa olla aika hyvät, vaan on niiden kanssa tehty töitäkin.
Tänään tehtiin vähän piiloilmaisua pihalla ja hyvin meni sekin. Noah jopa haukkui minuakin ihan hyvin, mikä ei aina ole niin sanottu, varsinkaan omalla pihalla. Venytettiin ilmaisua ja parikymmentä kestää jo ihan hyvin, ennen kuin alkaa "kakomaan" palkan toivossa.
Tämä viikonloppu onkin sitten muuten mennyt lähinnä sohvalla, agilityn SM-kisoja netistä tuijottaen. Nyt on menossa maxien finaali, mitä tässä samalla kuuntelen ja katsonkin välillä kun joku tuttu juoksee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti