Aika tavalliseen tapaan on aika jatkanut kulkuaan. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut, jotain mainitsemisen arvoista kuitenkin.
Viime viikon maanantaina pidin pitkästäaikaa ponivapaan päivän. Puuhailin vain kotona ja lenkkeilin koirien kanssa. Tiistaina olikin sitten jo taas kiire tallille. Hain Kamburin pihatolta ja kun kenttä oli vapaa ja kohtuullisen kuivakin, heitin sen saman tien sinne vapaaksi. Työskenneltiin hetki irtona ympyrällä ja vitsit, että se olikin sitten hyvä. Pienen pienellä ympyrällä ravasi ympärilläni, taipui kauniisti ja kuunteli hyvin. Vasempaan kierrokseen selvästi parempi, kuten yleensä, mutta se on minullekin helpompi suunta, joten ei siis ihme. Ei tehty kauaa, ettei ehdi kyllästyä. Lähdettiin vielä heittämään pieni ajolenkki.
Keskiviikkona lenkkeilin Ljúfurin ja koirien kanssa reippaan lenkin. Ihan tuli hiki kaikille. Käytiin katselemassa teiden kuntoa, kun mieli teki jo pidemmälle kärrylenkille. Vähän aikaa kun on joutunut pyörimään lähimaastossa parin jäisen paikan takia. Tiet olivat sulia, ja pehmeitä, mutta routakuoppia oli ilmestynyt aikalailla. Kaikki kuitenkin niin, että kiertäminen kärryilläkin onnistuu.
Torstaina siis taas kärryt perään teinihevoiselle ja suunta pidemmälle lenkille. Seuraakin sain, kun poikien entinen pihattokaveri kuskeineen liittyi seuraamme. Ensin madeltiin, vaikka oli kaverikin mukana, vaan kun käännyttiinkin toiseen suuntaan kuin yleensä, alkoi ilme kirkastua ja kun vielä lähdettiin risteyksestä ihan uuteen suuntaan, niin johan alkoi vauhtia löytyä. Harmi vaan, että seuraava kilometri kuljettiin asfalttitien laitaa ja siellä ei paljoa kiihdytellä. Hirmu ylpeä olin kyllä Korpusta, joka ei ollut millänsäkään, vaikka jotkut autot sujahtivat ohi kohtuullisen kovalla vauhdilla. Lenkille tuli pituutta yhteensä reilu 11km ja aikaa kului hiukan vajaa 2 tuntia. Vähän ravailtiin, lähinnä kuitenkin käveltiin. Lenkillä on enemmän korkeuseroja kuin normi lenkeillämme, joten ihan sopivan rankka oli lenkki ilman suurempia hölkkäilyjäkään.
Perjantaina oli taas rentoilupäivä eli lenkitettiin vain Ljúfurin kanssa koirat. Pihatolla loin lantaa, kun alkaa olla jo sen verran kuivaa, että se on mahdollista. Siinä sivussa puuhailin Kamburin kanssa. Kauhea kutka kun on karvanlähdöstä johtuen, niin sitähän on helppo käyttää hyväkseen. Rapsuttelua siis. Kiveltä hyppäsin selkäänkin ja istuskelin siellä jonkin tovin rapsuttelemassa. Sai siitä namiakin, mutta rapsuttelu oli tällä kertaa se juttu.
Lauantaikin meni rentoilun merkeissä, hevosilla ja koirilla siis. Tallilla oli talkoot, joten minä sain kyllä liikuntaa, vaikka nelijalkaiset jäivätkin vähemmälle. Koirat kävivät Kamburin seurana lenkillä, mutta muuta ei sitten tehty. Tai no, istuskelin taas kyllä Skorpanin selässäkin samalla, kun katselin "miesten ratsastustuntia". Heppatätien miehet siis joutuivat hevosen selkään ja suoriutuivatkin siitä kuin vanhat tekijät, vaikka ensikertalaisiakin heissä oli.
Sunnuntaina käytiin taas ajolenkillä Kamburin kanssa. Noin viisi kilometriä käveltiin/hölkkäiltiin. Ei mitään ihmeitä siis, mörköjäkään ei ollut matkalla. Paitsi olihan kääntöpaikalla. Pari sorsaa lähti lentoon ojasta ihan vieressä, mikä hiukan säikäytti nuorukaista, muttei se siitä mitään paniikkia kehittänyt. Eipä se kyllä ole sellaiseen taipuvainenkaan kyllä.
