Ainakin melkein. Muutama vuorokausi on nyt menty kokonaan plussalämpötiloissa. Aurinko on paistanut ja vettäkin satanut, mutta yhtä kaikki, lumet sulaa kohisten.
Laiska viikko on ollut. Lenkitkin on olleet lyhyitä, eikä oikein olla treenattukaan. Mitä nyt jotain pientä silloin tällöin eli lähinnä ollaan käyty ohimennessä tuossa kylän koulun pihalla vähän pitämässä hauskaa Noahin kanssa. Kerran ollaan tehty ilmaisuja pihalla, samalla alettiin treenata myös piiloilmaisua taas. Noah on ollut koko viikon jotenkin outo, jotenkin ihmeellisen rauhallinen, jopa väsyneen oloinen. Ei siinä mitään sairauden oireita ole havaittavissa, lämpökin on ollut normaali. Tiedä sitten, vaikuttaako lämpimämmät kelit vai liekö se on aikuistunut kerralla kokonaan. Normaalia miellyttämisenhaluisempikin se on ollut. No, tänään oli jo "parempi" päivä selvästi. Virtaa ainakin oli lenkillä taas ihan normaalisti.
Tänään tehtiinkin vähän pidempi lenkki kokoonpanolla Ljúfur, Diiva ja Noah. Ljúfurilla oli virtaa vaihteeksi ihan enemmän kuin tarpeeksi. Kauhea vauhti päällänsä oli pienellä paksulla ponilla. Pölöenergiaa ei kuitenkaan ollut, ihan vain ylimääräistä energiaa. Kyllä se siitä sitten rauhoittui kun hikeä alkoi pukkaamaan ja kunto loppumaan. Reipas se oli kuitenkin loppuun asti. Noah taas keksi, että kas, ojissa ei ole enää jäätä ja vettäkin vallan sopivasti. Plumpsista vaan ja siellä oli koiraskoira. Juokseminenkin maistui sen jälkeen kummasti kun oli pulahtanut kylmään veteen vähän vilvoittelemaan.
|
Pojat lenkillä ♥ |
Aamulla käytiin vähän hakuilemassa, eikä ollenkaan hyvällä menestyksellä. Jokaisella maalimiehellä sai kerran hakea pois, toisella kerralla vasta toimi niin kuin piti. Ei se mitenkään suuresti jyrännyt päin tai punkenut syliin, mutta nuolaisemassa oli ihan pakko käydä. Aika monta otettiin ja viimeisellä vasta alkoi selvästi miettiä taas jutun juonta. Jäi sitten hyvinkin kauas ilmaisemaan, mutta ei se minua haittaa, kun se sieltä kumminkin taas valuu sujuvasti lähemmäs. Torstaina uudestaan. Nyt täytyy vaan taas muistaa treenata kotonakin.
Perjantaina oli agility. Nyt onkin pari kertaa ollut kahden viikon treeniväli, joten virtaa oli odotettavissa. Ja olihan sitä, muttei ollenkaan niin paljon kuin odotin. Ennen ja jälkeen ratatreenin, tehtiin "henkilöryhmää" eli hengailtiin juoruavan porukan ympärillä ja seassa. Itsekin jäin juttelemaan ja vaadin Noahin kokoajan kontaktiin samalla. Hyvää keskittymisharjoitusta. Paikallamakuutakin otettiin niin, että jätin Noksun makaamaan takapuoli lähes aidassa kiinni, aidan takana heti oli rataan kuuluva putki, johon useampikin koira sujahti väärään päähän, mikä aiheutti ohjaajalla äänenkorottamista. Vielä kun verkkaava koira ohjaajineen meni välillä hyvinkin läheltä, olikin harjoituksessa jo haastetta. Hyvää häiriötreeniä tämäkin. Vähän yritti vilkuilla välillä, mutta hämmästyttävän vähän ja siitäkin heti kielsin murahtamalla. Paikallaanhan se pysyy kyllä eli siitä ei tarvinut huolehtia, kunhan kontakti säilyi.
Johanna oli rakennuttanut meillä helpohkon kolmosluokan radan. Ihan kiva rata, eikä ollenkaan niin vaikea kun miltä ensin vaikutti.
|
Tällaisen ratapiirroksen "lainasin" treenikaverin blogista |
|
Ja tämän piirsin itse seuraavana aamuna muistista |
Noah eteni osittain ihan hyvin, mutta esimerkiksi keinua se ei meinannut hahmottaa millään. Pyöri vaan kysyvänä ympärillä, vaikka kuinka käskin. Keinulta Noah irtosi hyvin putkeen asti, joten minun ei tarvinut kauheasti liikkua ennen suoraa putkea. Siinä kohtaa olinkin sitten jo totaalisen myöhässä kun en luottanut että koira putkeen menee, jos lähden etenemään kohti hyppyä 16 jo kun koira on hypyllä 14. Hyvinhän se sinne sujahti, kun sitä sitten erikseen kokeiltiin ja minäkin ehdin hyvin ohjata seuraavat esteet. Niinpä.
Kepeille meno oli oikeastaan ainoa paikka rataantutustumisessa, mikä tuntui vaikealta, mutta hienosti meni sitten sekin. Puolivalssilla kääntyi koiraskoira varsin sujuvasti kepeille. Puomin alastulossa sitten kävikin joku väärinymmärrys, joka aiheutti hillitöntä hihittämistä sekä kartturissa että koutsissa. Noahilla siis käytetään kontakteilla käskyä "alas", jolla se hienosti hidastaa kontaktille yleensä. Nyt sitten se hyppäsikin samalla sekunnilla kun käsky kävi, sananmukaisesti alas puomin sivuun. Poing, "katso nyt, enkö ollutkin etevä" . Hups, en minä nyt ihan tuota tarkoittanut... Hillittömän hihityksen laannuttua, otettiin vielä toinen kierros. Koira oli hyvä ja teki juuri niin kuin ohjasin, mutta kun minä olen vaan liian hidas, niin aina jää vähän harmittamaan, kun ei vaan pysty, vaikka kuinka haluaisi. Kai se on johonkin juoksukouluun suunnistettava, jos aikoo joskus virallisiin kisoihin osallistua...