Normi arkea

Aika tavalliseen tapaan on aika jatkanut kulkuaan. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut, jotain mainitsemisen arvoista kuitenkin. 

Viime viikon maanantaina pidin pitkästäaikaa ponivapaan päivän. Puuhailin vain kotona ja lenkkeilin koirien kanssa. Tiistaina olikin sitten jo taas kiire tallille. Hain Kamburin pihatolta ja kun kenttä oli vapaa ja kohtuullisen kuivakin, heitin sen saman tien sinne vapaaksi. Työskenneltiin hetki irtona ympyrällä ja vitsit, että se olikin sitten hyvä. Pienen pienellä ympyrällä ravasi ympärilläni, taipui kauniisti ja kuunteli hyvin. Vasempaan kierrokseen selvästi parempi, kuten yleensä, mutta se on minullekin helpompi suunta, joten ei siis ihme. Ei tehty kauaa, ettei ehdi kyllästyä. Lähdettiin vielä heittämään pieni ajolenkki.

Keskiviikkona lenkkeilin Ljúfurin ja koirien kanssa reippaan lenkin. Ihan tuli hiki kaikille. Käytiin katselemassa teiden kuntoa, kun mieli teki jo pidemmälle kärrylenkille. Vähän aikaa kun on joutunut pyörimään lähimaastossa parin jäisen paikan takia. Tiet olivat sulia, ja pehmeitä, mutta routakuoppia oli ilmestynyt aikalailla. Kaikki kuitenkin niin, että kiertäminen kärryilläkin onnistuu.

Torstaina siis taas kärryt perään teinihevoiselle ja suunta pidemmälle lenkille. Seuraakin sain, kun poikien entinen pihattokaveri kuskeineen liittyi seuraamme. Ensin madeltiin, vaikka oli kaverikin mukana, vaan kun käännyttiinkin toiseen suuntaan kuin yleensä, alkoi ilme kirkastua ja kun vielä lähdettiin risteyksestä ihan uuteen suuntaan, niin johan alkoi vauhtia löytyä. Harmi vaan, että seuraava kilometri kuljettiin asfalttitien laitaa ja siellä ei paljoa kiihdytellä. Hirmu ylpeä olin kyllä Korpusta, joka ei ollut millänsäkään, vaikka jotkut autot sujahtivat ohi kohtuullisen kovalla vauhdilla. Lenkille tuli pituutta yhteensä reilu 11km ja  aikaa kului hiukan vajaa 2 tuntia. Vähän ravailtiin, lähinnä kuitenkin käveltiin. Lenkillä on enemmän korkeuseroja kuin normi lenkeillämme, joten ihan sopivan rankka oli lenkki ilman suurempia hölkkäilyjäkään.

Perjantaina oli taas rentoilupäivä eli lenkitettiin vain Ljúfurin kanssa koirat. Pihatolla loin lantaa, kun alkaa olla jo sen verran kuivaa, että se on mahdollista. Siinä sivussa puuhailin Kamburin kanssa. Kauhea kutka kun on karvanlähdöstä johtuen, niin sitähän on helppo käyttää hyväkseen. Rapsuttelua siis. Kiveltä hyppäsin selkäänkin ja istuskelin siellä jonkin tovin rapsuttelemassa. Sai siitä namiakin, mutta rapsuttelu oli tällä kertaa se juttu.

Lauantaikin meni rentoilun merkeissä, hevosilla ja koirilla siis. Tallilla oli talkoot, joten minä sain kyllä liikuntaa, vaikka nelijalkaiset jäivätkin vähemmälle. Koirat kävivät Kamburin seurana lenkillä, mutta muuta ei sitten tehty. Tai no, istuskelin taas kyllä Skorpanin selässäkin samalla, kun katselin "miesten ratsastustuntia". Heppatätien miehet siis joutuivat hevosen selkään ja suoriutuivatkin siitä kuin vanhat tekijät, vaikka ensikertalaisiakin heissä oli.