Alkuviikko meni taas aika tavanomaisesti. Maanantaina Kambur lenkkeili koirien kanssa. Tiistaina lenkkeilivät vain koirat, kun en tallilla käynyt. Pyöräiltiin huomaamatta hiukan pidempi lenkki, kuin mitä oli alunperin ajatus. Lenkille tuli pituutta 11,5 km. Hyvin jaksoi Peikko ja Noahkin alkumatkasta, mutta kun kiihkoilullaan väsytti taas itsensä, niin loppumatkasta meinasikin loppua sitten kunto.
Keskiviikkona saivatkin koirat sitten lepäillä. Kävin vain molempien ponien kanssa kimpassa lenkillä. Pikkuhiljaa saavat jo alkaa maistella vihreitä tien varsilta, sen verran on jo korsia noussut. Pihatollakin hennosti vihertää ja laitumella. Kohta on kesä! Toivottavasti se on hiukan parempi kuin edellinen..
Torstaina siis taas kärryt perään teinihevoiselle ja suunta pidemmälle lenkille. Seuraakin sain, kun poikien entinen pihattokaveri kuskeineen liittyi seuraamme. Ensin madeltiin, vaikka oli kaverikin mukana, vaan kun käännyttiinkin toiseen suuntaan kuin yleensä, alkoi ilme kirkastua ja kun vielä lähdettiin risteyksestä ihan uuteen suuntaan, niin johan alkoi vauhtia löytyä. Harmi vaan, että seuraava kilometri kuljettiin asfalttitien laitaa ja siellä ei paljoa kiihdytellä. Hirmu ylpeä olin kyllä Korpusta, joka ei ollut millänsäkään, vaikka jotkut autot sujahtivat ohi kohtuullisen kovalla vauhdilla. Lenkille tuli pituutta yhteensä reilu 11km ja aikaa kului hiukan vajaa 2 tuntia. Vähän ravailtiin, lähinnä kuitenkin käveltiin. Lenkillä on enemmän korkeuseroja kuin normi lenkeillämme, joten ihan sopivan rankka oli lenkki ilman suurempia hölkkäilyjäkään.
Perjantaina oli taas rentoilupäivä eli lenkitettiin vain Ljúfurin kanssa koirat. Pihatolla loin lantaa, kun alkaa olla jo sen verran kuivaa, että se on mahdollista. Siinä sivussa puuhailin Kamburin kanssa. Kauhea kutka kun on karvanlähdöstä johtuen, niin sitähän on helppo käyttää hyväkseen. Rapsuttelua siis. Kiveltä hyppäsin selkäänkin ja istuskelin siellä jonkin tovin rapsuttelemassa. Sai siitä namiakin, mutta rapsuttelu oli tällä kertaa se juttu.
Lauantaikin meni rentoilun merkeissä, hevosilla ja koirilla siis. Tallilla oli talkoot, joten minä sain kyllä liikuntaa, vaikka nelijalkaiset jäivätkin vähemmälle. Koirat kävivät Kamburin seurana lenkillä, mutta muuta ei sitten tehty. Tai no, istuskelin taas kyllä Skorpanin selässäkin samalla, kun katselin "miesten ratsastustuntia". Heppatätien miehet siis joutuivat hevosen selkään ja suoriutuivatkin siitä kuin vanhat tekijät, vaikka ensikertalaisiakin heissä oli.
Sunnuntaina käytiin taas ajolenkillä Kamburin kanssa. Noin viisi kilometriä käveltiin/hölkkäiltiin. Ei mitään ihmeitä siis, mörköjäkään ei ollut matkalla. Paitsi olihan kääntöpaikalla. Pari sorsaa lähti lentoon ojasta ihan vieressä, mikä hiukan säikäytti nuorukaista, muttei se siitä mitään paniikkia kehittänyt. Eipä se kyllä ole sellaiseen taipuvainenkaan kyllä.
Alkuviikko meni taas aika tavanomaisesti. Maanantaina Kambur lenkkeili koirien kanssa. Tiistaina lenkkeilivät vain koirat, kun en tallilla käynyt. Pyöräiltiin huomaamatta hiukan pidempi lenkki, kuin mitä oli alunperin ajatus. Lenkille tuli pituutta 11,5 km. Hyvin jaksoi Peikko ja Noahkin alkumatkasta, mutta kun kiihkoilullaan väsytti taas itsensä, niin loppumatkasta meinasikin loppua sitten kunto.
Keskiviikkona saivatkin koirat sitten lepäillä. Kävin vain molempien ponien kanssa kimpassa lenkillä. Pikkuhiljaa saavat jo alkaa maistella vihreitä tien varsilta, sen verran on jo korsia noussut. Pihatollakin hennosti vihertää ja laitumella. Kohta on kesä! Toivottavasti se on hiukan parempi kuin edellinen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti