Havaintoja ja leikkikoulua

Paljon on taas saanut pieni ihminen oppia viimeksi kuluneella viikolla. Ensimmäinen havainto ilmaisukäytöksestä. Sunnuntaina oltiin hakutreeneissä ja ensimmäistä kertaa kotitreenien alkamisen jälkeen, otettiin ilmaisut metsässä. Ja kuten taisin jo kertoakin, kaikki ei mennyt kuten elokuvissa. Tiistaina sitten kauppareissun yhteydessä ajoin taas metsään, kun lumet kuitenkin oli jo silloin aika hyvin huvenneet. Vähän ensin tottisteltiin tiellä ja eikun metsään ilmaisua treenaamaan. Noah toimi hyvin, mutta kävi kohtuullisilla kierroksilla, tuli tosi lähelle ja haukku tuntui jopa painostavalta. Viimeinen ilmaisu otettiin vielä tiellä autolle mennessä ja kas kummaa, koiran mielentila olikin ihan toisenlainen ja ilmaisukin rauhallinen ja pysyi riittävän kaukana. Se siis putkiaivona ei osaakaan ihan täysin yhdistää juuri opittua käytösmallia metsässä tapahtuvaan henkilöhakuun, vaan pitää sitä kai jonkinlaisena erillisenä tottisjuttuna. Onneksi se on helppo siirtää metsään, kun sen on nyt havainnut.

Vanhasta videosta napattu klippi

Toinen havainto tottiksesta. Olen nyt taistellut viime kesästä asti Noahin luoksetulo-ongelman kanssa. Siihen asti homma toimi niin kuin pitääkin, kunnes viime kesänä alkoi himmailla. Se siis lähtee täysillä, hidastaa raville kahta kolmea metriä ennen minua ja tulee hitaasti ihan hyvään loppuasentoon. Välillä jää vähän väljäksi kyllä, mutta korjaa itse. Kaikkea on kokeiltu ja tuleehan se vauhdilla kun on palkka tyrkyllä. Syytä tähän hidasteluun en ole keksinyt, ennen kuin nyt.

Oltiin torstaina kaupoilla ja päätin sitten ihan ex-tempore huristella vanhoille kotikonnuille tottistelemaan ja vähän lenkkeilemäänkin. Edellisessä pihatreenissä luoksetulo oli toiminut hyvin ja vähän jo olin hajulla, mistä kiikastaa, joten toimin sen mukaisesti. Ja niin kuin usein, aika pienestä olikin juttu kiinni. Jossain välissä, en tiedä milloin, on minun käskyni muuttunut tylsäksi ja totiseksi ja koiralle onkin iskenyt epävarmuus. Kun nyt kiekaisin luoksetulokäskyn kuten pentuaikanakin, niin johan toimi. Noahin ilmekin oli ihan toisenlainen. Yes, tän jutun mä tiedän, tää on kivaa. Ongelma helposti hoidettu, kunhan vaan muistan jatkossakin "kiekua".

Samalla reissulla tein myös muutaman muun havainnon, kuten että minun vanhat lenkkimaastoni onkin rakennettu täyteen omakotitaloja, eikä urheilutalon kenttäkään ole enää entisensä ja että minulla on vaan niin mahtava koira ♥ Tottistelun jälkeen nimittäin lähdettiin lenkille, eikä päästy kovinkaan pitkälle kun Noah pysähtyi nostamaan koipea. Ei sinänsä mikään erityinen juttu, mutta tällä kertaa sillä oli ihan rehellisesti hirmuinen pissahätä. Lasetti nimittäin jonkun tovin ja kun siitä selvisi, kyykistyi pikaisesti tekemään toisenkin tarpeensa. Ja niin vaan hyvin teki hienoa tottista, vaikka takuulla oli epämiellyttävä olo. Super mahtava koira ♥

Leikkikoulussa olimme tänään eli Korrin Juhan hakumaalimieskoulutuksessa. Olihan taas avartava päivä. Kolmetoista koirakkoa, joista suurin osa ihan vieraita minulle. Aamun teoriaosuuden jälkeen, siirryimme harjoituksiin. Jokainen ohjaaja toimi maalimiehenä jonkun toisen koiralle. Koiran palkkaus oli SE juttu tänään ja tulipa hyviä havaintoja kun oli niin erilaisia koiria. Yhtä lukuun ottamatta kaikille oli kuitenkin yhteistä se, että ne leikkivät mielellään. Ja tämä yksikin, eli Noahin suuri rakkaus naapurin Kerttu, saatiin leikkimään ensimmäistä kertaa elämässään vieraan ihmisen kanssa. Minulle sattui leikitettäväksi aika kuuma nuori mali, joka ilmaistessa pyrki näpeille. Minä selvisin siitä ilman vaurioita ja koira jopa leikki mielellään, vaikka ohjaaja sanoi ettei se tuo palloa, vaan omii sen mielummin itselleen. Olen siis tainnut vähän oppia leikkimään...

Tämä on myös videosta napattu. Noksun omatoimista leikkimistä eli pallonpyöritystä.

Noahille otettiin myös yksi ilmaisu ja sehän käyttäytyi varsin mallikkaasti, vaikka maalimies olikin peloteltu pahimman varalle. Juhan mielestä homma on oikein hyvin kasassa, eikä siitä kuulemma kannata kauheasti enää huolehtia tai ottaa stressiä. Palkkaukseen suositteli pallon heittoa koiran yli, jota ehdottomasti kokeillaan heti huomenna. Hieman väsynyt oli koiraskoira, kun oli istunut autossa aamusta saakka ja oltiin vasta viimeisenä koirakkona harjoituksessa. Se siis leikki kyllä ja oli innoissaan pallosta, mutta aika äkkiä menetti mielenkiintonsa ja alkoi haistella meheviä hajuja, tosin vasta siinä vaiheessa kun oli saanut voittaa pallon. No, eipä tarvinut ainakaan nolata itseään repimällä väkisin palloa koiran suusta, joka ei sitä halua luovuttaa.

Ihan uutta asiaa ei kauheasti päivän aikana tullut, mutta paljon vanhaa palautui mieleen ja ymmärrän nyt hieman paremmin koiraani ja muutamaa muutakin koiraa. Sekä huomasin, että suurimmaksi osaksi ollaan kuitenkin tehty oikein, eikä ilmaisuongelmista siis tarvi täysin syyttää itseään. Vähän minulle taisi myös selvitä syy niiden alkamiseen. En vain ole ymmärtänyt, miten suuri vaikutus pienellä asialla voi olla.