Hyppyjä ja hakua

Hakuilua eilen aamulla ihan hyvällä menestyksellä. Alku ei ollut lupaava, kun jouduin pitkästä aikaa puuttumaan käytökseen "viritysilmaisussa" ennen radalle menoa. Tuli sen verta vauhdilla, että törmäsi. No, radalle mentiin. Vasemmassa etukulmassa piilo, oikeassa avoin maalimies kiven takana. Piilo jätetiin rakosilleen, kun ei kauheasti olla piiloja otettu muutoin kuin kotona. Ei olisi tarvinut. Koiraskoira haukkui piilon takana huomaamatta raollaan ollutta ovea. Ja hyvin haukkuikin. Avoimella ukolla käyttäytyi myös hyvin. Helppo treeni.

Tänään oltiin toisen porukan kanssa myöskin hakuilemassa. Kaksi maalimiestä Noahille vieraissa umpipiiloissa, joista toinen piilo on lojunut metsässä viime kesästä eli on hyvinkin hajuton. Ensimmäisellä mietti aika kauan, ennen kuin aloitti ilmaisun, mutta itse ratkaisi kumminkin. Haukku pätkivää. Toisellakin mietti vähän, mutta aloitti jo huomattavasti paremmin. Haukku pätki yhä, muttei niin pahasti. Ihan tyytyväinen kumminkin olen. Koira tietää mitä piilolla tehdään, se tarvitsee vain vielä varmuutta lisää. Palkkaus piilolta aiheuttaa tosin hieman päänvaivaa, Herra oli hieman röyhkeä. Tartteepi miettiä...

Hyppyeste tuli eilen. Kasasin sen ja vähän kokeiltiin Noahin kanssa. Herra oli hieman innoissaan. Tänään sitten treenattiin ihan oikeasti kapulan kanssa. Aloitus 80 sentistä, josta kerta kokeilun jälkeen nosto nopeasti ysikymppiin ja yhtä nopeasti metriin. Eihän se vielä varma ole suoritustavasta eli ohituksiakin tuli, mutta hypyt sinänsä ei tuottaneet mitään ongelmia kapulankaan kanssa. Mutta siihen nähden, että tekniikkaa on treenattu kerran tänä vuonna pallolla ja sillä turvepaalilla, homma toimi erinomaisesti. Itse hypythän on Noahille helppoja.

Tästä tää lähtee

Hupsista vaan ja yli ollaan

Hei kato, täällä oli tämmönen

Näitkö? Olinko hyvä?

Ja kuten kuvistakin näkee, vaikka eivät niin hyviä olekaan, ei tuo metri ole Noahille kovin kummoinen suoritus. Ilmarakoa jää kumminkin ihan reilusti. Sitäpaitsi Noksulle on ollut ihan älyttömän helppo opettaa metrinen hyppy, kun se niin rakastaa hyppäämistä. Ja koska se ei juuri ota nokkiinsa siitä, että joskus vähän kolahtaa, mutta sen verran on kumminkin herkkä, että muistaa taas ponnistaa seuraavalla kerralla paremmin.

Eilisten hakutreenien jälkeen käytiin kentälläkin hyppäämässä ja jyrkkää A-estettä kiipeilemässä. Taitaapi olla minulla nyt sellainen koira, jolle ei telineet tuota mitään ongelmia, kunhan vaan oppii ne ensin kunnolla.

Niin ja tämä tyyppi tässä yläkuvassa, pieni paksu pappaheppanen, on ollut ylen kiltti ja pysynyt vallan näpsäkästi tarhassa jo monta päivää. Huomenna molemmat pienet paksut ponit pääsevät muutamaksi tunniksi laitumelle, kun kävin eilen hakemassa polkupyörän. Tänään on pyörä testattu Noahin kanssa ja ihan toimivaksi havaittu. Yhtä hyvää ei olekaan kuin varastettu vanha, mutta tämä on kyllä aika lähellä.