Irtokarvoja ja kuraa, ihanaa lämpöä myös

Kevät etenee, vaikka yöpakkaset ovatkin yhä jatkuneet. Lunta ei juurikaan kuitenkaan enää ole ja muutenkin paikat pikkuhiljaa kuivuvat. Siitä kiitos ilmojenhaltijalle, kun ei ole sadetta antanut. Hieno kevät on kyllä ollut tähän asti, kunhan viimein alkoi. Kohta on kesä! Ja ötökät, mutta ei mietitä nyt vielä sitä.

Viikko on mennyt ulkoillessa, vaikka jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, ettei mitään olla tehty. Vaan kun ohjelmaan on kuulunut lähinnä lenkkeily rauhalliseen tahtiin, niin siltähän se tuntuu.

Ljúfur on lenkkeillyt arkena kaksi kertaa koirien kanssa ja kerran Kamburin kanssa. Kambur taas on lenkkeillyt kerran koirien kanssa ja kerran siis Ljúfurin kanssa. Kambur on käynyt myös ajolenkillä ja "maastolenkillä" ratsain. Kevät on tuonut mukanaan myös laidunnusta, koska pihattotarha on sulanut ja maasta alkaa puskea herkkuja. Samoin on päiväohjelmaan selvästi tullut myös kimpassa riehunta omatoimisesti, Ljúfur yleensä aloitteentekijänä. Itse olen sen omin silminkin todennut, mutta myös muilta tallilaisilta on vastaavaa viestiä tullut.

Maanataina lenkkeilivät siis Ljúfur ja koirat kimpassa. Tiistaina ponit yhdessä ja koirat ihmisten ilmoilla tallilta tullessa. Keskiviikkona Korppu kävi kärrylenkillä. Pitkällä ei käyty, mutta noin puolet ravailtiin ja myös laukattiin. Nyt kun karvat alkaa olla osin tippuneet, näkee hyvin, että jotain on tehty oikein talven aikana, kun lihakset alkavat taas palailla sillekin ihan hyvin. Laidunkauden loputtuahan se menetti aikalailla kaikki vaivalla rakennetut lihaksensa, syystä X. Nyt kuitenkin näyttää jo hyvältä. Torstaina lenkkeilivät taas koirat Ljúfurin kanssa. Perjantaina koirat lenkkeilivät vuorostaan Kamburin kanssa, mutta Kamburin päivään kuului myös ratsutreeniä.

Perjantailta tämä kuva. Kamburkin puljasi samassa montussa, mutta ennen kuin sain puhelimen valmiuteen, oli tilanne jo ohi.

Kamburin ratsutreeniin kuului ihan oikea maastolenkki, jonka pituus tosin oli vain vajaa kilometri. Vaikeusastetta hommalle kertyi kahdesta huutavasta kaverista, toinen tarhassa ja toinen tien päällä. Hyvin keskittyi Korppu kuitenkin selkäännousuun, onhan se niin tuttu juttu. Pihasta lähtemiseen vaadittiin hieman suostuttelutaitoja, kuin myös etenemiseen ennen peltotielle kääntymistä. Sitten alkoi jo sujua ja takaisin tultiin hienosti, mikä toki ei ollut yllätys. Hyvä treeni, jonka jälkeen vielä rentouttava lenkki koirien kanssa.

Lauantaina tehtiin reipas kärrylenkki huikeassa kelissä. Käytiin vähän tutkailemassa teiden kuntoa tuolla kauempana. Yksi peltotien pätkä on vielä aika huono, muuten on jo ihan sulaa. Matkaa kertyi varmaankin noin kahdeksan kilometrin verran, ehkä enemmänkin. Aikaa kului tunti ja neljäkymmentä, hölkkäiltiin jonkin verran, suurimmaksi osaksi kuitenkin käveltiin.

Ljúfur pääsi vielä pienelle lenkille Korpun jälkeen. Ei me käyty kuin reilun kilometrin päässä kääntymässä, mutta koska asteita yli +10, tuli Ljúfurille ihan hiki. Illalla käytiin vielä reipas tunnin lenkki koirien kanssa tuolla kylillä eli ihan ihmisten ilmoilla taas. Keli oli vieläkin super, vaikka matkaan lähdettiin vasta puoli seiskalta. Lämmintä piisasi aurinkoisissa paikoissa, eikä varjossakaan kylmä tullut.

Pyhtää on kuuluisa punaisista kivistään,mutta on täällä muunkin värisiä!

Sunnuntaina ei aurinko paistanut ihan niin kirkkaasti kuin lauantaina ja tuulikin oli yltynyt. Mittarilukemat olivat kuitenkin jopa suuremmat kuin edeltävänä päivänä, vaikka kylmemmältä tuntuikin. Kambur siis narun päähän, koirat autosta ja lenkille. Pari tuntia taas taaperrettiin keväisessä kelissä. Matkaa ei ihan niin paljoa kertynyt, kuin aika antaa ymmärtää. Aikaa kului lähinnä jäisten ja märkien paikkojen kiertelyyn metsäpätkällä, sekä korkeareunaisen ojan ihmettelyyn. Ei mennyt Korppu yli, mutta eteni sentään jo pidemmälle kuin viime syksynä. Toisesta suunnastahan se vilahtaa yli ihan sujuvasti, tästä toisesta suunnasta jostain syystä ei. Vaan kyllä se vielä menee.

Ljufur pääsi vielä hetkeksi kentälle pyörimään liinan päässä. Kenttä alkaa olla jo aika hyvä. Hiukan jäätä tallin seinustalla ja joissain paikoissa märkää, mutta ihan hyvin siinä jo pääsee puuhaamaan. Alkoi olla jo taas niin kova nälkä, että oikaisin tässä asiassa tällä kertaa, enkä usko että Ljúfur pani pahakseen. Se juoksee kuitenkin mielellään ja kauaa se ei tarvi, kun jo puuskuttaa. Ihan niin kauaa ei pyöritelty, mutta vähän kuitenkin. Just sen verran, että poni oli tyytyväinen.

Loppuilta meni sitten kotosalla tekemättä juuri mitään. Tarkoitus oli kyllä tallilla vielä putsailla ja rasvata Korpun valjaat, sekä siivota tarhaa, mutta nälkä yllätti sen verran voimalla, että kotiin oli lähdettävä.