Sunnuntaina käytiin taas ajolenkillä Kamburin kanssa. Noin viisi kilometriä käveltiin/hölkkäiltiin. Ei mitään ihmeitä siis, mörköjäkään ei ollut matkalla. Paitsi  olihan kääntöpaikalla. Pari sorsaa lähti lentoon ojasta ihan vieressä, mikä hiukan säikäytti nuorukaista, muttei se siitä mitään paniikkia kehittänyt. Eipä se kyllä ole sellaiseen taipuvainenkaan kyllä.

Alkuviikko meni taas aika tavanomaisesti. Maanantaina Kambur lenkkeili koirien kanssa. Tiistaina lenkkeilivät vain koirat, kun en tallilla käynyt. Pyöräiltiin huomaamatta hiukan pidempi lenkki, kuin mitä oli alunperin ajatus. Lenkille tuli pituutta 11,5 km. Hyvin jaksoi Peikko ja Noahkin alkumatkasta, mutta kun kiihkoilullaan väsytti taas itsensä, niin loppumatkasta meinasikin loppua sitten kunto.

Keskiviikkona saivatkin koirat sitten lepäillä. Kävin vain molempien ponien kanssa kimpassa lenkillä. Pikkuhiljaa saavat jo alkaa maistella vihreitä tien varsilta, sen verran on jo korsia noussut. Pihatollakin hennosti vihertää ja laitumella. Kohta on kesä! Toivottavasti se on hiukan parempi kuin edellinen..

Irtokarvoja ja kuraa, ihanaa lämpöä myös

Kevät etenee, vaikka yöpakkaset ovatkin yhä jatkuneet. Lunta ei juurikaan kuitenkaan enää ole ja muutenkin paikat pikkuhiljaa kuivuvat. Siitä kiitos ilmojenhaltijalle, kun ei ole sadetta antanut. Hieno kevät on kyllä ollut tähän asti, kunhan viimein alkoi. Kohta on kesä! Ja ötökät, mutta ei mietitä nyt vielä sitä.

Viikko on mennyt ulkoillessa, vaikka jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, ettei mitään olla tehty. Vaan kun ohjelmaan on kuulunut lähinnä lenkkeily rauhalliseen tahtiin, niin siltähän se tuntuu.

Ljúfur on lenkkeillyt arkena kaksi kertaa koirien kanssa ja kerran Kamburin kanssa. Kambur taas on lenkkeillyt kerran koirien kanssa ja kerran siis Ljúfurin kanssa. Kambur on käynyt myös ajolenkillä ja "maastolenkillä" ratsain. Kevät on tuonut mukanaan myös laidunnusta, koska pihattotarha on sulanut ja maasta alkaa puskea herkkuja. Samoin on päiväohjelmaan selvästi tullut myös kimpassa riehunta omatoimisesti, Ljúfur yleensä aloitteentekijänä. Itse olen sen omin silminkin todennut, mutta myös muilta tallilaisilta on vastaavaa viestiä tullut.

Maanataina lenkkeilivät siis Ljúfur ja koirat kimpassa. Tiistaina ponit yhdessä ja koirat ihmisten ilmoilla tallilta tullessa. Keskiviikkona Korppu kävi kärrylenkillä. Pitkällä ei käyty, mutta noin puolet ravailtiin ja myös laukattiin. Nyt kun karvat alkaa olla osin tippuneet, näkee hyvin, että jotain on tehty oikein talven aikana, kun lihakset alkavat taas palailla sillekin ihan hyvin. Laidunkauden loputtuahan se menetti aikalailla kaikki vaivalla rakennetut lihaksensa, syystä X. Nyt kuitenkin näyttää jo hyvältä. Torstaina lenkkeilivät taas koirat Ljúfurin kanssa. Perjantaina koirat lenkkeilivät vuorostaan Kamburin kanssa, mutta Kamburin päivään kuului myös ratsutreeniä.

Perjantailta tämä kuva. Kamburkin puljasi samassa montussa, mutta ennen kuin sain puhelimen valmiuteen, oli tilanne jo ohi.

Kamburin ratsutreeniin kuului ihan oikea maastolenkki, jonka pituus tosin oli vain vajaa kilometri. Vaikeusastetta hommalle kertyi kahdesta huutavasta kaverista, toinen tarhassa ja toinen tien päällä. Hyvin keskittyi Korppu kuitenkin selkäännousuun, onhan se niin tuttu juttu. Pihasta lähtemiseen vaadittiin hieman suostuttelutaitoja, kuin myös etenemiseen ennen peltotielle kääntymistä. Sitten alkoi jo sujua ja takaisin tultiin hienosti, mikä toki ei ollut yllätys. Hyvä treeni, jonka jälkeen vielä rentouttava lenkki koirien kanssa.

Lauantaina tehtiin reipas kärrylenkki huikeassa kelissä. Käytiin vähän tutkailemassa teiden kuntoa tuolla kauempana. Yksi peltotien pätkä on vielä aika huono, muuten on jo ihan sulaa. Matkaa kertyi varmaankin noin kahdeksan kilometrin verran, ehkä enemmänkin. Aikaa kului tunti ja neljäkymmentä, hölkkäiltiin jonkin verran, suurimmaksi osaksi kuitenkin käveltiin.

Ljúfur pääsi vielä pienelle lenkille Korpun jälkeen. Ei me käyty kuin reilun kilometrin päässä kääntymässä, mutta koska asteita yli +10, tuli Ljúfurille ihan hiki. Illalla käytiin vielä reipas tunnin lenkki koirien kanssa tuolla kylillä eli ihan ihmisten ilmoilla taas. Keli oli vieläkin super, vaikka matkaan lähdettiin vasta puoli seiskalta. Lämmintä piisasi aurinkoisissa paikoissa, eikä varjossakaan kylmä tullut.

Pyhtää on kuuluisa punaisista kivistään,mutta on täällä muunkin värisiä!

Sunnuntaina ei aurinko paistanut ihan niin kirkkaasti kuin lauantaina ja tuulikin oli yltynyt. Mittarilukemat olivat kuitenkin jopa suuremmat kuin edeltävänä päivänä, vaikka kylmemmältä tuntuikin. Kambur siis narun päähän, koirat autosta ja lenkille. Pari tuntia taas taaperrettiin keväisessä kelissä. Matkaa ei ihan niin paljoa kertynyt, kuin aika antaa ymmärtää. Aikaa kului lähinnä jäisten ja märkien paikkojen kiertelyyn metsäpätkällä, sekä korkeareunaisen ojan ihmettelyyn. Ei mennyt Korppu yli, mutta eteni sentään jo pidemmälle kuin viime syksynä. Toisesta suunnastahan se vilahtaa yli ihan sujuvasti, tästä toisesta suunnasta jostain syystä ei. Vaan kyllä se vielä menee.

Ljufur pääsi vielä hetkeksi kentälle pyörimään liinan päässä. Kenttä alkaa olla jo aika hyvä. Hiukan jäätä tallin seinustalla ja joissain paikoissa märkää, mutta ihan hyvin siinä jo pääsee puuhaamaan. Alkoi olla jo taas niin kova nälkä, että oikaisin tässä asiassa tällä kertaa, enkä usko että Ljúfur pani pahakseen. Se juoksee kuitenkin mielellään ja kauaa se ei tarvi, kun jo puuskuttaa. Ihan niin kauaa ei pyöritelty, mutta vähän kuitenkin. Just sen verran, että poni oli tyytyväinen.

Loppuilta meni sitten kotosalla tekemättä juuri mitään. Tarkoitus oli kyllä tallilla vielä putsailla ja rasvata Korpun valjaat, sekä siivota tarhaa, mutta nälkä yllätti sen verran voimalla, että kotiin oli lähdettävä.

Kuran kautta kevääseen

Pääsiäismaanantain lumipyryn jälkeen on ollut varsin keväistä. Lumet on sulaneet ja vesi valtaa maisemaa. Tietkin on jo sellaisessa kunnossa, että siellä pärjää ilman nastoja. Ollaan siis päästy ajamaan taas ihan aktiivisesti.

Tuulin kuvaamia tilannekuvia talvelta. Kaksi alinta edellisviikolta, ylimmät aiemmin talvella otettuja.

Heti tiistaina siis suuntana talli ja toiveena kärrylenkki. Vähän olin vielä kahden vaiheilla Korppua hakiessani, mutta siinä sitten vähän kyselin tien kunnosta ja päätin yrittää. Ja hyvä niin, tie oli nimittäin oikein hyvä. Pientä lipsumista joissain paikoin, mutta muuten ei ongelmia. Ei käyty pitkällä, mutta reilu 4km saatiin kuitenkin matkaa taitettua. Kotimatkalla iski paparazzi, kun tallitiellä otettiin kiinni poniporukka. Kiitos siis taas Tuulille kuvista.

Pari seuraavaa päivää ponit lenkkeilivät koirien kanssa. keskiviikkona pääsi Ljúfur ja torstaina Kambur. Molempien kanssa käytiin ihan hyvän mittaiset lenkit, lähes pari tuntia. kelitkin oli ihan huiput, joka tietty lisää lenkkimotivaatiota kummasti. Lumet sulaa ja aurinko paistaa. Lämpöäkin on saatu, vaikka öisin onkin yhä pakkasta.

Perjantaina valjastin taas Skorpanin kärryjen eteen ja käytiin heittämässä ihan reipas kuuden kilometrin lenkki. Hiukan oli vielä siellä täällä liukasta, mutta suurimmaksi osaksi tiet olivat ihan sulat. Takaisin päin käännyttäessä, haistoi Kambur tallikaverin, joka meni jonkin matkaa edellämme. Kiukutti, kun en antanutkaan lupaa kiihdytellä alamäessä, tuloksena niskojen nakkelua ja koikkaloikkaa. Kunhan alamäestä päästiin, sai luvan juosta ja kyllä se juoksikin. Ihan hyvää vauhtia siis pisteltiin vajaan kilometrin pätkä. Hyvää tekee, kun taas pääsee ravailemaankin ilman pelkoa liukastumisesta.

Kuva tiistailta. Tällä peltotiellä on vieläkin jonkin verran lunta, mutta pelto ja metsä ovat jo lähes sulana.

Lauantaina me tehtiin ensin pitkä lenkki Ljúfurin ja koirien kanssa ja lähdettiin sen jälkeen Kamburin kanssa kaksistaan vähän hengailemaan peltotielle ja uittomontulle. Minulle nimittäin kävi pieni äksidentti Ljúfurin kanssa lenkkeillessä, eikä kunto oikein meinannut kestää pidempää lenkkeilyä. Tiet siis ovat lähes sulia, mutta vain lähes ja tietenkin satuin astumaan siihen ainoaan jääkohtaan vähän turhan reippaasti ja jalat lähtivät alta. Pään löin aika pahasti jäähän. Pääsin kuitenkin takaisin tallille pellon poikki oikaisemalla ja olokin alkoi helpottaa, joten hain vielä Kamburinkin ajatuksena vähän puuhailla jotain pientä. Törmättiin matkalla sitten tallikavereihin ja lähdettiin vielä kuitenkin heidän matkaansa, joten pienestä lenkistä tuli ihan kohtuullinen kumminkin.

Tätä riittää. Nimittäin vettä ja vesileikkejä.

Sunnuntaina otinkin sitten varman päälle, enkä lenkkeillyt jalkaisin, vaikka pää ei hämmästyttävää kyllä ollut yhtään kipeä. Nukkunut en yöllä juurikaan ja komea kuhmu hiukan kipuili, mutta tallille piti päästä. Kamburin kanssa käytiin pieni ajolenkki heittämässä hienossa kelissä ja tyytyväisenä palailtiin tallille. Siinä sitten kannoin kamoja sisälle, valjaat vielä odottamassa irtokarvoista puhdistusta, ja Korppu hiukan puuhasteli sillä aikaa, seurauksena valjaat maassa turveliejussa. Siihen sitten ryntäsin valjaita pelastamaan unohtaen turveliejun alla piileskelevän jään. Ja hups, taas jalat alta. Nyt en satuttanut päätä, kyynärpään ja ranteen vain. Onneksi oli vaihtovaatteita kaapissa, pikkasen olin nimittäin märkä ja kurainen.

Pikku paksukainen ja mamma tulossa pihatolta sunnuntaina (kuva Fanni Snellman)

Koirien lenkityksen hoidin tallilta palattuani polkupyörällä ja kyllä olivatkin tyypit innoissaan. Ja kiva oli minustakin pyöräillä taas talvitauon jälkeen.

Että sellainen viikonloppu. Saa nähdä kuinka tämä juuri alkanut sujuu. Toivottavasti edellistä paremmin. Kuhmu on yhä kohtuullisen kipeä, mutta ei se tahtia ole haitannut. Mitä enemmän valo lisääntyy, sitä vähemmän tulee oltua kotona ja enemmän ulkona ja tallilla. Kirjoittaminen on siis vähän jäänyt, vaikka tästä niin kovin pidänkin. Vaan kun on kotona vasta kahdeksan jälkeen illalla ja aamulla on herätys puoli viisi, niin aika vähän on aikaa ja energiaa enää mitään kirjoitella, kun nukkuakin pitää. Näillä mennään nyt kuitenkin kohti kesää ja kesälomaa.

Pääsiäisen viettoa meidän tapaan

Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa, mikäs tässä on ollut vapaalla ollessa. Ulkoiltu siis on, monta tuntia päivittäin. Ihan vaan varastoon, vaikkei tarvisikaan. Lumet sulaa ja jäät sulaa, jäätyäkseen taas yöllä uudestaan. Yöllä pakkasta on yhä ollut kymmenen ja ylikin, vaikka päivällä nouseekin muutaman asteen plussalle. No, täysi talvi täällä vielä on, vaikka tiet ovatkin osittain hiekalla taas, ennen seuraavaa lumisadetta.

Pitkäperjantaina käytiin taas teinihevoisen kanssa pidempi lenkki vähän oudommissa maisemissa. Hyvää tekee kulkea milloin missäkin, myös tuolla liikenteen seassa, kuten nytkin. Koirat olivat mukana ja keli mitä parhain, eikä kiirettä mihinkään. Tällä kertaa aikaa kului parisen tuntia ja matkaan kuului moottoritien ihmettelyä sen viereisellä huoltotiellä kävellessä ja kylänraitilla bussipysäkkien ihmettelyä. Ohi ajavat autot eivät aiheuta ihmettelyä, mutta mopot hiukan aiheuttavat. Johtuen siitä, että kylän "mopopojat" yleensä pysäyttävät ja sammuttavat kulkupelinsä hevosen kanssa kohdatessaan. Tottumista ei siis ole päässyt muodostumaan ollenkaan.

Onnistuttiin matkalla pelästyttämään lähitallin hevosetkin. Siinä on tarhojen vieressä tiellä bussipysäkki. Ja koska Kamburia kiinnosti moinen hökötys, täytyi sen saada tutkia sitä tarkemmin. Samalla hetkellä kun se kolautti kavionsa lankku"lattiaan", säntäsivät hevoset tarhoissa karkuun. Ja kun Skorpan niitä sitten jäi ihmettelemään, se astui samalla myös toisella jalalla lankuille, samalla seurauksella. Kaverit tarhoissa siis kiihdyttivät tahtia senkin kolauksen kuultuaan. Poistuimme vaivihkaa takavasemmalle.

Tallilla vaihdoin ponia ja läksin vuorostani Ljúfurin kanssa lenkille. Sen kunto on ihan ok tällä hetkellä, koska kelit ovat hyvät. Se pumppailee satunnaisesti ja hengittää tervettä hevosta raskaammin, mutta on virkeä ja reipas. Se hikoilee normaalia enemmän eli on hikinen jo auringossa seistessään, vaikka turkkiakaan ei ole enää mitenkään älyttömästi. Tämä alkoi samaan aikaan kun kortisonin syöttökin. Liittynee ehkä siihen. Miksi ei ole loppunut, vaikkei kortisonia enää saakaan, sitä en tiedä.

Käytiin senkin kanssa ihan reipas yli tunnin mittainen lenkki. Peikko pääsi vielä tällekin lenkille mukaan. Noah ei enää jaksanut ja jäi autoon odottelemaan. Tallireissulla vierähtikin mukavasti kuutisen tuntia kaikkine oheistoimintoineen ja matkoineen.

Lauantai, lankalauantai, meni aikalailla samalla kaavalla. Lenkkeilyä ja aurinkoa. Tallille taas jo aamupäivällä. Pihatolta Kambur mukaan ja taas lenkille. Tällä kertaa käveltiin rennosti tuttuja reittejä, pitkin peltoja ja metsiä. Koirat olivat tälläkin kertaa mukana. Puolitoista tuntia vilahti taas nopeasti ennen tallille paluuta. Kokonaissaldo talleilussa vain kolme tuntia, kun en liikuttanut Ljúfuria.

Kävin kotona syömässä ja pari tuntia istuskeltuani päätin lähteä vielä lenkille, kun aurinkokin jatkoi paistamistaan. Sitäpaitsi minulla oli tylsää. Pakkasin siis koirat autoon ja hurautin Karhulaan. Kävin siellä tunnin lenkin koirien kanssa ja pysähdyin kotimatkalla Prismassa. Ja kas, sehän olikin jo taas ilta.

Sunnuntaina liikkuivat taas kaikki, kuka enemmän kuka vähemmän. Ljúfur pääsi tällä kertaa koirien kanssa pidemmälle lenkille. Se oli taas ihan läpimärkä hiestä jo hakiessa, vaikka aiemmista päivistä poiketen kävi ihan kunnon viima ja ilma tuntui selkeästi kylmemmältä kuin parina viime päivänä. Kambur ei ollut hikinen, joten eivät olleet varmaan riehuneetkaan. Reippaasti se liikkui, eikä puuskuttanut yhtään. Yli tunnin lenkki kipiteltiin aika reipasta tahtia.

Ponin vaihto taas tallilla, kunhan Ljúfur oli syönyt. Kambur joutui ensin manikyyriin eli siistin sen etukavioita, kun oli tarvetta taas. Takaset jäivät seuraavaan kertaan, kun oli jo niin hiki muutenkin ja selkäkin muistutteli, ettei ole luotu kyykkimään moisessa asennossa. Tallin tie on vielä niin jäässä, ettei kärryttely onnistu, mutta maastakäsin onnistuu monikin asia. Tällä kertaa ohjelmassa oli vaihteeksi ohjasajoa. Eiköhän sitä ole lomailtu oikeista töistä jo taas tarpeeksi. Muutaman kerran yritti itse päättää kulkusuunnasta, mutta muuten meni kyllä hyvin. Vähän joutui kahlaamaan hangessakin ja sekös harmitti, kun olikin vähän rankkaa nostella kunnolla jalkojaan. Yritti kokoajan kantata traktorin jäljelle, mitä pitkin minä kävelin ja kun ei onnistunut, piti nakella niskoja ja huiskia hännällä.

Maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä eli tänään ei sitten paljoa ole ulkoiltu. Lepopäivä elukoilla ja kotipäivä minulla. Lunta nimittäin tulee ja tulee ja tulee. Jos sitä tuota vauhtia tulee aamuun asti, kuten on ennustettu, en kyllä tiedä miten täältä töihin pääsee. Huomenna pitäisi taas paistaa eli kyllä se sulaakin taas, muttei se nyt juuri paljoa lohduta.

Lenkille satuttiin juuri sopivasti kun ei satanut. Nyt sataa taas. Paljon. Ja tuntuu vaan yltyvän. Eipä tälle mitään voi. Toivotaan, että huomenna pääsee edes töihin. Ja mielellään myös tallille.